Älkää syytelkö liikaa itseänne

Uskon myös jonkin tyyppiseen sielujen vaeltamiseen, joten ajatuksesi ei ollut ihan vieraskaan.

Mutta mietitytti vain, että joko mielestäsi sillä alkiolla on ollut se sielu jossain vaiheessa? Mitä kasvava ruumis, jossa ei ole vielä edes kehittyneitä aivoja tekee sielulla?
Siis kun kerroit, että se sielu siirtyy seuraavaan lapseen... Vai syntyykö aina elämänalkaessa uusi sielu? Siinä voisikin olla selitystä liikakansoitukseen; lapsia pitää tulla uusia, että vanhat saa ruumiin ja vielä uusiakin syntyy koko ajan. Mutta ei kai me vain ihmisrodussa pysytä; kaikkineen elämähän vähenee planeetaltamme koko ajan, vain ihmisten määrä lisääntyy, muttei ollenkaan samaa tahtia kuin sukupuutto vie lajeja.

Eli jospa se syntymätön lapsi onkin vielä aivan sieluton. Silloin sama sielu ei voi siirtyä seuraavaan? Vaan se niille vanhemmille tarkoitettu sielu vapautuu edellisestä tehtävästään vaikka vasta sen toisen lapsen tietoisuuden kasvettua, juuri sillä hetkellä. Jospa kyse ei olekaan siitä onko joku tarkoitettu jollekin, vaan vain siitä kuka sattuu olemaan vapaana juuri silloin kuin seuravasta sielusta on puute.

Joo, kunhan tuli mieleen... Hieno teksti kokonaisuutenaan sinulla!

Hindulaisuudessa uskotaan sielun vaellukseen. Esim. voi olla seuraavassa elämässä kukka, eläin, puu, ihminen...

Kristinuskossa uskotaan sielun olevan kuolematon, ruumis mätänee, mutta sielu saa "uuden asun" ja astelee taivaaseen.

Raamatussa selitetään, miten Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen.

Eri uskonnot käsittelevät eri tavoin ihmisen sielua mutta jotenkin ainakin tulee sellainen kuva, että lähes kaikkien mielestä joku sielu on olemassa.

Vaikea kysymys, onko abortoidulla sikiöllä vielä sielua ja mikä se sielu edes on. Ihan mielenkiintoinen keskustelun avaus kyllä, vaikken juuri asiata paljoa tiedäkään.

Joo täytyy sanoa, että sitä on itsekin tullut toisinaan pähkäiltyä näitä asioita; sielu, onko sitä, onko sielu vain meidän aivot ja kuoleeko se kun aivotkin lakkaa toimimasta.

Toisinaan olen ajatellut, että sielu on erillinen ja on tosiaan olemassa erillinen henkimaailma. Sitten taas ajatus karkasi siihen että tuleeko niitä uusia sieluja jostain kun väkilukuhan maapallolla kasvaa. Mistä ne sitten tulee?

Oli mielenkiintoisen avartava kokemus nähdä se punainen lanka, jossa oli vieraina tämä äiti poikansa kanssa. Poika oli tähän opus-"johonkin" liittynyt jäseneksi ja hänen äiti oli tämä Juurikkala (Kaija, Kaisa...?). Tämä äiti kertoi kyvystä "nähdä" tai "kokea" asioita henkimaailmasta, eli häneen oli ottanut "yhteyttä" henget ja aina oli kyseessä ollut nuorena, lapsena useimmiten nopean (väkivaltaisen) lähdön kokenut, jolla oli tässä elämässä jäänyt jotain kesken tms. Aika mielenkiintoisia asioita.

Itsellä on myös lähisuvussa ihminen, joka on "nähnyt ja kokenut" asioita henkimaailmasta, joten toisaalta pakko siihen on jollain tavalla uskoa.

Vai onkohan meissä täällä tavallisia tallaajia, sieluttomia ja hengettömiä ja sitten on toisia jotka ovat jostain muusta... tiedä häntä. Eihän näitä tarvitse tietääkään, mutta on joskus mielenkiintoista pähkäillä ja ajatella ja antaa ajatuksen harhailla ajatuksesta toiseen ja vähän kolmanteenkin.

noin..sinulla on mahdollisuus vielä kerran valita elämäsi suunta (ehkäisy myös on elämän suunnan valinta estäthän kohtaloa silloinkin antamasta sinulle lapsia) eli otatko vastaan lapsen vai et ja tuleva lapsi tietää sen eli tämä sielu tulee kyllä luoksesi jos ei tässä elämässä niin seuraavassa. Meille on annettu lukuisia mahdollisuuksia kehittyä ja korjata tehtyjä virheitä tai tilanteita.

Myös alkukristinuskossa oli inkarnaatioppi mikä myöhemmin jostain syystä poistettiin.