Olemme pakon edessä jättämässä lastamme syyskuussa hoitoon, kun on äidinkin pakko lähteä tienaamaan =( Tyttömme on tuolloin 1 v 3 kk, eli ei ihan pieni, muttei kovin isokaan. Nyt jo kovasti suren tilannetta, mutta kaipa siihen tottuu. Vaikeaa on vain valita, veisimmekö tyttömme kunnalliseen perhepäivähoitoon vai päiväkotiin. Ykkössijalla on pphoitaja, jotta tyttö saisi rakastavaa hoivaa eikä sairastuisi toivottavasti niin usein. Ongelma vaan on se, että kun en tunne kuntamme pphoitajia, niin mistä tietää, kuka on hyvä? Pphoidon vastaava ei sananmukaisesti voi antaa hoitajien nimiä, koska ovat kuulemma yksityishenkilöitä. Tätä ihmettelen: miten voin valita hoitajan, jos en edes nimiä tiedä eikä niitä saa paljastaa! Puskaradiosta olen jotakin kuullut, mutta mistä sitä koskaan tietää!!
Kumpaan te olette lastanne laittamassa hoitoon ja millä perustein? Kertokaa kokemuksianne!
Kumpaan te olette lastanne laittamassa hoitoon ja millä perustein? Kertokaa kokemuksianne!
Vastaukset 28
Vanhimmat
pohtii tämäkin äiti. Poika on luultavasti pakko laittaa hoitoon 1v 4kk ikäisenä. Enkä tiedä kenelle tai mihin laittaisi. Mutta pahalta tuntuu.. :(
Onneksi tässä on vielä aikaa surra ja sopeutua ajatukseen...
Kodinomaisempi ilmapiiri, vähemmän lapsia ym. Siinähän se on kun et itse saa valita hoitajaa vaan lapsi sinne missä tilaa on, etukäteen tietenkin käyt tutustumassa hoitopaikkaan ja hoitajaan, jos siltä tuntuu ettei paikka miellytä tai hoitaja, niin voithan anoa siirtoa. Meillä päin ainakin niin täyttä hoitopaikoissa ettei jää varaa valita eikä paikanvaihto onnistu.
osin sen takia, että olen itse vielä kotona ja käy vain 3 päivää viikossa noin 1/2 päivää. Itse olisin pitänyt vielä enemmän kotona, mutta tarhassa sanoivat, että lapsen sopeutumisen kannalta toi olisi se minimi ja parissa viikossa lapsi alkoi viihtyä tarhassa, mutta nyt on siis 3. viikko menossa ja ensimmäinen nuhakuume.
Itse olin aikanaan sekä tarhassa että perhepäivähoidossa. Ensimmäisestä perhepäivähoitajasta ei minun pitäisi muistaa mitään, mutta muistan kiharat ruskeat hiukset ja että inhosin sitä, kun syötti väkisin kaurapuuroa... mitä lie sit muuta tehnyt.
Tarhassa en ujona lapsena viihtynyt, mutta 5:stä 7:n vuoden ikään olin aivan ihanassa perhepäivähoidossa, lapsia oli perheellä itsellä jo 4 ja 4 hoitolasta lisäksi, mutta hoitaja oli tosi aktiivinen ja perhe läheinen, ollan vieläkin yhteyksissä 25 vuoden jälkeen...
Mutta koskaanhan niistä ei etukäteen tiedä. Joskus kesätöissä osaan hommia kuului leikkipuistoista huolehtiminen ja kauhulla katsottiin arvon perhepäivähoitajien toimintaa. Lasten perään eivät katsoneet yhtään, kun kerääntyivät säännöllisesti juoruamaan omia asioitaan, siinä käytiin läpi lasten sairaudet ja perheiden yksityisasiat koko kansalle! Monta vaaratilannettakin syntyi, kerrankin pelastettiin pikku poika liukumäestä, kun kaveri oli tuuppaamassa mopolla mäkeen. Ikää ei ollut hyvä jos vuoden verran eikä hoitajilla hajuakaan, mitä mäessä tapahtui!
Me valitsimme päiväkodin siitä syystä että siellä on aina monta aikuista paikalla. On toki paljon lapsiakin, mutta kun kävin tutustumassa, niin muutama tyttö leikki kotileikkihuoneessa, poikia oli siellä täällä. Pari kokosi palapeliä tädin kanssa, eli ei tullut yhtään semmoinen olo että koko päivän ovat kauhean hulinan keskellä. Tottakai huomasimme että lapsemme oli väsyneempi päiväkotipäivän jälkeen kuin kotipäivän jälkeen, mutta niin hän oli edelleen 3 vuotiaana kun jäi vauvan ja minun kanssa kotiin. Minä en uskaltanut laittaa perhepäivähoitoon juuri siitä syystä, että en tuntenut ketään, ja kuulin vielä kaupanpäälle kauhujuttuja. Meillä sairastelu kierre oli sitä, että ekan puolivuotta oli noin kerran kuussa kipeenä. Sen jälkeen oli kerran vuodessa! Oli ihan flunssia eri muodoissa joista osa hoidettiin antibiootilla, osa vain kotihoidolla. En pidä tätä pahana. Jokaisen lapsen on kasvatettava oma vastustuskykynsä. Lapsemme ei ole korvakierrelapsi, joten niitä ei myöskään tullut yhtään päiväkodista. Olen ollut ihan älyttömän tyytyväinen päiväkotiimme, ja toinen lapsemme aloitta myös kesän jälkeen 1.3 vuotiaana samassa päiväkodissa missä isosiskokin taas jatkaa. Päiväkodissa on pysyvyyttä. Kun täti on sairaana, niin ei tartte kuskata varahoitopaikkaan, vaan on 3 tuttua tätiä silti paikalla, ja meillä ainakin sijainen oli aina pienten ryhmässä auttamassa. Lapsemme itki 2 ekana päivänä osan päivästä. 2 viikon kuluttua juoksi iloisesti tarhaan, niin että ite olin mustasukkainen että vieraat tätit saa halia mun kultaani siellä päivät pitkät :) Meillä ei ole pahaa sanaa päiväkodista, mutta ei tosin ole ollutkaan mitään täi-epidemiaa yms mikä olis aiheuttanut "harmaita" hiuksia..
että mun mielestä lasta ei myöskään voi umpiossa kasvattaa. Päiväkoti altistaa sairastelulle, mutta toisaalta sama lie sit edessä viimeistään kouluiässä, jos vastustuskykyä ei pienenä kasvata. Itse olin raskausaikana sairaalassa töissä ja todellakin olin myös minä kipeenä kerran kuussa, kaikki flunssat ja muut taudit ensimmäiset puoli vuotta. Sama on kuulemma päivähoitajilla, ammattitauti jos voi sanoa, että puoli vuotta menee sen vastustuskyvyn kehittämiseen ikään katsomatta.
Päiväkoti voi osittain altistaa korvatulehduskierteelle, mutta Kaksplussasta luin, että aiheuttaja on vieläkin lääkäreille epäselvä eikä siltä voi kotihoidossakaan välttyä, jos tullakseen on. Geneettistä perimää pidettiin yhtenä suuremmista tekijöistä, etenkin jos lapsen vanhemmilla tai sisaruksilla on ollut alttiutta toistuville korvatulehduksille.
Itse olen ollut hyvä jos kuukauden ikäinen, kun oli joutuneet vaahtomuovia paneen pään ympärille, että voivat edes pitää kiinni että saa puhkaistua. Lääkäri sanonut, ettei ole koskaan puhkaissut niin pieneltä. Kierre oli jatkuvasti, samoin veljelläni, joten pojallani pitäisi olla geneettistä alttiutta korvatulehduksille, mutta eipä ole silti sairastanut ensimmäistäkään korvatulehdusta ja ikää on 1 v 2 kk. Ja omat korvakierteeni sain siis ihan kotona ollessa, en päivähoidosta.
Sairaslapsi.com -sivustolta luin, että korvatulehduksen ehkäisemiseksi olisi hyvä huolehtia flunssaisella lapsella tukkoisen nenän avaamisesta höyryhengityksin tai nuhatipoin, myös pääpuolta olisi hyvä kohottaa, jotta räkä ei valu korviin ja ilma pääsee paremmin kiertämään välikorvassa.
Ihmeen nopeesti meillä tuo nuhakuume meni ohi. Maanantaina tuli kipeeksi ja eilen ei ollut enää muuta kuin vähän nuhaa ja yskää. Kuumetta ei yhtään koko eilispäivänä ja hyppi kuin hirvi. Sama tänään, että ajateltiin jo lähtä vähän ulkona käväseen, mutta ei mitään pitkää lenkkiä. Perjantaina saa mennä takas tarhaan.
Jos perhepäivähoitajan valitsee yksityiseltä puolelta, hänet saa itse valita ja haastatella, näin ainakin oulussa. Kaupungin järjestämästä päivähoidosta pitää taas ottaa kenet annetaan.
Minä joudun viemään pikkuiseni heti äitiysloman päätyttyä hoitoon. Valitsin yksityisen perhepäivähoidon, koska niin pienellä ei ole mitään mahdolllisuutta pärjätä isossa ryhmässä. Potkupallonahan se raukka joutuisi siellä olemaan. Ja en usko että päiväkodin henkilökunta ehtii jokaisen perään kattomaan... Perhepäivähoidossa on yksi aikuinen, johon voi muodostua hyvä hoitosuhde.Tarhassa aikuisia on taas monta: pienihän on ihan pyörällä päästään.
Meillä hoito alkaa kuukauden päästä ja hoitaja vaikutti oikein mukavalta ja työhönsä sitoutuneelta, hän mm. käy omalla ajalla työhön liittyvissä koulutuksissa. Ryhmässä on kaksi kolmevuotiasta ja yksi neljävuotias, joten ymmärtävät jo, että pikkuinen on vauva vielä. Ja mikä parasta: lapset ulkoilevat hoitajan kanssa tosi paljon. Oikein helpotti omaakin työhön lähtöä kun kävin hoitajan luona!
Meidän pienokaisemme aloittanee noin vuoden vanhana ryhmiksessä, jossa on kaksi hoitajaa ja kahdeksan lasta. Tämä siksi, että ryhmis on lähellä kotiamme (maaseudulla) ja muutenkin olen kuullut paikasta hyvää (mm. ruoka valmistetaan paikanpäällä, turvallinen ulkoilualue...). Täytyy myöntää, että itse odotan jo töiden alkamista, sillä tilanne on nykyisellään sosiaalisesti köyhä - asumme keskellä ei mitään eikä minulla ole ystäviä näillä main.
Äidilläni, joka on on pph, on aina silloin tällöin pieniä vauvoja (7 kk->) hoidossa ja hyvin heidän kanssaan on mennyt. Kyllä tuollainen kodinomainen hoitopaikka, yksi tuttu ja turvallinen hoitotäti sekä pieni lapsimäärä vaikuttaisi olevan paras pienelle hoidettavalle.
Itse päiväkodissa työskennelleenä suosittelen ennemmin sitä. Päiväkodissa on myös "ilkeitä" tätejä, mutta siinä on hyvä puoli se että tätejä on enemmän. Toisten kanssa kemiat synkkaa ja toisten ei. Lapsi voi valita neljästäkin tädistä itselleen sen hoitajan. Pp hoitaja on yksin ja se on kelvattava joka aamu/ilta, luohan sekin jonkinlaista turvaa.
Itse laitoin omani aikoinaan päiväkotiin syystä että olimme tutustumassa pp hoitajan luona ja siellä yksi lapsista kuristi toista johon hoitaja ei puuttunut vaikka näki tilanteen...
Emmehän me tiedä mitä tapahtuu oikeasti pp hoitajan kotona, mutta pk:ssa on monet valvovat silmät.
Pk:n huono puoli on iso ryhmä ja jalkoihin jääminen.
En ole mikään asiantuntija, koska vauvani on esikoinen ja ihan vielä ei ole päivähoitoasia ajankohtainen.
Mutta mitä nyt olen lukenut ja kuullut, niin tässä asioita, jotka mietityttävät minua.
- perhepäivähoitajat eivät ole yhtä koulutettuja kuin päiväkodin ohjaajat
- perhepäivähoitajalla on ilmeisesti yleensä yksi vauvaikäinen ja pari isompaa. Ainakin meidän vauva työllistää äitiä niin paljon, että miten sitä pystyy keskittymään myös niihin isompiin yhtä paljon. Varsinkin jos lapset/lapsi ovat vilkkaita tapauksia. Ehtiikö/jaksaako pph esim kannella vauvaa jos on itkuinen kun on muutkin lapset hoidettavina?
- miten perhepäivähoitajan kykyjä ja työtä seurataan? Hänhän voi periaatteessa tehdä mitä vain kun on yksin (vähän ilkeästi ajateltu mutta kuitenkin)
- kun perhepäivähoitaja on sairaana, niin onko hoitajaan kovin kiintynyt lapsi aivan sekaisin jos joutuu hänestä eroon. Tarhassa on aina muitakin tuttuja tätejä ( tai setiä :) ).
- jos perhepäivähoitajan hoidokki joutuu esim vaaratilanteeseen, ketään muita aikuisia ei ole paikalla edes vahingossa näkemässä. Tarhassa se mahdollisuus kuitenkin on kun ohjaajia on useampia.
- tarhan ohjaajat osaavat soittaa soittimia ja tarhassa aina lauletaan ja soitetaan musiikkia. Perhepäivähoitajilla ei liene minkäänlaista "velvoitetta" tai välttämättä edes mahdollisuutta vastaavaan.
- tarhassa on paljon erilaisia leluja (kotiin ei tartte ostaa kaiken maailman hienouksia) ja soittimia. Perhepäivähoidossa ei varmaan niin paljon.
- tarhassa jos joku täti on "tuhma" tai muuten vain lapsi ei tykkää, niin on aina joku toinen jolta saa mahdollista lohtua tai tukea.
- tämä on vähän klisee, mutta kyllä lapsi oppii sosiaaliseksi ja "jakamaan lelujaan" tarhassa. Tietenkin kaikki olemme yksilöitä, joten vaikka minulla on vain hyviä muistoja tarhasta (vaikka tarhat ovat varmaankin kehittyneet 70-luvusta tosi paljon) niin ehkä jollekin tosi ujolle ja herkälle sitten pienemmät ryhmät voivat olla parempi vaihtoehto.
Niin ja tämä on varmaan tarhakohtaista, mutta siskonpojan tarhassa oli aivan mahtavasti järjestetty kaikki ohjelma ja kuukausittain vaihtui aina jokin teema, minkä mukaan sitten askarreltiin, leikittiin, laulettiin (esim avaruus). Aamulla oli aamupiiri, jossa juteltiin jne. Pystyykö perhepäivähoitaja tarjoamaan yhtä monipuolista ja kehittävää ohjelmaa? No ok, tämä ehkä vähän vanhemmalle lapselle vasta tärkeää.
Itse kallistun lastentarhan puoleen. Mutta kuten sanottua, kaikki lapset ovat yksilöitä. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toiselle.
Muutamia argumentteja Elfarranin listaukseen:
- perhepäivähoitajat eivät ole yhtä koulutettuja kuin päiväkodin ohjaajat
Tarkoitat varmaan, että päiväkodin ryhmissä on ainakin yksi lastentarhaopettaja, mutta muut hoitajat ovat kyllä ihan opistotasoisia (lastenhoitajat, laitosapulaiset). Itse olen sitä mieltä, että lapsen kannalta paras hoito ei aina kulje käsi kädessä koulutustaustan kanssa....
- perhepäivähoitajalla on ilmeisesti yleensä yksi vauvaikäinen ja pari isompaa. Ainakin meidän vauva työllistää äitiä niin paljon, että miten sitä pystyy keskittymään myös niihin isompiin yhtä paljon.
No, eihän päiväkodissakaan lapsella ole yksityishoitajaa. Esimerkiksi vauvaryhmässä voi olla 13 lasta, 1 lto, 2 lh, 1 la.
- miten perhepäivähoitajan kykyjä ja työtä seurataan?
Kyllä kunnallisessa ph:ssa ainakin seurataan, yksityisestä en tiedä.
- jos perhepäivähoitajan hoidokki joutuu esim vaaratilanteeseen, ketään muita aikuisia ei ole paikalla edes vahingossa näkemässä. Tarhassa se mahdollisuus kuitenkin on kun ohjaajia on useampia.
Jos viittaat lähiaikoina tapahtuneeseen hukkumiseen niin onpa niitä vahikoja sattunut tarhoissakin... ja ollut lukuisia vaaratilanteita.
- tarhan ohjaajat osaavat soittaa soittimia ja tarhassa aina lauletaan ja soitetaan musiikkia. Perhepäivähoitajilla ei liene minkäänlaista "velvoitetta" tai välttämättä edes mahdollisuutta vastaavaan.
Hmmm. Uskoisin, että jotkut pph:tkin ovat musikaalisia. Mutta onko tarhan ohjaajilla joku velvoite moiseen?? Musikaalisuus joko on tai ei ole henk. koht ominaisuus.
- tarhassa on paljon erilaisia leluja (kotiin ei tartte ostaa kaiken maailman hienouksia) ja soittimia. Perhepäivähoidossa ei varmaan niin paljon.
Osalla on, osalla ei. Käsittääkseni perhepäivähoitoon tuodaan leluja myös kotoa ja niillä leikitään sitten kollektiivisesti.
noista oikaisuista/pointeista, joita esitit.
Minulla ei tosiaan omakohtaista kokemusta perhepäivähoidosta ole. Mitä nyt olen muilta kuullut ja lukenut.
Pitänee perehtyä enemmän kun alkaa päivähoitoasiat olemaan ajankohtaisia. Itse asiassa kuitenkin aika pian. Aika kuluu siivillä!
Nojaa, en tiedä voiko noita varsinaisesti oikaisuiksi sanoa, mutta halusin vaan vähän blandata mielestäni mustavalkoisia argumentteja. Toivottavasti löydätte teille sopivan hoitomuodon, mutta kuten joku täällä kirjoittikin - ainahan asia ei ole suoraan valittavissa vaan on otettava vastaan se paikka, joka on vapaana. Tai sitten yksityiseltä sektorilta.
No ethän sinä voi sitä hoitajaa lapsellesi valitakaan, koska hänet laitetaan sille hoitajalle jolla on tilaa. Ja jos ei kellään pph:lla ole tilaa, tarjotaan teille päiväkotipaikkaa. Te sitten päätätte, viettekö lapsenne sinne, mistä se hoitopaikka löytyy vai ette. Sinä voit vain esittää toivomuksen siitä, millaiseen hoitoon lapsesi haluat.
Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Myös päivähoitoasiaan pätee tämä tosiseikka. Olen työskennellyt lastentarhanopettajana kaksi vuotta, enkä laittaisi mielelläni alle 3-vuotiasta lasta päiväkotiin. Kaikki tutkimustulokset puhuvat sen tosiseikan puolesta, että pienen lapsen paras paikka on tietysti koti. Sen jälkeen pieni ryhmä on suositeltava.
Olipa kyse perhepäivähoitajasta tai päiväkodin työntekijästä, lapsimäärä on aina vakio. Lain mukaan päiväkodissa on oltava yksi aikuinen seitsemää lasta kohden, ja alle kolmevuotiaiden lasten ryhmässä neljää lasta kohden tulisi olla yksi hoitaja.
Joku pohti huomioasiaa ja sitä, miten perhepäivähoitajalla riittää huomiota pienelle, jos hoidossa on myös isompia lapsia. Olen ollut opettajana sellaisella osastolla, jossa oli neljä aikuista ja 17 alle 2-vuotiasta. Tuossa tilanteessa yhtä lasta kohden annettava huomio on aivan minimaalista - mieluummin laittaisin oman taaperoni isojen lasten joukkoon. Kun ei tarvitse vaipattaa ja syöttää kaikkia neljää, pienimmille jää enemmän huomiota. Sosiaalisilla seikoilla ei ole pienillä lapsilla merkitystä (vrt. ikätovereiden määrä), sillä pienet lapset eivät leiki hyvin keskenään.
Päiväkodissa on tietysti se hyvä puoli, että työntekijät kaitsevat toinen toisiaan. Jos joukkoon sattuu joku pipipää, yleensä TYÖKAVERIT pitävät huolen, että lapsia kohdellaan hyvin. Perhepäivähoitajahan voi yksinään touhuta periaatteessa mitä vaan! Toisaalta minulla oli päiväkodissa avustaja, joka teki lyhyempää työviikkoa henkisten ongelmien vuoksi. Aina sai olla kulkemassa perässä, ettei hän tee mitään tyhmää.
Toisaalta taas päiväkodissa on paljon huonoa. Hoitajia on useita, ja päiväkodeissa taudit jylläävät myös aikuisilla. Päiväkodeissa on usein paljon sijaisia. Lasten kohdalla tautien leviäminen ja bakteerimäärä on selviö. Päiväkodin suurissa ryhmissä on myös luotava rutiinit eli syömisen ja nukkumisen on tapahduttava samaan aikaan. Myös vaipatus ja pukeminen tapahtuu liukuhihnalla. Nopeimmat joutuvat hikoamaan aina haalareissaan, kun odotellaan kymmentä hitaampaa kaveria.
Itse en haluaisi missään tapauksessa antaa lastani hoitoon alle 3-vuotiaana. Meidän on kuitenkin pakko tammikuussa 2008 (tyttö tuolloin 1 v 2 kk), sillä opiskelen. Aion viedä lapseni HYY:n lapsiparkkiin parina päivänä viikossa, jolloin voin livahtaa luennolle. Lapsiparkkia ei lasketa kunnalliseen hoitoon, joten saan kotihoidontuet. Mutta harmittaa se silti.
ja hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista.
Minulla on kaksi lasta aika isolla ikäerolla ja molemmat olen joutunut viemään hoitoon heti ä-loman loputtua eli 10kk ikäisinä,yrittäjä kun olen.
Ensimmäisen vein päiväkotiin,jossa silloin oli hieman nykyistä pienemmät ryhmät,nk.vauvala,kaikki lapset alle puoltoista vuotiaita.päiväkodissa kaikki meni hyvin ja niin pieni lapsi sopeutui nopeasti rytmiin ja täteihin.Yhteen kiintyi niin että lähti minun sylistä tätiä halaamaan,vanhempain illassa.Liikuttavaa ja raastavaa,mut turvallista.
Koko tarha aika meni kuin se olisi ollut hänen toinen koti,jopa vapaapäivinä lapsi olisi halunnut mennä tarhaan.Ehkä huonona puolena koin vasta esikoulu ikäisenä esiopetuksen,kun tarha määräsi et puol 9 piti aina olla paikalla.
Ja tämän toisen nyt muutaman kuukauden päälle vuoden ikäisen vein perhepäivä hoitoon,kun kaikki hosottivat kodin omaisesta ja turvallisesta ja vaikka mistä.
Noh!5kk on lapsi ollut perhepäivähoidossa.
Täti on hirveän arka ja ylivarovainen.Poika itki 4 ekaa viikkoa,sit loppu itku ja myös selvästi kiintyi tätiinsä.Pioka ei ole ollut kertaakaan kipeä(unohtui aikaisemmasta et eka lapsi sairasti 3korvaa,2vatsatautia,silmätulehduksen ekan puolen vuoden aikana,eli aina kipeä,sit seuraavat 5vuotta kai yhden flunssan.)Mut tämä täti on ollut kipeä ja estynyt hoitamaan 5 eri kertaa.Yhtä lukuunottamatta aina on ollut eri sijais hoito.Kaikki voivat kuvitella minkalaista on viedä lasta jolle ei vielä voi selittää,ihan vieraasta ovesta sisään ja sanoa heippa,äidin on pakko mennä.KAMALAA!
Tästä johtuen meillä vaihdetaan viimeistään syksyllä päiväkotiin.
Syyt.Päiväkoti on aina auki,samat tilat,samat lapset.
Päiväkodin täti on aina lasten kanssa,ei laita ruokaa,ei siivoa.
Päiväkodissa ulkoillaan aina,meidän täti ulkoilee aika laiskasti.
Päiväkodin täti ei menetä hermojaan näkyvasti,sillä muut tädit ihmettelisivät.Mistä tiedän mitä tekee pp.h.
Kun pp.h on arka ja ujo,antaa hän esimerkin minun lapselleni,pk.ssa on useampia esimerkkejä.
Vielä viimeksi.pk.ssa pieni lapseni ei joudu istumaan rattaissa kun isompia viedään ja haetaan kerhosta,vaan saa leikkiä omia leikkejään.
Tosiaan nämä ovat vain minun mielipiteitäni ja tapaus kohtaisia,huonoa tuuriakin varmaan.
jokainen päättää itse.Ainoa jonka voin hyvällä omallatunnolla sanoa on se, et turhaa liikaa surra(ymmärrän et silti suret)sillä mitä pienempi lapsi on sitä helpommin tottuu uusiin asioihin ja pitää niitä ihan luonnollisena.Äidin tuska ja ikävä on paljon suurempaa,mut äiti myös suurempi kestämään sen.
Parivuotiaan lapsen viemistä päivähoitoon pidän jo tosi arveluttavana,sillä 2v tajuaa paljon enemmän asioita,aikaa,välimatkaa,osaa kuvitella et jos ei haetakaanjne."2vuotias on tottunut olemeen kotona,ja muutos on ymmärrettävästi tosi suuri ja vaikea.
Huomaat tämän kyllä kun hoito alkaa rullata,lapsi sopeutuu ja viihtyy,äiti ei pääse niin helpolla :)
Pankit myöntävät jopa 2 vuotta lyhennysvapaata asuntolainoista. Eli maksat vaan korot, jotka ovat tällä hetkellä tosi alhaiset. Jos todella haluaa jäädä kotiin lapsensa kanssa siihen asti, että hän on 2-3 v, niin se on taloudellisesti mahdollista! Itselleni ainakin on ihan sama saanko lainani maksettua 50 vuotiaana vai 52 vuotiaana. Se on juuri siitä kiinni, miten kukin haluaa elämänsä elää. Ja siis todellakin sanon tämän ketään syyllistämättä. Jokainen saa tehdä niinkuin parhaaksi näkee, eikä muilla pitäisi olla nokan koputtamista. Muutenkin aina äitejä syyllistetään kaikesta...menee ihan hulluks mun mielestä. Tämä tieto siis niille, jotka haluaisivat jäädä kotiin, mutta luulevat sen olevan mahdotonta
Klassinen esimerkkitapaus. Jos siis perheessä kaksi elättäjää. Tästä laskelmasta voi päätellä, että taloudellinen ero näiden kahden vaihtoehdon välillä ei ole kovin huomattava olivat summat sitten mitkä tahansa. Omia menojaan voi siis allokoida elämänkaaren varrella. Maksanko nyt vai maksanko myöhemmin? Todella raakaversio, mutta pätee ainakin meidän elämäntilanteessa ja varmasti monen muunkin.
1. Yksi vuosi lyhennysvapaata ja asuntolainan korko arvioitu todella yläkanttiin (todellinen tällä hetkellä 200 e ja arvioitu 500 e). Lainalyhennys 1400 e/kk
Äidin tulot n 500 e/kk netto
Miehen tulot 2000 e/kk netto
- lainan korko n. 500 e
jää käteen n. 2000 e
2. Äiti töihin
Äidin tulot 1900 e/ kk netto, jos palkka n. 2400 brutto
Miehen tulot 2000 e/kk netto
- lainan lyhennys 1400
- päiväkoti 200
- mahdolliset työmatkakustannukset 100
jää käteen n. 2200 e/kk
Äidin tuloiksi 500? Eihän kotihoidontuki ole kuin 316 vai 318 euroa!?
kuntalisä tai hoitolisä
Harvassa kunnassa on kuntalisiä. Ja hoitolisän ehdot ovat sellaiset, että harvalle niitäkään...
Laskin äsken, että jos on 2 lasta (niin kuin kohta meillä on), niin jos menisin töihin ja tienaisin tuon 2600e/kk brutto eli nettona ehkä 1900e, niin meille jäisi silti vaan 300e enemmän kuussa käteen kuin jos olisin kotona ja saisimme tuet kahdesta lapsesta- vaikka me emme edes saa hoitolisää! Lisäksi kotona tehty ruoka on halvempaa, joten laskin, että säästän ainaskin 100e/kk kun en syö työpaikan ruokalassa. Lisäksi monella täytyy olla 2 autoa jos molemmat töissä, joten johan niistä tulee kustannuksia! En ymmärrä, eivätkö ihmiset laske lainkaan "työn hintaa" eli kannattaako edes töihin lähteä jos 2 lasta ja palkka 2500-2600e/kk brutto ja monella vielä vähemmän?
Niin miten kahdesta lapsesta voi saada tukia 1600 euroa? Joo, äitiysloman ajan kyllä, mutta sen jälkeen ei kyllä logiikka enää päde.
Hoitorahan määrä on (lainaus kelan sivuilta)
# yhdestä alle 3-vuotiaasta 314,28 e/kk
# muista alle 3-vuotiaista sisaruksista kustakin 94,09 e/kk
Kovin kummoinen ei kuukausipalkan tarvitse olla, että se tuo tätä paremman tulotason.
tässä löysin yhden laskelma kotihoidon vs. työssäkäymisen kuluista, tuista ja menoista, onhan totta, että tukia ei saa kuin 400e, mutta otettava huomioon päivähoitomaksut yms:
Vaihtoehto 1) lapset hoidetaan kotona 3-vuotiaaksi
Tuet ja epäsuorat säästöt kotona hoitamisesta (hoitovapaan aikana):
Päivähoitomaksut 233e 210e (max)= 443 e/kk
arvioidut epäsuorat säästöt kotiruoka vs. työruokailu= 100 e/kk
Kotihoidontuki vähintään n. 360 e kahdesta lapsesta (jos molemmat kotona), hoito kuntalisää ei huomioida koska ei varmaan saada sitä
Muuta: sairasteluilta vältytään, samoin työvaatteita ei tarvitse ostaa
Yht. 903 e netotaan jos lapset hoidetaan kotona (eli ne maksut, jotka maksettaisiin jos lapset hoidossa sekä ne tuet jotka saadaan kotihoidosta)
Vaihtoehto 2) äiti töissä (brutto 2560e) ja lapset päivähoidossa niin menot ja tulot vastaavasti:
Nettopalkka ehkä n. 1800 e
Hoitomaksut - 443 e
ruokailuun - 100 enemmän
= yht. 1257 e
Muuta: varauduttava sairasteluihin, työvaatteisiin panostettava, työmatkoihin ja lasten hoitomatkoihin menee myös rahaa enemmän
Eli jos hoidan kotona lapset kunnes kuopus 3v, niin kodinhoidon hinnaksi tulee n. 354e/kk enemmän (1257-903e) kuin mitä tulisi jos olisin töissä siihen asti kun nuorin 3v. Mikäli saadaan hoitolisää, niin kodinhoidon tukea saisi max. 300e lisää kuussa, jolloin tilanne on aika lailla -0. Lapsilisät ovat samat riippumatta kotihoidosta tai päivähoidosta.
Ehdottomasti perhepäivähoitajalle tuon ikäisen. Päiväkodeissa ryhmät nykypäivänä niin suuret, ettei noin pieni saa sitä tarvittavaa huomioo mitä perhepäivähoitajalla saisi. Hieman vanhempana sitten päiväkotiin.
Meidän poikamme aloittaa elokuussa 1v2kk ikäisenä päiväkodissa.
En myöskään tunne oman paikkakuntani perhepäivähoitajia ja olen kuullut niin hirveitä tarinoita (vaikka poikkeuksia varmaan ovatkin), että en vie lastani ventovieraa ihmisen kotiin ja hoteisiin.
Olemme siis valinneet päiväkodin ja lapsi sai paikan alle 3v-ryhmästä, jossa on 12 lasta eli ei todellakaan sen vähempää huolenpitoa kuin pph:llakaan, päinvastoin. Koen, että päiväkodissa saamani palvelu ja lapsen saama palvelu on "tasalaatuisempaa", kun aikuisia on ryhmässä useita.
Perhepäivähoito vai päiväkoti. Valitsemme muksullemme tulevaisuudessa hoitopaikaksi päiväkodin. Molemilla on toki niin hyvät kuin huonot puolensa.
Meillä vaakakupissa painaa päiväkodin koulutettu henkilökunta; osaa asiansa ja useampi aikuinen hoitamassa lasta. Virikkeet perusteltuja ja ohjattuja.
Perhepäivähoidossa lasta kasvattaa yksi aikuinen oman ideologiansa/ajatusmaailmansa mukaan, ja harjoitta valitettavan usein ammattiaan ilman pätevyyttä. Pahimmassa tapauksessa vanhempien ja perhepäivähoitajan kasvatusperiaatteet eivät kohtaa.