Tunnon tuskat

Täällä on käyty sitä katumuskeskustelua paljon, ja minusta sinun tilanteesi sopii kuvaan täydellisesti. Eli tunnontuskia on, mutta tiedät tehneesi oikean ratkaisun. Oikeakin ratkaisu noin monisyisessä asiassa on tuskallinen, voi ainoastaan lohduttautua sillä että väärä olisi vielä tuskallisempi. Valitsit kahdesta pahasta sen pienemmän, ja siihen sinulla on täysi oikeus. Elät itse omaa elämääsi.

En ole kuullut vielä kenestäkään jolle aborttikokemus olisi ollut helppo tai kivuton, henkisestikin :D kokemuksen purkaminen puheeksi tai kirjoitukseksi auttaa usein enemmän kuin olisi kuvitellutkaan...

Tulevista lapsista sinulla on myöskin täysi oikeus unelmoida, sitten kun lapsen tahdot ja olet hänet valmis ottamaan vastaan, olet juuri niin hyvä äiti kuin tahdot olla. Siihen ei tehty keskeytys vaikuta himpun vertaa.

***

Tehty mikä tehty. Ethän sinä voi saada tehtyä tekemättömäksi. Kuten kirjoituksesi osoittaa, abortti ei ole mikä tahansa juttu, vaikka moni siitä täällä kevyeen sävyyn puhuukin. Vaikka en itse pysty hyväksymään aborttia, sympatiani ja myötätuntoni ovat silti sinun puolellasi.

Jos alat odottaa uudelleen lasta, toivon, että sinulla on halua ja tilaisuus pitää pienokainen. Kuten sanoit, ei abortti sinusta huonoa äitiä tee. Toivottavasti ehkäisy pitää vastaisuudessa siihen asti, kunnes olet valmis äitiyteen.

Anna itsellesi anteeksi vaikka se tässä asiassa on vaikeaa. Teit sen siksi, ettet halunnut synnyttää lasta oloihin, joihin et ajatellut hänellä olevan hyvä syntyä.
Elä elämääsi eteenpäin. Eilinen on mennyt, huomisesta et tiedä, elä siis tätä päivää. Elämään kuuluu unelmat ja haaveet, surut ja murheet, ilot ja riemut. Ajattele niin, että ehkä tällä oli se oma tarkoituksensa sinun elämässäsi. Olet kokenut jotain sellaista mikä on tehnyt sinusta varmasti erilaisen kuin aiemmin olet ollut, ei yhtään huonomman vaan varmasti paremman ja ajattelevamman ihmisen.
Toivon että vielä joskus saat mahdollisuuden olla äiti.
Ja niinhän se ikävä kyllä on, että sitten vasta tajuaa tämän koko asian kun sen kanssa joutuu itse tekemisiin.

Järki ja tunteet suhtautuvat joskus aborttiin ristiriitaisella tavalla. Vaikka kokee, että on tehnyt oikean ratkaisun voi niitä tunnontuskia tulla. Silloin kannattaa purkaa ja puhua omista tunteista ja ajatuksista jonkun kanssa, se useinmiten vie sitä kohti, että voi elämäänsä rauhassa jatkaa. Jos lähipiirissäsi ei ole ketään, jonka kanssa voisit keskustelua jatkaa www.ituprojekti.net on paikka, jossa keskusteluapua on tarjolla.

Tein itse abortin about 8 kk sitten enkä oo käsitellyt sitä asiaa paljoa sen jälkeen.
Kaikki tapahtui silloin ennen kesää niin nopeasti, äkkiä kun sain tietää raskaustestin tuloksen olevan positiivinen varasin heti ajan neuvolaan. Ja olin tehnyt päätökseni, koska en halunnut menettää vielä vapauttani ja tiesin etten ollut valmis sitoutumaan lapseen. Kaikki meni helposti läpi siellä poliklinikalla, ilman suurimpia huomioita. Mutta omassa päässä kaiken jälkeen tuntuu ajatukset olevan sekaisin, välillä tulee mieleen entäs sitten jos olisikin valinnut pitävänsä lapsen. Nykyään tuntuu niin pahalta kuulla esim. vauvoista jotain ja en halua edes ajatella sitä minkälainen olo tulee kun sitten joskus kun haluaa sen oman lapsen, niin varjostaisiko sitä menneisyyden abortin tunnontuskat ja käsittelemättömät tunteet. Ja minkälaiselta tuntuisi olla ensimmäisessä ultrassa sen halutun vauvan kanssa kun on jo niin järkyttävän kokemuksen ohittanut kuin abortin. En tiedä. Pitäisi varmaan puhua ja purkaa näitä tunteita, muttakun mielummin leikkii unohtaneensa koko jutun. Ja jatkaa taas eteenpäin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut kunnes taas jokin muistuttaa...