1.Missä menee teidän raja siinä mitä lapsen eteen ootte valmiit tekemään?
2.Tuntuuko, että raskauskin on epämiellyttävää; väsymys, lihoaminen, että vauva on sisällä?
3.päätittekö etukäteen ettette imetä, vai tuliko vastenmielyydentunne vasta synnytettyänne?
4. miten perustelette itsellenne sen että voitte synnyttää, mutta teidän ei tarvitse imettää?
2.Tuntuuko, että raskauskin on epämiellyttävää; väsymys, lihoaminen, että vauva on sisällä?
3.päätittekö etukäteen ettette imetä, vai tuliko vastenmielyydentunne vasta synnytettyänne?
4. miten perustelette itsellenne sen että voitte synnyttää, mutta teidän ei tarvitse imettää?
Vastaukset 55
Vanhimmat
johon ei löydy vastaajia?
Vai ajattelitko taas itse vastailla itsellesi?
vastaillut itselleni, kyllä mulla sentään sitä parempaa tekemistä löytyy...
mua kiinnostaa tää asia, ja ajattelin ihan erikseen näitä asioita kysyä, kun täällä näyttää olevan paljon äitejä liikkeellä jotka ovat valinneet imettämättömyyden. siis imetyspalstalla. jos näin on, haluaisin kysyä näitä asioita, ja toivon että ainakin joku imetyksettömyyden valinnut vastaa vilpittmästi. mua kiinnostaa tämä, enkä yritä hyökätä vaan ymmärtää.
mitäs sulla sit on tätä ajatusta vastaan? sinäkö täällä vai määräät?
...ole aika selvä, eli miten syyllistää toisia heidän valinnoistaan. Luepa G:si kysymykset uudelleen ja kerro sitten, sinäkö määräät ja määrittelet, millainen on hyvä ja lapsensa eteen hienosti toimiva äiti.
Jaa tosiaanko HALUAT YMMÄRTÄÄ? Mitä helvettiä se sinulle kuuluu, miten joku muu toimii oman lapsensa kanssa?
1. Ihme kysymys..
2. Ei raskaus ollut epämiellyttävää, paitsi alun pahoinvointi ja lopussa parin kuukauden pakkolepo
3. Päätin jo raskausaikana etten imetä
4. Tääkin on aika outo kysymys
niin, en halua todella siis hyökätä vaikka saattaa siltä vaikuttaa, sen sijaan selitän sen verran että kysyn näitä asioita omasta näkökannastani, joka on voimakkaasti äitiyden värittämä omalla tavallani. ymmärrän että nyky-yhteiskunnassa nämä asiat ovat hyvin monisyisiä...
mua kiinnostaa tämä asia muutamasta syystä, ihan henk. koht tasollakin.
vähän aikaa tätä palstaa seurattuani, oon huomannut että ne jotka ovat valinneet imettämättömyyden (ja niitä kuitenkin jonkin verran täällä on) ovat aika kärkkäästi mukana imetyskeskusteluissa ja hyvin puolustuskannalla usein.
mielestäni raskaus ja imettäminen liittyvät saumattomasti yhteen, samoin kun kaikki siinä kokonaisuudessa varhaislapsuudessa, onhan ihminen vielä sikiö syntyessään.
olisin ollut kinnostunut jos joku näistä innokkaista keskustelijoista olisi vilpittömin mielin jaksanut edes yrittää vastata. minulle ei esimerkiksi ole selvinnyt miksi jotkut päättävät etteivät imetä. täytyyhän siihen olla joku syy, ihan mikä vaan (vaikka tissit, tai se ahdistus, tai tupakointi tai huumeet tai masennus, en tiedä) siis miksi? osaako kukaan perustella?
ensimmäistä kysymystä en osannut asetella muutoin, koska kaikki kuitenkin tietävät ettei korvike korvaa äidinmaitoa; siis miksi vapaaehtoisesti valita se lapselleen, vaikka parempaa olisi tarjolla, ja helposti.
vai liittykö tähän päätökseen aina sen verran pahaa oloa, etteivät vastaajat pysty olemaan suuttumatta tai puolustautumatta, ja analysoimaan päätöstään rauhallisesti?
Imettämättömyyteen, jota tuskin absoluuttisena löytyy tältä palstalta paljoakaan, voivat vaikuttaa useatkin tekijät. Taisitpa luetella niistä useimmat itse, joten miksipä niitä kyselet sen enempää?
tämä aihe on tonkimisen arvoinen!
kylläpä on vihaista ja agressivista tekstiä taas... löytyiskö ketään joka pystyis rauhassa, kiihtymättä tätä asiaa hetken käsittelemään?
ps. ei tarvii olla psykologi jos yrittää ymmärtää toisenlaisuutta, tai syitä siihen tai vaikuttaa asioihin jotka ei lähde omasta itsekkyydestä vaan kokee tärkeiksi esim. lapsille.
Vastasin jo aiemmin pariin kysymykseen. Tohon viimeiseen kysymykseen sen verran, että jos olet raskaana, että aborttia halua tehdä, niin eipä siinä ole muita vaihtoehtoja kun synnyttää se lapsi. Imettäminen taas ei ole välttämätöntä, vaan sille on vaihtoehto.
Olen valmis tekemään paljon lapseni hyvinvoinnin eteen, mutta ei korvikkeen antaminen tarkoita, että uhraisin lapseni hyvinvoinnin, ihan tyytyväiseltä hän vaikuttaa.
En ala puollustelemaan sitä etten imettänyt, koska en näe siihen mitään tarvetta. Jos joku ei pidä valinnastani, ei voi mitään. Itse olen kuitenkin tyytyväinen valintaani ja eipä muiden mielipiteellä ole silloin merkitystä.
On todella hyvä että haluat avartaa kykyäsi asettua toisen ihmisen asemaan. Ymmärtäisit jo, että kaikki eivät voi imettää, vaikka olisivat halunneetkin. Kyselysi on erittäin loukkaava ja vihjaileva sellaisia ihmisiä kohtaan. Kiva että elämäsi on kuin ruusunpunaisista päiväsaduista (mustavalkoisesta ajattelustasi päätellen), ehkäpä elämä sinuakin vielä koulii ja opit oikeasti avartamaan maailmankuvaasi.
että imettämättömyyden valinneille?
vaan syitä ja sitä miten olet sen itsellesi perustellut, (vauvan valintahan se ei ole)
En imettänyt, koska en halunnut imettää. Siinä on se syy ja perustelut.
1. Kuolisin lapseni puolesta.
2. Raskaus oli ihanaa aikaa, ainoastaan lopun pahat komplikaatiot ja keisarinleikkaus suunnittelemattomana olivat epämiellyttäviä.
3. En päättänyt etukäteen, vaikeat komplikaatiot ja sairasvuode päättivät sen puolestani.
4. En ole perustellut tuollaista itselleni.
olla imettämättä, vaan et imettänyt muista syistä. olen muuten tosi pahoillani raskaasta kokemuksestasi ja onneksi kaikki on nyt hyvin vissiin!
1. Eiköhän jokainen äiti tee KAIKKENSA oman lapsen eteen?? Ja jos ei tee, niin silloin tuskin hän lastaan saa pitää, vaan sosiaalihuolto tulee kuvaan mukaan! Sinällään ihan turha kysymys.
2. Kyllä se välillä on epämiellyttävää, ja miksei olisi? Enkä nyt tarkoita väsymystä tai lihomista, vaan pahoinvointia ja sitä kun vieraat ihmiset tulevat ihmettelemään masun kokoa ja taputtelemaan sitä kuin koiraa! Jos jokin on pielessä, niin silloin koko raskaus voi tuntua epämiellyttävältä, mutta kukapa ei tuntisi iloa tuntiessaan vauvan ekat liikkeet??
3. Tuskin suurimmasta osasta imettämättömyyspäätöksen tehneistä on tehnyt sen vastenmielisyyden tunteen takia, epäilenpä kovin Jokaisella on henkilökohtaiset syynsä olla imettämättä, jos he sen päätöksen tekevät, tuskin on olemassa mitään kaikkiin pätevää yleissyytä. Turhan syyllistävä ja yleistävä kysymys!
4. Toisin sanoen miten perustella SINULLE oman ja henkilökohtaisen päätöksen? Kenelle itselle sitä pitäis perustella? Toiselle persoonalle? Hohhoijjaa!
Millä perusteella itse olet päättänyt, että ei pitäisi synnyttää jos ei imetä?
"ensimmäistä kysymystä en osannut asetella muutoin, koska kaikki kuitenkin tietävät ettei korvike korvaa äidinmaitoa; siis miksi vapaaehtoisesti valita se lapselleen, vaikka parempaa olisi tarjolla, ja helposti." Juuri tuo helppous vaikutti itselläni siihen päätökseen, tai oikeastaan vaikeus. Minulla on sisäänpäinkääntyneet ja pienet nännit ja jo neuvolassa sanottiin, että imetyksestä saattaa tulla vaikeaa. Että tälläin!
on etukäteen peloteltu imettämisen olevan vaikeaa sisäänpäinkääntyneillä nänneillä. Näinhän se ei välttämättä ole. Itse olen imettänyt nyt reilu 8 kk ja itselläni on sama "vika". Ja maidontuloonhan nännien mallilla ei ole mitään merkitystä!
En ole keskustelun aloittaja.
Ensimmäisen lapsen kohdalla sen imettämisen vaikeuden huomasin ihan itse ja kun toista odottaessani neuvolassa juttelin tästä pulmastani (sama terveydenhoitaja kuin ensimmäisen raskaudenkin aikana) hän totesi, että nännini vaikeuttavat imettämistä. Ei minulla ensimmäisenkään kohdalla ollut maidon nousemattomuudesta kyse, vaan siitä, ettei imetys onnistunut ilman rintakumeja. Ja voi sitä sähläystä niin kanssa! Aina piti olla steriilissä pussissa mukana rintakumeja, kun johonkin lähdit kylään. Se on aivan älytöntä räpeltämistä niiden kanssa. Terveydenhoitohenkiläkuntakin suosittelee mahdollisimman nopeaa "rintakumivieroitusta", koska se vähentää maidon tuloa parhaimmillaan jopa 30 %. Mutta vielä vähemmän sitä meillä "nännittömillä" tulee ilman rintakumeja, kun vauva ei saa kiinni imeäkseen!
Päätöstäni tuettiin äitiysneuvolassa, sanottiin, että oma jaksaminen on tärkeintä ja on ihan ymmärrettävää, jos ei halua samaan rumbaan uudestaan. Missään vaiheessa minua ei peloteltu, itse olen tämän päätöksen tehnyt. Minusta on turha tuomita niitä äitejä, jotka ajattelevat vauvansa parasta olemalla imettämättä, jos imetys tekee äidistä hermostuneen ja kiukkuisen (jos sitä joutuu vasten tahtoaan tekemään) niin eikö se muka vaikuta vauvaan? Vauvathan vaistoavat mielialan muutokset kaikkein herkimmin! Syyllistämisellä ette saa asiallisia vastauksia.
Pyysin sairaalaassa, että antaisivat kakkoselleni luovutettua äidinmaitoa niin kauan kun sairaalassa olemme. Näin kuitenkin varmistin, että rakas lapseni saa edes muutaman "tehotipan". Olenko huono äiti? Ja ennen kuin joku ymmärtää väärin, itse syötin vauvaani pullosta ja isäkin sai kokeilla.
ollenkaan huono äiti!
sä olet pohtinut asiaa ja tahtoa on ollut! tarkoitin kyselyni lähinnä niille jotka eivät ole, ilman konkreettistä syytä halunneet imettää.
...löytäväsi heitä tältä palstalta? Onnea vaan metsästykseen, toivotaan että saat jonkun noitaroviollesi. ;)
kokonaan ja kysy sit uudestaan. muutenkin, täällä muissa keskusteluissa on jatkuvasti imetyksen vastustusta ilman mitään perusteluja!
tosiaan VASTUSTAA imetystä fanaattisesti tällä palstalla? En tosiaankaan ole törmännyt sellaiseen tekstiin.
1. Ei ole sellaista rajaa, aika outo kysymys.
2. Ei ollut normaaleja vaivoja ihmeempää, lapsi oli toivottu, ja suurin osa raskausajasta oli ihanaa.
3. Päätin jälkikäteen, johtuen fyysisistä ongelmista, joiden en todellakaan koe tarkemmin kuuluvan kenellekään, ne ovat minun henkilökohtaisia asioitani, minun reviiriäni. Vastenmielisyyden tunne ei liittynyt missään kohtaa asiaan.
4. Millä perustelet itse itsellesi tunkeutumisesi toisten äitien henkilökohtaiselle reviirille? Synnyttää voi miltei jokainen, ja miten niin ei "tarvitse" imettää?
Nuoret naivit idealistit ovat toki innokkuudessaan ihailtavia, mutta toivottavasti et nyt putoa kovin korkealta kun kerron, että tällaisen palstan tämän tyyppisellä kyselyllä ei kyllä vaikuteta yhtään mihinkään tai kehenkään.
..olen miettinyt ihan samaa kuin alkuperäinen, että miksi äiti ei imetä lastaan edes pari ekaa kuukautta?.. Tiedän, että on niitä jotka ei vaan voi sairauden tai mun vakavan asian takia niin tehdä ja se ei ole oma päätös vaan luonnon mutta onhan niitäkin äitejä jotka ei imetä mutta miksi ei voi kertoa syytä siihen..eikö kehdata sanoa, että tuntuu vastenmieliseltä, haluaa vetää röökinsä/huumeensa rauhassa,nännit sisäänpäin ja imetys vaikeaa, ei vaan jaksa, tuntee olonsa liian sidotuksi..jne jne. Syitä on varmasti hyvinkin paljon mutta miksi niitä ei sanota..pelätäänkö että samantien himofanaatikkoimettäjät kivittävät (toisaalta,ne on kyllä niin hulluja ;))
Itse imetän ja täytyy kyllä myöntää että aluksi olin vihainen kyseisestä toiminnasta kun tunsin itseni niin sidotuksi vauvaan mutta nyt se tunne on helpottanut ja imetän niin kauan kun jaksan.. sanoo muut mitä tahansa, että pitäisi imettää niin kauan kuin vauva tarvitsee.
Eli ymmärrän äitejä jotka ei imetä ns."itsekkäistä" syistä..olisi vaan kiva tietää silti ne syyt..eli olen utelias. Jos näistä asioista puhuttaisiin, niin ehkä imetysfanaatikotkin rauhottuisi kun tajuaisi että monet ovat päättäneet olla imettämättä tai jotkut imettävät "vain" 2vkoa,kuukauden..
Minulla on kaksi kaveria,joista toinen imetti 2 viikkoa ja lopetti ihan itsensä takia..ei tuntenut sitä lainkaan miellyttäväksi ja toinen vähitellen kahden kuukauden aikana lopetti koska nänninpäät sisäänpäin ja oli ärsytävää sen kumin kanssa aina pelleillä.eli imettämisestä tuli liian hankalaa.Ja vaikka itse imetän ja ollaan näistä asioista puhuttu niin en tod.ole syyllistänyt ystäviäni valinnasta vaan jokainen tällaisessa asiassa mielestäni tekee juuri niin kuin itse haluaa mutta miksi nämä ihmiset eivät puhu siitä?
sen omaksi henkilökohtaiseksi asiakseen, mitä nyt paria viestiä lukee...
Vai tuntuisiko sinusta, vaikkakin nimettömänä, helpolta puhua vaikkapa jälkivuodoista ja repaämistä tms. omaan kroppaasi liittyvistä asioista.
Tupakoivat äidithän saavat kyllä ohjeita, missä ajassa nikotiini puolittuu ja miten olisi paras imetys hoitaa, käsittääkseni tupakoinnista huolimatta imetykseen tuetaan, ellei ole joku himokorsteeni ketjupolttaja. Huumeet... hmm... mahtaako ne äidit tällaisella palstalla käydä? En tiedä. Mikseivät esim. nuo sinun kaverisi tule tänne kertomaan syitään?
Käsitykseni on, että harvalla pelkästään itsekkäistä syistä imetys tyssää. Jos aiempia viestiketjuja lukee, on äitejä, joilla maitoa ei vain tulekaan tarpeeksi, ja kun antavat lisäksi korviketta, pieni sitten täyttää vatsansa sillä ja äidinmaidontilaus vähenee, maito vähenee jne. Vaikka saavatpa silti heidän vauvansa vasta-aineita vai mitä? Ja taas korvike on melko hyvin kasattu juoma vitamiineineen päivineen, joita esim. huonosti omasta ravinnostaan huolehtivan äidin maidosta ei löydy.
Sisäänpäin kääntyneet nännit. Joo, niistähän kaikki haluavat puhua, varsinkin jos ovat pettyneet siihen, ettei imetys onnistunutkaan. Eikö? :)
kysyin tätä kysymystä alunperin sen takia, että täällä on paljon näissä keskuteluissa ihmisiä, jotka kommentoivat aika agressiivisestikin imettämättömyyttä vastaan. niiden jotka kokevat kysymyksen liian henkilökohtaiseksi ei tietenkään tarvitse tällaiseen vastailla, eikä edes välttämättä olla imetystä tukevalla palstalla jos se aiheuttaa paljon pahaa mieltä. tällä vaan on näitä kommentoijia paljon. niiltä halusin oikeesti tietää fiiliksistä enemmän.
kuten kysymyksestä käy ilmi, se on tarkoitettu niille, jotka ovat VAPAAHETOISESTI, haluten luopuneet imetyksestä. oli muutamia joilla oli joku ihan muu syy lopettaa tai olla imettämättä kun oma halu.
joku sanoi että päätti olla imettämättä, koska se vaihtoehto on olemassa, ei halunnut imettää ja se on perustelu. musta se ei ole perutelu.
myöskään vauvalla ei ole päätösvaltaa eikä valinnanvaraa tässä, koska vauva on täysin riippuvainen äitinsä päätöksistä. vauvan geenit itse asiassa eivät tunne tällaista vaihtoehtoa, koska se syntyy geneettisen imemistarpeen ja läheisyyden tarpeen kanssa. sen vaistot kertovat sille ainoastaan ettei se selviä hengissä jos näitä tarpeita ei tyydytetä. tämä on siis vauvan perspektiivi, jonka toki voi hoitaa hyvin muutenkin.
kysymys siis kuului, niille jotka eivät HALUA imettää, ja jotka siitä huolimatta tällä palstalla ovat: miksi ette anna vauvalle parasta mahdollista? ja perustelut , kiitos.
siis eivät saa vasta-aineita korvikkeesta.
ravintoaineetkin imeytyvät korvikkeestä huonosti (paljon huonommin, kuin äidiltä) vauvan pieneen ja herkkään ruuansulatusjärjestelmään.
.....
Tiedän etteivät vauvat saa vasta-aineita korvikkeesta, tietenkään...
Tarkoitin, että niilläkin äideillä, jotka edes osittain pystyvät imettämään, heidän vauvansa saa noita vasta-aineita.
Korvikeasiasta en viitsi toistaa itseäni enempää. Ajatukseni ei ollut heti syntymän jälkeen korvikkeen aloittaneesta äidistä, mutta mitäpä siitä sen enempää.
vastaan siis. :)
1. ei sellaista rajaa olekaan. päätöksentekoa tässä tapauksessa helpotti se, että omien kriteerieni (ja neuvolan, lääkäreiden..) korvikkeet ovat aivan hyvää ja terveellistä ravintoa vauvalle.
jos jonkin epämiellyttävän asian tekeminen ei ole aivan välttämätöntä, säästän itseäni ja lastanikin jättämällä sen tekemättä. onneton/ahdistunut äiti ei ole hyvä juttu eikä hyväksi lapselle.
2. ei ollut epämiellyttävää. ei vaivoja, en lihonut vaan itse asiassa laihduin hieman. energiaakin riitti ja neidin mönkiminen mahassa oli vain ihanaa. :)
3. olen tiennyt sen "aina", käytännössä n. 15-vuotiaasta asti.
4. ei ole kysymys "tarvitsemisesta", vaan hyötyjen ja haittojen huolellisesta punnitsemisesta. imetys ei ole mikään pääsylippu/oikeutus äitiyteen, vaan pelkästään useille sen mukana tuleva luonnollinen (?) "sivutuote".
siksi ehkä vastaankin tähän, koska minun ei sinänsä tarvitse asiasta hermostua tai sitä itselleni perustella. kyseessä on omani (ja useiden muidenkin) vakaa mielipide siitä, mikä on minulle, lapselleni ja meidän suhteellemme parasta.
sen verran voisin vielä avautua, että minulla taustalla vaikuttavaa nuorempana sairastettu syömishäiriö ja joitain muitakin asioita. raskaus esimerkiksi oli hyvin "vapauttavaa" aikaa mahan kasvuineen ym., mutta imettämistä en kyllä osannut edes ajatella.
päätöstäkään ei tarvinnut esim. neuvolassa perustella. sain onnekseni asiantuntevan "tädin" siellä, ja hän ymmärsi asiani kyllä kertaselityksellä. sinänsä syömishäiriöt ovat jo taka-alalla, mutta eihän niistä ikinä täysin parane.
läheisyyden antamisesta vauvalle tulee kuitenkin jotain kommenttia, niin sanonpa siitäkin vielä jotain. vauva-aikana tyttö nukkui sylissä, "iholla", erittäin paljon. se läheisyys vain tuntui meille paljon luonnollisemmalta niin, että ruokansa neiti sai pullosta.
lisään vielä, että en kyllä ainakaan itse ymmärrä tätä imetyskohkausta. äitiys on nykyään sellaista taiteilua eri käsitysten ja suositusten välillä, että vähempikin syyllistäminen riittäisi. en itse noista kommenteista osaa loukkaantua, mutta jollekin ne voivat olla kovakin paikka. varsinkin jos suurin piirtein väitetään, että tuhoaa lapsensa terveyden korvikkeita antamalla. eiköhän jokainen äiti kuitenkin hoida ja rakasta lastaan parhaansa mukaan..
kylmän rauhallinen äiti, ...täytyy tosiaan olla niin pahasti haavoittunut.
no toivon sinulle ja lapsellesi mahdollsimman paljon rakkauden oppimista!
eiköhän hän rakasta lastaan, on vain miettinyt noita juttuja paljon. En tiedä oletko ap. mutta ei kai teille jotka olette imettäneet ole mitään ymmärrettävää syytä, että ei haluaisi imettää lastaan ja olisi sen jo raskausaikana päättänyt. Itseäni nyt vaan jo raskausaikana inhotti ajatus siitä että joutuisin imettämään, onneksi korvikkeet on keksitty!
Ensin teet tällaisen "kyselyn" koska olet muka niin kiinnostunut, sitten kun joku aivan asiallisesti perustelee oman näkökantansa, tulet tänne irvimään.
Eikö sullakin olis jotain tärkeempää tekemistä, esim. lapsen hoitoa????
olisiko vastaus tyyliin "no ku ei mulla vaan ollut fiilistä siihen ja naapurin pirjokin sano et sit tissit alkaa roikkumaan" kelvannut paremmin? ;) sopisiko se käsitykseesi naisista, jotka eivät halua imettää, ja heidän ajattelunsa tasosta?
en todellakaan edes osaa itse ajatella, että imettämättömyyteni jotenkin vaikuttaisi minun ja lapseni suhteeseen tänä päivänä - tai aiemminkaan. aivan samalla tavalla me leikimme, nauramme, itkemme ja olemme läheisiä, kuin imetetyt lapset ja heidän äitinsä.
vaikka syömishäiriöt ja muut mielenterveyden ongelmat ovat jatkuvasti yleistymässä, imettämättömyyden tietoisesti valitsevien naisten joukko on silti varsin pieni. mielestäni imetyksestä "kohkaavien" kannattaisi ennemmin keskittyä niiden auttamiseen, jotka haluaisivat ruokkia lastaan rintamaidolla mutta eivät siihen syystä tai toisesta pysty.
miksi et(te) kuluta näitäkin hetkiä tietokoneella vaikka sähköpostien kirjoittamiseen kansanedustajille, ylilääkäreille, neuvoloihin ym.? miksi ette ole suureen ääneen vaatimassa yhden hengen potilashuoneita vastasyntyneiden osastoille, rauhaa ja yksilöllistä palvelua sairaaloihin, asiallista imetysohjausta tai parempia kotiapupalveluita vauvaperheille? tai perustamassa itse avustusrinkiä, joka antaisi vastasyntyneen äidille aikaa keskittyä siihen olennaiseen, eli vauvan hoitoon ja imetyksen opetteluun.
menee vähän off-topic, mutta ei isoin ongelma kai ole se muutaman prosentin joukko äitejä, jotka sen pienen pillerin jo sairaalassa pyytävät. ongelma voisi olla vaikkapa ne lukemattomat n. kahteen viikkoon päättyneet imetykset (tuttuja lähipiiristä), osaamattomuudestaan ahdistuneet äidit ja jo sairaalassa lupaa kysymättä (?) korvikkeella ruokitut vauvat.
nykyään pitäisi myös vauvan, äidin ja kodin olla "edustuskunnossa" ja kaikkien pirteinä heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen. ja ensimmäiset shoppailu- ja kyläilyreissut jo mielellään tehtynä. nykyasenteissa siis vika?
taitavat vain nuo em. ongelmat olla vähän vaikeampia puuttua, kuin me "kylmän rauhalliset, pahasti haavoittuneet äidit"..?
Itse imetin mutta olen aina ollut siinä käsityksessä (jota tämä ketju vain vahvisti) että tarkoitukselliseen imettämättömyyteen liittyy ongelmia ruumiillisuuden alueella muutenkin. Esimerkiksi syömishäiriöt ovat yleisiä. Ihminen, joka ei ole täysin kotonaan kehossaan, kokee tietysti vaikeaksi monet lisääntymiseen liittyvät fyysiset jutut. En tarkoita tällä ketään morkata tai paheksua; tällaisen imettämättömyyden syynhän voi katsoa sairaudesta johtuvaksi!
Olen kyllä siitä ihan vakuuttunut, että tasapainoinen ja terve äiti ihan mielellään ainakin yrittää imettämistä, koska luonnollistahan se on ja kuuluu asiaan ja on lapselle parasta. Mutta jos ei voi niin sitten ei voi.
Olet varmaan myös sitä mieltä, että tasapainoinen ja terve äiti mielellään synnyttää alakautta, eikä halua sektiota, koska sehän on luonnollista, kuuluu asiaan ja on vauvalle parasta. Pelkosektiota haluavat äidit voi siis rinnastaa äiteihin jotka eivät halua imettää. Ei nyt ehkä kuulu imetyspalstalle, mutta tuli vaan tuosta kommentista mieleen.
Jos synnytys on karmiva kokemus, on enemmän kuin ymmärrettävää, että haluaa välttää vastaavaa. Mutta joo, oikeastaan minusta ei ole ihan normaalitila, että hillittömästi pelkää ekaa synnytystä. Onhan se kaikille aina varmasti vähän jännittävää ja pelottavaakin, mutta ei ole normaalia, että pelko on niin suuri, ettei sen kanssa voi ollenkaan elää. Mutta meillä kaikilla on omat heikot kohtamme: joku on taipuvainen neurooseihin, toinen masennukseen, jonkun elämää hallitsee esiintymispelko... Tavallisia asioita, mutta kuitenkin häiriötiloja. Sataprosenttisen tervettä ja tasapainoista ihmistä ei varmaan ole olemassakaan!
en valinnut muuta kuin että yöllä annan korviketta. maitoa ei sitten vain tullut kuin alle 3 viikkoa, ja lapsi on voinut vallan mainiosti eikä sairastellut juuri lainkaan.
1. Tyhmä kysymys mutta vastaan silti. Olen valmis vaikka kuolemaan oman lapseni puolesta
2. Raskaus ajat olivat ihania vaikka jälkimmäisestä ei aina voinut nauttia supistelujen takia(pelko että tulee liian aikaisin ulos)
3.ekan kohdalla en päättänyt mutta toisen kohdalla olin jo valmistautunut että en välttämättä imetä.
Ekan kohdalla tapeltiin 4 päivää imetyksen takia. Joka imetys kertatapeltiin tunti kätilön kanssa ja lapsi i vain halunnut imeä ( imaisi kerran ja sitten nukahti) ja sitten tappelun jälkeen annettiin pullosta. Lopulta kyllästyin rääkkäämään lastani imetyksen kokeilulla. toisen kohdalla ei saanut kunnolla rinnasta kiinni ja sitten kuin vihdoin sai niin se olisi asunut siinä ja kun ajattelin sitä että kotona kun odotti 2v esikoinen niin ei varmasti olisi antanut minun rauhassa imettää niin päädyin tässäkin tapauksessa pulloon sairaalassa. Jälkimmäiseen ainut syy on että en sen takia halunnut imettää oli oma jaksaminen. Omasta mielestäni olen parempi äiti lapsilleni nukkuneena ja stressittömänä kuin väsyneenä ja tosi kiukkuisena. Ja se joka väittäää että jos äiti ei imetä niin silloin ei rakasta lastaan on todella väärässä. Minä esim rakastan lapsiani todella paljon ja annan heille niin paljon läheisyyttä kuin hetarvitsevat vaikka en ole heitä imettänyt.
4. tyhmä kysymys taas.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000017&conference=4500000000001748&posting=22000000023130226&view_mode=flat_threaded
Ei kätilöissä ollut vikaa. tekstiin tuli näköjään pieni kirjoitus virhe. Siellä neljän päivän aikana yritti moni kätilö. Vähän väliä oli joku tississä kiinni ja yrittivät jotku jo vähän kova kouraisestikin tyttöä rinnalle mutta ei. Siinä tosiaan jo usko loppui ja ne kätilötkin sano että tämmöisiä tapauksia tulee joskus. Olis varmaan oppinut imemään ajan kuluessa mutta en enään halunnut rääkätä tytärtäni sillä koska se huusi melkein koko sen tunnin aina kun yritettiin rinnalle ja sitten väsähti ja nukahti. Omasta mielestäni tein oikean ratkaisun kun en halunnut ruveta väkisin imettämään lasta joka ei haluat rintaa.
niin ja minä kuitenkin syötin molemmille lapsille vähän aikaa pumppaamaani maitoa pullosta. Esikoinen sai 1kk ja toinen n.2vko, mutta eihän se silti ole teidän mielestä hyvä asia kun se tulee pullosta eikä rinnasta
näissä tapauksissa on aivan ymmärrettävää ettei ole imettänyt. Mutta miksi pitää suuttua jos ystävällisesti kysytään syytä. eihän noissa mitään ollu ihan normaaleja asioita. onko muita syitä kuin nämä?
en suuttunut mutta inhottaa se että vaikka oli syyt mitkä tahansa niin haukutaan huonoiksi äideiksi jos ei imetä. Itsellä on ollut hyvin ymmärtävät ystävät joiden tuella olen jaksanut mutta anoppi piikitteli molempien lasten jälkeen jonkun aikaa ja toisen lapsen jälkeen se oli vielä pahempaa kuin anopin toinen miniä sai vähän aikaisemmin lapsen ja se pystyi osittais imetykseen. Onneksi mies ja ystävät tukivat koska se ei ollut mukavaa juuri lapsen saaneena kuin toinen piikitteli. Olen pahoillani jos annoin kuvan että olisin suuttunut ja olisin imettäjiä vastaan. Jokainen ruokkii lapsensa siten minkä luulee olevan parasta omalle lapselleen
ja mitään muuta syytä siihen ei ole miksi en imettänyt kuin nuo mitä olen tuonne laittanut
Miksi tuo viimeinen kysymys on tyhmä? Ymmärrän kyllä niitä joilla imetys ei suju, mutta miksi edes hankkiutua raskaaksi, jos ei aio edes yrittää. Tietenkään ei kannata yrittää niin että ilo lapsesta häviää, mutta voi kai sitä sen pari viikkoa kokeilla. Alussahan imetys on kamalaa, sen pari kuukautta, mutta sitten se on ihanaa. Alussa minäkin tuskailin, että miten kamalaa imetys on ja sitten annettiinkin vähän pulloa, jotta mielenrauha pysyisi. Nyt harmittelen jo sitä että joskus pitää lopettaa. Minuakin ihan oikeasti kiinnostaa niiden motiivit, jotka jo heti kättelyssä päättävät olla imettämättä. Eikö raskaus, synnytys, imettäminen ja vauva ole samaa pakettia? Kertokaa nyt oikeasti motiivinne niin voin ymmärtää teitä. Suuttuminen tästä kertoo vain siitä, että teillä ei ole mitään kunnon syytä ja teidät on oikein tuomita. Jos saisin tietää syitä niin voisin ymmärtää ja hyväksyä.
No onhan noita syitä täällä jo kerrottu, mutta ne vaan eivät taida kelvata. Tuskin siis pystyt ymmärtämään, etttä ajatuskin imettämisestä inhotti mua. Voit ihan rauhassa tuomita mut jos haluat, eipä sun mielipiteellä paljon merkitystä mulle ole.
Rsakaus, synnytys, imetys ja vauva eivät välttämättä ole samaa pakettia.
Millä ihmeen perusteella ne ovat samaa pakettia?!? Ovat ehkä teille jotka imetätte, mutta luokitteletteko te sitten meidän ei-imettävien äitien lapset sitten jotenkin puutteellisiksi, kun osa tästä "paketista" puuttuu??? Hirveästi kysellään motiiveja, mutta sitten kun niitä kerrotaan, poljette ne heti maan rakoon. Uteliaisuuden ymmärrän ja hyväksyn, mutta mitä hyötyä, jos ette vastauksia ota tosissanne? "Teidät on oikein tuomita." Onko oikein tuomita sellaiset, jotka eivät pysty imettämään, koska se ei tunnu itsestä mukavalta? Hehän ajattelevat omaa lastansa kun eivät pakota itseään semmoiseen josta eivät pidä. Nämä äidit ovat varmasti tyytyväisiä ja onnellisia. ONNELLINEN VAUVA ON ONNELLISEN ÄIDIN TULOS! Turha tuomita, jos ette jaksa ymmärtää.
tarkoitus tuomita, vaikka se saattaa helposti siltä kuulostaa. asia on kovasti herkkä... mutta väitän että imetys on äidillä vaistoissa ja hormoneissa ihan samalla tavalla kun vauvalla luonnostaan, musta koko yhteiskunta ja hoitohenkilökunta on asenteiltaan tois kaukana luonnollisuudesta ja siitä mikä on vauvalle ja äitiydella hyväksi. tiedän omasta kokemuksesta miten esikoisen kanssa esim on vaikee tietää mikä on oikein ja kaikki vaikuttaa tähän äitiyteen, äitiyttä ei musta tuetä oikein nykyään.
tiedän myös tunteen että välillä (itsellä ihan muutaman kerran vaan) tuntuu ahdistavalta ja tosi sitovalta imetys alkuaikana, ja tioedän myös että se on tosi paljon omien korvien välissä se asenne. jos neuvoja tulee niin helposti niitä kuuntelee, tai miten muut tekee. mä koin imetyksen tosi palkitsevana, koska en ANTANUT minkään sitä häiritä (en eron isästä en neuvola tädin tuputuksen 4 kk:n iässä että vois antaa jo kiinteitä ym ym)koitin vaan pitää mielessä että rauhotun omaan pesään vauvan kanssa alkukuukaudet. ei se aina helppoa ollut!
nyt en kadu hetkeäkään!
Mutta kerron, miksi minusta imettäminen on ollut epämiellyttävää, ja vaikeaa: Minulla on oma rajani, johon lapseni kyllä kuuluvat, mutta esimerkiksi anopin istuminen vieressäni imettäessäni ei kuulu. Minun anoppini seurasi minua makuuhuoneeseen johon menin rauhassa imettämään, ja minusta se oli epämiellyttävää. TIEDÄN, että on luonnollista ja yhdistää meitä kaikkia naisia (paskat) mutta minä EN pidä alastomuudesta/imettämisestä muiden katsellessa.
Synnyttäessä ei jostain syystä tuntunut alastomuus kamalalta (ehkä oli jotain muuta mietittävää) mutta samantien kun kätilö alkoi tunkea nänniäni väkisin vauvan suuhun, kavahdin kauhusta.
Okei, olen siis varmaan poikkeava, mutta näin se vain on. Nyt odotan kolmattani, ja toivon voivani imettää rauhassa, eikö se ole minun oikeus?
Toinen rakastaa imettää lastaa, toinen taas ei voi sietää sitä ja siirtyy heti korvikkeeseen tai ei halua kokeilla imettämistä olenkaan. Toinen pelkää alatiesynnytystä, mutta haluaa lapsen ja synnyttää sen sektiolla. Joku muu haluaa ehdottomasti synnyttää lapsen alakautta.
Ihmiset nyt vaan on erilaisia ja mikä toiselle on luonnollista ei ehkä toiselle ole.
vauvan näkökannan joka lienee aika tärkeä....ja luonnollinen koska vauvan rationaalinen kyky ymmärtää asioita muutoin kuin vaistollaan ja tarpeidensa tyydyttämisen kautta on olematon. mikä on eikö aivokapasiteetti riitä ?
Mistä unohti, kuka ken...
Siis jos ihminen kokee ettei halua julkisesti imettää, se hänelle suotakoon? Haluaa imettää, oli kai tuo paino asiassa, luonnollisuus oli kyseessä siinä, että onko imettäminen niin helv. luonnollista että voi tulla vieras ihminen kyttäämään viereen tätä? sori...jos en oikein ymmärtäny, mun aivokapasiteetti ei riitä...
Oli vain syy, miksi koen/koin imettämisen epämiellyttävänä...sanoinhan että imetin...kuitenkin :)
1.en ymmärtänyt kysymystä..?!
2. raskaus meni upeasti, ei mitään ongelmaa.. rakastin itseäni ensimmäisä kertaa kun olin raskaana, olin todella sinut mahani kanssa.
3.en päättänyt
4.outo kysymys.
en imetä sen takia koska poltan ja en halua altistuttaa lastani nikotiinille enään, koska sain tietää raskaudesta niin myöhään, neuvolassa sanottiin ettei kannata lopettaa tupakointia(olisi ollut enemmän haittaa ku hyötyä)! ja kokeilin sitä aluksi sairaalassa, mutta nännit menivät pahasti rikki... etä se oli yhtä tuskaa... pääasia mun mielestä ainakin on että poika saa ruokaa ja on tyytyväinen, oli se sitten korviketta tai rintamaitoa.