Synnytyksestäni on kulunut kohta 3kk ja olen miettinyt erästä asiaa...
Tahtoisin kuulla muiden mielipiteitä:onko kohtalotovereita?Olenko ainut joka ajattelee näin?
Eli siis olen tullut ajatelleeksi vauvakuumetta hyvinkin paljon, koska haluaisin toisen lapsen kun tämä esikoinen on suht pieni!ikäeroa ehkä joku 1½v...
Mutta..mutta..ongelmana on se että mulla oli todella vaikea raskausaika:viikosta 7. viikolle 25. oksentelin (ei aamupahoinvointia..vaan täyspäiväistä..ei ollut ajalla väliä)!Sitten tuli kahden viikon parempi väli ilman pahaa oloa, kunnes viikoilla 28. oksentelu ja yökötys jatkui aina viime metreille asti!(Vauva tuli vko:lla 41 3)
Huimaus oli arkipäivää jne...
Noh synnytys:Mulla ei ollut minkäännäköisiä ennakoivia suppareita...kun supistukset alko sairaalassa (seuraavana aamuna piti vasta käynnistellä siksi olin jo sairaalassa) homma lähti vauhdilla etenemään:ekasta supparista siihen että tyttö ja istukka olivat syntyneet kesti 2h25min (olen ensisynnyttäjä)...Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan,kuten ehkä nopeudesta voi jo päätellä!
Nyt olenkin tullut siihen tulokseen että kuten monella on synnytyspelko niin mulla on odotuspelko!Voisin 100.kertaa mieluummin synnyttää kunhan ei vain tarvitsisi odottaa!
Onko muita joilla on samoin?Ja mikä avuksi "odotuspelkoon"?
Kiitos vastauksista etukäteen..(ja kaipaisin asiallisia viestejä)=)
Tahtoisin kuulla muiden mielipiteitä:onko kohtalotovereita?Olenko ainut joka ajattelee näin?
Eli siis olen tullut ajatelleeksi vauvakuumetta hyvinkin paljon, koska haluaisin toisen lapsen kun tämä esikoinen on suht pieni!ikäeroa ehkä joku 1½v...
Mutta..mutta..ongelmana on se että mulla oli todella vaikea raskausaika:viikosta 7. viikolle 25. oksentelin (ei aamupahoinvointia..vaan täyspäiväistä..ei ollut ajalla väliä)!Sitten tuli kahden viikon parempi väli ilman pahaa oloa, kunnes viikoilla 28. oksentelu ja yökötys jatkui aina viime metreille asti!(Vauva tuli vko:lla 41 3)
Huimaus oli arkipäivää jne...
Noh synnytys:Mulla ei ollut minkäännäköisiä ennakoivia suppareita...kun supistukset alko sairaalassa (seuraavana aamuna piti vasta käynnistellä siksi olin jo sairaalassa) homma lähti vauhdilla etenemään:ekasta supparista siihen että tyttö ja istukka olivat syntyneet kesti 2h25min (olen ensisynnyttäjä)...Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan,kuten ehkä nopeudesta voi jo päätellä!
Nyt olenkin tullut siihen tulokseen että kuten monella on synnytyspelko niin mulla on odotuspelko!Voisin 100.kertaa mieluummin synnyttää kunhan ei vain tarvitsisi odottaa!
Onko muita joilla on samoin?Ja mikä avuksi "odotuspelkoon"?
Kiitos vastauksista etukäteen..(ja kaipaisin asiallisia viestejä)=)
Vastaukset 1
Vanhimmat
täytyy kyllä sanoa etten ikinä ole kuullut odotuspelosta, aika jännää kun yleensä naiset kammoksuvat synnytystä..=)
oletko puhunut peloistasi jonkun "ammatti-ihmisen" kanssa? voihan olla että seuraava raskutesi olisikin "oireeton" mutta eihän sitä koskaan tiedä..
minulla odotusaika oli mitä mahtavinta vaikka myös oksentelin, voin pahoin ja paikkoja särki niin vimmatusti ettei nukkua voinut, edes itse en sohvalta ylös päässyt.. mutta pahaa oloa kesti n.3kk, loppuraskudesta alkoivat mielettömät kivut ja paikat puutumaan, kuitenkin; rasjausaika oli todella ihanaa!!
mutta kuitenkin; jospa sinä juttelisit vaikka neuvolassa tästä asiasta, ehkä heillä olisi joku neuvo tai ryhmä olemassa, joka voisi auttaa ja tukea!
onnea teille kuitenkin..=)