Kävellen ilmastomuutosta vastaan

Helsingin Sanomissa esiteltiin tutkimus, jossa oli kysytty suomalaisilta heidän käsityksiään yksilöiden mahdollisuuksista vaikuttaa ilmastomuutokseen. Suurimman merkityksen vastaajat olivat arvioineet olevan sillä, että ihmiset liikkuisivat mahdollisuuksien mukaan jalan tai polkupyörällä. 86 prosenttia vastaajista oli pitänyt sitä erittäin hyödyllisenä (53%) tai melko hyödyllisenä (33%). Vähiten hyötyä oli arvioitu olevan asunnon lämpötilan alentamisella tai seurannalla. Ainostaan 24 prosenttia vastaajista oli pitänyt sitä erittäin hyödyllisenä.

Jos ihmiset alkaisivat kulkea osan matkoistaan jalan tai pyörällä, kuinka suuri vaikutus sillä olisi ilmastomuutokseen? Voiko tätä asiaa laskea? Yritetään, vaikka joku toinen varmasti päätyy erilaiseen lopputulokseen.

Lähdetään liikkeelle siitä ajoneuvohallintakeskuksen sivuilla löytyvästä tiedosta, että maantieliikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on kokonaisuudessaan 15 prosenttia ja henkilöautojen osuus yhdeksän prosenttia.

Henkilöautoa omistamattomien tai käyttämättömien kohdalla käveleminen tai polkupyöräily ei merkitsisi juuri mitään, sillä bussit ja muut julkiset kulkuneuvot kulkisivat reiteillään niin kuin ennenkin. Kuluisi vain enemmän kengänpohjia ja polkupyöriä sekä niiden osia - mikä tarkoittaa lisää päästöjä tuotannossa ja kuljetuksissa. Sen sijaan omaa autoa käyttäville matkojen tekeminen jalan tai pyörällä merkitsisi hiilidioksidipäästöjen vähenemistä. Kuinka paljon päästöt vähenisivät?

EU:n komission raportissa henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan yhteisön strategian toteuttamisesta esitetään laskelma, jonka mukaan keskimääräiset vuotuiset ajokilometrit eurooppalaisilla henkilöautoilla olivat 19748 kilometriä vuonna 2002, ja luvun arvioidaan nousevan 20016 kilometriin vuoteen 2015 mennessä. Lukuja voitaneen käyttää laskentaperusteena myös suomalaisten autojen kohdalla.

Jos oletetaan, että suomalainen autonkäyttäjä jättäisi auton entistä useammin kotiin ja alkaisi kulkea osan kauppa- ja työmatkoistaan kävellen tai polkupyörällä, kuinka paljon nykyistä enemmän hän kävelisi tai pyöräilisi vuodessa? Kysymykseen lienee mahdotonta vastata ilman asian selvittämistä. Jos oletetaan, että jokaisena päivänä juhlapyhät ja viikonloput mukaan lukien kuljettaisiin neljä kilometriä jalan tai pyörällä nykyisten matkojen lisäksi, luultavasti ei kovin paljon arvioida alakanttiin. Kilometrejä saattaisi hyvinkin olla vähemmän.

Neljästä kilometristä päivässä tulee 1460 kilometriä vuodessa. Tämä matka on 7,5 prosenttia auton vuotuisista noin 20000 kilometristä. Tämän verran siis ajaminen vähenisi. Kokonaishiilidioksidipäästöihin vaikutus olisi 0,675 prosenttia.

Käveleminen ja pyöräily ovat hyviä asioita kunnon kannalta, mutta ei niillä tätä planeettaa pelasteta.

Millä sitten pelastettaisiin?

Tästä asiasta ei liene kovin suurta erimielisyyttä - ainoastaan keinoista on. Ilmastomuutosta voidaan hidastaa energiaa säästämällä, jolloin päästöt vähenevät automaattisesti. Lisäratkaisu on vähän päästöjä aiheuttavien tai kokonaan päästöttömien energiantuotantotapojen kehittäminen.

Miten energiaa säästettäisiin? Samalla tavalla kuin alennetaan koneen tai moottorin energiankulutusta? Vähentämällä kaasua, hiljentämällä kierroksia.

Missä on se kone, jonka kierroksia pitäisi vähentää? Se on kaikkialla ympärillämme. Kierrokset ovat sitä, kun tehtaat tuottavat tuotteita, me ostamme niitä, heitämme ne pois ja ostamme lisää tuotteita. Nämä kierrokset ovat kiihtyneet. Kone huutaa mittari punaisella. Entistä suurempi määrä tavaraa kiertää entistä nopeammin tahtailta kuluttajille ja kuluttajilta kaatopaikoille tai kierrätykseen. Tähän kaikkeen kuluu valtavasti energiaa.

Työntekijöiltä vaaditaan lisää työtunteja vähemmällä palkalla, jotta tuotanto kannattaisi eivätkä kiinalaiset veisi työpaikkojamme. Ihmisiä kehotetaan ostamaan, jotta työpaikat ja elintaso säilyisivät. Ja me ihmisethän ostamme. Kannamme romua koteihimme selkä vääränä. Taulutelevisioita, tietokoneita, väritulostimia, jääkaappeja, pesukoneita, digikameroita, dvd-tallentimia, mp3-soittimia, pelikonsoleita, kännyköitä, moposkoottereita, vesiskoottereita, lasikuituveneitä, tila-autoja, videokameroita ja paljon muuta.

Ostamme, vaikka emme tarvitsisikaan. Meidän on saatava uusi kännykkä, koska muut luulisivat meitä köyhiksi, jos näkisivät vanhan muodista menneen kännykkämme. Uudessa autossamme on oltava kokoa, näköä ja tehoa, jotta muut eivät luulisi meitä köyhiksi. Vaadimme lisää hevosvoimia, vaikka tiedämme, että kiristyvien nopeusrajoitusten vuoksi niille ei ole mitään käyttöä. Ne lisäävät vain polttoaineen kulutusta. Ostamme uusia vaatteita pelkästään siksi, että muoti muuttuu.

Kun tarvittavat esineet on ostettu, siihenkö se loppuu? Sittenkö voimme huokaista helpotuksesta? Ei tietenkään, vaan kaikki alkaa alusta. Televisiollamme ei enää tee mitään, joten on ostettava uusi. Tietokoneemme on ajastaan jäljessä, joten senkin tilalle pitää hankkia uusi. Väritulostin ei myöskään enää kelpaa tai toimi, joten sekin on uusittava. Ehkä se toimisi, mutta siihen ei saa uutta väripatruunaa. DVD-poltinkin lakkaa toimimasta juuri kun takuu päättyi. Kun nykytekniikka särkyy, on monesti halvinta ostaa tilalle uusi. Vanhaa ei kannata korjauttaa. Kun yksi laite on uusittu, on uusittava toinen, kolmas, neljäs ja niin edelleen kunnes koko kierros on käyty uudestaan läpi. Ja taas uudestaan. Ja taas uudestaan. Tärkein elämäntehtävämme on ostaminen. On vihdoin löydetty vastaus ikivanhaan kysymykseen, mitä on elämän tarkoitus. Kuluttaminen.

Ja meitä suorastaan pakotetaan ostamaan. Jos emme ole ostaneet digiboxia (taas yksi sähköä kuluttava laite lisää) elokuun loppuun mennessä, saamme tyytyä katselemaan tyhjää ruutua tai vanhoja videoita. Jos emme osta uutta sammutinta veneeseemme, saamme sakon (vanhakin toimisi, mutta sen pakollinen täystarkastus on hinnoiteltu kalliimmaksi kuin mitä maksaa uusi sammutin - kukahan on suunnitellut tämänkin salaliiton).

Pitäkää pyörät pyörimässä, meille sanotaan. Ostakaa. Kuluttakaa. Tuotteiden kiertonopeutta tehtaalta kaatopaikalle nopeutetaan, jotta tuotannon pyörät saataisiin pyörimään nopeammin. Laivat, junat, lentokoneet ja rekka-autot kuljettavat raaka-aineita, polttoaineita, valmiita tuotteita ja jätteitä pitkin maailmaa yhä vain kiihkeämpään tahtiin. Energiaa kuluu aina vain enemmän. Tätä asiantilaa sanotaan taloudelliseksi kasvuksi. Sitä pidetään hyvänä asiana. Siihen pyritään. Ajatellaan, että jos tehtaat lopetettaisiin, samalla loppuisivat työpaikat. Elintaso laskisi. Ihmiskunta kurjistuisi.

Tehtaat luovat hyvinvointia. Ne maksavat meille palkkaa, jotta voisimme ostaa tehtaiden valmistamia tuotteita, jotta tehtaat voisivat maksaa meille palkkaa, jotta voisimme ostaa niiden valmistamia tuotteita... Onko vihdoin keksitty ikiliikkuja?

Ihmiset ehkä kestäisivät nykyistä menoa, mutta maapallo ei taida kestää.

Helsingin Sanomissa esitellyn tutkimuksen mukaan 53 prosenttia suomalaisista näkee pyöräilyn ja kävelyn erittäin hyödylliseksi tavaksi vaikuttaa ilmaston muutokseen. Saman tutkimuksen mukaan vain 11 prosenttia ihmisistä uskoo, että yksittäisten kansalaisten ja kuluttajien toimet ja valinnat olisivat ratkaisevan tärkeässä asemassa, kun ilmastomuutokseen halutaan vaikuttaa.

Pyöräily ja kävely ehkä tuntuvat hyödyllisiltä, koska niissä kokee tekevänsä konkreettisen uhrauksen yhteisen hyvän puolesta. Käveleminen tuiskussa ja sateessa voi tuntua suurelta ympäristöteolta. Vielä hyödyllisempää ilmaston kannalta taitaisi kuitenkin olla se, jos ei edes pyöräiltäisi tai käveltäisi sinne ostoksille vaan jäätäisiin kotiin.

Kuka tehotuotannon ikiliikkujaa pitää pyörimässä, ellemme me tavalliset kansalaiset ja tavalliset kuluttajat?
Ilmoita


Kiitos hienosta kirjoituksestasi! Se oli hienoin kirjoitus, jonka olen tällä palstalla nähnyt.

Tähän esille ottamaasi asiaan tiivistyy koko nykyihmisen ongelma. Henkisyyden ja syvän rehellisen yksinkertaisen elämän tilalle on tullut käsittämätön pinnallinen oravanpyörä, jossa tavaroiden hankkimisella pönkitetään itsetuntoa ja "luodaan oma lifestyle". Kaapit tursuaa rojua ja minivarastoja vuokrataan tavaravuorien sijoitteluun. Muoti ja trendit vaihtuvat aivan naurettavaan tahtiin, uutta kemikaalia naamataulun koristeluun pukkaa kiihtyvään tahtiin. Lapset hukutetaan leluihin ja sälään, markkinakoneisto luo uutta tarvetta toisen päälle.

Itse heräsin tähän oksettavaan touhuun muutama vuosi sitten. Nyt on minulta loppunut tavaran palvominen. Olen pikkuhiljaa tyhjentämässä nurkkia roippeesta ja laatinut ihan paperilla suunnitelmia siitä, mitä oikein oikeasti tarvitsen elämässäni. Se on yllättävän vähän. Ihminen ei todellakaan tarvitse paljon tavaraa elääkseen silti oikein mukavasti. Minulle ainakin on tullut suorastaan helpottunut olo kun kamakasat ympärillä harvenevat.

Muotimaailmalle näytän keskisormea! Simppelit klassiset perusvaatteet ovat parasta! Eipä tarvitse aamullakaan pohtia pää pyörällä mitä yhdistelmiä tänään käyttäisin. Samat vaatteet menevät vuosia. Samoin yletön meikkaaminen ja tukan väkerrys on täysin naurettavaa! Mitä ajan, rahan ja materiaalien haaskausta! Nykyään vielä kehotetaan vaihtamaan meikkipurkki tuoreeseen muutaman kuukauden välein. Voi taivas sitä purkkivuorta kaatopaikoilla!

Ja kuitenkin...mitä enemmän meillä on tavaraa ja kivoja leluja, sitä enemmän on myös näköjään masennusta ja yksinäisyyttä.

ELÄMME VALTAVASSA MARKKINAKONEISTON LUOMASSA HARHASSA!

Toivottavasti sinun kaltaisiasi asioiden oikean laidan oivaltaneita tulee lisää, paljon ja nopeasti! Sillä tätä maailmaa ei todellakaan pelasta mikään muu kuin teollisen tuotannon raju leikkaaminen.
Ilmoita
Hyvää kritiikkiä kulutusyhteiskuntaa vastaan! Lisäisin tähän vielä:

Suomen hiilidioksidipäästöt ja suomalaisen yksityishenkilön aiheuttamat hiilidioksidipäästöt eivät ole sama asia.

Suomalaisten kulutus aiheuttaa arviolta 2/3 Suomen ympäristövaikutuksista. Tässä kokonaiskuva kulutuksesta.

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=49429&lan=fi

Suomalaisen yksityishenkilön on todella vaikea lähteä vaikuttamaan paperiteollisuuden päästöihin, mutta sen sijaan omaan kulutukseen voi vaikuttaa todella paljon. Kuten oheinen graafi osoittaa, on syöminen haitallisin teko ympäristölle. Tyhmäkin tietää, että syödä kuitenkin pitää, että pysyy hengisä. Siksi onkin tärkeää valita, MITÄ syö.

http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=923886

Talouselämän päätoimittaja kiteyttää homman hyvin.

- Tehotuotettu liha on niin epäekologista, että sen syöminen pitäisi lopettaa. Riista on ekologista, lihan syöntiä pitäisi vähentää niin paljon, että riistasta saataisiin kaikille riittävästi lihaa (oikeastihan kukaan ei tarvitse grammaakaan lihaa, mutta jotkut luulevat, ettei ilman pärjää).

- Maitotuotteet ovat todella epäekologisia pääosin metaanipäästöjen, maankäytön yms. takia (maailman pinta-alasta 40 % on karjatalouden käytössä, iso osa siitä voisi olla metsää eli hiilinielua, jos karjan määrää vähennettäisiin. Maitoa ei ihminen tarvitse, sitä on juotu vasta 6000 vuotta ja sitä ennen oli kyllä rajummat olot ihmisillä kuin nykyään. Lisäksi suurimmalla osalla maailman ihmisistä on laktoosi-intoleranssi mutta silti osteoporoosi on yleisintä niissä maissa, joissa maitoa käytetään eniten. Maidon juonnin voi lopettaa turhana.

- Autot vaihtoon! Esim. uusi Audi Q7 kuluttaa kaupungissa 19,5 litraa satasella. Samaan aikaan smart fortwo cdi kuluttaa 3,4 litraa satasella ja Toyota Aygo vain vähän enemmän. Auton valinnalla on järjettömän suuri merkitys päästöihin. Suurimman osan ajasta autossa on vain 1-2 ihmistä, joten pienellä autolla voisi hoitaa kaikki muut ajot ja mennä vaikka taksilla silloin harvoin, kun autossa on yli 2 ihmistä -> lopputuloksena säästäisi sekä rahaa että ympäristöä verrattuna aina citymaasturilla ajeluun.
3 VASTAUSTA:
Katos katos mikä ketju täältä löytyi, ihan oikeaa asiaa!

Tuota lihan syöntiä olen kovasti miettinyt. Syön suurimmaksi osaksi kasvisruokaa vaikka olenkin mies ja vielä toisinaan raskaan, lihapiirakkakulttuuriin yhdistettävän työn tekijä.

Kasvissyönnissä on pari ongelmaa. Ensinnäkin on itse otettava selville mitä kasviksia syömällä saa kaikki tarvittavat ravintoaineet.

Suurempi ongelma on kasvisten saatavuus. Perus S-marketista TALVELLA saatavat suomalaiset kasvikset ovat porkkanat, perunat ja sipulit, siinä se melkein onkin. Näistä kaksi ensimmäistä saa usein jopa luomuna. Loput vihannekset ovat sitten lentokoneella/laivalla kuljetettu toiselta puolelta maapalloa enkä näin ihan suoraan pysty sanomaan kumpi on epäekologisempi, brasilialainen avocado vai suomalainen naudan sisäfile. Tai on ehkä suomalaisia kasvihuonetomaatteja jotka ovat hädintuskin punaisia eivätkä maistu millekkään. Kasvihuoneviljelyn täytyy viedä talvella aika lailla energiaa.. Sitten ne arvokkaita aminohappoja sisältävät pavut, tulevat yleensä ulkomailta ja ovat pakattuna säilyketölkkiin-> ekologisuus vähenee.

Oikeastaan ainoa hyvä vaihtoehto olisi siis vieljellä pavut yms. itse tai ostaa ne joltain lähiviljelijältä. Olen ajatellut selvittää hieman paikkakunnan ruokapiirisysteemejä. Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita tällaiseen vaivannäköön. Jotenkin tuota kauppojen valikoimaa pitäisi saada parannettua!

Kesällä kasviksia saa toreilta, toreilla taas ei useinkaan löydy luomua.

Onkos tästä muilla ajatuksia?
kulkija.76 kirjoitti:
Katos katos mikä ketju täältä löytyi, ihan oikeaa asiaa!

Tuota lihan syöntiä olen kovasti miettinyt. Syön suurimmaksi osaksi kasvisruokaa vaikka olenkin mies ja vielä toisinaan raskaan, lihapiirakkakulttuuriin yhdistettävän työn tekijä.

Kasvissyönnissä on pari ongelmaa. Ensinnäkin on itse otettava selville mitä kasviksia syömällä saa kaikki tarvittavat ravintoaineet.

Suurempi ongelma on kasvisten saatavuus. Perus S-marketista TALVELLA saatavat suomalaiset kasvikset ovat porkkanat, perunat ja sipulit, siinä se melkein onkin. Näistä kaksi ensimmäistä saa usein jopa luomuna. Loput vihannekset ovat sitten lentokoneella/laivalla kuljetettu toiselta puolelta maapalloa enkä näin ihan suoraan pysty sanomaan kumpi on epäekologisempi, brasilialainen avocado vai suomalainen naudan sisäfile. Tai on ehkä suomalaisia kasvihuonetomaatteja jotka ovat hädintuskin punaisia eivätkä maistu millekkään. Kasvihuoneviljelyn täytyy viedä talvella aika lailla energiaa.. Sitten ne arvokkaita aminohappoja sisältävät pavut, tulevat yleensä ulkomailta ja ovat pakattuna säilyketölkkiin-> ekologisuus vähenee.

Oikeastaan ainoa hyvä vaihtoehto olisi siis vieljellä pavut yms. itse tai ostaa ne joltain lähiviljelijältä. Olen ajatellut selvittää hieman paikkakunnan ruokapiirisysteemejä. Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita tällaiseen vaivannäköön. Jotenkin tuota kauppojen valikoimaa pitäisi saada parannettua!

Kesällä kasviksia saa toreilta, toreilla taas ei useinkaan löydy luomua.

Onkos tästä muilla ajatuksia?
Olen itsekin funtsaillut tuota ruoka-asiaa. Täytyisi tarkastella varmaan historiaa kauas taaksepäin. Miten Suomessa on pärjätty menneinä aikoina kun ei ollut jääkaappeja eikä cittareita.
Suurin osa ihmisten ajasta meni ruuan hankkimiseen ja säilömiseen. Kalastettiin, metsästettiin, kerättiin marjoja ja sieniä, yrttejä ja muita syötäviä kasveja. Naurista ja lanttua viljeltiin. Myös ohraa ja ruista, kaipa kauraakin. Vehnä taisi olla aika outo asia muinaisina aikoina. Ruoka säilöttiin kuivaamalla ja suolaamalla. Kyllä kai ruoka kaikenkaikkiaan oli ravitsevaa, D-vitamiinista on varmaankin ollut pula.
Kyllähän nykyäänkin näin voisi toimia, mutta ei tietenkään kaupungissa.
kulkija.76 kirjoitti:
Katos katos mikä ketju täältä löytyi, ihan oikeaa asiaa!

Tuota lihan syöntiä olen kovasti miettinyt. Syön suurimmaksi osaksi kasvisruokaa vaikka olenkin mies ja vielä toisinaan raskaan, lihapiirakkakulttuuriin yhdistettävän työn tekijä.

Kasvissyönnissä on pari ongelmaa. Ensinnäkin on itse otettava selville mitä kasviksia syömällä saa kaikki tarvittavat ravintoaineet.

Suurempi ongelma on kasvisten saatavuus. Perus S-marketista TALVELLA saatavat suomalaiset kasvikset ovat porkkanat, perunat ja sipulit, siinä se melkein onkin. Näistä kaksi ensimmäistä saa usein jopa luomuna. Loput vihannekset ovat sitten lentokoneella/laivalla kuljetettu toiselta puolelta maapalloa enkä näin ihan suoraan pysty sanomaan kumpi on epäekologisempi, brasilialainen avocado vai suomalainen naudan sisäfile. Tai on ehkä suomalaisia kasvihuonetomaatteja jotka ovat hädintuskin punaisia eivätkä maistu millekkään. Kasvihuoneviljelyn täytyy viedä talvella aika lailla energiaa.. Sitten ne arvokkaita aminohappoja sisältävät pavut, tulevat yleensä ulkomailta ja ovat pakattuna säilyketölkkiin-> ekologisuus vähenee.

Oikeastaan ainoa hyvä vaihtoehto olisi siis vieljellä pavut yms. itse tai ostaa ne joltain lähiviljelijältä. Olen ajatellut selvittää hieman paikkakunnan ruokapiirisysteemejä. Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita tällaiseen vaivannäköön. Jotenkin tuota kauppojen valikoimaa pitäisi saada parannettua!

Kesällä kasviksia saa toreilta, toreilla taas ei useinkaan löydy luomua.

Onkos tästä muilla ajatuksia?
Itse olen siis vegaani, eli en syö mitään eläinkunnan tuotteita. Teen raskasta fyysistä työtä, tällä hetkellä on 5 duunipaikkaa ja yritän lisäksi opiskella samalla. Päivät ovat pitkiä ja raskaita, joten ravinnon on pakko olla hyvälaatuista.

Kasvissyöjä korvaa lihan pääosin soija- ja paputuotteilla ja linsseillä. Soijan, linssien sun muiden proteiinipitoisten kasvien aminohapporakenne on muuten kattava, mutta metioniini ja kystiini täytyy saada muualta. Monipuolisesta ruokavaliosta, jossa on mm. täysjyväviljaa, saa kaikki tarvittavat aminohapot (eli siis proteiinit). Ko. tuotteissa on myös paljon rautaa ja kalsiumia.

Jos käyttää maito- tai munatuotteita muttei muita eläinkunnan tuotteita, saa varmasti tarpeeksi kaikkea, vegaanit taas eivät saa tarpeeksi B12-vitamiinia, koska ihmisen elimistössä B12 syntyy liian pitkällä ruoansulatuskanavassa eikä keho pysty käyttämään sitä hyväkseen. Siksi täytyy syödä B12-täydennettyjä tuotteita tai pillereitä. Esim. soijamaidossa ja monissa muissa tuotteissa on lisätty B12-vitamiinia, joten senkin saa helposti.

Kolmas, mitä täytyy muistaa saada tarpeeksi, on D-vitamiini, joka esim. tavalliseen maitoonkin lisätään jälkikäteen koska se tuhoutuu maidon käsittelyn yhteydessä. Soijamaitoon yms. D-vitamiini lisätään samalla lailla kuin tavalliseen maitoon.

Omega 3 -rasvahappoja sun muita saa rypsiöljystä, ja koska kasvissyöjien on hyvä käyttää reippaasti öljyjä koska kasvikset ovat luontaisesti vähärasvaisia, saa ruoan makua rasvalla parantaessa samalla tarvittavat rasvahapot.

Lihan korvaavat proteiinituotteet ovat saatavilla kesät talvet paljon lihaa halvemmalla hinnalla kaupasta kuin kaupasta. Lisäksi nämä tuotteet ovat hyvin säilyviä, eikä niitä siksi tarvitse tuoda lentokoneella ja monia pystyisi tuottamaan Suomessakin, mutta yleensä ne raijataan tänne muualta Euroopasta.

Tosiaan vihanneksilla ja kasviksilla ei kannata korvata lihaa, koska jos jättää ruokavaliosta jotain pois, kannattaa se korvata jollain mahdollisimman pitkälti samat ravintoaineet sisältävillä tuotteilla. Sinänsä kasvisten ja vihannesten syönti on kyllä hyvä asia! Itse en muuten osta käytännössä yhtään lentokoneella tuotuja enkä edes Suomessa talvella kasvihuoneessa kasvatettuja kasviksia, koska ilmankin pärjää. Hedelmien yms. sisältämät vitamiinit saa porkkanoista, kaalista (joka on loistava kalsiumin lähde), lantusta, omenoista joita riittää pitkälle talveen (siis talviomenoita) sun muista.

Kiteytettynä:

Jos jättää kaikki eläinkunnan tuotteet pois, mutta syö monipuolisesti, niin D-vitamiini ja B12-vitamiini ovat ainoat, joista voi tulla puutosta jos ei käytä niillä täydennettyjä elintarvikkeita tai syö vitamiinilisiä.

PS. "Suomalaisen" lihan tuotantoon käytetään vuosittain yksistään soijaa (lähinnä USA:sta tuotua) 200 miljoonaa kiloa. 200 miljoonaa kiloa soijaa sisältää proteiinia kaikkien suomalaisten vuotuisen tarvitseman määrän.

Toivottavasti vastaus kattoi mahdollisimman paljon kysymyksistä :)
+Lisää kommentti
Maailmassa on edelleenkin 2 miljardia ihmistä, joiden kodeissa ei ole sähköä. Kehitysmaat haluavat oman reilun osuutensa maailman luonnonvaroista, joten on päivänselvää, että länsimaiden elintaso tulee laskemaan tässä globaalissa uusjaossa.
Mutta onhan köyhänä oleminen sentään ekologista. Eipä tule osteltua taulutelkkareita ym. sälää, kun sellaisiin ei ole enää varaa.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kävellen ilmastomuutosta vastaan

Helsingin Sanomissa esiteltiin tutkimus, jossa oli kysytty suomalaisilta heidän käsityksiään yksilöiden mahdollisuuksista vaikuttaa ilmastomuutokseen. Suurimman merkityksen vastaajat olivat arvioineet olevan sillä, että ihmiset liikkuisivat mahdollisuuksien mukaan jalan tai polkupyörällä. 86 prosenttia vastaajista oli pitänyt sitä erittäin hyödyllisenä (53%) tai melko hyödyllisenä (33%). Vähiten hyötyä oli arvioitu olevan asunnon lämpötilan alentamisella tai seurannalla. Ainostaan 24 prosenttia vastaajista oli pitänyt sitä erittäin hyödyllisenä.

Jos ihmiset alkaisivat kulkea osan matkoistaan jalan tai pyörällä, kuinka suuri vaikutus sillä olisi ilmastomuutokseen? Voiko tätä asiaa laskea? Yritetään, vaikka joku toinen varmasti päätyy erilaiseen lopputulokseen.

Lähdetään liikkeelle siitä ajoneuvohallintakeskuksen sivuilla löytyvästä tiedosta, että maantieliikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on kokonaisuudessaan 15 prosenttia ja henkilöautojen osuus yhdeksän prosenttia.

Henkilöautoa omistamattomien tai käyttämättömien kohdalla käveleminen tai polkupyöräily ei merkitsisi juuri mitään, sillä bussit ja muut julkiset kulkuneuvot kulkisivat reiteillään niin kuin ennenkin. Kuluisi vain enemmän kengänpohjia ja polkupyöriä sekä niiden osia - mikä tarkoittaa lisää päästöjä tuotannossa ja kuljetuksissa. Sen sijaan omaa autoa käyttäville matkojen tekeminen jalan tai pyörällä merkitsisi hiilidioksidipäästöjen vähenemistä. Kuinka paljon päästöt vähenisivät?

EU:n komission raportissa henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan yhteisön strategian toteuttamisesta esitetään laskelma, jonka mukaan keskimääräiset vuotuiset ajokilometrit eurooppalaisilla henkilöautoilla olivat 19748 kilometriä vuonna 2002, ja luvun arvioidaan nousevan 20016 kilometriin vuoteen 2015 mennessä. Lukuja voitaneen käyttää laskentaperusteena myös suomalaisten autojen kohdalla.

Jos oletetaan, että suomalainen autonkäyttäjä jättäisi auton entistä useammin kotiin ja alkaisi kulkea osan kauppa- ja työmatkoistaan kävellen tai polkupyörällä, kuinka paljon nykyistä enemmän hän kävelisi tai pyöräilisi vuodessa? Kysymykseen lienee mahdotonta vastata ilman asian selvittämistä. Jos oletetaan, että jokaisena päivänä juhlapyhät ja viikonloput mukaan lukien kuljettaisiin neljä kilometriä jalan tai pyörällä nykyisten matkojen lisäksi, luultavasti ei kovin paljon arvioida alakanttiin. Kilometrejä saattaisi hyvinkin olla vähemmän.

Neljästä kilometristä päivässä tulee 1460 kilometriä vuodessa. Tämä matka on 7,5 prosenttia auton vuotuisista noin 20000 kilometristä. Tämän verran siis ajaminen vähenisi. Kokonaishiilidioksidipäästöihin vaikutus olisi 0,675 prosenttia.

Käveleminen ja pyöräily ovat hyviä asioita kunnon kannalta, mutta ei niillä tätä planeettaa pelasteta.

Millä sitten pelastettaisiin?

Tästä asiasta ei liene kovin suurta erimielisyyttä - ainoastaan keinoista on. Ilmastomuutosta voidaan hidastaa energiaa säästämällä, jolloin päästöt vähenevät automaattisesti. Lisäratkaisu on vähän päästöjä aiheuttavien tai kokonaan päästöttömien energiantuotantotapojen kehittäminen.

Miten energiaa säästettäisiin? Samalla tavalla kuin alennetaan koneen tai moottorin energiankulutusta? Vähentämällä kaasua, hiljentämällä kierroksia.

Missä on se kone, jonka kierroksia pitäisi vähentää? Se on kaikkialla ympärillämme. Kierrokset ovat sitä, kun tehtaat tuottavat tuotteita, me ostamme niitä, heitämme ne pois ja ostamme lisää tuotteita. Nämä kierrokset ovat kiihtyneet. Kone huutaa mittari punaisella. Entistä suurempi määrä tavaraa kiertää entistä nopeammin tahtailta kuluttajille ja kuluttajilta kaatopaikoille tai kierrätykseen. Tähän kaikkeen kuluu valtavasti energiaa.

Työntekijöiltä vaaditaan lisää työtunteja vähemmällä palkalla, jotta tuotanto kannattaisi eivätkä kiinalaiset veisi työpaikkojamme. Ihmisiä kehotetaan ostamaan, jotta työpaikat ja elintaso säilyisivät. Ja me ihmisethän ostamme. Kannamme romua koteihimme selkä vääränä. Taulutelevisioita, tietokoneita, väritulostimia, jääkaappeja, pesukoneita, digikameroita, dvd-tallentimia, mp3-soittimia, pelikonsoleita, kännyköitä, moposkoottereita, vesiskoottereita, lasikuituveneitä, tila-autoja, videokameroita ja paljon muuta.

Ostamme, vaikka emme tarvitsisikaan. Meidän on saatava uusi kännykkä, koska muut luulisivat meitä köyhiksi, jos näkisivät vanhan muodista menneen kännykkämme. Uudessa autossamme on oltava kokoa, näköä ja tehoa, jotta muut eivät luulisi meitä köyhiksi. Vaadimme lisää hevosvoimia, vaikka tiedämme, että kiristyvien nopeusrajoitusten vuoksi niille ei ole mitään käyttöä. Ne lisäävät vain polttoaineen kulutusta. Ostamme uusia vaatteita pelkästään siksi, että muoti muuttuu.

Kun tarvittavat esineet on ostettu, siihenkö se loppuu? Sittenkö voimme huokaista helpotuksesta? Ei tietenkään, vaan kaikki alkaa alusta. Televisiollamme ei enää tee mitään, joten on ostettava uusi. Tietokoneemme on ajastaan jäljessä, joten senkin tilalle pitää hankkia uusi. Väritulostin ei myöskään enää kelpaa tai toimi, joten sekin on uusittava. Ehkä se toimisi, mutta siihen ei saa uutta väripatruunaa. DVD-poltinkin lakkaa toimimasta juuri kun takuu päättyi. Kun nykytekniikka särkyy, on monesti halvinta ostaa tilalle uusi. Vanhaa ei kannata korjauttaa. Kun yksi laite on uusittu, on uusittava toinen, kolmas, neljäs ja niin edelleen kunnes koko kierros on käyty uudestaan läpi. Ja taas uudestaan. Ja taas uudestaan. Tärkein elämäntehtävämme on ostaminen. On vihdoin löydetty vastaus ikivanhaan kysymykseen, mitä on elämän tarkoitus. Kuluttaminen.

Ja meitä suorastaan pakotetaan ostamaan. Jos emme ole ostaneet digiboxia (taas yksi sähköä kuluttava laite lisää) elokuun loppuun mennessä, saamme tyytyä katselemaan tyhjää ruutua tai vanhoja videoita. Jos emme osta uutta sammutinta veneeseemme, saamme sakon (vanhakin toimisi, mutta sen pakollinen täystarkastus on hinnoiteltu kalliimmaksi kuin mitä maksaa uusi sammutin - kukahan on suunnitellut tämänkin salaliiton).

Pitäkää pyörät pyörimässä, meille sanotaan. Ostakaa. Kuluttakaa. Tuotteiden kiertonopeutta tehtaalta kaatopaikalle nopeutetaan, jotta tuotannon pyörät saataisiin pyörimään nopeammin. Laivat, junat, lentokoneet ja rekka-autot kuljettavat raaka-aineita, polttoaineita, valmiita tuotteita ja jätteitä pitkin maailmaa yhä vain kiihkeämpään tahtiin. Energiaa kuluu aina vain enemmän. Tätä asiantilaa sanotaan taloudelliseksi kasvuksi. Sitä pidetään hyvänä asiana. Siihen pyritään. Ajatellaan, että jos tehtaat lopetettaisiin, samalla loppuisivat työpaikat. Elintaso laskisi. Ihmiskunta kurjistuisi.

Tehtaat luovat hyvinvointia. Ne maksavat meille palkkaa, jotta voisimme ostaa tehtaiden valmistamia tuotteita, jotta tehtaat voisivat maksaa meille palkkaa, jotta voisimme ostaa niiden valmistamia tuotteita... Onko vihdoin keksitty ikiliikkuja?

Ihmiset ehkä kestäisivät nykyistä menoa, mutta maapallo ei taida kestää.

Helsingin Sanomissa esitellyn tutkimuksen mukaan 53 prosenttia suomalaisista näkee pyöräilyn ja kävelyn erittäin hyödylliseksi tavaksi vaikuttaa ilmaston muutokseen. Saman tutkimuksen mukaan vain 11 prosenttia ihmisistä uskoo, että yksittäisten kansalaisten ja kuluttajien toimet ja valinnat olisivat ratkaisevan tärkeässä asemassa, kun ilmastomuutokseen halutaan vaikuttaa.

Pyöräily ja kävely ehkä tuntuvat hyödyllisiltä, koska niissä kokee tekevänsä konkreettisen uhrauksen yhteisen hyvän puolesta. Käveleminen tuiskussa ja sateessa voi tuntua suurelta ympäristöteolta. Vielä hyödyllisempää ilmaston kannalta taitaisi kuitenkin olla se, jos ei edes pyöräiltäisi tai käveltäisi sinne ostoksille vaan jäätäisiin kotiin.

Kuka tehotuotannon ikiliikkujaa pitää pyörimässä, ellemme me tavalliset kansalaiset ja tavalliset kuluttajat?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta