Seuraavaa ihmettelen kaksi synnytystä kokeneena.
Miksi kätilö kehottaa heti ponnistamaan, kun paikat ovat auki, vaikka ei äidillä olisi ollenkaan vielä ponnistamisen tarvetta?
Itse kiltisti ponnistin, kun käskettiin ja hyvinhän se meni. En kuitenkaan tuntenut olevani "valmis" ponnistamaan. Olisiko pitänyt luottaa omaan tunteeseen enemmän? Tietenkin sillä edellytyksellä, että sydänäänet hyvät ja itsellä voimia vielä riittää.
Miksi kätilö kehottaa heti ponnistamaan, kun paikat ovat auki, vaikka ei äidillä olisi ollenkaan vielä ponnistamisen tarvetta?
Itse kiltisti ponnistin, kun käskettiin ja hyvinhän se meni. En kuitenkaan tuntenut olevani "valmis" ponnistamaan. Olisiko pitänyt luottaa omaan tunteeseen enemmän? Tietenkin sillä edellytyksellä, että sydänäänet hyvät ja itsellä voimia vielä riittää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla ekassa oli juuri noin,että ei ponnistuttanu ollenkaan.Tuli vaan tasaseen tahtiin avaavia supistuksia,vaikka paikat oli jo auki.Siinä kätilö kyllä odotteli jonkun aikaa,mutta kun ei alkanut ponnistuttamaan,niin kehotti seuraavalla supistuksella ponnistamaan.
Sitä,miksi näin kehotetaan,niin en tiiä.Ehkä joku viisaampi sitten tietäisi omasta kokemuksestaan,tai olisi jostain kysynyt faktatietoa.
kans niin ettei ponnistuttanu yhtään mut kätilö vaan sanoi aina että seuraavalla supistuksella pitää ponnistaa.:)yhden lapsen olen tehnyt ja toista en enää kyllä uskalla kun oli sen verran kauhea synnytys.
että odotellaan nyt ihan rauhassa niitä työntöpolttoja. Kohtu lepää ja kerää voimia. Mulla loppui supparit noin puoleksi tunniksi ja sitten alkoi työntöpoltot ja lapsi suorastaan "lensi" ulos. Mun ei tarvinnut muuta kuin huutaa. En siis itse ponnistanut yhtään. Asento oli puoli-istuva.
Kolme synnytystä takana, ponnistusajat 30sekunttia - 5 min ( silloin piti hidastaa, kun oli napanuora kolme kierrosta kaulan/pään ympäri)
Joillekin on käynyt niin, että kun alkaa ponnistaa ennen kuin siltä tuntuu, työntöpoltot jää tulematta ja ponnistusvaihe on pitkä ja työläs, tarvitaan ehkä imukuppiakin. Kropan tahti on paras tahti. Ei kannata kiirehtiä missään vaiheessa, jos vaan äiti ja vauva voi hyvin.
kätilöt ei suosiolla odota niitä työntöpolttoja?Miksi kehotetaan ponnistamaan väkisin?Jos niitä työntöpolttoja kerran on tulossa jossain vaiheessa,niin miksi kätilöt ei odota?Jos kerran ponnistusvaihe saattaa vaikeutua ja pitkittyä väkisin ponnistamisen takia,niin miksi ihmeessä kätilöt siihen edes ryhtyy....
Kaikkea sitä tulee kummasteltua...
mulla taas on ollut sellainen tilanne että mukana ollut kätilöopskelija kehoitti kamalasti ponnistamaan ja ihmetteli kuink avauva ei tule jo ulos kun on niin isosti aukikin. Mokoma vielä ropelsi koko ajan alapäässä mittamassa niin että yritin jo sitä potkaistakkin!
Kätilö siihen tuumasi, että jospa annetaan äidin päättää milloin se vauva sieltä tulee kun on niin kaunis päiväkin! Kiirekkään ei mihinkään ole joten kyllä me tässä jaksetaan vielä olla muutama minuutti jännityksessä ellei isällä hermot mene sitä ennen..
Tovin kuluttua sitten alkoi ponnistuttamaan ja kolmella ponnistuksella vauva olikin jo maailmassa. Oikeastaan useampi hyvä suppari meni hukkaan sen opiskelijan takia. Toki sille olisi voinut jotakin asiasta sanoa, mutta kun paras kumppanini siinä huoneessa eli ilokaasumaski oli naamalla niin eipä tullut kerrottua kun elekielikin oli keksitty..
Ponnistaminen varmaan onnistuu ilman että ponnistuttaa, mutta teho on varmaan ihan toinen. Myös suunnan ottaminen ainakin ekakertalaisella on varmaan hankalampaa tavallaan ominpäin ilman luontoäidin apuja. Itseasiassa kätilö on aina minulle sanonut, että saa ponnistaa kun siltä tuntuu. Keinutuolissa olen aina kiikkunut siihen asti kunnes on alkanut tulla se tarve ponnistaa joten sikälikin tilanne on aika toinen.
Aloin tässä miettiä omiani ja totesin että silloin kun ei ponnistuttanut mutta kätilö käski, ponnistusvaiheessa meni 17 läkähdyttävää minuuttia. Sitten taas kun itseä ponnistutti (sillä kertaa ei epiduraalia, vaikuttaneeko) tuli kaveri ulos puolessa minuutissa. (soitaistäkelloa soitasitäkelloajo täätuleeny!! :D)
***
ei minulla mitään tyhjentäviä vastauksia ole, mutta jaanpa vähätkin tietoni.
Kaikille synnyttäville ei ponnistamisen tarvetta tule vaikka kuinka odoteltaisiin. Joten heidän kohdaltaan toisin päin käännettynä, miksi siis odottaa kovien supistusten kanssa ponnistuttavia supistuksia, jos niitä ei tule.
Kätilö ei voi supistuskäyristä, äidin voinnista tms. päätellä kenelle ponnistuttavat supistukset tulee ja kenelle ei. Näinpä kätilölle jää kaksi mahdollisuutta, joko neuvoa ponnistamaan tai seurata tilannetta vielä hetki.
kipua lievittävät ja supistuksia lisäävät lääkeet sekoittavat asiaa entisestään. Ne sekoittavat luonnon omaa synnytyksen rytmiä ja vaikeuttavt entisestään ponnistamisen tunteen tunnistamista.
Myös synnytyssalien kiire ja synnytyksen arkipäiväistyminen voi turruttaa kätilöitä kuuntelemaan äidin tuntemuksia.
Ponnistamisen tunnetta sen vaikutusta ponnistuksen kestoon on tutkittu aika vähän. Olisikohan siitä jollekkin lääkärille väitöstutkimuksen aiheeksi.
Eli minun ongelmani on ollut juuri päinvastainen. Eli ponnistuksen tarve on tullut ennen kun paikat ovat olleet auki.
Toisen lapsen aikaan paikat auki 8cm jo tunnin verran, kun rupesi ponnistuttamaan. Kätilö mietti hetken ja käski kokeilla ja 8 min kuluttua oli lapsi maailmassa. Mietityttämään jäi vain se että aukeaako kaikilla paikat 10 cm?
Mielestäni tuskaisinta aikaa on se kun ei saa ponnistaa, mutta ponnistuttaa. Esikoisen aikaan tässä tilanteessa 8cm auki ja ponnistuttaa oltiin 6 tuntia! Avosuinen tarjonta aiheutti sen että ei mahtunut tulemaan. Mutta ei paikat auenneet siihen 10 cm vaikka kuinka odotti.
Ponnistuksen tarvetta voidaan toki odotella, kunhan äidillä ja vauvalla on kaikki hyvin. Jos äiti on ollut kovin kipeä synnytyksen aikana ja on saanut jonkin puudutuksen ja sen teho alkaa heiketä kohdunsuun ollessa täysin auki, niin silloin on yleensä järkevää ainakin koeponnistaa, josko tarjoutuva osa lähtisi syntymään ja kivuista päästäisiin sitä kautta. Toinen vaihtoehto on esim. puudutusaineen lisääminen. Sen sijaan, jos sikiön sydänäänissä todetaan jotain poikkeavaa, on ehkä perusteltua alkaa rivakammin synnyttelemään vauvaa, ainakin, jos ponnistuksilla saadaan tulosta aikaan.
Joku kirjoitti, että ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaihe kesti pitkään ja toisessa oli paljon lyhyempi. Apua asiaan uudelleensynnyttäjällä tuovat mm. lantion helpompi avautuminen, vähäisempi pehmytkudosvastus ja äidin kokemus jo yhdestä ponnistelukerrasta.
Ponnistustarpeen tuloon vaikuttaa, niin kuin avautumiseenkin, asento. Pystyt ja etunoja-asennot edistävät ja makuu/takanoja asennot hidastavat avautumista. Paras on jos lapsen pää/ pylly painaa tasaisesti kohdun kaulaa. Puudutteet herkästi sitoo sänkyyn ja häiritsevät elimistön omaa hormoonien tuotantoa (mm. endorfiinit, oksitosiinit), jolloin kaikki voi helposti mennä vähän vinksalleen... Kätilöt ovat ainakin minua yrittääneet hoputtaa ponnistamaan työvoimapulan takia (SKS). Myös ns standardisynnytyksen malli, jossa synnytyksen pitäisi edetä tiettyjen aikarajojen puitteissa, johtaa tuohon kellon kanssa synnyttämiseen.
Kun kohdunsuu on kokonaan auki, luonnollisessa synnytyksessä supistukset voivat loppua jopa tunniksi ennen työntöpolttoja. Välivaihe on täysin kivuton. Tällöin äiti voi levätä ennen viimeistä rutistusta.
Sama kiire koskee avautumisvaihetta, jonka normaali kesto vaihtelee 1-72h, mutta sairaalassa ei yli vuorokauden mittaista avautumista odotella, vaan äiti taivutellaan todella rasittavaan vauhditusprosessiin, jonka todelliset vaikutukset ainakin minun tapauksessani ovat jääneet vähintäänkin kyseenalaisiksi. Mielestäni vauhditus onkin itseasiassa pysäyttänyt synnytyksen tunneiksi. Kivuliaat supistukset, muttei edistystä.
Harkitkaa ennen kuin suostutte. Epiduraalisynnytäjille asia on tunnottomuuden ansiosta luultavasti yhdentekevä.
Minullakaan ei ollut mitään ponnistamisen tarvetta, kätilö totesi että paikat on auki ja aletaan ponnistaa. Kaikki oli ok, oma olo hyvä, supistuksia tuli. Siinä sitten alettiin ponnistaa ja puoli tuntia pakerrettiin ja ihan penteleen kipeää teki. Jälkeenpäin mietinkin, olisiko homma edennyt paremmin, jos olisi edes hetki odotettu sitä luonnollista ponnistamisen tarvetta? Epiduraalia tai muitakaan puudutteita ei ollut, joten siitä ei johtunut. Siinä ei siis ollut minuutinkaan taukoa, kun kätilö totesi että paikat auki, ala ponnistaa.
Ensi kerralla sitten viisaampana!
Ajattelin itekkin,että seuraavalla kerralla voisi olla viisaampi,mutta yksi asia on inhottava,siitä huolimatta,onko ekaa synnyttämässä vai jo vanha tekijä.Nimittäin se,että kun itellä ei ole tietoa tarpeeksi,niin sitä luottaa kätilöön-luonnollisesti.Nyt ehkä sitä voisi nk.vähän viisaampana tokaista kätilölle,että josko odotettaisiin,mutta entä jos kätilö sanookin,että mitä tässä odottelemaan,kun paikat on jo auki.Että ei kun ponnistamaan,niin saadaan vaavi nopeasti ulos.
Siinäkö sitä pitäisi alkaa kinaamaan kätilön kanssa tyyliin,että kun en ponnista,niin en sitten ponnista,piru vie...Mitähän mahtaisi kätilö tuumata...pelkkä ajatuskin hymyilyttää.
Itse en varmaankaan luottaisi itseeni niin paljon siinä tilanteessa,varsinkaan,kun kätilön kuuluisi olla se ihminen,johon voisi tukeutua ja johon luottaa.Itse varmaan tulen tekemään,kuten kätilö sanoo.Siinä tilanteessa mä ainakin olen niin heikkona.
Tuossa aikasemmin olikin kommenttia kätilöidenkin kiireestä,joka on aika järkeenkäypää.Kun on ruuhkaa,niin viittä vaille valmis tapaus halutaan saada nopeasti päätökseen ja pois alta,niin kutsutusti.
Kiire on sitten vaan niin harmillinen juttu.
Koska h-hetkellä ei aina tiettyjä asioita muista, niin kannattaa kirjata asioita ylös, pistää paperille ja paperi äitiyskortin väliin. Sieltä sitten voi kätilö asiasta lukea, ei tartte sitä itse alkaa selostaa kun on 10cm auki ja kätilökin tietää, että synnyttäjä haluaa odottaa ponnistamisen tarvetta. Mitä todennäköisemmin se vauva kyllä sieltä alkaa puskea ulos.
tosi hyvä vinkki!Kiitos!!
Mulla tuli ekassa synnytyksessä tosi voimakas ponnistamisen tarve ja tuntui hyvältä ponnistaa mutta tässä toisessa synnytyksessä paikat oli auki ja vauvalla hyvät sydänäänet ja kaikki muutenkin hyvin mutta ei tullu yhtään ponnistamisen tarvetta ja tuntui oudolta kun kätilö käski alkaa ponnistamaan! Se oli aika vaikeeta kun ei saanut siihen sellaista voimaa mukaan ja tuntui ettei vauva edes liiku yhtään synnytyskanavassa.
Olisi kyllä kiva kuulla joltain kätilöltä vastaus tähän.
Mulla esim.oli pakko jo ponnistaa kun olin vast 7cm auki.voiko olla että kätilöt eivät osaa kuvitella että ei ponnistuta vaikka on auki.ja kun ensikertalaiset harvemmin varmaan sanoo.