Kysyisin viinanjuonnin lopettaneilta tällaista kysymystä. Täytin pari viikkoa sitten 49. Alkoholi on ollut ongelmani jo pitkään. Viimeiset 10 vuotta ovat olleet hyvin vaikeita elämässäni, ja alkoholinkäyttö on pikkuhiljaa luisunut yhä pahemmaksi, itsetuhoisemman puolelle. Laskin tässä, että sen jälkeen , kun täytin 18, alkoholi on yhä enenevässä määrin saanut sijaa elämässäni. Ei toki silloin aiemmin vielä ongelmaluokkaa ollut, nyt taas se on elämää hallitseva tekijä. AA:laiset elävät päivän kerrallaan. Sitä minäkin olen useaan otteeseen yrittänyt. Ja kun niitä hyviä päiviä on jonkun verran päässyt kertymään, olen taas palkinnut itseäni juomalla ja siitä se putki aina on alkanut. Nyt laskin, että herranjestas, 30 vuotta olen antanut itselleni aikaa juomiseen ja tähän on tultu. Nyt olen saavuttanut sellaisen pisteen, että tajuan, paitsi kuinka paljon se on muilta osin elämääni haitannut, myös sen, kuinka olen pilannut terveyttäni. Minulla on nyt seitsemäs juomaton päivä menossa. Lähden siitä jalosta ajatuksesta, että annan kehoni olla (näin alkuun) kokonaisen vuoden ilman alkoholia. Jos olen nähnyt niin hirveästi vaivaa, käyttänyt niin hirveästi rahaa nämä vuodet viinaan, enkö voi YHTÄ AINOATA VUOTTA loppuelämästäni olla juomatta? Pakko siihen on pystyä. Se vaatii tasan yhtä paljon ponnisteluja, kuin juomisen ylläpitäminenkin. Mutta jo nyt on tullut näitä kamalia pelkotiloja. Joko olen kuitenkin mahdollisesti pilannut elimistöni terveyden? Tällä hetkellä voin ihan kohtuullisen hyvin, mutta vieläkö voi alkoholisti fyysisestikin sopeutua, toipua? Toivon kokeneilta kommentteja.
Onko toivoa?
elena
5718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on hirveän kova saavutus.
Kuitenkin mainitsit AA:n ohjelmasta sanat päivä kerrallaan. Päivä kerrallaan minä olen selvinnyt, mutta tapaan pari kertaa viikossa niitä tovereitani, jotka myös luottavat päivä kerrallaan -ohjelmaan. Toisten joukossa sen ohjelman suraaminen on hirmuisen paljon helpompaa kuin yksin.
Fyysisesti elämä ilman alkoholia on terveempää, mutta kerran fysiikkaan saatu alkoholismi ei poistu pitkänkään raittiuden jälkeen.
mitäs jos todellakin alat ajattelemaan ja toteuttamaan raitista elämää päivän kerrallaan ? vuosi on (liian )pitkä aika etukäteen ajatellen ja jos sen saisitkin tehtyä niin mitä sitten ?
hanat auki taas ?
päivä kerrallaan loppuelämä ei tunnu missään, sen päivänkin voi jakaa tunneiksi tai minuuteiksi pahalla hetkellä.
voi sitten aikanaan katsella taaksepäin ja ihmetellä ajan kuluneen.
näin tehden on toivoa.
Itse olin 50-vuotias, kun A-klinkan kautta menin Kalliolan kuntoutusklinkalle tuossa samassa jamassa, missä sinä nyt tunnut olevan. Menin sinne miettimään, josko vielä oppisin kohtuujuomisen. Tulin siihen tulokseen etten opi, joten jätin viinan kokonaan.
Minulla oli minun konstini raitistua. Jokainen etsii omat keinonsa. Mutta menisitkö hyvä ihminen nyt A-klinikalle juttelemaan...menisitkö kirjastosta lainaamaan alkoholismia käsittelevää kirjallisuutta...ällös jää yksin ongelmiasi hautomaan. Voimia!
Alkoholisti on siinä mielessä itsekeskeinen, että hän suostuu ajattelemaan muutosta elämäänsä, mutta vain jos vallitsevat olosuhteet muuttuvat ensin.
Hän suostuu raitistumaan jos saa uuden partnerin tai työpaikan tai asunnon etc.
Eräs Suomalainen huippu-urheilija (euroopanmestari) kertoi taannoin lehdessä, että hän suostui raitistumaan vasta kun lääkäri avasi hänet ja tarkisti maksan kunnon!!
Tämän alkoholistin tavoin sinäkin pelkäät siis raitistuvasi turhaan, jos "elimistösi terveys onkin jo pilalla", eikö niin?
Raittius on kokonainen elämäntapa, se on paljon muutakin kuin vain pullonkorkin pitämistä kiinni. Siksi raittius ei yleensä kestä, jos alkoholisti ei systemaattisesti ala muuttaa ja kehittää itseään.
Elämän muutoksen onkin siis lähdettävä itsestä, eikä olosuhteista tai ympäristöstä.
Ensimmäinen ja samalla tärkein muutos alkoholistilla tapahtuukin suhtautumisessa tulevaisuuteen. Hän joutuu pyrkimään eroon tarpeestaan hallita kerralla koko loppuelämäänsä (tai edes muutamaa vuotta eteenpäin). Hän siis joutuu lopettamaan "sitten kun"-elämän ja alkaa elämään sen sijaan tätä päivää. Hän alkaa ottamaan vastuuta uudesta elämästään, mutta vain yhden päivän kerrallaan.
Siksi tuollainen suunniteltu vuoden raittius ei alkoholistilla tahdo onnistua, vaan se kaatuu yleensä johonkin 'itse aiheutettuun' konfliktiin, jolloin on pakko saada juoda. Alkoholi kun kuitenkin hallitsee vielä täysin ajatusmaailmaa, ja on edelleenkin ainoa toimiva lääke alkoholismiin.
Kun pitkään kuivilla ollut alkoholisti retkahtaa, hän usein juo itsensä heti sairaalaan. Tällöin elimistö on jo vieraantunut alkoholista, mutta muistijälki aivoissa vaatii kuitenkin häntä juomaan entiset määrät alkoholia. Tällöin alamäki onkin sitten nopea, juodut määrät kasvavat nopeasti ja lopputulos on helppo ennustaa. Alkaa se lopullinen hoito, hiekka-hoito.
Kun olet päättänyt olla vuoden kuivilla, olet silloin antanut itsellesi jo valmiiksi luvan juoda vuoden kuluttua. Alkoholi pyörittää ajatuksiasi koko ajan, ja seuraukset voivat olla edellä kuvatun kaltaiset.
Sinuna siis hakisin apua itselleni, ja ryhtyisin miettimään miten onnistuisin olemaan tämän päivän juomatta. En miettisi hetkeäkään sitä, kuinka pitkään olen juomatta.
miksi alkaisit ryyppäämään,Alkoholisti on mestari kusettamaan itseään.Jos haluat raitistua,niin hae tosiaan apua