Itse muistan kuinka pojankoltiaisena olin ylpeä, kun isäni Taisto tuli hakemaan minua kiiltävällä Ladalla. Nyt voin nähdä samaa ylpeyttä omassa pojassani käydessäni hakemassa häntä koulusta tai pikkupioneerien harrastuskerhoista. Ladassa on hienoa se, että se periytyy isältä pojalle. Auto kestää, ja isältä opitaan tarpeelliset huollot. Lada yhdistää isää ja poikaa, ja ladailijatovereita keskenään. Lada on sosiaalinen asia. Olkaamme iloisia, että meillä on Lada. Ladistin poika on aina ylpeä isän autovalinnasta.
Ladistin poika on ylpeä
Ladailijamiekkonen
5340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
,,,
ei enempää eikä vähempää. Hinta vaan aika vähäinen...
Terv.
Reino
toveri josif stalinin katse lepää teissä!
Se oli vuonna 87 ,neuvostoliitto oli mahtimaa.Ladaa myytiin niin perkeleesti.Sitä osti kaikki jotka rahaa löysivät.Kukaan ei sen laatua moittinut.Oli se siihen aikaan isänmaallinen teko.Minäkin olin yhdessä isossa firmassa työssä.Pääluottamusmies osti uuden Ladan sen kuva oli lehdessä.Siinä mainittiin,että kun se osti sen Ladan niin se toi Suomeen lisää työtä kun vastakauppasopimis Neuvostoliiton kanssa.Mutta sitten muutama vuosi eteenpäin Neuvostoliitto hajosi niin se sama luottamusmies vaihtoi sen Ladan Toyotaan.Olin syvästi pettynyt kun näin aatetta herjattiin heti.Tämä on ihan tosijuttu.Itse kyllä pidän pidän Ladasta kiinni loppuun asti ja toivon vielä yhden uuden Ladan ostavani.Vaikka en ole edes aatteen mies niin haluan ajaa autolla joka on vähemmistöllä.Se on jotenkin mukava kun kaikki kyselee ja on hyvällä tuulella kun autoista puhutaan.Lada ei ole huonoin auto mikä Suomen markkinoilla on.Sen sijan saa ylivoimaisesti pitää Saab