Miksi näin piti käydä

Surullinen uutinen. Toivotaan, että hoidot auttaa. Olen itse tuore rintasyöpäpotilas. Ajattele pientä lastasi ja taistele. Älä lannistu. Voimia sinulle.

Tsempppiä ja Iso Hali!
Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Uskon että saat voimia jo ihan pienen vauvasi takia. Ja toivottavasti sinulla on hyvät tukijoukot takanasi.

ja voimia sinulle,ja paranemisia

sinä olet nuori ihminen ja sinulla on pieni lapsi ,sinä jaksat kyllä . noudata vaan lääkärin hoitosuosituksia sekä ohjeita.Koeta pitää mieli virkeänä ja usko siihen ,että voitat tämän sairauden.Ystävien ja kaverien tuki on nyt tarpeen.Kerro vaan kaikille sairaudestasi,tämä on hyvä kun liityit tähän nettikeskusteluun saat täältäkin uutta voimaa jaksaa eteenpäin.älä anna periksi.Voimia ja jaksamista.

Voimia sinulle ja perheellesi! Kaikki kääntyy vielä parhain päin! Olet monien meidän ajatuksissa.

niin on rukous.Pyydä, että Taivaan Isä auttaa sinua Jeesuksen Kristuksen nimessä.Nämä on niitä vaikeita elämän koettelemuksia joihin vain Jumala voi antaa avun tavalla tai toisella.Meillä ihmisillä ei ole vastausta tällaisiin epäinhimilliseltä tuntuviin tilanteisiin, muuta kuin pyytää että Jumala armahtaisi ja auttaisi.Rukoilen puolestasi. Jos lähettyvilläsi on Pirkko Jalovaaran rukoustilaisuus, niin mene sinne hänen rukoiltavaksi.

Me autetaan ja tuetaan sinua! Et ole yksin. Katso vauvaasi ja nauti hänestä. Hae apua neuvolasta! Muista lyhin rukous,jos muuta et jaksa: Jeesus auta.
Tuo auttoi minua ja auttaa edelleen, vaikken aluksi uskonut. Nyt uskon. Etsi joka päivä pieni positiivinen asia: lapsesi hymy,kiinteä katse,kosketus. Kerro ystäville ja sukulaisille,hae apua,älä jää yksin!
Hyppää samaan veneeseen meidän kanssa!

paitsi minulla se ei ole uusinut. itse sairastuin 9 vuotta sitten hodginin tautiin ja hoidoista huolimatta olen hengissä. kai se oli kohtalo, elämänarvoni rukattiin uuteen järjestykseen ja hoitoennuste oli hyvä ( ja on edelleen). ensi viikolla on taas jälkitarkistus ja torstaina kävin ct-kuvauksessa. on parempi kun ei edes ajattele mahdollisuuksia. päivä kerrallaan on elettävä ja uskottava. minä olen saanut elämässä paljon sairauden jälkeen ja mitä enemmän saa, sitä enemmän menettää... pitää jaksaa uskoa hoitoihin ja olla elämäniloinen niin kauan kun elämää on, sillä kaikki eivät saa sitäkään mitä meille on suotu...tsemppiä

Hei! Olen 24-vuotias ja minullakin on hodgkinin tauti. Ensimmäisen kerran se todettiin pari vuotta sitten. Sain sytostaattihoitoja puolisen vuotta ja tauti lähti. Noin yhdeksän kuukautta tämän jälkeen rutiinitarkastuksessa huomattiin taudin uusineen. Otin asian todella raskaasti, mutta jostain se taistelunhalu taas löytyi. Aluksi sain taas sytostaatteja ja lopuksi minulle tehtiin kantasolusiirto viime kesänä. Nyt toivun siitä kotona ja toivon, ettei tauti enää uusiutuisi.
Syöpään sairastuminen on rankkaa, todella rankkaa. Minulle toinen kerta oli huomattavasti pahempi kuin ensimmäinen.
Toivon sinulle jaksamista. Muutkin ovat selvinneet, mikset sinäkin.
Tsemppiä ja voimia!

Sinä jaksat oikein hyvin! Vauvasi takia taistelet. Et anna tuumaakaan periksi. Kyllä se siitä taas nujertuu, tahdonvoimalla ja nykylääketieteen hyvällä hoidolla! Syöpä ei ole enää tappava sairaus automaattisesti.. tiedän lukemattomia ihmisiä joilla on joskus ollut syöpä ja ei ole enää.. joten lippu korkeelle vaan!