Niin kyllä tää MS on vihon viimeinen tauti! Helppo on sanoo, että ajattele positiivisesti, elä tätä päivää sun muuta lässytystä! Kun MS iskee niin kyllä se on lopun alkua! Olkaa onnellisia terveet ihmiset ja nauttikaa elämästänne!
kauhee tauti!
lopen uupunut
52288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinä vaiheessa kun olin diagnoosin saanu(tuli nimittäin täysin yllättäen 1,5 v sitten), vasta vähän aikaa sitten oon päässy tuosta yli. Alkuun tyrmäsin ajatuksen sairaudesta kokonaan, kunnes pikku hiljaa tää on pitäny hyväksyä. Mulla on ollu ihan samoja tunteita ja kateutta ja kiukkua terveitä ihmisiä kohtaan.
Sen sanon, että mulla nousi terveyden arvostus ja tietoisesti päätin, etten valita pikku asioista(kuten huono palkka, kylmyys, kuumuus, rintojen koko, sähkökatko).
Kyllä silti voin nauttia elämästäni ja siitä mitä mulla on(perhe, hyvät suhteet ystäviin ja sukulaisiin, koti, tavaraa ja rahaa tarpeeksi, työpaikka..). Ehkä tää on just sitä paskaa mitä viestissäs ajat takaa, mutta älä luovuta. Tee suunnitelmia tulevaisuudelle ja todellakin, elä niinkuin ennen sairautta..:)
Terveet tuskin tätä palstaa lukevat.Ehkä kuitenkin tarkoitat vähäoireisia,tai oireettomia ms dg:n saaneita.Itse kuulun edellämainittuihin ja nautin kuitenkin enimmäkseen elämästäni.Ai niin,tämän hetken ärsyttävin oire taudin puolesta on varpaiden kouristelu.
Oletko käynyt ensitietopäivillä dg:n saatuasi,siellä saat tuhdin tietopaketin koskien ms-tautia.
t:ms jo 20v
Kiinnitti kirjoituksessasi huomiota "ensitietopäivät"???? En ole ikinä kuullutkaan. Ei sen puoleen enpä ole käynyt sopeutumisvalmennuksessa enkä kuntoutuksessakaan, kun en ole sellaisia kaivannut.
Hyvin olen pärjännyt. Sitten kun halvaus iskee, mennään taas kortisonitiputukseen ja kohta taas juostaan...niin se menee meikäläisellä. Surrut en ole sairautta, on niitä pahempiakin vaivoja.
Olihan se alussa kauheaa. Vielä kauheampaa oli lisäksi saada syöpädiagnoosi. Kaksi kovaa vastakkain, mutta minä itse kolmantena jaksan ja nautin elämästäni. Otan ilon irti joka hetkestä, jonka koen.
Asennoitumiskysymys, joka vie aikansa...
Niin, tässä tulevana fysiotearpeuttina on tullu nähtyä kaikenlaista...itse pahimpana pidän ALS-sairautta... Siinä pysyy järki hyvin, mutta lihakset katoaa...usein loppu on tukehtuminen, kun hengityslihakset ns. kuolevat... muutamia tällaisia nähneenä, en ikinä tätä toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään... MS on myös niitä, jotka ovat pahoja sairauksia..Toivoa täytyy, että pysyy suht terveenä..=D