Osaatteko kertoa jotain, onko mahdollisesti jokin erityinen mielensairaus. Minulla tuntuu päivänkin sisällä vaihtelevan nuo mielialat hämmentävästi ja todella jyrkästi. Esimerkiksi kun menen katsomaan sähköpostia. Ei yhtään viestiä toivomiltani ihmisiltä. Sitten suljen e-postin ja nettiselaimen, samalla laskeutuu tyhjyys ja toimettomuuden tunne että "mitäs nyt sitten?". Tässä alkaa valo tunnelin päässä sammua ja ajattelen vain sitä, miten ikävän harmaasti päivä jatkuu.
Mieliala alkaa silloin putuamaan ja nousen koneen ääreltä. Kävelen hieman ympäri kämppääni tuntien jotain sekalaista itsesäälin, katkeruuden ja suuttumisen vivahteita. Nyt saatan jopa vähän itkeä. Ajattelen sitä, miten itsemurha päättäisi nämä jatkuvat syöksyt synkkyyteen, mutta sitten tulee mieleen, että mitä muut ihmiset ajattelevat oman hengen riistämisestä. Koen silloin, että ihmiset pitäisivät minua raukkiksena ja luuserina, enkä halua semmoista lokaa muistolleni (vaikka en olisikaan enää asioita näkemässä missään muodossa).
Seuraava uumoilu ja toisaalta toivekin on, että sairastuisen niin kunnolla jotta järki menisi totaalisen sekasin ja eläisin sitten loppuelämää sulkeutuneena hullun sisäiseen maailmaan (ei hymyjä, muttei myöskään kyyneleitä, sillä siinä tilassa olisin surua tai iloa tuntematon zombi).
Seuraavaksi, aivan kuin mieleni olisi saanut tarpeeksi alakuloisuudesta tai huomannut, ettei sillä konstilla lopulta mitään saada aikaan.
Sitä seuraa äkillinen mielialan kohoaminen. Ajatukset on ihan päinvastaisia. Nytkin saatan kävellä ympyrä asuntoa, mutta tällä kertaa pikemminkin innokkuudesta haltioituneena. Saatan puhua itsekseen ja viittoilla. Saatan myös vaikkapa soittaa jollekin lörpötelläkseni tai kirjoitella sähköpostia, vaikka toinen ei olisi edes vielä ehtinyt entiseenkään vastata.
Tämmöisiä aika lyhyitä hetkiä tulee ja ne saattaa esimerkiksi mennä siten, että toinen ajoittuu aamulle ja toinen iltapäivälle. Tämän jälkeen on enemmän tyyni. Eli sellainen, ettei tunnu olevan erityisen intoileva muttei niin masentunut että voisi sen enempää ajattelematta tappaa itsensä jos sen voisi silloin tehdä helposti esim. aseella.
Molemmat tilat on aika raskaita, kun kumpaakin leimaa se, etten tee sitä pitä pitäisi (esim. rauhoittua, syödä, siivota tms..). :( Onko tässä vain tavallinen masennus vai onko tämmöinen mielialojen vuorottelu joku merkki jostain pahemmasta bipolaarisesta häiriöstä? Itse kun olen ymmärtänyt, että masennuksessa saattaa maata päivi tai viikkoja sängyssään, mutta minulla on pikemminkin erittäin voimakkaita pahanolon tuntemuksia, jotka kuitenkin jonkinajan päästä yleensä kääntyy tällaiseksi maanisuudeksi.
Mieliala alkaa silloin putuamaan ja nousen koneen ääreltä. Kävelen hieman ympäri kämppääni tuntien jotain sekalaista itsesäälin, katkeruuden ja suuttumisen vivahteita. Nyt saatan jopa vähän itkeä. Ajattelen sitä, miten itsemurha päättäisi nämä jatkuvat syöksyt synkkyyteen, mutta sitten tulee mieleen, että mitä muut ihmiset ajattelevat oman hengen riistämisestä. Koen silloin, että ihmiset pitäisivät minua raukkiksena ja luuserina, enkä halua semmoista lokaa muistolleni (vaikka en olisikaan enää asioita näkemässä missään muodossa).
Seuraava uumoilu ja toisaalta toivekin on, että sairastuisen niin kunnolla jotta järki menisi totaalisen sekasin ja eläisin sitten loppuelämää sulkeutuneena hullun sisäiseen maailmaan (ei hymyjä, muttei myöskään kyyneleitä, sillä siinä tilassa olisin surua tai iloa tuntematon zombi).
Seuraavaksi, aivan kuin mieleni olisi saanut tarpeeksi alakuloisuudesta tai huomannut, ettei sillä konstilla lopulta mitään saada aikaan.
Sitä seuraa äkillinen mielialan kohoaminen. Ajatukset on ihan päinvastaisia. Nytkin saatan kävellä ympyrä asuntoa, mutta tällä kertaa pikemminkin innokkuudesta haltioituneena. Saatan puhua itsekseen ja viittoilla. Saatan myös vaikkapa soittaa jollekin lörpötelläkseni tai kirjoitella sähköpostia, vaikka toinen ei olisi edes vielä ehtinyt entiseenkään vastata.
Tämmöisiä aika lyhyitä hetkiä tulee ja ne saattaa esimerkiksi mennä siten, että toinen ajoittuu aamulle ja toinen iltapäivälle. Tämän jälkeen on enemmän tyyni. Eli sellainen, ettei tunnu olevan erityisen intoileva muttei niin masentunut että voisi sen enempää ajattelematta tappaa itsensä jos sen voisi silloin tehdä helposti esim. aseella.
Molemmat tilat on aika raskaita, kun kumpaakin leimaa se, etten tee sitä pitä pitäisi (esim. rauhoittua, syödä, siivota tms..). :( Onko tässä vain tavallinen masennus vai onko tämmöinen mielialojen vuorottelu joku merkki jostain pahemmasta bipolaarisesta häiriöstä? Itse kun olen ymmärtänyt, että masennuksessa saattaa maata päivi tai viikkoja sängyssään, mutta minulla on pikemminkin erittäin voimakkaita pahanolon tuntemuksia, jotka kuitenkin jonkinajan päästä yleensä kääntyy tällaiseksi maanisuudeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olisit kokoajan menossa,etkä pysyisi hetkeäkään paikallaan.Se aika saattaa jatkua kuukausia,etkä nukkuisi,ja sitten masennus joka jatkuu kuukausia,Ei mieliala pitkin päivää vaihdu
Mulla on menossa Sepram-kuuri masennukseen mutta tunnistin tosi hyvin itsestäni nuo samat oireet. Elämä tuntuu painajaiselta tuollaisessa vuoristoradassa, sitä osaa jo odottaa milloin tulee seuraava alamäki ja on suunnilleen hyppäämässä ikkunasta kadulle. Parhaina hetkinä taas olen iloinen ja charmantti ihminen ja täynnä ideoita. Sen takia lähimmäisetkin ehkä huomaavat helposti kun olen masentunut, ja heidän huomautuksensa pistävät mielen entistäkin apeammaksi. Tuntuu kuin olisi täysin epäonnistunut ihmisenä. Minusta sinulla on aika varmasti vaan masennusta. Sitäkin on niin erilaista eri ihmisillä, ei kaikki makaa sängyn pohjalla apaattisina koko aikaa.
Kannatta hakeutua juttelemaan jonnekin, itselläni oli juori tuun tyyppistä oloa vuosia ennen kuin sairastuin vaikeaan masennukseen.
Parasta hoitoa on ennaltaehkäisy!
kirjoitus tuntuu sellaiselta niinku tämän olis kirjoittanut joku joka on huolissaan lähimmäisestään,,,Ihan tuntuu siltä ku lukee tuota tekstiä, että ei ole omakohtaisesti koettua?? Anteeksi jos olen väärässä, mut sellainen tunne tuli.Mitä sinä siellä koneella enää tekisit, jos kuljet pitkin asuntoa, puhuen itseksesi ja kädet heiluu ilmassa?? Sorry, ei mene läpi!
...ja annoit taatusti hyvän mielen alkuperäiselle kirjoittajalle.
Ehkä tuollaisia tiloja kokevalla ihmiselläkin on tunteja, jopa päiviä, jotka on ihan normaaleja ja jolloin pystyy ajattelemaan asioita selkeästi, realistisesti. Itse olen vakavasti masentunut, mutta nytkään minulla ei ole yhtään masentunut olo. Mutta odotapas vaikka kymmenen minuuttia, niin jo on toinen ääni kellossa...
Suosittelen puhumaan asiasta ammattiauttajan kanssa. Kunhan silloin kun siellä käyt, otat esille kaikki seikat mistä kerroit, etkä käsittele vain sitä, millainen olo juuri sillä hetkellä on. Kokeile rohkeasti. Ei se ota jos ei annakaan.
Jos olet nainen, voi johtua myös hormonitasapainosta. Itselläni kierron alkupuolella (kuukautisten alkamisesta ovulaatioon) on ihan järkkyjä heilahduksia. Iltaisin ei yleensä mitään.
Taitaa olla bipolaarihäiriö. Mene varmistamaan psykiatrilta.
Googlaa epävakaa persoonallisuushäiriö.