synnytys pelottaa

kiva aihe!
Mulla edessä oleva synnytys totta tosiaan jännittää, ehkä pelottaakin ja juuri siksi, että kun ei tiedä mitä tuleman pitää!

Luin juuri jostain lehdestä, että nykyihmiset on oppinu hallitsemaan elämäänsä. Jokainen asia on suunniteltua ja etukäteen valmistellaan ettei mikään menisi erilailla kuin on mietitty. Synnytys on sellainen ettei sitä voi etukäteen tietää. Siksi se voi pelottaa. Synnytyksestäkin on yritetty tehdä sellainen suunitelmallinen juttu.

Olen nyt yrittänyt miettiä tulevaa koitosta ja ajatella että kyllä se menee juuri niin kuin pitääkin. Vaikka sairaalaan on täältä pitkästi (noin 200km) aion sinne ehtiä ;) Lisäksi olen oppinut että kätilölle pitää sanoa mitä haluaa, eikä odottaa, että ne ehdottaa jotain. (spinaali tänne ja heti!) ;)

Sinä selviät niiden lastesi kanssa, jos haluat. Tietysti tulee sellaisia hetkiä, jopa voi olla pitkiä aikojakin ettei tunnu selviävän, mutta silti selviät. Kokemusta on ! Tuokin pelko on peräisin siitä, että ihminen haluaa tietää etukäteeen elämänsä ja päästä mahdollisimman helpolla. Kukaanhan ei pääse helpolla! Tämä on sitä elämää ja siitä pitää osata nauttia ja jos ei osaa niin pitää opetella.

onni tulee arjen pienistä hetkistä!

Ei siinä mitään ihmeellistä ole, kun tiedätkin jo mitä tuleman pitää.
Lohduksi voin mainita, että useimmat käynnistetyt synnytykset ovat kivuliaampia (tai voiko sitä mitata?) kuin itsestään käyntiin lähteneet ja toisen lapsen pukkaaminen käy kaikkien monisynnyttäjien mukaan jo huomattavasti helpommin, kun paikat on valmiiksi kerran avatut.. joskus menee jopa liian nopeasti. :D
Aika hullu paikka tuommoinen neuvola, missä vähätellään synnytyspelkoja, olipa sitten eka tai toka tai neljäs menossa... Heille voisi sanoa asiattomuudesta parit valitut, et tosiaan ole ainoa jota pelottaa!

Itse odotan neljättä ja pelottaa niin pirukseen,vaikka viikkoja on vasta 26.Mullehan sen jo luulisi olevan tosi tuttua hommaa,mutta silti...

Supistukset on yks hyvä juttu,mikä antaa vähän osviittaa,että milloin pitäis lähtä.Kun ne tulee n.5min välein,niin sitten ei muutakun menoksi.Ite olen edellisestä lähteny,kun olo alkoi olemaan jo lähes sietämätön.Suppareita ei todellakaan tullt 5 min.välein,vaan ihan miten sattui,mutta olivat niin kipeitä,niin kipeitä,että.Tuntuivat puristavilta ja repiviltä ja oksetti ja pyörrytti.Olinkin silloin jo 9cm auki,kun sairaalaan pääsin.

Muista sitten laskin supparit siihen 3-4min,eli väli oli sitä luokkaa ja läksin.Ekasta olin jo 6cm auki ja tokasta 8cm.

Vesien meno on kai yks,mikä pistää vipinää kinttuihin.Mulla tosin on vedet on menny aina vasta sairaalassa.2xkalvojen puhkasulla ja kerran itekseen.

Kivun kestää rentoutumalla.Ite en ole mitään lievityksiä ottanu.Ekasta en huolinu,seuraavista en kerenny.Kyllä sen kivun kestää,kun muistaa hengitellä supistuksen aikana ja antaa kohdun tehdä töitä.Mitä aikaisemmin pääsee sairaalaan,niin sitä paremmat mahikset on saada lievitystä.

Mitä tulee pärjäämiseen kotona,niin rennosti vaan ja päivä kerrallaan.Mulla on muksuilla ollut aina reilu 2v ikäeroa,joten vipinää on piisannu.Alkuajat on ollut hankalia mulla ainakin,kun mukelot on ensin purkannu sitä ikävää kiukkuamalla ja sitten on se pieni mustasukkaisuuden peikko nostanu päätään,mutta kaikki menee kyllä parissa viikossa ohi.

Itse olen yh,joten ei ole sitä puolisoa,joka antaa huomiota ja auttaa,vaan ite on revettävä suuntaan jos toiseen.Tulevan vauvan isukki on ja pysyy toisella paikkakunnalla ja hänen roolinsa tulevaisuudessa aika näyttää.

Kyllä sinä pärjäät ja kaikki menee hyvin synnytyksessä,usko pois.Luota itteesi.Toinen hyvä ittesä huijaaminen on se,että varautuu kaikkein pahimpaan,niin ei voi kun iloisesti yllättyä. :)

Ja muista,et ole pelkoinesi yksin,etkä missään nimessä hölmö!!!Pelko on tervettä tunnetta tässä tapauksessa,onhan kyse tapahtumasta,johon ei oikein voi valmistautua,kun kaikki on mahdollista.Samoin kotona olo alkuaikoina,et voi tietää,miten lapsesi reagoi vauvaan ja uuteen tilanteeseen.Mutta usko itseesi,hyvä nainen!!!Kaikki menee hyvin,parhaalla mahdollisella tavalla!!!!!