Tämän palstan viestiketjut ovat hämmentävän riitaisia ja ilkikurisia melko taajaan.
Niinpä kysynkin teiltä voisitteko nyt vaihteeksi kertoa mitä positiivista ja kehuttavaa painissa on.
Mitä positiivista käymissänne, kilpailuissa, leireillä, koulutksissa, treeneissä ja muissa tapahtumissa.
Mitä positiivista on liiton toiminnassa, nettisivuissa, painisäännöissä, paritussäännöissä, tuomaritoiminnassa, punnituksessa, painiseuroissa...
Katsotaan saadanko kuinka pitkälle positiivista ketjua aikaiseksi.
Etukäteen voi olettaa että mahdollisesti joitain provopellejä kirjoittaa sekaan. Jätettäköön ne omaan arvoonsa.
Onnea matkaan positiivisen ajattelun puolesta painin hyväksi!
Niinpä kysynkin teiltä voisitteko nyt vaihteeksi kertoa mitä positiivista ja kehuttavaa painissa on.
Mitä positiivista käymissänne, kilpailuissa, leireillä, koulutksissa, treeneissä ja muissa tapahtumissa.
Mitä positiivista on liiton toiminnassa, nettisivuissa, painisäännöissä, paritussäännöissä, tuomaritoiminnassa, punnituksessa, painiseuroissa...
Katsotaan saadanko kuinka pitkälle positiivista ketjua aikaiseksi.
Etukäteen voi olettaa että mahdollisesti joitain provopellejä kirjoittaa sekaan. Jätettäköön ne omaan arvoonsa.
Onnea matkaan positiivisen ajattelun puolesta painin hyväksi!
Vastaukset 18
Vanhimmat
voi nääs palaa loppuun;)
Paini
-rauhoittaa lasta, kun energia purkaantuu oikeaan suuntaan
-paini opettaa että on säännöt
-paini opettaa että vanhempaa ja toista on kunnioitettava
-paini opettaa että joka orille on ohjastaja
-painipiireissä on valloittavia ja loistavia persoonia niin junioreissa kuin vanhemmissakin
-paini nostaa kuntoa
-paini kehittää koordinaatiota
-paini sopii koko perheen harrastukseksi
-painissa kaikille annetaan mahdollisuus kilpailla
-painissa esikuvat ja idolit ovat aktiivisesti juniorien kanssa tekemisissä
-painin seuraihmiset ovat pyyteettömiä ja tekevät työtä juniorien hyväksi
-painissa lapset löytävät kavereita
-paini soveltuu kaikkien lajien pohjaksi vaikka vaihtaisikin lajia myöhemmin
-paini on perinteitä kunnioittavaa
-paini tempaa mukaansa
Tero Luostarinen
-myönteisen asenteen voi oppia-
lista. Eipä tuohon ole oikeastaan lisättävää.
Nyt lukeneita on 91 ja ainoastaan kaksi on vastannut ja toinen heistä löytänyt painista jotain positiivista sanottvaa. Mitenkäs tämä pitäisi tulkita? Toivotaan että lukujamöäärän kasvaessa positiivista sanottavaa löytyy muiltakin.
Mulla tyttö ja poika painii, molemmat vielä ihan aloittelijoita...
Hyviä puolia... vaikka mitä!!! On saanut uusia kavereita, vanhemmatkin, ei vaan lapset. Paini on monipuolinen laji, kehittää sopivasti koko kroppaa. Oppii kisoissa sietämään pettymyksiä ja toisaalta taas se onnistuminen on mahtavaa. Kisapäivät mukavia, joskin vähän pitkiä. Painikisat ovat ihan oma maailmansa, siihen todella hektiseen tunnelmaan piti ensin tottua. Kokematonta ensin vähän hirvitti se joidenkin eläytyminen otteluihin.
Yleisesti ottaen painiväki on mukavaa, meidätkin ihan ummikot on otettu hienosti vastaan. Ellen jotain ole tiennyt ja olen kysynyt, olen aina saanut asiallisen vastauksen.
Treeneihin on kiva tulla, kun siellä odottaa ne kaverit ja siellä on mukavaa. Ihana nähdä, kun vetäjät pyytettömästi uhraavat viikostaan iltoja pitääkseen vieraille lapsille treenejä. Ja jaksavat opettaa samaa liikettä vähän huonommallekin oppijalle niin kauan, että se tajutaan.
Meillä oli kisakokemusta aika monestakin lajista ennen painin aloittamista. Nyt ne lajit ovat yksi toisensa perään jäämässä taka-alalle, kun ei enää muuta viitsittäis tehdä kuin painia.
Teron lista on todella hyvä.
Mutta silti hiukan laimeaa tämä positiivisten asioiden esiin tuominen kun otta huomioon rönsyilyn muissa viestiketjuissa. Viestin on lukenut nyt yli 450.
poika aloitti syksyllä painikoulun ja on nyt aloittelijana käynyt parissa kisassa. Isokokoisena kaverina ( ei lihavana) kaverina sai sitten otella heti kaksi vuotta vanhemman kanssa. Toisessa kisassa tuli sitten vastaan kolmatta vuotta aloittelija lisenssillä painiva vuotta vanhempi kaveri. On tässä nyt sitten etsitty säännöistä ja valmentajien ajattelutavoista jotakin positiivista, että poikaa innostais vielä käydä kisoissa. Mutta on kyllä sanottu että ei sinne pakko ole mennä kun kotonakin voi hakata päätänsä seinään. Kai se on sitten positiivista kun joku saa helppoja voittoja.
vähän samaa meillä tuumittiin n vuosi sitten kun mun poika kanssa starttasi ekoihin kisoihin puoli vutta harjoiteltuaan. poika isonkokoinen kaveri, ei siis missään nimessä lihava. meillä kans eka vastus oli 2 v vanhempi samanpainoinen kaveri, kauemmin vielä paininutkin ja arvasihan se miten siinä kävi. toinen vastus 4 vuotta kilpaillut samanikäinen hiukan painavampi kaveri - huonosti kävi siinäkin. ja kolmas oli vuotta nuorempi, vähän painavampi, vuodenn verran kauemmin paininut kuin omani ja paljon parempi.
totta kai häviöt otti päästä mutta oikeastaan ei me muuta ekoista kisoista haettukaan. noistakaan kavereista ainoastaan se toinen vastus olisi ollut valmis kilpasarjaan, ei sen 2 v vanhemman syy oo, ettei siinä kisassa ollut sen painoisia samanikäisiä.
nää pienempien poikien vanhemmat ei tajua sitä, miten turhauttavaa on kiertää kisasta toiseen kun liki aina on vastassa samanpainoisia tai jopa painavampia ja ikää on miltei aina 2-3 vuotta enemmän kuin omalla. kun heillä ei tämmöistä oo, näitä pienempiä poikia saadaan kohtuullisiin sarjoihin kohtuullisilla ikä- ja painoeroilla.
mutta nyt kun vuosi on kisattu, on omakin poika alkanut kummasti kehittymään, vieläkin tappioita on enemmän kuin voittoja, kun näitä 2-3 vee vanhempia tulee vastaan samanpainoisina, sekä näitä ikuisia aloittelijoita, mutta ne kehittää ihan toiseen malliin kuin helpot voitot kehittäisivät. nytkin on taas pari "ikuista aloittelijaa" siirtynyt viimeinkin kilpasarjan puolelle häviämään pois poikani sarjoista ja se on toisaalta sääli. totta kai poikani nyt pärjää aloittelijoissa paremmin kun nämä on sieltä pois edestä, mutta menettää todella hyviä matsikavereita.
Joskus meidänkin pojat siirtyvät kilpasarjaan, se lienee kuitenkin tavoite painissa, eikä voitot aloittelijoissa.
kuin ihmeen kaupalla taas käännettyä aloittelijavalitukseksi vaikka kyse oli positiivisten asioiden esiintuomisesta. ihme porukkaa
Hyvä keino isona poikana pärjätä aloittelijoissa: Lihota poikasi järjettömiin mittoihin, semmoisiin,ettei varmana löydy samanpainoista. Sitten vaan kisaan, koska nämä yksinäiset ylipainoiset usein pukataan seuraavaan alempaan sarjaan. Esim muut pojat vaikka A42 sarjassa, sitten siellä on 1 50 kiloinen - no sinne 42-sarjaanhan se laitetaan muitten harmiksi...
Tosin tämmöinen poika ei ikinä tuu painimaan kuin aloittelijoissa, siltä loppuu sarjat kilpasarjoissa.
muutama seikka
- mukavaa etä olette ottaneet matsit kehittävinä
- mukavaa että ajattelette että kilpasarja on tähtäin ei aloittelijavoitot heti alkuun
- huomioikaa että pian olette itse siinä tilanteessa että poikanne on ikuinen aloittelija jonkun muun mielestä
- huomioikaa että kisoihin olisi syytä mennä aikaisintaan vuoden harjoittelun jälkeen alla kotisalikisoja. tietenkin tapauskohtaisesti näitä asioita katsottava.
hyttysen kokoisen (11 vee, 30 kg) pojan isä, joka ei tajua, että isoissa sarjoissa saattaa tulla ihan järjettömiä eroja.
mä en voi mitään inhota enempää kuin kisakutsua,jossa lukee "järjestäjällä oikeus yhdistellä sarjoja" ja "yhden painijan sarjoja ei tehdä". silloin kärsii aina ne isommat, ei koskaan muuta.
tähän vietiketjuun piti kirjata positiivisia asioita Kiitos!
Ohjaapa seriffi Junttamies nuo aloittelijaväittelyt oikeaan osoitteeseen. täälä yritetään kirjata positiivisia asioita. kaikilla ei vaan näytä olevan tarpeeksi aivosoluja sen ymmärtämiseen valitettavasti.
ne eivät ole täällä itsestään selvyys.
noh, jos poika on vasta vuoden kilpaillut, en usko, että ihan heti hänestä ollaan ikuista aloittelijaa tekemässä, räikeimmät tietämäni tapaukset kun ovat kiertäneet kisoja 4-5 vuotta. ja kun katsoo poikani taitoja ja pärjäämistä, on hän varmsti jokaisen mielestä täysi aloitelija. yksikin poika (joskus poikani sarjoissa, samanikäinen, suunnilleen samanpainoinen) on kiertänyt kisoja jo nelisen vuotta ja häviää jopa pojalleni enkä ole kenenkään kuullut arvostelevan tätä ikuiseksi aloittelijaksi.
ehkä se puoli vuotta oli liika vähän harjoittelua, mutta pojallani sellainen harmillinen tilanne, että hänen harjoituskaverit salilla jäävät köykäisiksi ja salikisoja ei meillä päin ole. ainoa keino saada samankokoisista tuntumaa, oli sännätä ikäkausikisoihin.
positiivista tässä on se, että poikani kehittyy hurjasti kisamatkoilla. hän muun muassa lämmittelee toisten samankoisten poikien kanssa, mitä ei omasta seurasta löydy ja sitten tietysti ottelee.
ja vaikka se voitto/häviösuhde on meillä suunnilleen 2/5, niin vuosi sitten se oli 0/4, puoli vuotta sitten 1/4, eli eteenpäin kovasti mennään. ja huomasin jopa sen, että nämä vanhemmat pojat, jotka vuosi sitten laittoivat pojan mattoon 20 sekunnissa eivät saakaan enää niin äkkiä selätettyä, voittoja ei heistä vielä ole tullut, mutta häviöt alkavat olla pistehäviöitä. viimekin kisoissa 1 voitto, 1 selkähäviö ja 1 todella tiukkapistehäviö yhdelle "ikuiselle aloittelijalle".
kun Painiliiton sivujen mukaan aloittelijalisensillä ei voi osallistua aluemestaruuskilpailuihin mutta viimeksi painikoululaistenkisoissa paini kilpailulisenssin omaavia kauan painineita poikia aloittelijoita vastaan.
tähän vietiketjuun piti kirjata positiivisia asioita Kiitos!
Hienoa, että Painiliiton lisenssisäännöt alkavat
tulla tutuiksi ihmisille.
On todella oikein ymmärretty, ettei aloittelija-
lsenssiä ole tarkoitettu aluemestaruuskisoihin.
Tuo oli myös todella hienoa, että järjestetään
paineja, joissa kilpalisessiläiset pääsevät
mittelemään taitojaan samantasoisten alottelija-
lisenssiläisten kanssa.
Kiios hyvistä huomioista.