Olen sairastanut uupumusta, unettomuutta ja ahdistuneisuutta kahden kuukauden ajan. Pohdin työhön paluuta. Uupumukseeni vaikuttivat työpaikan ilmapiiri, perhe-elämäni ja pienen lapsen hoito ja ystäväni yritystoiminnassa auttaminen. Kaikkea tuli vain liian paljon ja elämäminen tuntui epäoikeudenmukaiselta ja työtaakka ei helpottanut mistään suunnasta. Kerronkin lyhyesti työelämäni koukeroista. Perhe-elämästa ehkä jollakin toisella palstalla. Toivon, että kohtalotoverit kirjoittaisitte omista vastaavista kokemuksistanne.
Jätin viime vuoden (2006) alkupuolella vakituisen työpaikkani, jotta näkisin alaani myös toisesta näkövinkkelistä ja otin vastaan määräaikaisen työpaikan (vuoden kestävä pesti).
Työpaikan ilmapiiri ei ollut paremmasta päästä. Ensimmäisien kuukausien aikana kaksi henkilöä irtisanoitui ja yksi jäi äitiyslomalle. Minä päivystin toisten kesälomia, kun uutena en ollut oikeutettu kesälomiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin samalla nimikkeellä kuin minä palkattiin uusi henkilö. Hän itse kertoi minulle, että on johtajan vaimon hyvä ystävä ja ilmi tuli, että hän saa huomattavasti parempaa palkkaa kuin minä. Hän jopa itse kommentoi, että osaamistaan ei pidä myydä alihintaan.
Hakuprosessista kävi ilmi, että tälle nimenomaiselle henkilölle pomomme oli soittanut ja pyytänyt töihin. Hänen ei tarvinnut läpikäydä mitään erityistä hakumenettelyä.
Hän myös opiskeli vastavaa tutkintonimikettä kuin minulla on ja hänen lopputyönsä oli vielä kesken. Minä olin valmistunut jo kuusi vuotta sitten ja olin ollut alalla töissä nämä vuodet. Tähän liittyen hän ilmaisi, että pomo on luvannut hänelle palkankorotuksen, kun hän valmistuu ja lisäksi, että jos pomo haluaa jonkun pois tästä työyhteisöstä hän tulee sen myös tekemään tavalla tai toisella.
Keskustelin asiasta myös pomoni kanssa ja toin esille edellämainittuja asioita, mutta hän ei ollut tietääkseenkään palkkaerosta ja vastaili vain että onko näin, että ei hän vain tiedä jne...
Näistä asioista johtuen motivaatio työhön katosi aivan kokonaan. En yksinkertaisesti voi avata kyseisen työpaikan ovea.
Luottamus on mennyt työyhteisön tasa-arvoisuuten vaikka juuri tässä nimenomaisessa työyhteisössä tasa-arvoisuus on yksi toiminnan peruspilareista!
Tälläinen toiminta työpaikalla on kuitenkin suhteellisen yleistä, mutta mielestäni siihen pitäisi puuttua. Mutta millä keinoilla? En todellakaan ihmettele, jos ihmiset uupuvat ja masentuvat vastaavissa tilanteissa. Työntekijät antavat 110%:n panostukset, mutta vastapainoksi saavat epätasa-arvoista kohtelua....
Jätin viime vuoden (2006) alkupuolella vakituisen työpaikkani, jotta näkisin alaani myös toisesta näkövinkkelistä ja otin vastaan määräaikaisen työpaikan (vuoden kestävä pesti).
Työpaikan ilmapiiri ei ollut paremmasta päästä. Ensimmäisien kuukausien aikana kaksi henkilöä irtisanoitui ja yksi jäi äitiyslomalle. Minä päivystin toisten kesälomia, kun uutena en ollut oikeutettu kesälomiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin samalla nimikkeellä kuin minä palkattiin uusi henkilö. Hän itse kertoi minulle, että on johtajan vaimon hyvä ystävä ja ilmi tuli, että hän saa huomattavasti parempaa palkkaa kuin minä. Hän jopa itse kommentoi, että osaamistaan ei pidä myydä alihintaan.
Hakuprosessista kävi ilmi, että tälle nimenomaiselle henkilölle pomomme oli soittanut ja pyytänyt töihin. Hänen ei tarvinnut läpikäydä mitään erityistä hakumenettelyä.
Hän myös opiskeli vastavaa tutkintonimikettä kuin minulla on ja hänen lopputyönsä oli vielä kesken. Minä olin valmistunut jo kuusi vuotta sitten ja olin ollut alalla töissä nämä vuodet. Tähän liittyen hän ilmaisi, että pomo on luvannut hänelle palkankorotuksen, kun hän valmistuu ja lisäksi, että jos pomo haluaa jonkun pois tästä työyhteisöstä hän tulee sen myös tekemään tavalla tai toisella.
Keskustelin asiasta myös pomoni kanssa ja toin esille edellämainittuja asioita, mutta hän ei ollut tietääkseenkään palkkaerosta ja vastaili vain että onko näin, että ei hän vain tiedä jne...
Näistä asioista johtuen motivaatio työhön katosi aivan kokonaan. En yksinkertaisesti voi avata kyseisen työpaikan ovea.
Luottamus on mennyt työyhteisön tasa-arvoisuuten vaikka juuri tässä nimenomaisessa työyhteisössä tasa-arvoisuus on yksi toiminnan peruspilareista!
Tälläinen toiminta työpaikalla on kuitenkin suhteellisen yleistä, mutta mielestäni siihen pitäisi puuttua. Mutta millä keinoilla? En todellakaan ihmettele, jos ihmiset uupuvat ja masentuvat vastaavissa tilanteissa. Työntekijät antavat 110%:n panostukset, mutta vastapainoksi saavat epätasa-arvoista kohtelua....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.