Viha vs Rakkaus

Erosimme pitkästä avoliitosta ja ero on tehnyt erityisesti exälleni (m) kipeää. Hän aloitti järkyttävän vihanpidon minua kohtaan ja noin vuoteen (eli erosta vuosi) emme ole tämän hänen aggressionsa ja vihamielisen käytöksensä takia pystyneet kymmentä minuuttia kauempaa järkevästi kommunikoimaan. Hän saattaa yhdellä kohtaamisella haistattaa v..t ja käskeä painua helv..iin ja seuraavalla kerralla suu on kuin Hangon keksi ja kyselee kuulumisia. Toki tulee mieleen joku epävakaa persoonallisuus, mutta liene siitä kyse ei ole.

Hän alunperin teki itse aloitteen erosta, joten luulisi, että vihanpito olisi enemmän minun puoleltani. Itse haluaisin vain sopua. Luin juuri jostain tutkimusta, että pystyäkseen irrottautumaan rakkaasta ihmisestä esim. erotilanteessa (eli tunteita vielä jäljellä) on ihmisen ensin käännettävä rakkaus vihaksi, jotta ero/irrottautuminen on mahdollista....

Mitäs olette mieltä tästä? Mä olen aina ennen ajatellut, että viha ja rakkaus ovat kaukana toisistaan,mutta todellisuudessa ne taitavatkin olla lähempänä toisiaan kuin usei aavistammekaan..
6571
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.

Vihahan on käytännössä sama asia kuin rakkaus
Ihmissuhteissa kannattaisi tuo juttu ymmärtää. Vihan vallitessa ovat esimerkiksi eronneet tiukasti toisissaan vielä kiinni. Kunnollisessa erossa tunne häviää normaaliksi kanssakäymiseksi vasta vihan tunteen laantuessa.

Vastarakastumisen huuman ja jonkinlaisen välirakkauden(3-7 vuotta) jälkeen seuraa vielä syvempi rakastumisvaihe, jolla silläkin on pohjansa aivokemiassa?

Äänestä

"Luin juuri jostain tutkimusta, että pystyäkseen irrottautumaan rakkaasta ihmisestä esim. erotilanteessa (eli tunteita vielä jäljellä) on ihmisen ensin käännettävä rakkaus vihaksi, jotta ero/irrottautuminen on mahdollista.... "


Mistä mahdoit lukea...kiinnostaisi todellakin tietää! Se, joka tuollaista väittää omaa varmaan hyvät perustelutkin väittämäänsä.

Itse en ainakaan kertaakaan eron jälkeen ole tuntenut vihan tunteita eksääni kohtaan ja erosta on jo reilusti aikaa. Ja hyvin olen yli päässyt erosta/eksästä ja niin on hänkin. Miksi pitäisi vihata vain vihaamisen vuoksi jotain ihmistä, joka ei ole edes millään tavalla ansainnut sitä vihaa. Itse ainakin ajattelen juuri niin päin, että jos vihaisin eksääni, olisi kuitenkin muunlaisiakin tunteita vielä jäljellä...jossain taustalla.

Äänestä
  • éttä eksällä vielä tunteita ja hän on vihainen itselleen ja myös sinulle (jotka tiedostamattaan kohdistaa sinuun). Sinä olet päässyt paremmin eroon eksästä?, joku viisaampi varmaan osaa sanoa paremmin, ehkä olen väärässä, ehkä en.

    Äänestä

  • varmaan kirjoitti:

    éttä eksällä vielä tunteita ja hän on vihainen itselleen ja myös sinulle (jotka tiedostamattaan kohdistaa sinuun). Sinä olet päässyt paremmin eroon eksästä?, joku viisaampi varmaan osaa sanoa paremmin, ehkä olen väärässä, ehkä en.

    ilmeisesti? :)

    Äänestä

  • vastasit kirjoitti:

    ilmeisesti? :)

    tarkoitettu, sori:)

    Äänestä

  • ap:lle kirjoitti:

    tarkoitettu, sori:)

    Pitää tuo lähde jostain kaivaa, missä mainittiin tuo em. seikka. Mutta ehkä sinun erosi (joka väität ettei pidä paikkaansa) oli helppo ja yhteisymmärryksessä tehty? tuolloinhan ei tietenkään mitään tällaista viha/rakkaus -asetelmaa ole, mutta jos ero on vaikea ja kumoikaan ei tunteistaanvarma (ja silti erotaan) ym. ym. on aivan luonnollista kokea näitä viha-rakkaus -sekamelskatunteita.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


taas tästä aiheesta kirjoitti:

Erosimme pitkästä avoliitosta ja ero on tehnyt erityisesti exälleni (m) kipeää. Hän aloitti järkyttävän vihanpidon minua kohtaan ja noin vuoteen (eli erosta vuosi) emme ole tämän hänen aggressionsa ja vihamielisen käytöksensä takia pystyneet kymmentä minuuttia kauempaa järkevästi kommunikoimaan. Hän saattaa yhdellä kohtaamisella haistattaa v..t ja käskeä painua helv..iin ja seuraavalla kerralla suu on kuin Hangon keksi ja kyselee kuulumisia. Toki tulee mieleen joku epävakaa persoonallisuus, mutta liene siitä kyse ei ole.

Hän alunperin teki itse aloitteen erosta, joten luulisi, että vihanpito olisi enemmän minun puoleltani. Itse haluaisin vain sopua. Luin juuri jostain tutkimusta, että pystyäkseen irrottautumaan rakkaasta ihmisestä esim. erotilanteessa (eli tunteita vielä jäljellä) on ihmisen ensin käännettävä rakkaus vihaksi, jotta ero/irrottautuminen on mahdollista....

Mitäs olette mieltä tästä? Mä olen aina ennen ajatellut, että viha ja rakkaus ovat kaukana toisistaan,mutta todellisuudessa ne taitavatkin olla lähempänä toisiaan kuin usei aavistammekaan..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu