Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    raskaana

    Kaksisuuntaisen kanssa oon vääntänyt murrosiästä asti ja masennuslääkitykseen turvautunut toisinaan kuten viime syksynä kun otti koville työttömäksi jäänti.Cymbalta nosti sängystä nopsaan ja kuivatti kyyneleet.Tämä vuosi alkoikin sitten aamuällötyksen ja kipeiden rintojen kera,joten lääkkeet lopetin seinään tasan kk sitten ja noin viikko meni sätkiessä säkärituntemuksissa kunnes helpotti eikä sen kamalampia oireita tullut.Pieni hype-meininki ehkä tuli ja hankin viikonloppuduunia ja ilmoittaiduin yrittäjyyskurssille ihan extempore. Hurraus sikseen,sillä viikon oon nyt kironnut elämää ilman sen kummempaa syytä.koti hukkuu sontaan,pölypunkit tyynyllä kyyneliini ja minä siihen vanhaan tuttuun surun suohon.Mies ei uskalla edes katsoa minuun,kun pelkää että revin siltä silmät päästä.Olo on karmea,minä olen karmea.Mikä avuksi?Raskaus on kuitenkin meille ilo,mutta mä pelkään tätä oikkuilevaa päätäni nyt kun en lääkkeisiin voi turvautua.Kohtalotovereita?
    1257
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Kannattais varmaan kysyä neuvoa lääkäriltä, joka on aiemman lääkkeen määrännyt. Onhan niitä raskauden aikanakin otettavia lääkkeitä. Jos vaan uskaltaa.
    Miten ihmeessä et selvittänyt tätä asiaa jo ennen raskautta?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    MaDe mami84 kirjoitti:

    Kaksisuuntaisen kanssa oon vääntänyt murrosiästä asti ja masennuslääkitykseen turvautunut toisinaan kuten viime syksynä kun otti koville työttömäksi jäänti.Cymbalta nosti sängystä nopsaan ja kuivatti kyyneleet.Tämä vuosi alkoikin sitten aamuällötyksen ja kipeiden rintojen kera,joten lääkkeet lopetin seinään tasan kk sitten ja noin viikko meni sätkiessä säkärituntemuksissa kunnes helpotti eikä sen kamalampia oireita tullut.Pieni hype-meininki ehkä tuli ja hankin viikonloppuduunia ja ilmoittaiduin yrittäjyyskurssille ihan extempore. Hurraus sikseen,sillä viikon oon nyt kironnut elämää ilman sen kummempaa syytä.koti hukkuu sontaan,pölypunkit tyynyllä kyyneliini ja minä siihen vanhaan tuttuun surun suohon.Mies ei uskalla edes katsoa minuun,kun pelkää että revin siltä silmät päästä.Olo on karmea,minä olen karmea.Mikä avuksi?Raskaus on kuitenkin meille ilo,mutta mä pelkään tätä oikkuilevaa päätäni nyt kun en lääkkeisiin voi turvautua.Kohtalotovereita?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu