Tää on tarkotetu lähinnä terveille tämän palstan lukijoille...
Kertokaa ajatuksianne tai kokemuksianne siitä, jos olette seurustelleet/seurustelette vammaisen/vammautuneen ihmisen kanssa. Haluaisin itse vammaisena tietää mitä ajattelette...
Kertokaa ajatuksianne tai kokemuksianne siitä, jos olette seurustelleet/seurustelette vammaisen/vammautuneen ihmisen kanssa. Haluaisin itse vammaisena tietää mitä ajattelette...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis, millaista seurustelua tarkoitat?
Vammainen ja vammautunut on ehkä eri asia. Mutta molemmat ovan tasavertaia meidän ns. terveiden kanssa.
Oikein hyvää ja aurinkoista kevätt Sinulle.
Tarkoitin lähinnä kunnon seurustelusuhdetta tai avo- tai avioliittoa vammaisen kanssa. Enkä hae kysymyksilläni kokemuksia seksielämästä vammaisen kanssa vaan jotain muita "terveiden" ihmisten ajatuksia aiheesta...
Onhan se niin, että vammainen ja vammautunut on eri asia. Haluaisin kuitenkin kommentteja kaikilta ketä asia vähänkin koskettaa....
sekä vammautunut että vammainen voi olla niin monella eritavalla. Vammaisiahan me kaikki olemme, joilla on jonkinlainen rajoite. Vamman syntyhistoria ei varmaan ole merkittävin tekijä vaan se millainen ihminen sisimmissään on ja kuinka hän vammaansa suhtautuu.
että yhteiselämä vammautuneen kanssa voisi olla jopa vaikeampaa. Hänellä on muistot entiseltä ajalta jolloin rajoitteita ei ollut. Vammautuminenhan voi monille aiheuttaa katkeruutta kohtalostaan ja kaikkihan ei koskaan pääse sen yli vaan se tuo omat ongelmansa suhteeseen. Moni voi olla jatkuvassa ristiriidassa itsensä sekä ympäristönsä kanssa. Riippuu tietysti siitä kuinka suuri ero on entiseen elämään eli eiköhän tuo oma suhtautuminen vammaansa ole kaiken a ja o. Voin olla väärässäkin. Korjatkaa vapaasti koska itsellä on vain kokemusta omasta vammautumisesta ja miten se voi vaikuttaa ihmissuhteisiin kun alussa olin kuin "pirun pikkuserkku".
On maailma mennyt sairaaksi ja kieroutuneeksi!
Mitä sairasta siinä on jos ns. "terve" seurustelee vammaisen kanssa? Vammoja kun on monenlaisia. Kyllä moni on mieleltään ihan kunnossa. Ajattele jos joutuisit onnettomuuteen, pitäisitkö sairaana sitä että joku seurustelisi kanssasi?
Itse olen pyörätuolissa mutta kykenen seurustelemaan, älyssä ei ole vikaa ja siitähän se lähtee, enkä aivan onneton vuoteessakaan ole. Jos terve ei ole tunnevammainen niin ei seurustelussa mitään väärää tai sairasta ole. Kaikki eivät ole ennakkoluuloisia, tai heti kauhistu jos toinen onkin jollakin tapaa vammainen. Tunteet ne on meilläkin, meistä löytyy harvoin tunnevammaisia toisin kun "terveistä".
naisen kanssa jolla on vamma. Se on osa häntä mutta en minä sen vamman kanssa seurustele vaan naisen.
Kun tavattiin näin tietysti hänen vammansa mutta ei se minua liikuttanut vaan huomion vei hänen persoonansa. Eloisuus, huumorintaju, huomaavaisuus muita kohtaan.
Ajattele näin: "kellä mikäkin vamma"...tuttavapiirisääni on ihmisiä joilla yhdellä sun toisella on omat"vammansa", jokainen jotenkin omituisia, ihmettelen heidän tapojaan, pakkomielteitään. Niin kai hekin kummastelevat minun tapojani. Ystävyyteen nuo eivät sitten vaikuta tuon enempää.