Kun minulle tulee paniikkihäiriö, se on kuin pakokauhu.Pois olisi päästävä heti ja toivon, ettei kukaan tulisi tiellä vastaan, koska he huomaisivat ilmeistäni, että en ole normaali.Tämä tunne tulee yleensä minulle, kun lähden jostain paikasta kotiin.Syön montaa lääkettä sekä masennukseen, että paniikkihäiriöön. En itse asiassa tiedä mikä lääke on tarkoitettu paniikkihäiriöön.En varmaan pääse koskaan eroon tästä paniikkihäiriöstä, mutta olisi hyvä,että oppisin tulemaan toimeen sen kanssa. Eräs minua hoitava ihminen sanoi, että ajattele niin, että se menee itsestään ohi.Kun tulen kotiin minun on mentävä suihkuun tai alettava kovalla tohinalla tiskaamaan astioita. Yleensä näillä konsteilla se menee ohi. Tai sitten menen makaamaan sohvalle ja olen siinä noin 15 min.
paniikkihäiriön piirteet
aikka53
61055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi kun mullakin toimis noin. Inhhoan tiskaamista ja välttelen sitä viimiseen asti. Sitten alkaa jo ahdistaa se vuori!
Et haluais tiskarin hommaa meiltäkin?
Luulin jo parantuneeni paniikkihäiriöstä, mutta taitaapa olla niin, että se seuraa lopunelämän ainakin jossain muodossa. välillä katoaa, sitten taas nostaa päätään...
Tulisin mielelläni tiskaamaan, mutta se ei liene mahdollista. Minulla oli tiskikone, kun olin vielä naimisissa, mutta nyt kun asun yksin tiskaan kaikki käsin. Minulta tulee niin vähän tiskiä, etten tarvitse konetta.Kyllä ne lääkkeet auttavat tähän tautiin. Täytyy tehdä jotain sellaista, että ajatukset siirtyvät pois itsestä ja paniikista.
Ette varmaan arvaa, mutta muakin ahdistaa tiskaus vielä kaiken muun stressin päälle. Tuntuu ettei millään jaksaisi mitään, mutta inhoaa, jos ei siivoa. Vaikea kierre.
Mulla on vasta hiljattain todettu paniikkihäiriö ja masennus, mutta kai tämä tästä...
Olen luonnostani kova tekemään kotitöitä, joten tiskauskin käy luonnostaan helposti. Imurointia taas inhoan. Paniikkihäiriöni ovat lisääntyneet rajusti. Minulle tulee nykykään melkein joka päivä paniikkikohtaus ja se on kamalaa. Ei voi liikkua missään ihmisten ilmoilla, kun aina saa pelätä joko se taas tulee. Tyttärelläni taas on kohtaukset vähentyneet tai niitä ei tule enää lainkaan. Meillä on aina kohtaukset päinvastoin. Kun minulla on kohtaus tyttärelläni ei ole jne. Lisäksi unohtelen ottaa masennuslääkkeitäni. Olen tullut niin hajamieliseksi. En löytä esim. silmälasejani vaan etsin niitä koko päivän. Masennus ei ole kovin nostanut päätään se on onneksi hyvä. Kirjoitelkaa, miten teillä menee. Onko teillä kohtaukset nyt useammin kuin ennen ?
Nyt tuntuu että alkaa vähän helpottaa, sitä mukaa kuin ilmat valostuu. Lisäksi olen yrittänyt liikkua enemmän, pari kertaa viikossa ihan kunnon hikeen ja väsymykseen asti.
Saa nähdä miten sitten keväällä; yleensä kevät-aurinko saa mut käymään ihan ylikierroksilla (positiivisessa mielessä) vaan meneekö liiallisuuksiin tän tosi pimeän talven jälkeen.
Tänään oli taas kohtaus, pitkästä aikaa töissä, joten oli pakko ottaa lääkettäkin. Mutta toivon että parempaa kohti mennään.
Mullakin on tota unohtelua, olen luonnostaan hajamielinen, ja sitten tulee monesti kohtauskin kun tuskastun kiireessä ja paineessa jonkin (useimmiten silmälasit tai avaimet) etsintään. Avaimia onkin monet, joten yleensä jotkut löytyy, silmälaseja ei harmi kyllä ole varaa teettää useampia...
En voi muuta taas kuin voimia toivotella sulle! Pääsetkö muuten kokeilemaan tuota liikkumista mihinkään "turvallisemmille vesille", vaikka pururadalle tms ei-niin-ihmisten-ilmoille? Mulla se on auttanut aika hyvin.
Hei!
Olen kärsinyt jo kauan paniikkihäiriöstä. Se ei todellakaan lähde itsestään vaan täytyy osata pyytää apua. Joten ole hyvä ja lue tämä http://www.glaxosmithkline.fi/asiakaspalvelu/potohjeet/paniikkihairio.pdf Toivottavasti linkki toimii... meinaan voit tunnistaa itsesi...:)