Miksi lääkikseen?

Muu kuin akateeminen ammatti ei ensinnäkään kiinnostanut. Aluksi varmaan hain lääkikseen, kun teki mieli kokeilla, pääsenkö. Kun sitten pääsin ensimmäisellä kerralla sisään, jäin... En ole hempeä maailmanparantaja, eikä kyseessä ole kutsumusammatti, mutta potilailta on tullut ihan mukavaa palautetta. Ihmisten kanssa on ihan hauska työskennellä, kun omaa jonkinlaisen huumorintajun eikä ole otsa rypyssä nurkassa nyhräävä tuppisuu. Toistaiseksi olen terveyskeskuksessa, koskapa palkka on ihan eri luokkaa kuin erikoistuvalla lääkärillä sairaalassa. Ja työkin näin aloittelijalle astetta vaativampaa, kun pitäisi osata ottaa kantaa ihan kaikkeen. Olen tehnyt myös kirurgiaan erikoistuvan lääkärin hommia, ja palaan todennäköisesti ortopedian ja traumatologian pariin, kun autolaina on maksettu...

Ja se, että olen aina pitänyt muita rahakkaita akateemisia aloja elämää tuhoavina, kun taas lääketiede on säilyttävää ja korjaavaa.

Tykkään ihmisistä, rakastan luonnontieteitä. Ihmiskehon toiminta kiinnostaa.

Suklaa on hyvää

Menin lääkikseen rahan, statuksen ja hyvän työllisyyden takia. Opiskelu on perseestä, mutta eipä tuota enää paljon ole jäljellä :)

Päätin ettei minulle vittuilla enää koskaan joten menin lääkikseen.
Harva enää uskaltaa tässä asemassa vittuilla.

Peruskoulu loppuu alle kuukauden päästä. Luonnontieteet on tuntunut kiinnostavilta koko yläasteen ajan ja niihin kovasti olen siitä syystä panostanut. Myös biologia kiinnostanut kovasti, nyt varsinkin, kun alettu enemmän ihmiskehosta puhumaan eikä niistä karhujen talviunista.. Lukiossa olisi tarkoitus jatkaa samaa linjaa, eli panostaa matikkaan, fysiikkaan ja kemiaan, koska lääkis on alkanut kiinnostamaan. Taitaa myös lukion biologialla olla painoarvoa pitkällä tähtäimellä ajatellen, jos lääkikseen haluaisin?