Ehkä mä kirjotan tän vaan koska haluan saada tämän ulos itsestäni...
Mulla on taustalla reilu vuosi sitten masennus/työuupumus,joka johti puolen vuoden sairaslomaan. Syynä oli tietysti työasiat,mutta myös jostain käsittömästä ilmaantuva ahdistus ja masennus. Tuona sairasloman aikana sain elämäni totaalisen sekaisen elämänasenteella, jonka motto meni jotenkin näin: "Ei ole mitään väliä kuinka nyt elän,koska jos tilanne menee pahaksi voi aina vain kuolla". Tuo ajatus tuli useasti päivittäin,ja tuota mottoa käyttäen sainkin sitten elämäni tuohon "pahaan" vaiheeseen. Käytin luottokorttia kaikkeen (lähinnä baarireissuihin,takseihin,tolkuttomaan shoppailuun,ja lopulta myös laskuihin). Kun luottokorttini suljettiin,laskuja myös kerääntyneen luottokorttilaskun ohella jäi maksamatta. Ulosottoon tuli pitkä lista jopa ihan muutaman kympin laskuista.
Yht äkkiä minulle kuitenkin tapahtui jotain ihanaa ja tapasin nykyisen avopuolisoni. Halusin taas saada elämäni järjestykseen. Olen nyt päivätyössä,mutta rakkaani ei saa rahaa mistään. Ulosotto vie kolmanneksen palkastani,laskut ovat minun maksettavissa,samoin bussikortit (asumme n.10km keskustasta,joten molemmille on kortit hommattava) ja myös ruoat jäävät minun vastuulleni.
Kun katson nytkin pöytää,näen kasan erääntyneitä laskuja, joita minulla ei ole varaa maksaa. Ja tämä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tuntuu,että olen taas haamu itsestäni. Pidän työstäni,sillä se on elämäntilanteeseni sopiva eikä minulla ole sen suhteen vaaraa sairastua taas työuupumukseen. Mutta nyt olen pakotettu hakemaan uutta työtä,sillä erorahat lomarahat kattaisivat ison osan ulosoton velastani. En jaksa enää...tuntuu,että olen iha lopussa. Pahinta tässä on se, että tiedän itse mokanneeni,ja aiheuttaneeni tämän sotkun. Ne samat,tuhoisat ajatukset alkavat taas hiipiä jokapäiväiseen elämääni...
En todella tiedä mitä enää tehdä...Olkoon tämä nyt sitten varoittava esimerkki yli varojen eläville,tai sitten vain surullinen tarinani elämästä. Mä inhoan elämää tällähetkellä- ja inhoan eniten sitä,etten voi tarjota rakkaalleni kaikkein parasta.
Mulla on taustalla reilu vuosi sitten masennus/työuupumus,joka johti puolen vuoden sairaslomaan. Syynä oli tietysti työasiat,mutta myös jostain käsittömästä ilmaantuva ahdistus ja masennus. Tuona sairasloman aikana sain elämäni totaalisen sekaisen elämänasenteella, jonka motto meni jotenkin näin: "Ei ole mitään väliä kuinka nyt elän,koska jos tilanne menee pahaksi voi aina vain kuolla". Tuo ajatus tuli useasti päivittäin,ja tuota mottoa käyttäen sainkin sitten elämäni tuohon "pahaan" vaiheeseen. Käytin luottokorttia kaikkeen (lähinnä baarireissuihin,takseihin,tolkuttomaan shoppailuun,ja lopulta myös laskuihin). Kun luottokorttini suljettiin,laskuja myös kerääntyneen luottokorttilaskun ohella jäi maksamatta. Ulosottoon tuli pitkä lista jopa ihan muutaman kympin laskuista.
Yht äkkiä minulle kuitenkin tapahtui jotain ihanaa ja tapasin nykyisen avopuolisoni. Halusin taas saada elämäni järjestykseen. Olen nyt päivätyössä,mutta rakkaani ei saa rahaa mistään. Ulosotto vie kolmanneksen palkastani,laskut ovat minun maksettavissa,samoin bussikortit (asumme n.10km keskustasta,joten molemmille on kortit hommattava) ja myös ruoat jäävät minun vastuulleni.
Kun katson nytkin pöytää,näen kasan erääntyneitä laskuja, joita minulla ei ole varaa maksaa. Ja tämä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tuntuu,että olen taas haamu itsestäni. Pidän työstäni,sillä se on elämäntilanteeseni sopiva eikä minulla ole sen suhteen vaaraa sairastua taas työuupumukseen. Mutta nyt olen pakotettu hakemaan uutta työtä,sillä erorahat lomarahat kattaisivat ison osan ulosoton velastani. En jaksa enää...tuntuu,että olen iha lopussa. Pahinta tässä on se, että tiedän itse mokanneeni,ja aiheuttaneeni tämän sotkun. Ne samat,tuhoisat ajatukset alkavat taas hiipiä jokapäiväiseen elämääni...
En todella tiedä mitä enää tehdä...Olkoon tämä nyt sitten varoittava esimerkki yli varojen eläville,tai sitten vain surullinen tarinani elämästä. Mä inhoan elämää tällähetkellä- ja inhoan eniten sitä,etten voi tarjota rakkaalleni kaikkein parasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En missään nimessä irtisanoutuisi työstä. Etenkään koska sinulla on taustalla työuupumusta ja omien sanojesi mukaan tässä nykyisessä työssäsi sen suhteen ei ole vaaraa. Se on kultaakin kalliimpaa!
Miten on miehesi työnhaku? Eikö olisi järkevämpi panostaa hänen työhakuunsa? Kai hän nyt jostain saa rahaa, sossusta?
Voisitko ottaa yhteyttä ulosottoon ja sopia maksusuunnitelmasta. Jos esim. hetken maksaisist pienempää erää, niin että pääset jaloillesi ja sitten vaikka suurempaa? Ulosotossa käsittääkseni kuitenkin joustetaan, jos vain itse on aktiivinen ja oma-aloitteinen.
Muista että oma terveys on etusijalla. Ja nyt sulla on perusasiat kunnossa - toimeentulo ja työ jossa viihdyt. Pidä niistä kiinni! Voimia!
ään.Ovat välillä masentuneita,ja välill' vauhti päällä.Antaa mennä vaan,Miksi miesystäväsi ei tuo rahaa taloon `?Saahan hän työttömyyskorvausta,tai toimeentulotulea,Minä en rupeaisi aikuista ihmistä elättämään,kun ei eres omat rahat riitä.Sano hänelle,että puolet ruokarahoista pöytään,tai ovesta ulos
sopii juuri tuo Sinun 'koheltamisesi'. Rakastuminen toimii jonkilaisena lääkkeenä ja kilpenä niitä pahimpia syövereitä vastaan, mutta toimii vain hetken ja sen jälkeen arki on taas entistäkin ankeampaa.
Lemppaa se jätkä ulos jos se ei kerran pysty itteensä elättämää, Sinun velvollisuutesi se ei ole.
Hakeudu ensitilassa ammattiavun piiriin. Nykyään on olemassa mahdollisuus lääkityksellä hillitä oireita ja erityisesti tietysti noita kohellusvaiheita. Lääkityksen tarpeen arvioi kuitenkin aina asiantuntija ja voi olla, että joudutaan ensin kokeilemaan useampaakin lääkintää ennenkuin löytyy sopiva.
Yritä pitää työkuntoisuutesi kuitenkin yllä ja jos sinulla on mieleinen työpaikka, älä sitä vaan jätä. Hyvä työpaikka antaa sellaista pysyvyyttä elämääsi jota tarvitset. Sinä ja vain Sinä itse voit parhaiten auttaa itseäsi. Välitä itsestäsi!
apua itsellesi.Kerro tuhlailuistasi,masennujsestasi ym,mutta ymmärrä,että se mies käyttää törkeästi sinua hyväksi,Missä hänen rahansa on?Jokainen saa jostakin rahaa soskusta,työkkiksestä,tai jostain,jos ei älyä hakea,ei voi mitään.