hei vaan..ajattelin tänne purkaa kiukkuani jos vaik olis kohtalotovereita.eli,Ollaan mieheni kans oltu yhes koht 6vuotta ja naimisissa siitä 4vuotta.meil on 3vanha tyttö ja toinen lapsi tuloillaan.mieheni äiti on jo usean vuoden ajan ollut viinaan menevää sorttia,tytön synnyttyä oli hienoja hetkiä kun oli juomatta sen aikaa että kykeni lapsenlapsensa kanssa aikaa hetken viettämään..hyvin pian kävi selväks että hoitoon ei missään nimessä voida tyttöä sinne viedä,pahin tilanne jossa melkein kurkkuun kävin kiinni oli kun vein tytön la iltana hoitoon ja sovitusti su aamuna hain nii siel se istuu hiekkalaatikolla aurinkolasit päässä ja ihan soosissa....prkle..
muutamia kertoja on soittanut minulle ei pojalleen ja valitellut omaa pahaa oloaan ym..hakee jonkinlaista lohdutusta..nyt mennyt monta viikkoa kun ei saada mummoa kiinni eikä itse ole yhteyttä ottanut..puhelin pois päältä..että osaa ottaa aivoon kun omat vanhemmat asuvat vielä toisella puolella suomea eikä nähdä niin usein kun haluttais.jotenkin vaan tuntuu et tekis mieli laittaa välit sit kokonaan poikki kun ei sen vertaa tunnu kiinnostavan omansa tai lapsenlapsensa elämä..joo ja ymmärrän et juominen on ns sairaus mut ei sen piikkiin kaikkee voi laittaa..omahyvänen paska..kiitos ku jaksoitte "kuunnella"
muutamia kertoja on soittanut minulle ei pojalleen ja valitellut omaa pahaa oloaan ym..hakee jonkinlaista lohdutusta..nyt mennyt monta viikkoa kun ei saada mummoa kiinni eikä itse ole yhteyttä ottanut..puhelin pois päältä..että osaa ottaa aivoon kun omat vanhemmat asuvat vielä toisella puolella suomea eikä nähdä niin usein kun haluttais.jotenkin vaan tuntuu et tekis mieli laittaa välit sit kokonaan poikki kun ei sen vertaa tunnu kiinnostavan omansa tai lapsenlapsensa elämä..joo ja ymmärrän et juominen on ns sairaus mut ei sen piikkiin kaikkee voi laittaa..omahyvänen paska..kiitos ku jaksoitte "kuunnella"
Vastaukset 47
Vanhimmat
katkaista välit appivanhempiin.
Meillä se syy on siinä, kun anoppi rakastaa liikaa lapsenlastaan ja haluaa olla hänen kanssaan lähes viikottain.
Et varmaan kirjoittele ihan tosissas?
ihan elävää elämää tämä kohdallani ikävä kyllä on.
moi,jos siis tosissas vastasit tohon mun viestiin niin et sun appivanhemmat rakastaa lapsenlastaan liikaa niin olisin kyl enemmän kun halukas kuulemaan hieman lisää...vähän ihmettelen miten voi rakastaa liikaa,kun itelle riittäis ees se et mummo ottais yhteyttä ja tulis käymään jotta tyttö hänet näkis....hoh hoijaa
saat minulta säälipisteet.
lukaisemassa noita juttuja niin näet.
onpa kauheeta todella. Kyllä olet sitten kamala miniä. Onneksi et minun. Minun miniäni on onnellinen, kun olen kiinnostunut hänen lapsistaan ja saan hoitaa heitä niin paljon kuin haluan. Rakastan lapsenlapsiani niin, että en tiedä mitään muuta rakkaampaa maailmassa. Vai en saisi rakastaa ja tavata heitä. Kyllä ihmiset on ilkeitä. Laita vaan välit poikki, mutta älä ikinä pyydä anopiltasi mitään apua, vaikka kuinka tarvitsisit. Nyt ajattelet, että et tarvitse, mutta et koskaan voi tietää mitä elämä eteesi tuo ja silloin on hyvä olla väleissä kaikkien kanssa. Mieti vähän.
itse anoppi?
En jaksa uskoa, että kukaan miniä tänne tällaista kirjoittaisi, vaikka näin tekisi ja ainakin ajattelisi.
kiva ketju tästä lähti vaikka kukaan ei konkreettisesti ole kommentoinut alkuperäisen tekstiin..tuolla toisella kirjoittajalla ei alkuperaisen mielestä ole suhteellisuuden tajua..noh,ikinä ei ihminen ole tyytyväinen mihinkään näköjään..
Miten voi rakastaa liikaa? Pelkäätkö että se on jotain sinulta pois? Kyllä se äiti on aina äiti ja mummo on mummo sille lapselle. Ei toinen vie toisen osaa. Eikö ole hienoa jos lapsen ympäriltä löytyy rakastavia ihmisiä?
Meillä mun oma isoäiti juopotteli (ja juopottelee nykyäänkin) mun ja veljeni ollessa pienenä siellä hoidossa.
Ei koskaan ollut missään sikakännissä,mutta kuitenkin välillä keskellä päivää semmoisessa hutikassa..Muistan etten lapsena kuitenkaan ollut peloissani,mutta lähinnä turhautti ja suututti,kun toinen silmät harittaen sanoo jo viidennen kerran saman asian.. :( Toisinaan oli jopa ihan selvinpäinkin.
Nykyään kun mekin veljen kanssa ollaan jo aikuisia,niin ryyppääminen on riistäytynyt ihan käsistä.Eikä se keskikalja enää riitä.. tilalle on tullut kirkas viina kaikenmoisilla kipu- ja nukahtamislääkkeillä höystettynä. :( Itselläni on nykyjään myös lapsi,jonka kanssa olisi niin mukavaa mennä käymään sillontällöin kylään, muttei se ole enää mahdollista.
Joulunakin oli aivan tolkuttomassa kunnossa, kun vanhempani olivat olleet siellä kyläilemässä. Hädin tuskin muistaa heidän edes käyneen siellä. Oikein suututtaa kuulla,että kun joku mainitsee pillereistä ja viinanjuonnista,puolustuksena on että "tällä iällä sillä ei ole merkitystä". Voin kertoa että kyllä sillä on,jos ei enää osaa käyttäytyä,laskee alleen,puhuu tyhmyyksiä,kiroilee ja kiukuttelee,kun tullaan kylään ja vielä jouluna!Harmittaa sekin,kun tämän kaiken myötä isoäitini persoonallisuus on muuttunut ihan toisenlaiseksi. En tiedä voisiko kyseessä olla joku vanhuusiän masennus tms.? Kuka näistä tietää.. Jokatapauksessa toivon voimia teille kaikille.En ihan suosittelisi välien poikki lyömistä,mutta kannattaa sanoa,ettei lapsenlasta näytille tuoda,ellei ole selvinpäin.
Tuo on sitä mummon omaa elämää. Mummo ei ole pyhimys, eikä nykyaikainen mummo istu kiikkustuolissa kutomassa, lihapadat aina hellalla porisemassa ja odottamassa, milloin saa hoitaa lastenlapsia ja milloin vieraat suvaitsevat tulla.
Mummo on ihminen siinä kuin muutkin.
Jos kyseessä on kuitenkin vastuu pienestä lapsenlapsesta,jota itse suostuu hoitamaan sillon tällöin,pitäisi sen verran tajuta ettei sillon voi naukkailla!
siltä, että enemmän sä oot kyllästynyt siihen, ettet saa muksua ilmaishoitoon mummulle, kuin mummun juomiseen.
mitäs jos syyllistämisen sijasta yrittäisit auttaa ja ymmärtää?
oo....oli tosivaikee arvata että saan tommosia imbesillejä vastauksia..ihan totta kuule just sen takia olen vittuuntunut kun en saa ilmaista hoitajaa...hoh hoijaa...tulepa sinä selittämään tytölle että miks mummo ei halua nähdä tai miks se ei ota yhteyttä...ja ihan vaan kuule tiedoks et ei se mummo ole ikinä ollut sitä varten että sille hoitoon oltais viety vaan ihan lapsenlapsensa elämässä olla muuten kun asuu kuitenkin lähempänä kuin omat vanhempani.laita vaan noita järkeviä kommentteja lisää...hah ja sun mielestä juoppoa pitäis vaan ymmärtää ja hyysätä..sillä se varmaan lopettaakin.
Sinulla nyt tuntuu kuitenkin olevan niin paha olo toisen ihmisen ongelmasta, että suosittelen sinulle A-klinikkaa. Siellä annetaan keskusteluapua omaisille ja omaisryhmästä voisit saada apua tuohon sinun ahdistukseesi.
Mummo nyt on jokatapauksessa aikuinen ihminen, eikä hänellä ole velvollisuuksia hoitaa pieniä lapsia. Mummon juominen on hänen oma asiansa.
ei jumal..tää ny saa olla viim.viesti minkä laitan...sen verran satun hoitajana asioista tietämään että juoppoa kun ei aleta hyysäämään ja edelleenkin painotan että ihan vaan tytön takia ärsyttää,mulle on ihan sama vaik jois miten paljon viinaa,se ny vaan on niin et joko on elämässämme tai sit ei.vai että pitäis täs lähtee hakeen itelleen apua...eiköhän se avun tarvitsija ole jossain ihan muualla.jalukisitko tekstit kunnolla.en ole hänestä hoitajaa yrittämässä.on kyl mahdollisuudet saada selvä hoitaja JOS tarvetta.
Juominen on jokaisen oma valinta.
No mullakin oli pointtina se,ettei lapsen nähden tarvitse olla kännissä!Oli kyseessä äiti,isä,mummo,pappa tms. lähisukulainen. Muuten on aivan sama,juopotteleeko muuna aikana.. Ja mitä tulee näihin "vika on sun asenteessa"- kirjoittajiin,niin etköhän tiedä,mikä lapsellesi on hyväksi. :) Ja tosi on,että lasten on hyvä tuntea isovanhempiaankin,muutenkin kun "ilmaishoitajina"!He kun ovat myös sukua.
Että heti lähti menemään asian vierestä tämäkin ketju ja päättyi riitelemiseksi, voisi luulla että ollaan plaza.fi:ssä! :D
pahaa oloos mummun juomisen takia ja heti kun tuli yksikin einiin päänsilittelyviesti, nii heti hanskat tiskiin.
alkoholismi on kuitenkin sairaus, sitä ei terveet ymmärrä, minä ymmärrän, sillä olen juopon kanssa elänyt. juoppo ei sille viinan himolleen saa mitään, vaikka haluaisikin, meillä ainaski tehos vasta antabus-kuuri ja seki pitää olla päällä koko ajan. juoppoa ei tarvi hyysätä ja hyväksyä juomista, mutta se pitää ymmärtää, että viinan himolle ne ei mitään voi.
ok, sä haluut mummun sun lastes elämään, se on ihan ok juttu. mutta ootko sä koskaan yrittänyt ymmärtää, että miksi se mummeli ryyppää? onko se yksinäinen? huolia? sä vaan tuomitset ja oot käärmeissäs, kun sun tyttös ei saa kontaktia mummoon.
aikas ehdoton oot siinä, että mummu joko on tai ei oo... mikset nyt vähän raottais ymmärryksen verhoas ja ottais sen mummun elämään semmoisena kuin se on. mitäs jos mummulla olis joku semmoinen saiaus, minkä säkin hyväksyisit eikä se aina jaksais olla läsnä teidän elämässä. vaatisitko silloinkin että sitä joko ollaan kokonaan tai ei ollenkaan?
ja kuule, sen verran mäkin 3 vee sielunelämästä tiedän, ettei ne osaa kaivata ja ihmetellä sen mummun puuttumista, ellei sitä sille mukulalle kauheesti hehkuta. mulla itellä lapset 10 ja 8 ja ei edes nekään ymmärrä kaivata miehen vanhempia, jotka asuvat kaukana ja ovat huonoja yhteydenpitäjiä (eli me käydään ja soitellaan).
mitäs jos nyt kuitenkin sille lapselles selität, että mummu on väliin väsynyt ja huonokuntoinen ja silloin on yhteydenpito heikompaa, kuten selittäisit jos mummulla olis joku toinen sairaus.
vähä ymmärrystä, pliis, ei se teidän mummu varmaan sulle ilkeilläkseen ryypiskele.
Mun selvästi vanhempi sisko sortui totaalisesti viinaan avioeron ja työnmenetyksen myötä. Sisko oli siihen asti lasteni lempitäti ja eräänlainen "mummo". Nyt lapset hieman pelkäävät ja ovat hämmennyksissä tätinsä käyttäytymisestä.
Välillä on ollut pitkiä aikoja etten ottanut mitään yhteyttä, kun sisko onnistui kännissä haukkumaan koko suvun. Joulun jälkeen rohkaistuin ja vein koko perheen kylään. Sisko oli tästä ikionnellinen - että joku vielä käy hänen luonaan. Koko kuvio ottaa välillä aika koville, mutta jos en nyt ihan pysty häntä parantamaan, niin on velvollisuuteni ainakin jollakin tasolla pitää yhteyttä ja osoittaa välittäväni hänestä.
niin.ok viesti sulta tuli,ja oikees ootkin.ihan mielipiteitä ja neuvoja lähin kirjoituksellani hakemaankin en nälvimisviestejä.kyl yritetään sitä ihmistä ymmärtääkin ja ei niitä välejä ny kokonaan olla poikki laittamassa..raskasta on vaa se kun häneltä päin jatkuvasti saa ns.katteettomia lupauksia.,ja sit joutuu nielemään sanojaan pettyneenä.esim.lupaa tulla jonakin päivänä käymään..no ei näy,tai soittaa että tulkaa silloin ja silloin kylään,ok,ollaan menossa,ei avaa ovea:kännissä.kiva siinä sit on ihmetellä...tiedän,hän on aikuinen ihminen tekemään omat ratkaisunsa elämänsä suhteen.mut eipä täs kai muuta voi täl hetkellä kun antaa ajan kulua ja toivoo että tulis se kirkas hetki jolloin vois yrittää vaik puhua sille.toinen laps meille tulossa hetkenä minä hyvänsä joten jos vaikka hänen syntymäsnsä antais iloo sit olla selvä hetken.mene ja tiedä...
Alkoholismi on sairaus. Alkoholisti ei voi juomiselleen mitään. Vaikka hän haluaisi olla juomatta, hän ei siihen pysty.
ninpä niin ja joopa joo.....
Minä katsoisin, että se on valinta. Mielestäni ahdistus on sen alkoholin käytön takana. Ja ahdistuksessa on pari vaihtoehtoa. Joko heittäydyt avuttomaksi ja hakeudut hoitoon ja aloitat lääkityksen ja terapian, joiden parantavaa vaikutusta ei voida sulle taata. Toinen vaihtoehto, tapat itsesi ja lakkaat kärsimästä ja kolmas vaihtoehto, lääkitset ahdistusta alkoholilla ja tapat itsesi pikkuhiljaa. Siinä vaihtoehdot ja ahdistuksen hoito oli valinta.
En tiedä mitä kommentillasi ajoit takaa, mutta oletan, että yritit ilmaista viestini olevan sinun mielestäsi "lässytystä" tms.
Totuus on kuitenkin se, että alkoholisti ei voi juomiselleen mitään. Alkoholisti on riippuvainen alkoholista. Kun viinanhimo iskee, alkoholisti myy vaikka lastensa lelut, jotta saisi viinapullon.
Alkoholistin sanaan ei voi luottaa. Viina vie voiton kaikista lupauksista.
Alkoholisti juo kunnes on niin huonossa kunnossa, että vaihtoehtoina on kuolema tai raittius.
Joku voi vetäistä omasta halustaan kossupullon joka viikonloppu ahdistukseen, mutta ei silti ole alkoholisti.
Alkoholisti taas ei voi olla ilman viinaa vaikka haluaisi, ahdisti tai ei. Alkoholisti on humalassa lastensa syntymäpäivillä, koulun juhlissa, lääkärissä ja työpaikkahaastattelussa.
Alkoholisti piilottaa pullon kellariin, autotalliin, liiteriin ja siivouskaappiin.
Alkoholisti ei voi koskaan lähteä yllättäen minnekään autolla, ei edes viemään lasta lääkäriin, koska on aina maistissa.
Valinta on mielestäni turhan kepeä sana kuvaamaan elämänmuutosta, joka tarvitaan alkoholismista parantumiseen.
Alkuperäiselle kommenttina, että mummoa voi olla vaikea saada motivoitua parantumaan alkoholismista. Itse en kuitenkaan jättäisi lastani alkoholistin hoidettavaksi.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=176
Itsellä omakohtaista kokemusta...äiti ollut sairaseläkkeellä jo nelikymppisestä, nyt 60- vuotiaana on jo hoitokotikamaa....itsellä nyt 8-v. poika, joten mummu on naukkaillut koko hänen elämänsä. Samanlaisia änkyrä-känni- tilanteita tuli joskus todistettua, kun menin pojan ollessa vauva jo aamupäivästä kyläilemään (asuivat toisessa kaupungissa), kyllä pettymys oli suuri, kun "mummo" sönkötti jo siihen aikaan päivästä, vaikka tiesi meidän tulevan kylään. juoppohan ei välitä muista tai muiden tunteista paskaakaan, tässäkin tapauksessa veti äkkiä aamukännit, kun isä oli aamuvuorossa, niin selvisi jo toisen kotiintuloajaksi laittamaan sapuskaa...
No meidän poika ei ole koskaan pitänyt tästä mummosta, koska kaikki positiiviset asiat on tällaiselle tyypille tekokivaa, näyttelemistä, esittämistä jne...paskaluonne tulee kuitenkin aina jollain tavalla esiin, eikä lapsi ole mikään tyhmä, vaan vaistoaa, millainen ihminen oikeasti on.
Alkuun petyin kovastikkin näistä kännitempauksista, mutta pahin oli kun "mummo" oli vähällä lyödä n.neljä vuotiasta poikaa avarilla päähän...hermohan ei juopolla kestä mitään, ja pojan huvia oli jo pienestä alkaa kinaamaan mummon kanssa, tämä kun oli suurinpiirtein samalla aaltopituudella...
No lopputulos on, että mummeli on reilusti alle eläkeikäinen, mutta pää on pehmennyt ja asuu hoitokodissa, sokerina pohjalle mainittakoon, että tuo ihmisrukka ajoi isänkin itsemurhaan....
..edelliseen. Että niille, jotka täällä on lässyttäneet juopon "ymmärtämisestä" tai hyysäilystä: Sen halun raitistumiseen pitää tulla itsestä, ei lähipiiri voi pakottaa, varsinkaan kun meidänkään "mummo" ei edes juonut koskaan, kun kaljan viikossa...
...ja edellisen viestin lopusta ehkä tyhminkin tajuaa, miksen oikein kannata juoppojen puolustelua, pahin mitä voi itselleen tehdä, on hyväksyä aikuisen ihmisen itsekäs käytös, joka vahingoittaa muita....
Todellakin, se joka juoppoa mummoa puolustaa taitaa itse olla juoppo mummo! Meillä ainakin on sama omgelma anoppini kanssa. Vituttaa niin maan mahottomasti. Ja kyllähän kolme vuotias lapsi osaa hyvinkin kaivata mummoaan, meillä kaksi vuotiaskin osaa jo. surullista on mennä kutsuttuna kylään, kun mummo on änkytys kännissä ja parhaimmillaan sanoo vain, että mä taidan tästä lähteä nukkumaan! Melkoista meininkiä! Ja nykyään haukutaan vain vanhempia aina joka asiasta. Ihmetellään miksei enää ole ns. yhteisöllisyyttä perheissä...
Oon myös tosi kyllästynyt omaan samantyylisseen tilanteeseen! Voimia!
miksi sitten kiusata anoppia, hän on valintansa tehnyt.
Me emme tapaa ollenkaan juoneita sukulaisia. Emme koskaan. Mikäli sukulainen on ottanut, käännymme jo ovelta. Eipä ole tarvinnut enää kääntyä. Tietävät tasan, ettemme tule ollenkaan.
Meillä ei kotona alkoholia juoda, enkä siedä sitä muiltakaan lasten läsnäollessa. Muulloin tehkööt mitä lystäävät.
Älä huoli.
Mun mummo on juoppo ja lapsen hyvä ystävä.
Mitäs mä siitä?
Mun nuoruudessa kotikaljaa juotettiin lapsille koulussa
Nykyään voimia pitää siveysvirasto, mitään ei saa tehdä: näytät härskiltä..hyshyts. kotikalja kyl maistuis
Ymmärrän täysin tilanteesi.
Olen itse myös ollut tilanteessa, jossa piti aina "varoa" että voiko mummolle mennä vai ei. Toisaalta oli kiva mennä jos mummo oli ottanut vähän, oli paljon mukavampi ja rennompi ja iloisempi, sitten taas jos oli ottanut ottanut liikaa, ei sitä kukaan jaksanut katsoa ja kuunnella, kun ei ollut ottanut yhtään, ei silloinkaan jaksanut katsoa ja kuunnella...
Itse olisin tykännyt että olisi ollut enemmänkin sellaista perhekeskeistä touhua ja yhdessäoloa koko perheen ja mummon parissa, mutta hän itse valitsi tiensä ettei se onnistunut.
Harmi vain että aina muille näytteli ihan jotain muuta mitä todellisuus oli. Se "rakastava mummo" hän oli vain puheissaan ja joskus kännipäissään kun promillemäärä oli tietyssä vaiheessa.
Minulle tilanne oli helpompi kuin miehelle, olihan kyseessä sentään hänen äitinsä. Lopulta viina vei hengen, mutta en voinut jälkikäteen tuntea juurikaan mitään ihmeellisiä tunteita. Tietysti surua kuten kenen tahansa läheisen kuoleman jälkeen, mutta tiesimme, että me emme siinä tilanteessa voineet sen kummemmin tehdä mitään. Hän itse valitsi tiensä kuten jokainen alkoholisti. Toista ei voi väkisin muuttaa eikä raittiiksi saada, jos siihen ei itsellä ole mitään halua. Hän elää omaa elämäänsä ja sillä tavalla kuin hän parhaaksi katsoo.
Se on taas eri asia onko hän onnellinen ja onko se välttämättä se paras tie kulkea minkä on valinnut.
Minulla on niin ikävä lapsenlastani, että vedänpä sitten vaan lisää viinaa. Joka ilta olen toivonut, että en heräis vaan kuolisin pois. Mutta nyt olen muuttanut ajatuksen, aion tuhota sen ihmisen elämän ensin, joka tämän tuskan minulle aiheutti.
tosin meidän perheessä meni niin että appiukko oli se joka joi, oli nuoruudessaan väkivaltainen mutta vanhemmiten aika harmiton kännissäkin. Siitä huolimatta ei tullut mieleenkään viedä lasta yksin kylään tai hoitoon anopille, kun se aikuinen lapsi (=appiukko) olisi jäänyt vähemmälle huomiolle, ties mitä siitä taas olisi seurannut.
Myös meillä on niin että omat vanhempani asuvat parin sadan kilometrin päässä joten se isovanhempien tuki ja apu meidän perheelle oli kyllä lähes pyöreä nolla. Kyllä jurppi se appiukon rökäle, psyykkisesti sairas äijähän se oli. Puhun menneessä aikamuodossa koska appi kuoli noin vuosi sitten.
Tällaista tämä elämä vaan joskus on. Kun sairastuin itse vakavasti ja olisin tarvinnut apua ja tukea, niin sain sitä ainoastaan omalta äidiltäni. Hän tuli 180 kilsan päästä auttamaan, kun saat anoppi kysyi ikään kuin ohimennen että ettepäs ole käyneet näyttämässä lasta. Näyttämässä lasta!!! Prkl mikä ääliö! Se tollo ämmä teki äijänkänttynsä juopottelun mahdolliseksi ja nyt kun ei ole sitä ukkoa holhokkina niin välit lapsenlapseen on aika etäiset. Minun kantani asiaan on se että sitä saa mitä tilaa. En aio sormeani nostaa asian eteen. Olen sitten vaikka katkera ämmä tai mitä tahansa mutta minulla on omat perusteluni tälle käytökselle.
Hups, tulipas vuodatettua... anteeksi. Toivottavasti en pilannut päivääsi.
Iso halaus sinulle ja aurinkoa elämääsi.
Pyri vaan elämässäsi täydellisyyteen, lapsestasi teet narsistin tai jopa psykopaatin. Onko se sitten parempi kun lapsesi psykopaattina tappaa ihmisiä kuin että jos vähän viinalla läträä.
Ne on ne ruusunpunaiset silmälasit, mitkä estää sinua näkemästä todellisuutta. Tulevaisuus niin häikäisee, kun luulee itseään yliihmiseksi.
Kaikki me muut olemme ihmisiä, mutta narsistista ei olla ihan niin varmoja, koska siltä puuttuu ihmisyys, empatia.
inhimillisyys eikä empatia. Aikoinaan appiukkoni pahoinpiteli perhettään ja siitä syystä mieheni on fyysisesti vammautunut, siis pienenä lapsena jo, ei pystynyt tuolloin vielä puolustautumaan. Tuostakin huolimatta olemme siis käyneet kylässä appilassa ja käyttäytyneet niin kuin fiksut aikuiset käyttäytyy. Lasta en sinne hoitoon veisi. En vienyt silloin kun appiukko eli, enkä vie kyllä nykyisinkään.
Nostan hattua miehelleni sillä hän on pystynyt katkaisemaan väkivaltaisuuden kierteen, omasta lapsuudenkodistaan hän ei ole tuonut sitä meidän kotiimme.
Eikä minulla mitään täydellisyyden kuvitelmia ole, ei itsestäni eikä muistakaan. Pidän viineistä ja salmarista, joten en minä mikään absolutisti ole jos sellaista epäilit. Humalajuomista en hyväksy silloin kun on vastuu lapsesta.
Tunnen muutaman narsistin ja tiedän tasan tarkkaan mitä se tarkoittaa. Kun nyt noin napakasti hyökkäsit persoonaani kohtaan niin kertoisitko mikä kirjoituksessani sai sinut vakuuttuneeksi siitä että minä olisin narsisti?
Sitä saa mitä tilaa!
juu, itse asiassa ihan järkeenkäypä selitys. Tarkoitin sitä saa mitä tilaa -kommentilla sitä, että kun anoppi ei aikaisemmin ollut kiinnostunut auttamaan meitä meidän perheemme tiukassa paikassa niin minkä ihmeen takia me nyt ryntäisimme täältä arjen keskeltä lievittämään hänen yksinäisyyden ja kaipuun tunteitaan.
jaaha, siis empaattiset ihmiset hyväksyy kännäämisen etenkin lasten läsnäollessa? JA sen, että hakkaa toisia juovuspäissään? Enpä usko.
Turha selitellä. Sitä sait mitä tilasit.
Ja mamma tilasi känni äijän ja niin tuli sellainen postipaketissa. Ja miniä tilasi juoppo anopin ja niin tuli.
Vanhus kuoli pyörätuoliin sidottuna
Mitä palvelukodissa tapahtui:
Tammikuun lopulla tamperelaisen palvelukodin hoitaja unohti 96-vuotiaan naisen yöksi sidottuna pyörätuoliin.
Hoitaja oli vienyt naiselle ruokaa, mutta saanut hälytyksen toiseen huoneeseen ja unohtanut palata.
Kun tarkistuskäynnille tullut yöpartio löysi naisen, tämä oli menettänyt tajuntansa.
Nainen menehtyi sairaalassa kolmen päivän kuluttua. Vielä ei tiedetä, mihin hän kuoli.
Palvelutalo on myöntänyt hoitovirheen.
Asiasta on meneillään poliisitutkimus, ja Länsi-Suomen lääninhallitus tutkii tapausta.
Mitä tapahtuu seuraavaksi:
Vanhuspalveluyhdistys jättää tekemänsä selvityksen lääninhallitukselle 9.2.2007.
Selvitys ei ole julkinen, koska siinä käsitellään muun muassa ihmisten terveydentiloja, mutta selvityksen perusteella tehdyt päätökset tulevat julkisuuteen.
Niin miksi näin pääsi tapahtumaan?
Siksi että hoitajilla on liian kiire, liian paljon tekemistä, liian paljon vastuuta.
Pitääkö jonkun silmäätekevän ministerin tai kansanedustajan omaisen saada ala-arvoista kohtelua kiireen ja liian vähäisen työvoiman takia, ennen kuin asiaan ihan oikeasti herätään. Taas kuullaan hienoja vaalipuheita, ihan täyttä p...skaa kaikki jolla ei ole mitään merkitystä!
Tuloksena se että ei käydä puolin ja toisin. Joskus soitellaan, mutta harvemmin sekin. Ei osaa lapset kaivata ja hyvä niin. Joskus mummu pyytää lapsia yökylään, mutta kun ei ole koskaan tarvetta "ilmaishoitajalle" niin en vie! En koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos lapseni olisi mummun luona ja siellä jotain tapahtuisi mummun kunnon takia. Kun ongelma on tiedossa, niin turha sitä on lähteä onneaan kokeilemaan "josko se kuitenkin...", kun ei se kuitenkaan. Ryypätköön vaikka aivonsa pellolle, ei vois vähempää kiinnostaa. Sitä se on yrittänyt koko ikänsä.