Miten tämän ongelman saa poistettua? Lääkkeet masennukseen on olemassa ja käytän niitä. Kyllähän ne auttaakin mutta tällä hetkellä on vaan sellainen olo ettei henkiset voimavarat riitä minkäänlaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ärsyynnyn todella helposti, saatan tahtomattani olla töykeä ja puhumaton. En jaksa olla iloinen. Nukahtaminen on vaikeaa vaikken nyt erityisen väsynyt edes ole. Turtunut ja tunteeton ainoastaan... Syön kamalasti herkkuja, ikäänkuin lohturuokana, selviydyn päivittäisistä askareista ja jotenkuten opinnoistakin mutten osaa iloita juuri mistään. Kaikki tuntuu vaan sellaiselta pakkopullalta ja ärsyynnyn ihmisistä joilla menee hyvin, en haluaisi että tyypit pitää yllä sellaista hemmetin kulissielämää pilvilinnoissansa. Eikö ne vaan voisi tajuta ettei tämä elämä ole mitään hienoa? Ärsyttää ja lamaannuttaa tällainen päänsisäinen maailma.
ei jaksa mitään...
apaattinen olento
5555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sinun tarvitse olla väkisin mikään sosiaalinen,miksi pitäisikään?Ei tämä elämä kenelläkään helppoa ole,joskus aurinko pilkahtaa.Yritä pärjäillä
sellaisia puheenaiheita ei ole korviisi kantautunut oikeiden ihmisvaikuttimien keskuudessa.kuvailemasi olotila liippasi turhankin läheltä omaa sumuisten vuorten gorilla maailmaani...tosin ilman niitä gorilloja...päässä
on humisevat harjut ja selän takana odottamassa lamaannuttava aikasilmukka...jos joku sattuu vielä tiedostaen tai tiedostamattaan pudottamaan pommeja niskaamme niin apatia viriää.virkeäksi niin ettei sitä meinaa siitä taltuttaa enää mikään...oli lääkkeitä,-psykologeja tai muita linkittymiä niin ei.Päätöksien teko on myös yhtä tuskaa!monesti kaupasta lähden tyhjin käsin vain siksi etten ole kyennyt tekemään pientä valintaa...
Ihan normaalia elämää sinä elät. Ei se hehkeää olekaan, vai lupasiko joku niin?
Nimim. samassa suossa tarpova..
minulla oli aika samanlaista kun käytin yhtä SSRI-lääkettä (fluoksetiini). ne tekivät ihan zombiksi. ne pahimmat masennuskohtaukset hävisivät, mutta siinä samalla meni myös onnen tunteet. olisin voinut vaikka tappaa itseni, ja ei olisi heilauttanut. kaikki oli vain harmaata puuroa. kun lopetin, sama masennuspaska tuli uudestaan päälle, mutta niin tuli kaikki hyväkin.
toivottavasti voimasi palautuvat, siinä vain menee aikaa ja se vaatii päänsisäistä työtä. älä vaadi itseltäsi liikoja, mutta älä tyydy liikaan laiskotteluunkaan. pienet askeleetkin vievät eteenpäin.
ne lääkkeet voi muuten lisätä ruokahalua, joten on vaikeampaa kontrolloida syömisiään.
älä missään nimessä lopeta lääkettä ilman lekurin suostumusta.
en kyllä tiedä olisiko lääkkeen lopettaminen ainoa keino saada ne ilon tunteet takaisin, mutta muista että siinä voi käydä todella huonostikin.
En ole lopettelemassa lääkitystä, lääkärin kanssa päätettiin nostaa sitä annosta kun lopetusyritys aiheutti melkein sen että tapoin itseni. Vieläkin taitaa olla jotain jälkioiretta tämä että tuntee itsensä vihannekseksi, en tiedä. Kamalaa tämä kuitenkin on...