Puolitoistavuotiaalla tytölläni on pamahtanut uhma ihan kunnolla päälle! Uhmakohtauksia tulee päivän aikana milloin mistäkin mitättömästä asiasta... Kohtaukset tulevat ja menevät ja niistä aina hyvällä ymmärryksellä selvitään yli. Erityisenä huolenaiheena on kuitenkin nyt nukkumaanmeno, joka on tullut käsittämättömän hankalaksi!
Sekä päiväunille että yöunille lähdetään hyvillä mielin ja lapsi melkeinpä pyytää nukkumaan. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun kaikki tutut rutiinit on menestyksellä suoritettu ja hänet on rauhallisessa ilmapiirissä laitettu omaan pinnasänkyyn nukkumaan (nukkunut siellä hienosti 5kk ikäisestä),alkaa huuto.
Tyttö aloittaa kutsumalla: "äiti tule" ja siitä ääni koko ajan muuttuu vaativammaksi, kunnes saavutetaan hysteria... Olemme mieheni kanssa ottaneet tavaksi lähteä itse pois huoneesta, kun on peitelty, suukoteltu ja sanottu hyvät yöt. Nyt kuitenkin on mahdotonta pysytellä poissa, kun hysteerinen huuto jatkuu loputtomiin.
Tyttelimme on nukkunut aikaisemmin jopa 3 tunnin päiväunia ja 10 tunnin yöunia, mutta nyt päiväunet ovat mitättömiä tai jäävät jopa väliin. Yöunikin on kovin repaleista ja yöllä herätessäkin voi joskus alkaa kova itku. Voisiko ollakin kysymys jostain pelosta nukkumaan menotilanteessa, eikä niinkään siitä ettei haluaisi nukkua?! Sekin tuntuu oudolta ajatukselta.
Varmaankaan emme ole ainoita samassa tilanteessa painiskelevia. Kaipaisin muiden vastaavia kokemuksia ja ehkä vinkkejä, miten selviytyä tällaisesta pienen lapsen uhmasta! Voiko puolitoistavuotias jo lopettaa päiväunet kokonaan, niin että yöksi riittäisi enemmän unta? Alkaa olla hieman epätoivoinen olo.
Ystävällisin terveisin, "Äippä-05"
Sekä päiväunille että yöunille lähdetään hyvillä mielin ja lapsi melkeinpä pyytää nukkumaan. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun kaikki tutut rutiinit on menestyksellä suoritettu ja hänet on rauhallisessa ilmapiirissä laitettu omaan pinnasänkyyn nukkumaan (nukkunut siellä hienosti 5kk ikäisestä),alkaa huuto.
Tyttö aloittaa kutsumalla: "äiti tule" ja siitä ääni koko ajan muuttuu vaativammaksi, kunnes saavutetaan hysteria... Olemme mieheni kanssa ottaneet tavaksi lähteä itse pois huoneesta, kun on peitelty, suukoteltu ja sanottu hyvät yöt. Nyt kuitenkin on mahdotonta pysytellä poissa, kun hysteerinen huuto jatkuu loputtomiin.
Tyttelimme on nukkunut aikaisemmin jopa 3 tunnin päiväunia ja 10 tunnin yöunia, mutta nyt päiväunet ovat mitättömiä tai jäävät jopa väliin. Yöunikin on kovin repaleista ja yöllä herätessäkin voi joskus alkaa kova itku. Voisiko ollakin kysymys jostain pelosta nukkumaan menotilanteessa, eikä niinkään siitä ettei haluaisi nukkua?! Sekin tuntuu oudolta ajatukselta.
Varmaankaan emme ole ainoita samassa tilanteessa painiskelevia. Kaipaisin muiden vastaavia kokemuksia ja ehkä vinkkejä, miten selviytyä tällaisesta pienen lapsen uhmasta! Voiko puolitoistavuotias jo lopettaa päiväunet kokonaan, niin että yöksi riittäisi enemmän unta? Alkaa olla hieman epätoivoinen olo.
Ystävällisin terveisin, "Äippä-05"
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jää lapsen vierelle siihen asti kun hän nukahtaa.Taitaa olla "pimeänpelkoa".Meillä oli kanssa,jouduttiin sitten istumaan vieressä välillä tuntikin.Nyt onneksi mennyt ohi ja riittää kun toivottaa hyvät yöt ja jättää oven auki jotta näkee kun ollaan olohuoneessa.Päikkäritkin vähenee juuri tuossa vaiheessa ja tuo kierrekin vaikuttaa niin että joka suunnasta jää unta pois..VOIMIA♥
kun edellinen.
En jaksa ymmärtää,miksi nykyään niin kovasti ja ehdottomasti vaaditaan että lapsi nukahtaa yksin.
Onhan se tosi hienoa ja helppoa jos se ongelmitta menee,mut jos lapsi kokee selvää pelkoa,on mielestäni turhaa pilata koko uni rytmiä sillä.
Itselläni on 1.3kk ikäinen nuorimmainen,enkä ole edes kokeillut omaan sänkyyn yksin jättämistä,vaikka tiedän sen olevan suositus nykyisin.Mutta kun en ymmärrä miksi noin pienen lapsen pitäisi ilman äitiä yksin selviytyä niin vaikeasta asiasta kuin nukahtaminen.
Lisäksi sitä yksin nukahtamista perustellaan sillä ,että lapsi ei heräile pitkin yötä,tai jos herää osaa nukahtaa uudelleen.
En usko sitä,sillä molemmat lapseni olen nukuttanut viereeni(iso sänky heidän omassa huoneessa),nukuttaminen on kestänyt 5-15max.,sen jälkeen siirtänyt omaan sänkyyn,jossa ovat nukkuneet n.puolivuotiaasta koko yön heräilemättä.Toki molemmat ovat satunnaisesti nähneet pahaa unta tai havahtuneet,mut toisinaan nukkuvat itse,toisinaan käyn asentamassa tutin.
Elän vakaassa uskossa,että kun nukahtavat turvallisesti äidin viereen, nukkuvat hyvillä mielin koko yön rauhassa.Lisäksi uskon, et lapsi ei ymmärrä miksi hänet hylätään yksin juuri vaikeimmalla hetkellä,kun väsy on kova ja halipula suurin.
Nämähän ovat vain omia päätelmiäni ja sallin toki muiden ajattelevan toisin sekä tekevan niinkuin parhaiten luistaa,mut syvästi toivon et ei ketään huudattaisi väsynyttä lasta yksin vaan sen takia et nykysuositukset ovat kuin entisajoilta.
pointti siihen miksi ei suositella viereen nukuttamista on se, että jos lapsi herää yöllä ja huomaa, ettei äiti olekaan vieressä ja kaikenlisäksi hän herää eri paikasta,mihin on nukutettu, se horjuttaa lapsen perusturvallisuutta. ajetaan ehkä enemmänkin äidin tarpeita kuin lapsen.
"Mutta kun en ymmärrä miksi noin pienen lapsen pitäisi ilman äitiä yksin selviytyä niin vaikeasta asiasta kuin nukahtaminen." Mitä ihmeen vaikeaa siinä on?? kuullostaa tosiaankin siltä, ettei äiti halua antaa lapsen itse nukahtaa.
välillä tulee kausia, että lapsi ei nukahda, mutta niistä selvitään, mutta ei se pääsääntöisesti mitään vaikeaa ole. ellei siitä sellaista mielessään tee.
Olen myös epäillyt että jotain pelkoa mahtaa olla tuo nukahtamisen vaikeus. Ennen tyttö (1,2 v)on jäänyt hyvin nukkumaan omaan sänkyyn, nyt herää melkein heti uudelleen (yleensä siinä vaiheessa, kun nukuttaja poistuu huoneesta). Eilenkin illalla nukutus kesti tunnin, yleensä menee n. 5-15 min.
Yöllä herää myös usein, vaikka välillä nukkui jo kokonaisia öitä: nousee seisomaan sängyn laitaa vasten ja itkee lujaa. Olen aina ottanut viereen nukkumaan, koska siihen rauhoittuu. Eli jonkinlaista pelkoa vaikuttaisi olevan. Päiväunetkin ovat muuttuneet katkonaisiksi. Ehkäpä tuo tuosta ohi menee ajallaan, ei kait sitä muuta oikein voi kun odotella aikoja parempia :)
Kiitos vastauksistanne!
Täytyy vielä tähän todeta, että minäkin olen ehdottomasti tuon lähellä olemisen ja hellimisen kannalla! Meillä aikaisemmin olikin tapana, että jompikumpi vanhemmista istui nukuttamassa lapsen sängyn vieressä käsi lapsen päällä, siihen asti että nukahti (ns.tassuttelua). Sitten jossain vaiheessa hän alkoikin tehdä kaikkia temppuja,ettei tarvitsisi nukkua. Silloin päätimme kokeilla "itsekseen nukahtamista".
Lapsi jäikin rauhallisin mielin peiton alle ja höpötteli hetken ennen nukahtamistaan. Nyt on kuitenkin tullut taas uusi tilanne, kun lapsi ei haluakaan nukkua! Voihan olla, että pikkuisella on jo jotain pelkoja tai omia mietteitä, jolloin nukahtaminen vaikeutuu. Palasimme siis vanhaan tuttuun nukuttamiseen (tosin meillä siinä saattaa vierähtää tunnista kahteenkin tuntiin), että ainakin tuntee äidin tai isän siinä lähellä.
Kiva on kuulla teidän muidenkin kokemuksia ja ajatuksia aiheesta!
Mukavaa lopputalvea!
t."se alkuperäinen äippä"
No meilläpä on vähän sama ongelma, mutta eri jengalla. Yksin ei vajaa 2v likkaa voi jättää makuuhuoneeseen, kun neiti kävelee sieltä hyvin nopsaan itse pois. Vaatii että joku on hänen kanssaan kun hän nukahtaa. No ei siinä ole ongelmaa vielä. Mutta kun menen likan kanssa nukkumaan, niin sepä ei nuku! Höpöttää ensin omiaa. Nousee istumaan, seisoskelee, potkii sänkyään, huutelee eikä millään nukahda. Parhaimmillaan menee pari tuntia nukahtamiseen. Yhdeksältä alkaa nukutus ja klo 11 saattaa nukahtaa.
Olen koittanut iltasatua. Ja ilman iltasatua. Olen koittanut unilauluja. Juttelua. Ihan hiljaa olemista. Ollaan pidetty kainalossa ja omassa sängyssään. Vaan ei. Likka menee itse nukkumaan, haluaa peittoaan päälle. 5min myöhemmin pomppaa pystyyn ja haluaisi leikkiä. Kerran koitin pistää nukkumaan aikaisemmin, mutta voi helevata, likka heräsi klo 22 ja sitten ei muuten enää nukuttanut yhtään. Ollaan kokeiltu mennä nukkumaan saunan jälkeen, ilman saunaa, suoraan puuron jälkeen, suihkusta, ilman suihkua. Nyt ei enää keksi.
Päiväunet on sitten 2x koettelemus. Hoidossa hoitaja kuulemma pistää vain peiton päälle ja likka nukahtaa. Meillä painitaan vähintään tunti. Tuolla se nytkin makaa sängyssä ja heiluttaa pinnoja ja pyörii ympyrää...
lapsi kaipaa seuraa. rauhoittaa hetken ennen iltaa ja kertoo mitä tulee tapahtumaan, nyt iltapuku sitten satu ja sit nukkumaan tms. kun ekan kerran nousee sanoo, että nyt nukutaan, on yö, eikä mitään muuta. ei saa ottaa katsekontaktia. toisella kerralla nyt nukutaan ja kolmannen kerran jälkeen ei sano enää yhtään mitään. ei vaikka mitenkä tyttö yrittäisi, sillä hän voittaa ja saa kaipaamaansa huomiota, aina kun sanotte jotain. tämän pitäisi alkaa tehoamaan viim. vkossa, hän tajuaa, että yö todellakin on nukkumista varten, eikä seurustelua. jos hän haluaa, että olet samassa huoneessaa, tee niin kuin edel. mainittiin ja jää istumaan vähän matkan päähän tai oven viereen, niin että hän näkee sinut raollaan olevan oven takaa tulevasta valossa. hän saattaa nousta älä sano mitään, hän saattaa mennä itse takaisin pitkälleen, kun huomaa, että olet paikalla (perusturvallisuuden tankkausta) tai sitten käyt laittamassa hänet pitkälleen SANOMATTA mitään. pikkuhiljaa päivien kuluessa voit siirtyä lähemmäksi ovea ja lopulta hän nukahtaa yksinään, ilman että sinun tarvitsee jäädä huoneeseen (meillä 2kk:n jälkeen).
tämä vaatii pitkäjänteisyyttä vanhemmilta ja aina samalla lailla sen tekemistä. jos jää keskustelemaan illalla, niin olette vesittäneet jutun sen päivän kohdalta :) loppujen lopuksi tämä toimii, mut se vaatii aikansa.
Kuulostaapa tutulta iskä76! Meillä tyttö ei pääse vielä pois omasta pinnasängystään. Mitäköhän meillä tapahtuu, kun pitäisi siirtyä "isojen sänkyyn"...
Meillä on kanssa melkein kaikki keinot kokeiltu mitä keksiä saattaa.
Meidän nukkumaanmenokaava tällä hetkellä on juuri tuollainen kuin psyk.sairaanhoitaja ehdottaa. Lapsi tietää ajoissa, että kohta mennään nukkumaan ja ilta pyritään rauhoittamaan aktiviteeteilta. Kaikki samat asiat tehdään joka ilta ja samassa järjestyksessä: iltapala,iltapesut,iltasatu, laulelu & silittely. Sitten sänkyyn.
Ihan hiljaa ollaan oltu sängyn vieressä ja laitettu tyttö aina uudestaan alas, jos pyrkii ylös. Mutta pikkuhiljaa hän on oppinut pompottamaan vanhempiaan ja käyttämään tilannetta hyväkseen. "Leikkiseura odottaa tuossa vieressä". No, sitten pikkuhiljaa kokeilimme hivuttautua vähän kauemmaksi sängyn luota, viereiseen huoneeseen. Ja annoimme "tankata turvallisuutta" tarpeen vaatiessa. Ainoa asia mitä emme olleet kokeilleet oli oven jättäminen reilusti raolleen ja valon jättäminen toiseen huoneeseen.
Se näyttäisi rauhoittavan hiukan. (ts.lapsi rauhoittuu hiukan nopeammin kuin ennen) Kokeilkaa tekin oleskelua hämärässä (ei pimeässä) huoneessa ja koitat itse olla ihan hipi-hiljaa. Vaikka se tyttö sieltä pomppaa ylös, niin ette puhele mitään keskenänne. Eli olet siinä kuitenkin lähellä.
Lapset ovat kyllä mestareita rajojen testaamisessa ja vanhempien manipuloimisessa. Kun vain osaisi olla menemättä siihen mukaan ja silti olla läsnä ja lähellä. Siinäpä kuulkaa meille haastetta! :)
Lämpöinen kiitos kaikille vastanneille!
t.alkuperäinen äippä