Lukeeko kukaan politiikkaa yliopistossa? Haluaisin tietää miten kannattavaa se on. Onko hyvät työllistymismahdollisuudet ja oletko ollut tyytyväinen valitsemaasi alaan? Missä opiskelet? Tälläisiä tietoja kaipaan, koska itseä kiinnostaisi politiikan lukeminen yliopistossa.
politiikan lukeminen
gina-
102362
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kysymys: "Onko hyvät työllistymismahdollisuudet"
Vastaus: Ei yhtä huonot kuin esim. latinaa viisi vuotta päntänneellä humanistilla, mutta selkeästi huonommat kuin esim. diplomi-insinöörillä, lääkärillä, lakimiehellä tai suurimmalla osalla luonnontieteiden maistereista. Työllistyminen on pitkälti itsestäsi kiinni, mutta esim. yritysmaailmassa kauppatieteilijät ovat etulyöntiasemassa, kuten myös OTM, jne.
K: "ja oletko ollut tyytyväinen valitsemaasi alaan?"
V: En, kts. vastaus yllä. Jos opiskelet 5-6 vuotta yliopistolla jotain alaa eikä aikeenasi ole jäädä tutkijaksi, niin kannattaa opiskella sellaista alaa joka antaa jonkinlaisen ammatillisen valmiuden tai kompetenssin. Esim. lakimies voi tehdä käytännössä kaikkia samoja tehtäviä kuin valtiotieteilijä, mutta lakimies voi aina sanoa ymmärtävänsä lakia. Valtiotieteilijä voi koulutuksensa osalta todeta vain ymmärtävänsä "suuria linjoja" tai jotain muuta yhtä ympäripyöreää.
Jos yhteiskuntatieteet kiinnostavat, suosittelisin valitsemaan jonkin käytännönläheisemmän alan, kuten esim. kansantaloustiede, sosiaalipolitiikka tai mahdollisesti jopa viestintä. Nykypäivänä on maistereita joka kylässä ja torpassa, joten opiskelemalla jotain "mielenkiintoista" ja "yleissivistävää" alaa ammut itseäsi jalkaan tulevaa työnhakua silmälläpitäen.
hankkiudu muista maistereista eroon, niin sinulla on vähemmän kilpailijoita ja työllistyminen ilmiselvää.
Kannattaa toisaan miettiä useaan kertaan, mihin on ryhtymässä, jos politiikkaa haluaa opiskella. Itse en ainakaan ole ollut valtio-oppiin ollenkaan tyytyväinen ja siksipä olisi uudet pääsykokeet tänä keväänä tiedossa.
Miksi sitten en tykkää ko. alasta?
-liika teoreettisuus(teoriaa totta kai tarvitaan ja yliopistossa sitä tulee joka aineessa paljon, mutta valtio-opin teoreettisuus on kyllä omaa luokkaansa.. viihdyn jopa paremmin taloustieteen ja tilastotieteen luennoilla kuin valtio-opin.)
-tutkinnon jonka tulisin joskus saamaan on altavastaajana lähes kaikille muille aineille ja pääaineille
-En hyödy opiskeltavista asioista mitenkään. (täysin subjektiivinen mielipide)
-En halua opiskella 5-6 vuotta ja sen jälkeen päätyä kortistoon tai kaupankassalle.
Näitä asioita olisi todellakin kannattanut miettiä ennen kuin hain valtio-oppiin, mutta tehty mikä tehty:)
Onpas täällä synkkiä kommenteja!
Mutta tottahan se on, valtio-oppi ei tosiaankaan kovin helposti työllistä, varsinkaan jos ei oikein tiedä, mihin opinnoissaan pyrkii.
Valtio-oppi kuuluu niihin yleissivistäviin oppiaineisiin, jotka eivät sinällään kouluta muuhun kuin tutkijan ammattiin. Muunlainen suuntautuminen tapahtuu sitten sivuaineiden ja vaikkapa järjestötoiminnan kautta.
Itse opiskelen valtio-oppi pääaineena Jyväskylän yliopistossa. Opetus keskittyy täällä aika pitkälti poliittiseen filosofiaan ja retoriikkaan. Eli, jos joku Helsingissä opiskeleva valittaa, että valtio-oppi on liian teoreettista, niin täällä se on sitten vielä teoreettismpaa, tai siltä ainakin aluksi varmaan tuntuu. Retoriikan tutkimuksessa voidaan tosin tarkastella ihan päivänpolitiikankin kielenkäyttöä, ja siinä mielessä opiskelu saattaa olla käytännönläheistäkin. Opintojen sisältö oli minullekin aluksi hienoinen yllätys, mutta en minä mitenkään pettynyt ole. Olen sitä mieltä, että jos tosiaan haluaa tarkastella politiikkaa käytännössä, niin sitten pitää mennä politiikkaan mukaan, eikä lukea "käytännönläheisiä" kirjoja.
Työllistyminen on siis älyttömän maisterituotannon takia melko hankalaa, mutta en nyt kuitenkaan sanoisi, että valtio-oppineiden olisi erityisen vaikea työllistyä, jos verrataan vaikkapa moniin humanisteihin (opettajia lukuunottamatta). Työllistyminen ja suuntautuminen riippuu, kuten jo sanoin, sivuaineista ja omasta aktiivisuudesta. Itse tunnen monia järjestöjyriä, joilla tuntuu olevan sormensa pelissä joka asiassa, ja jotka varmasti löytävät paikkansa valmistumisen jälkeen. Toisaalta on sitten niitä, jotka tuskailevat, että olisi sittenkin pitänyt mennä sinne ammattikouluun.
Pähkinänkuoressa todettakoon, että
valtio-oppi on hyvä valinta oppiaineeksi, mutta VAIN, jos se todella kiinnostaa. Pitää myös hyväksyä se, että vakinaisesta työstä ei ainakaan heti valmistumisen jälkeen kannata juuri haaveilla, eivätkä palkat ainakaan uran alkuvaiheessa juuri päätä huimaa. Sama pätee tietysti moniin muihinkin yhteiskuntatieteellisiin ja humanistisiin aineisiin.
Jos valtio-opin lukijalle työllistyminen riippuu siitä, mitä sivuaineita on ottanut ja mihin järjestötoimintaan osallistunut, niin mitä se kertoo varsinaisesta pääaineesta, eli valtio-opista? Eikö jotain ole vialla jos valtio-oppia lukeneiden uraneuvonnassakin kehotetaan pyrkimään työelämään nimenomaan sivuaineiden tuomilla valmiuksilla?
Ehkä olisi viisaampaa lukea pääaineena vaikka jotain joka johtaa työllistymiseen (esim. kaupalliset aineet, oikeustiede, jne) ja lukea sitten sivuaineena valtio-oppia.
Eli mielestäni tässäkin keskustelussa esitetylle pessimismille on ihan hyvät perusteet. Itse VTM:n paperit hankkineena en suosittelisi kenellekään nuorelle abille pyrkimistä valtio-opin laitokselle. Jos siellä yliopistolla kerta aikoo istua ne vuodet, niin sitten kannattaisi mielestäni lukea joku tutkinto joka antaa selvää "lisäarvoa" työelämässä. Itse en näin tehnyt ja kyllä näin jälkikäteen ottaa päähän.
...helkkarin hyvin kirjoitettu...
Politiikkaan ja järjestötoimintaan voit osallistua mainiosti minkä tahansa akateemisen koulutuksen turvin. Kyseessä ei ole yhteiskuntatieteellisen koulutusalan monopoli.
Pitäähän jonkun valtio-oppia pääaineenakin lukea, että voisi sitten opettaa sitä sivuaineena opiskeleville.
Vakavasti puhuen, mikä nyt loppujen lopuksi on sellainen tutkinto, joka itsessään toisi selvää lisäarvoa työmarkkinoilla ?
Kaikki kyllä puhuvat, että esimerkiksi ekonomin papereilla työllistyy varmasti, mutta todellisuudessa lähinnä vain laskentatoimi on sellainen pääaine, joka työllistää sivuaineista riippumatta. Ja kyllä ekonomillakin on hyvä olla työkokemusta opintojen ulkopuolelta. Jos haluaa opiskella alaa, jolta työllistyy helposti ilman työkokemusta, ei ole oikein muita vaihtoehtoja kuin lääkis ja oikeustieteellinen. Ja turha niitäkään on suositella abille, jolla ei ole sellaisia taipumuksia.
Ei sekään kuulosta hyvältä vaihtoehdolta, että valitsee jonkin ”varma työpaikka”-pääaineen, joka ei todellisuudessa kiinnosta pätkääkään, ja valmistuu sitten keskinkertaisilla papereilla, ja pahimmassa tapauksessa ilman työ- tai järjestökokemusta.
Enhän minä muuta väittänytkään. Tarkoitus oli vain kuvata alkuperäiselle kysyjälle, millaiset ihmiset valtio-oppia lukevat.
Huomautettakoon, että lähes millä tahansa tutkinnolla voi ilman työkokemusta tai muita lisämeriittejä pyyhkiä takapuolensa. Esimerkiksi ekonomilta, joka hakee töitä pelkillä papereilla, voi vallan mainiosti kysyä, että mitä sinä oikeastaan osaat.
Loppujen lopuksi työllistyminen riippuu enemmän ihmisestä kuin tutkinnosta.
Sosiaalisesti osaava ja kielitaitoinen valtio-oppinut työllistyy taatusti paremmin, kuin keskitasoinen tai sitä huonompi ekenomi.