Olen tullut itse omassa elämässäni siihen, että haluan rakastaa ihmistä. Ihmistä persoonana. Ihan sama minkä ikäinen hän on, tai kumpaa sukupuolta tai mitä työtä hän tekee tai mitä tahansa. Sitä ihmistähän me ( toivottavasti ) rakastamme. Eli voiko sitä kutsua tai pitääkö aina määritellä edes olevansa lesbo tai bi tai hetero. Minusta sillä ei ole väliä. Ihminen on se ketä haluan ja rakastan :)
miksi pitää lokeroida
yxi
51040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun puhutaan asioista niillä tuppaa olemaan nimensä, eihän se määritelmä ketään pahenna vaan se miten siihen suhtautuu?
Onhan se hienoa sanoa että ei ole iällä eikä sukupuolella väliä, mutta esimerkiksi mulle sillä sukupuolella on väliä, ja on iälläkin.
Mitäs jos silti saa puhua lesboista, tai bisseistä tai heteroista yms eikä aina sanottaisiin että on niin tylsää lokeroida.
On upeaa sanoa että ihminenhän se on loppujenlopuksi ketä sitä rakastaa, mutta heti kun kysyn esim sulta että millainen se sun ihminen oikeen on, ja kerrot, niin etkö sä taas lokeroi sen mielessäsi joksikin?
Ei se lokerointi ole muuta kuin tietyille asioille on omat määritteet. Asioita on helpompi silloin käsitellä ja niistä puhua. Jos mun pitäisi täällä kirjoittaa ihmisille jotka rakastaa ihmisiä niin aika vaikeetahan se olisi.
Menisi aika kauan selittää ihmisistä jotka rakastaa samaa sukupuolta olevaa naispuolista ihmistä, tai sitten sanon vain lesbo. Eikö niin?
Yhtä paljon kuin lokerointi ehkä ihmetyttää sinua, minua ihmetyttää ettei enään saisi sanoa lesbo tai bisse yms koska se on lokerointia. Jos sanoo "olen koiraihminen" sehän lokeroi minua, pitäisikö minun sanoa, "tykkään eläimistä jotka haukkuvat ja ehkä noutavat?"
Ongelma lienee siinä että monet kokeilijat luokittelevat itsensä päin persettä ja sitten ihmetellään näitä viikonloppukännilesboja tai bissejä jotka "palaavat entiseen" kun humala yms selviää. Se kyllä voi tehdä lokeroille hallaa, mutta ei niin hyvää ettei huonoakin.
vastustaa sellainen, joka ei oikein tiedä mitä on. ja aika usein se on bi. kun välillä tuntuu että naiset on se juttu ja välillä kaipaakin miestä. siinä tulee kai se tunne, ettei oikein haluaisi, että tähän kukaan kiinnittäisi huomiota? tai että jos nyt vaan kaikki sanoisivat olevansa ihmisiä, jotka rakastaa toista ihmistä, ei olisi bisselläkään mitään tarvetta peitellä sitä, että on vähän häilyväinen.
jos on onnellinen itsestään sellaisena kuin on, uskaltaa myös jotenkin määritellä itsensä. on niitä sellaisiakin bissejä, jotka uskaltaa avoimesti sanoa olevansa bissejä.
on haittaa, jos joku haluaa lokeroida itsensä? Jos nyt vaan sattuu olemaan suht varma omasta suuntautumisestaan (tai niin varma, kun nyt yleensä elämässä mistään voi olla).
Bi-ihmiset tai sellaiset "häilyvät" usein sanovat, että he rakastuvat ihmiseen, eivätkä sukupuoleen. No, eiköhän kaikki rakastu juuri siihen ihmiseen. Ei se sukupuoli ole se mihin rakastutaan, vaikka sillä väliä onkin.
Olipa paskaa leimaamista! Tosiaan voi harmi kun oot saanut nenilles vähän häilyväisesltä bisseltä, mutta arvaa mitä!? Niitä mainitsemiasi löytyy ihan samallalailla joka lokerosta, kokemuksella kierompia ja häilyvimpiä lokero-lesboista, ja myös lokero-heteroista. Tämmöisiä kokemuksia täällä. Häijyn häilyvää loppuviikkoa!!
Minä "lokeroin" itseni oikein mielelläni, olen lesbo.
Rajat tuovat turvaa, vähän kuin lasten kasvatuksessa.
Minä en taas tajua sellaisia jotka eivät halua kuulua mihinkään. Mulle se on vieras ajatus.
Mutta hei, meitähän on joka junaan.