Tuntea nyt toista kohtaan jotain suuremmoista, kun sitä ei sais tapahtua! Molemmilla samat tunteet, mut kun kaikki järjellinen ja ja järjetön estää menemästä yhteen. Tunne molemmilla jo vuosien takaa, ja yhä vain kohenee, mutta kun ei voi saada toista omaksi,apua! Nyt ajatukset harhailee tosissaan...Liikaako sivullisia häiriöitä ja tekijöitä, muttei aina ymmärrä itsekkään.
Mitä tehdä...
kun järki ja tunteet ei tod...
91412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
selvittää keskenään miten jatkatte. Kummankin tunteen ja sen tuoman tahdon kautta voitatte kaikki esteet eläkää itsellenne ja sitä kautta toisille :)
Asioiden selvittäminen keskenään on ainut tapa jolla vaikeista tilanteista pääsee kunnolla etiäpäin. Joskushan se voi olla aika hankalaa kertoa niistä omista tuntemuksistaa, mut se on aika pientä verrattuna siihe et menettää sen kenestä oikeesti välittää ja katuu sitä vielä kymmenenki vuoden päästä.
Yksinään se murehtiminen voikin olla aika raskasta, mutta jos siinä on vierellä se toinen, joka jakaa taakan ja elää sitä samaa tilannetta ni kaikki tuntuu varmasti paljo helpommalta. Kummatkin saa varmaan lisää voimia jaksaa vaikeitaki asioita kun saa välillä käpertyä sen toisen kainaloon tietäen et se on siinä ja ymmärtää kaiken.
häntää tällaisessa tilanteessa, ei...
Puhut toisen kanssa luonnostaan samaa kieltä - ensihetkestä saakka olet tiennyt sen, että toinen ymmärtää joskus itsestäkin hulluilta tuntuvat ajatuskuviot. Sitten vielä heräät huomaamaan, että toinen on kaiken lisäksi erittäin puoleensavetävä kaikilla muillakin tavoilla. Kaikki vaan loksahtaa kohdalleen - ja kuitenkin tiedät, että palojen yhteensopivuudesta huolimatta palapelin kuva on kahden eri pelin sekoitus. Siinä sitten ihmetellään, että mitä kummaa tälle voisi tehdä..?
Vai voiko tehdä ylipäätään mitään muuta kuin oppia elämään sen kanssa..? Vaikka se tunne seuraa mukana kuin pieni kivensiru kengässä hiertämässä...
jo joltain toisen puoliskonsa löytämiseltä, onneks olkoon! Miten ihmeessä tollases tilaantees vois olla jotain epäselvää? No okei voihan sitä ihmiset olla vaikka missä tilanteissa, mutta eikös silti aina se oikea ratkasu ole tehdä sillee et on ite varmasti onnellinen, koska jos ei oo ni muut lopulta vaa kärsii. Ei pidä ihmetellä vaan tehdä jotain, jos kaks ihmistä on tarkotettu toisillee ni kyl ne kahestaa selvii mistä vaa.
=) Toiset meistä ettii koko elämänsä sitä ihmistä joka ymmärtäis ja joka tuntuis oikealta. Joskus sitä jopa ajattelee et nytköhän mä sen löysin, sit menee pari vuotta ja tajuu et joo en taaskaan. Etsintä jatkuu...
taitaa ollakin... Toinen puolisko.
Niin, miksei sitä voisi kerrankin ajatella omaa onnellisuuttaan sen sijaan, että aina panee toisten tunteiden huomioonottamisen ykkössijalle. Sillä elämä tällaisena kuin se nyt on ei ole kuin puoliksi elettyä. Robottimaista toimintaa ja rutiinien suorittamista päivästä toiseen - kun sydän ja ajatukset on jossain muualla.
Ja hänen kanssaan kaikesta jännitteestä huolimatta on niin hyvä olla - kuin eksynyt olisi palannut kotiin.
laittaa muuut oman onneansa tärkeämmiksi.
Kyllä se oma onni on tärkein. En mä ainakaan haluaisi että joku josta välitän luopuis mun takia jostain tärkeästä ja tulis onnettomaks. Ensiks pitää rakentaa onnellinen elämä itsellee ja sit vasta ajatella muita, niin se pitkässä juoksussa on paras. Tätini aina sanoi että jos ajattelee liikaa muita huomaa vanhana luopuneensa omista unelmistaa ja sellasta kärttystä vanhusta joka tuntee elmänsä menneen pilalle ei kestä kukaan =)
Toivottavasti kaikki kauniit rakkaustarinat kääntyy parhain päin, itsellä on niin paljon valtaa siihen millaisen elämän haluaa elää!
Hyvin kaunis lause muuten tuo "kuin eksynyt olisi palannut kotiin". Toivottavasti olet sanonut sen hänelle myös, ihan sydämmen sulattavaa.
tainnut vielä sanoakaan... Kiitos muistutuksesta, laitan sen "listan kärkipäähän"...
Sellainen juuri hän on ; koti sydämelleni, asuinpaikka ajatuksilleni...