Olen nyt sairastanut d2-tyyppiä viitisen vuotta. Nyt viimeisen vuoden aikana on koko homma levinnyt käsiin ihan totaalisesti. En ole huolehtinut itsestäni yhtään.
Paino on ainut joka on pysynyt samassa.
En ole ottanut lääkkeitä kun harvoin, en syö hyvin, syön herkkuja (sipsejä, karkkia), en liiku, stressaan ihan liikaa ja paastoarvot oli tänä aamuna 17!!!
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Lääkäriinkään ei pääse kun sanoivat terveyskeskuksesta että seuraavat vapaat ajat menee huhtikuulle!! Mietin jo tässä että menenkö osastolle tiputukseen...
Osaisko joku neuvoa mitä tehdä - asun Kajaanissa.
Paino on ainut joka on pysynyt samassa.
En ole ottanut lääkkeitä kun harvoin, en syö hyvin, syön herkkuja (sipsejä, karkkia), en liiku, stressaan ihan liikaa ja paastoarvot oli tänä aamuna 17!!!
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Lääkäriinkään ei pääse kun sanoivat terveyskeskuksesta että seuraavat vapaat ajat menee huhtikuulle!! Mietin jo tässä että menenkö osastolle tiputukseen...
Osaisko joku neuvoa mitä tehdä - asun Kajaanissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On aika korkea paastoarvo! Soitappa paikalliseen sairaalaan ensiapuun ja kysy mitä pitää tehdä, kun lääkäriin ei pääse.
Sen saat ostaa apteekista. Siitä näet, jos joku pilleri on jäänyt ottamatta.
Jos et hoida d2:sta, sairastut pian vakaviin sairauksiin. Ne on tosi pahoja. Herkkujen syömisen lopettaminen ei ole vaikeaa.
Minulla on dosetti käytössä ollut koko ajan... kyse ei ole siitä että olisi lääkkeet unohtunut ottaa vaan ei kertakaikkiaan ole jaksanut välittää...
En halua olla töykeä, mutta tuo sinun kirjoituksesi oli aika mitäänsanomaton. Herkuista ei ole joidenkin ihmisten helppo päästä eroon ja minä todellakin tiedän ,että voin sairastua vielä vakavammin...
jos laiminlyö hoitonsa. En ymmärrä miksi kerrot asioistasi muille.
Jaksat kyllä huolehtia ja valittaa asiasta, muttet silti tee sille mitään? Ottaa kyllä päähän tuontyyppinen hoito, erityisesti kun on itse ollut jo 18 vuoden ajan ykköstyyppinen, eli vielä vaativampaa hoitoa joutunut käymään läpi. Murrosiässä ei huvittanut insuliinia ottaa sitten millään, mutta pakko se oli - ei siitä kukaan muu puolestani huolehtinut!
Ota itseäsi niskasta kiinni. Jos herkkuihin haluat kajota, kannattaa edes lääkkeet syödä. Vai pitääkö käydä niin, että heräät sairaalasta paljon huonommassa kunnossa kuin mitä olet nyt, ennenkuin tajuat tilanteen vakavuuden?
Tiedän kyllä miltä tuntuu, usko pois. "Osaisko joku neuvoa mitä tehdä - asun Kajaanissa" - jos lääkärille oikeasti haluat, myös Kajaanista taitaa löytyä yksityisiäkin. Eikä kannata sanoa että rahaa ei sellaiseen ole, Kela kyllä maksaa osan takaisinkin. Muistathan vain, että lääkärikään ei voi pakottaa sinua ottamaan lääkkeitäsi, joten sieltä ei sentyyppistä apua saa.
Jos vinkkejä haluaa, kannattaa myös noudattaa niitä. Jutun ydin on se, että pitää ajatella pidemmälle - pienellä vaivalla voit saada kymmenenkin vuotta pelastetuksi! Siis, nyrkkisääntönä:
- ota lääkkeesi, pistä vaikka herätyskello joka päivä, ja kirjaa paperille ylös mitä teet, rutiini tulee parin päivän jälkeen helpommaksi. Kuukauden päästä et enää edes huomaa sitä, etkä ajattele lääkkeidenottoa vaivana vaan apuna!
- syö terveellisesti, ja liiku. Vihannekset ja hedelmät ovat ystäviäsi, ja heti kun saat tasapainosi paremmaksi, voivat herkutkin tulla taas tutuiksi. Älä pelkää, olen itsekin aikamoinen herkkusuu, enkä aio luopua tavastani vielä hetkeen ; kyse on vain muun elämän tasapainottamisesta niiden ympärillä!
- hillitse itseäsi kun iskee herkkuhimo, ja laske vaikka kymmeneen. Itse olen huomannut, että paras tapa olla herkuttelematta on se, ettei osta niitä kaupasta - eipähän sitten ainakaan tule kotona iltasella himo, kun tietää ettei kaapissa nameja ole! Voithan tietenkin korvata pahimmat herkut esimerkiksi valmiiksi pilkotuilla kurkunpaloilla, porkkanoilla tai vaikkapa kutomisella. Tulee muuten reilusti halvemmaksikin ;)
En halua olla kriittinen tai hyökkäävä, mutta ehkäistäksesi tulevia sairauksia on suuntaa muutettava heti. Ei välttämättä täysin, mutta ainakin jotenkin - pelkkä valittaminen ei tuo asiaan muutosta, eikä kukaan voi tehdä sitä puolestasi. Toivottavasti onnistut, ja elämä alkaa taas maistua :)