Näitä pohdiskeluja ja tavatonta saivartelua lukiessa on tullut mieleen omat sisareni (vl-vaimoja ja äitejä), kenelle vl uskaltaa oikeasti puhua avoimesti, ääneen miettiä omia ajatuksiaan ja tunteitaan, niitä kielteisiäkin, joita ihan varmasti normaali-ihmisellä on? Tuntuu mahdottomalta, että tuollaisessa ilmapiirissä olisi mahdollista vapaasti jutella kenenkään kanssa. Tällaista olen aistinut myös sisareltani (emme puhu uskonasioista, vaan maallisista murheista ja iloista), että taidan olla henkireikä, koska minulle voi oikeasti sanoa, miltä mikäkin tuntuu. Vai onko teillä jokaisella joku uskottu henkilö omasta piiristä? Ja vastaukseksi ei kelpaa höpöhöpö loruilu Oikeasta Uskovasta joka heti katuu ja laittaa puheensa syntinä pois..
Kenelle puhut?
tiina.s
16937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olin kolmikymppiseksi vl-uskovainen. Mutta en löytänyt sielun kavereita, läheisiä luotettuja ystäviä niistä piireistä. Ei löytynyt ketään semmoisia joilal olisi ollut halu syvällisiin ja rentoihin keskusteluihin, avoimuuteen ja luottamukseen. Se olil outoa, että jos yhtään halusi vaikeuksistaan jutelle, kuten ystävälle, saattoi saada kohdalleen ilkeitä tuomioita ja leimaavia sanoja. Ei silloin huvita jutella.
Päättelin ettei ole mun porukka, ja helpottuneena irrottauduin. Sen jälkeen on hyviä ystäviäkin löytynyt, ei-vee-älliä,sellaisia joiden kanssa saa olla sellainen kuin on eikä tule torjutuksi eikä tuomituksi. Voi miten hyvältä se tuntuu, todellinen ystävä on Jumalan kallisarvoinen lahja!
Rehellistä ystävyyttä on vaikea luoda kun jokainen vl (ainakin nuori) pelkää että tulee ilmi ettei jaksa hvyäksyä kaikkia kieltoja ja sääntöjä. Olemme arkoja.
)O..O( ....vaan.
Juhani Uljas sanoo kirjassaan, etta omalta puoleltamme me olemme pesunkestavia fariseuksia.
Eihan se ole lainkaan tavatonta, etta kun temme 'nain ja nain pahasti' tai sanomme sita tai tata, niin heti saattaa joku olla sanomassa, etta eihan uskovainen noin tee taikka sano. Silloin tuntuu silta, kuin olisi korvalle lyoty. Taikka kun uskovainen lankeaa syntiin, heti on joku epailemassa, etta sinulla ei taida olla sydan ihan paikallaan; etta miten sinun uskonasiat oikeastaan ovatkaan.
Jos sitten on joku luotettava ystava ja kaveri, jonka kanssa voi avoimesti keskustella tiesta ja matkasta... silloin sita huomaa, etta emmehan me ole toinen toistamme kummempia. Kaikki joudumme synteihin, vikoihin ja virheisiin.
Usein on varsinkin suurissa siioneissa niin, etta uskonnollisuudesta tulee kulttuuria; omakohtainen usko ja kilvoitus unohtuu. Taytyy ikaan kuin nayttaa uskovaiselta. Kait se sitten on sita Uljaksen tarkoittamaa farisealaisuutta.
Tuokaan ei ole outoa, mita aloituksessa mainittiin.. etta kun ei u s k a l l a avautua kenellekaan uskovaiselle, siita sitten kertoilee arkipaivan murheistaan ja ajatuksistaan jollekulle muulle. Sekaan ei kylla voi olla vaarin, koska onhan se 'joku muukin' Luojan luoma ihminen ja meidan lahimmaisemme.
Mutta miksi meidan tarvitsisi teeskennella olevamme hurskaampia kuin mita olemme? Viallisia ihmisiahan me olemme ja armosta saamme olla uskomassa.
Nyt sitten voit linkittää uskonkirjat sivuiltakin mieleisiä Raamatunlauseita tänne(saadaan Wehalle seuraa) tai mistä tahansa sivulta haluatkin tietoa tuoda.
Piti tulla Sointulan avaukseen kokonaan eri ketjuun. Sorry!
Kiitos vain.
Niin, vahemman mina olen Wehan kanssa keskustellut.
Mina olen keskittynyt enemman tahan keskustelupuoleen enka niinkaan toisten opettamiseen.
Mutta on kylla hyodyllista osata linkittaa. Tahan asti olen aina pyytanyt jotakuta toista linkittamaan Suomi24 -palstalta mielenkiintoisia kirjoituksia Mopin palstalle, ja joskus pyyntoihin on jopa suostuttu.
ilmoittamassa mokani sielläkin, kunnes tulin tänne, huomasin, että olen vähän hidas.
Niin, se Weha oli vitsi ja tuo keskustelupuoli näyttää sinulta sujuvankin. Mukava lukea noita äättömiä kommenttejasi. Muutkin on näköjään tykänneet.
vl-yhteisössä niin voimakkaana, etteivät he uskalla edes "sydänystävilleen" kertoa avoimesti tunteistaan ja ajatuksistaan. Jokainen (huom. ihan jokainen), on mahdollinen ilmiantaja! Vuosikymmenien "ystävyys" tai lähisukulaisuuskaan ei mitään merkitse kun lähdetään ilmiantamaan lähimmäisiä johtokunnalle.
Nimimerkki: Itse kokenut
- jos sita on - pitaisi kylla paasta kokonaan eroon. Siita paastaan eroon, jos jokainen katsoisi omaa syntisyyttaan sen sijaan etta alkaa valvoa toisen synneissa.
Ei ne asiat nyt sille johtokunnalle ainakaan kuulu. Jumalan huoneenhallitus -oppihan on jo hylatty.
'Ilmiantamisen' sijasta asiasta kuullut voisi yrittaa asettua lahimmaisensa asemaan ja miettia, millaista kohtelua itse tuossa tilanteessa toivoisi saavansa. Silloinhan tilanteessa olisi aitoa Kristuksen rakkauden tuntua.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stasi
itse säästyy vainolta. Tämähän on yhtä tuttu ilmiö niin VL-yhteisöstä kuin Neuvostoliitostakin. Yhteistä näillä organisaatioilla (NKP-SRK) on paljonkin...
Hyvä ystäväni on vl. Tutustuin häneen työpaikallani vasta viime vuonna ja jotenkin meillä heti synkkasi hyvin yhteen. Ei mennyt kauan aikaa kun jo molemmat alettiin uskoutua toisillemme. Hän on tukenut minua avioerossani, vaikka ei itse sitä hyväksy kuin äärimmäisissä poikkeusoloissa. Silti hän osaa tukea ja olla olkapäänä.
Myös hän on kertonut omista kipupisteistään, joita vl-lapsuus on tuonut mukanaan. Pahinta on kuitenkin nähdä hänen kipuilevan sääntöviidakossa, joita täälläkin olen saanut lukea. Itseasiassa tämän uuden ystäväni myötä olen alkanut lukea tätä palstaa, että ymmärtäisin hänen uskoaan paremmin.
En halua loukata häntä kovasti ihmettelemällä vl:suutta, mutta välistä on pakko toppuutella hänen hulluimmista peloista ja epäilyistä.
Uskon kuitenkin, että me molemmat kunnioitamme toisiamme ja autamme kykymme mukaan. On kiva tietää, että olen antanut hälle sellaista tukea, jota hän ei voi edes hakea uskon sisariltaan.
Olen suuriarvoinen ystävä, sillä juuri sinunkaltaisesi voi parhaalla tavalla tukea kipuilevaa vl-uskovaista. Omiin uskonystäviin kun ei tosiaankaan voi luottaa. Ja kun sinä suhtaudut ymmärtäen ja toisen vakaumusta kunnnioittaen, mutta pidät jalat tukevasti maan pinnalla etteivät kaikkein hulluimaat säännöt ala hänellä pyöriä päässä, olet ihana lähimmäinen.
Moni vl jää ilman tällaista ei-vl-ystävyyttä siksi, että herätysliikkeessä varoitetaan kovasti kaveeraamasta ei-uskovaisten kanssa.
Ahdistuneita kysymyksiä ja välillä vitsejäkin kerrtotaan myös tällä palstalla, vilkaise joskus:
http://groups.msn.com/Keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta
Kiitos muutenkin.
Yritän olla ystäväni mittainen. Kieltämättä joskus on vaikeaa kun en oikein ymmärää niitä sääntöjä ja mistä ne tulevat, kun eivät ainakaan Raamatusta. Sitten tarkastelen täältä ja koitan olla kriittinen. Eiköhän maalaisjärjellä pärjää...
Tavallinen maalaisjärki riittää, ryyditettynä hyväksyvällä lähimmäisenrakkaudella.
Niitähän Jeesus kehotti meitä uskovaisia vaalimaan, mutta yhtä usein tai ehkä jopa usesamminkin olen sitä kohdannut niin sanotussa "epäuskoisessa" lähimmäisessä!
Hyviä voimia ja siunausta sinulle.