Olen lopen uupunut vääntämään kättä joka asiasta perheemme murroikästen kanssa!
Kaikki asiat kyseenalaistetaan ja kapinoidaan vastaan;titokoneenkäyttö,kotiintuloajat, ruokailu,kaveriporukat missä ollaan,kotityöt,puhetapa,tv:n katselu...
Eli ei ole aihetta,mistä ei tulis riitaa.
Joopa joo,tiedän tämän olevan ehkä normaalia,
mutta olen lopen uupunut ja lähtisin heti "murroikästen äitien-kriisiryhtään". (jos sellanen vaan olis jossain...)
Jatkuva negatiivinen kanssakäyminen vie mehut!
Kaikki asiat kyseenalaistetaan ja kapinoidaan vastaan;titokoneenkäyttö,kotiintuloajat, ruokailu,kaveriporukat missä ollaan,kotityöt,puhetapa,tv:n katselu...
Eli ei ole aihetta,mistä ei tulis riitaa.
Joopa joo,tiedän tämän olevan ehkä normaalia,
mutta olen lopen uupunut ja lähtisin heti "murroikästen äitien-kriisiryhtään". (jos sellanen vaan olis jossain...)
Jatkuva negatiivinen kanssakäyminen vie mehut!
Vastaukset 18
Vanhimmat
kuullostipa tutulle...heh heh.itselläni 15 ja 14 v tytöt osaavat kyllä kaiken maailman temput ja ärsyttämis taidot.kai vaan täytyy odottaa että niillekki järki kolahtaa.kun vaan tietäisi koska mahdollinen tapahtuisi...kova linja vaan käyttöön...kyllä se siitä.
Meil vanhimmat pojat 15 ja14.Eli samois mennään.
Luulin omaavaani hyvinkin maalaisjärkisen kasvatustavan,mut nyt en enää tiedä mistään mitää.
Jatkuvasti joudun puntaroimaan olenko liian tiukka vai löysä.
Mistä asioista pitäis löysentää iän mukaan ja missä pitää tiukka linja??
Ja tämä perinteinen lause on tuttua kuultavaa:
"Kaikilla muilla saa,mut ei meil..."heh heh
kyllä varmaaan on hyvä maalaisjäki.niin meilläkin sanotaan että kyllä kaverit saa olla tietokoneella monta tuntia, ei niiden tarvii tehdä kotitöitä,kyllä ne saa olla kylillä myöhään...yms.mutta monien vanhempien kanssa olen puhunut ja ei se pidäkkään paikkaansa...kyllä meillä tunti/pvä riittää tietokoneella arki päivänä viikonloppuna pari.kylille päästän harvemmin ilta/viikonloppuna.nuorisotilalle joskus arkena tai perjantaina mutta haen arkena n.19 pois ja viikonl.21.00 ei tarvii yhtään kauenpaa olla.kavereille päästän yöksi tai kavereita meille mutta asioista sovin toisten vanhempien kanssa.mutta kyllähän tällänen "määräily" ottaa neitejä hermoolle....tulevaisuudessa voipi vaikka kiittää..
Itse olen kohta 15-vuotiaan teinin äiti. Meillä saa olla koneella pari-kolme tuntia päivässä, riippuu onko arki vai viikonloppu. Arkisin kone on suljettava 21.15. Etupäässä hän pelaa peliä jossa keskustellaan englanniksi joten kielitaito karttuu. Tosin ei hän joka päivä koneen ääressä istukaan vaan liikkuu ja urheilee etupäässä ulkona. Läksyt tehdään heti, kun tullaan koulusta kotiin. Kavereilla tai ulkona saa olla klo. 20.30 saakka jos on yökahvila tai disko viikonloppuna niin sitten 23 saakka. Nukkumaan meno arkisin 22.30-23.00 ja herätys aamulla 7.30. Kännykkä on aina mukana ja soitoilla varmistamme, että kaikki on kunnossa jos hän ei ole kotona. Viikkorahaa hän saa 5 euroa viikossa. Nukkumaan menoa ja kokeisiin luku on meillä se tahtojen taistelu.
Itse olen 16-vuotias ja voin kertoa miten mulla.
Ei tarvitse tehdä kotitöitä. Ei siis mitään. Vanhemmat ei edes yritä patistaa tekee mitää lötitöitä. Koneella saan olla niin paljon kuin mieli tekee. Arkisin 2-7h ja vkl joskus vaikka koko päivä. Eipä valita millon arkisin koneelta pois ja nukkumaan, sillä menevät itse nukkumaan jo minua aikaisemmin. Pelaan lähinnä räiskintäpelejä, jotka ovat K18, että ei kai ne hyödyllisiä ole. Tupakkaa ja alkoholia eivät osta eikä pidä siitä, että käytän. Haluaisivat minut kotiin varmaan viimeistää viikonloppuisinkin joskus 1.00, mutta yleensä en tule kun kehottaa, kun en kehtaa humalassa olla heidän silmiensä edessä ja katsoa pettyneitä katseita:D
Toi vois tietysti olla "helppo"linja.Ei tarvis itseänsä rääkätä olemalla maaaaailman tyhmin/tiukin äiti,mutta...
Siinäpä tuleekin se iso MUTTA,joka erottaa minun ajatukseni äitinäolosta ja kasvattamisesta.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että rajat ja rakkaus kulkee käsikädessä.En voi katsella vierestä ja toivoa lapsen kasvattavan itse itsensä.
Kuka vittu niit mammoi kuuntelee jos ei tee mielen mukaa? Ette te paljoo voi jos ei lähe koneelt tms... Annatte nukutuspiikin?
kyllä me vanhemmat voidaan vaikka mitä. Esimerkiksi laitetaan rahahanat kiinni, ei osteta vaatteita, ei huolehdita pyykinpesusta ei mistään. Ei kuljeteta teitä paikasta toiseen jos on mopo tai moottoripyörä myydään se. Viimeisenä keinona laitetaan hankala teini kasvatuslaitokseen, että vedä siitä huumoria.
En kyllä usko, että kovin monenkaan vanhemmat laittaisi omaa lastaan kasvatuslaitokseen. Sehän on takapakkia vanhemmille.
tuo on nyt vanhanaikaista ajattelua, että se on vanhempien syy jos lapsi joutuu kasvatuslaitokseen. Ei vanhempien tarvitse kestää mitä vaan on heilläkin oma elämä elettävänä ja jos nuoret ei tajua omaa parastansa niin keinoja kyllä löytyy. Mitäs itse tekisit jos sinulta otettas pois kännykät, rahat ja mahdolliset liikkumisvälineet? Ehkä alkasit sinäkin ajatella muuta kuin, että "mitä ne mulle mahtaa". Sen minkä taaksensa jättää sen edestänsä löytää ennenmmin tai myöhemmin.
..mutta tiedän kaksi tapausta, joissa ongelmanuori on sijoitettu - nykyään puhutaan sijaiperheestä tai nuorisokodista. Toisessa tapauksessa oli perhetaustassa ongelmia, toisessa ei, oli vain niin hankala tapaus, että vanhemmat nostivat kätensä pystyyn ja päätyivät siihen, että ulkopuolista apua tarvitaan. Mutta kyllä sitä mahtaa.
Meillä esimerkiksi saattaa tietsikat lähteä varikolle. Isällä kun on oma kannettava työtietsikka, johon kellään muulla ei ole asiaa, niin sillä voi hoitaa myös raha-asiat yms. Kotiintuloajoista ei ole tarvinnut vääntää, mutta jos yöt oltaisiin poissa, menisi rahahanat kokonaan kiinni - vaatteiden ostoon voi lähteä itse mukaan tyyliin jos ei käy, ole ilman. Suosittelen opettelemaan niitä kotitöitä, ei kukaan nainen sinua rupea passaamaan eikä äitisi tulee enää omaa kämppääsi siivoamaan.
koko talosta....hehehhehahahaha.....
Olet mielestäni aivan oikeassa siitä että rakkauteen kuuluu myös rajojen asettaminen. Sopikaa perheen säännöt porukalla ja kuuntele mitä lapsesi ovat asioista mieltä. Joustakaa puolin ja toisin, sekä huolehtikaa että sopimukset pidetään.
Nuorten kapinointi kuuluu asiaan, mutta kapinastaan huolimatta nuoret kaipaavat poikkeauksetta yhdessä oloa ja hyväksyntää omilta vanhemmiltaan -Ei siitä tietenkään ääneen voi puhua, mutta näin se menee. Nuorten on hyvä tietää että heitä rakastetaan ja heistä huolehditaan. Takuulla lapsesi ymmärtävät että ajattelet heidän parastaan, mutta joskus on hyvä antaa periksikin ja osoittaa näin heille että luotat. Kynnys rikkoa saatu luottamus nousee, kuin myös arvostus vanhempia kohtaan. Keskustelkaa ja kommunikoikaa ilman riitoja, opetelkaa kuulemaan ja ymmärtämään toisianne.
Hyvin sinä pärjäät! :)
yhtään, kun rangaistusta piti keksiä, keksin että muutan salasanan lasten koneille.
hehhhehhe. sitte mä tolvana unohin ne. hhehehhe.
lapset ei enää uskalla sanoa rikkaa poikkipuolin kun niiltä meni viimeksikin kolme vuorokautta koneitten pystyyn nostamiseen sen edellisen riidan takia.
Hitto että ne osaakin viisastua nopeasti.
ihan vahingossa tuli keksittyä todella toimiva sanktio.
MInä myös todella uupunut ja ahdistunut 16v. (kohta17v) työtön äitinä. Kapina ja uhma on niin voimakasta ollut viimeiset pari vuotta ja luottamuspulaa aika paljonki. Viimeisin tempaus oli, kun oltiin viikonloppu pois kotoa ja kauhean vääännöm kanssa tyttö lupasi "pitää kodin pystyssä", eli sai jäädä kotiin, se oli niin sanotusti näytön paikka. Mutta näky oli karmea kun tultiin kotiin parin päivän päästä. Meillä oli ollut n30-50 nuorta sotkemassa JOKA PAIKAN ja alkoholia oli kulunut .20 pulloa viinaa ja 200 kaljapulloa. Sotku oli sanoin kuvaamaton. Lattiat pilalla ja sauna rikki yms.puhumattakaan henkisistä kärsimyksistä ,joista en tiedä selviänkö koskaan.....
Jos jollain vastaavia kokemuksia, niin kertokaa miten tällaisesta voi selvitä ja jatkaa elämää.
Ja miten olette sen jälkeen suhtautuneet nuoreenne?
Ahdistus ei hellitä
Voi jumalauta mitä sakkia teillä on ollut. Nyt panet töpinäksi ja otat selville ketä kaikkia teillä on ollut sotkemassa ja särkemässä paikkoja. Tuostahan pitää tehdä rikosilmoitus. Tietysti osa porukasta on ollut sellaisia, joita tyttönne ei edes tunne. On se niin hemmetin ajattelematonta touhua, sana heti kiirii kotibileistä ja sinne tulee just näitä häirikköhörhöjä, joiden tarkoitus onkin aiheuttaa vahinkoa. Nyt joudut laittamaan tyttösi ja hänen kaveripiirinsä ja myös kavereiden vanhemmat tiukille em. asian takia. Sinullehan tulee kauheat kulut tuollaisesta särkemisestä, huh.
Eli tästä lähtien et voi enää tyttöä jättää yksin, vaikka lupais kuun taivaalta. Mieti myöskin sitä tarvitko itse ja tyttö myös ulkopuolista tukea ja apua. Aina sitä aineellisista vahingoista jotenkin selviää, mutta henkinen puoli on tosiaa kovempi juttu. Ainut positiivinen asia näissä tyttösi bileissä on se, ettei ruumiita tullut. Lehdistä on saanut lukea juttuja nuorten hankeen paleltumisista, painiotteluista, joissa joku kuollut yms.
Murrosikä on niin rankka juttu, että siinä meinaa pää hajota kaikilta osapuolilta. Itsellä on nyt kolmas murkku kestettävänä. Luojalle kiitos, että hän on aktiiviurheilija (poika), mutta siltikin melko hankala tapaus. Ilman tuota urheiluharrastusta saattaisi olla aikamoinen häirikkötapaus.
Kun kerran teet virheen, saat kärsiä siitä aina??
Varmasti tytöllä ei ole tekemistä sen kanssa että bileet ovat päässeet karkaamaan käsistä. Jo kokemus takaa varmasti sen ettei uusia kotibileitä teidän kotiinne tule vaikka lähtisitte pidemmällekin matkalle. Kantapään kautta oppi menee parhaiten perille.
On todella nöyryyttävää nuorelle jos äiti alkaa soittelemaan juhlijoiden koteihin. Minä en olisi antanut omille vanhemmilleni koskaan sellaista anteeksi. Miksi aikuisten on niin vaikeaa asettua lastensa asemaan? Tyttösi on järjestänyt juhlat kavereilleen ajattelemattomuuttaan ja tietämättömyyttään. Mielestäni pelkkä keskustelu asiasta riittäisi "rangaistukseksi". Laita tyttösi vastakkain sen todellisuuden kanssa kuinka pettyneitä olette. Puhukaa solmut auki niin pääsette suhteenne kannalta nopeammin jaloillenne kuin rankaisemalla jotenkin muuten -sitä paitsi katumus on takuulla syvempää jos vanhemmat osaavat kohdata nuoren virheestään huolimatta kuuntelemalla ja yrittämällä ymmärtää. Kostokierre saa alkunsa jos nyt alat tässäkin viestiketjussa esiin tulleisiin ns. "kovempiin otteisiin.
Tehkää suunnitelma siitä kuinka tyttäresi voisi korvata juhlimisesta aiheutuneet kulut kotitöillä/ kesätyötienesteillään. Kysy häneltä mitä on tapahtunut ja miksi, sekä miten tyttö itse kokee koko asian?
Keskustelkaa, kyllä se ahdistuskin ajan kanssa helpottaa.