Hei!
Olen viimeisen puolen vuoden aikana tympääntynyt ja väsynyt moniin asioihin. En osaa sanoa mistä se johtuu. Opiskelen tällä hetkellä ja tuntuu, että kaikki voimat menee opiskeluun. Minulla on viimeinen vuosi ammattikoulussa meneillä. Minulla ei ole enää läheisiä ystäviä, koska en ole jaksanut pitää yhteyttä heihin. Vapaa-ajalla harrastan liikunta, joten illat kuluvat lenkkeillessä yms. Asun poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleet jo useamman vuoden. Minulla on mennyt seksihalut kokonaan, en vaan jaksa innostua samanlailla, kuin ennen. Aloin syksyllä syömään yasmin merkkisiä e-pillereitä, joten nekin voivat vaikuttaa seksihaluihin.
Miten piristäisin itseäni? En halua mennä puhumaan ammattiauttajille, koska se ei ole minun juttuni. Miten jaksaisin nauttia taas elämästä, ystävistä sekä poikaystävästäni??
Olen viimeisen puolen vuoden aikana tympääntynyt ja väsynyt moniin asioihin. En osaa sanoa mistä se johtuu. Opiskelen tällä hetkellä ja tuntuu, että kaikki voimat menee opiskeluun. Minulla on viimeinen vuosi ammattikoulussa meneillä. Minulla ei ole enää läheisiä ystäviä, koska en ole jaksanut pitää yhteyttä heihin. Vapaa-ajalla harrastan liikunta, joten illat kuluvat lenkkeillessä yms. Asun poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleet jo useamman vuoden. Minulla on mennyt seksihalut kokonaan, en vaan jaksa innostua samanlailla, kuin ennen. Aloin syksyllä syömään yasmin merkkisiä e-pillereitä, joten nekin voivat vaikuttaa seksihaluihin.
Miten piristäisin itseäni? En halua mennä puhumaan ammattiauttajille, koska se ei ole minun juttuni. Miten jaksaisin nauttia taas elämästä, ystävistä sekä poikaystävästäni??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen ollut myös aikaisessa ollut perustaa hieman samankaltainen ketju. Otsikko on erittäin hyvin kuvaava myös omalle kohdalle. Et varmaan pahastu jos kyselen tässä ohella myös asiasta?
Olen kausittaisista (4-8kk) masennuksista kärsinyt jo aikalailla 10 vuoden ajan, mutta nyt viimeaikoina olo on ollut hyvinkin erilainen. Olo on hyvin kylmä. Mielihaluja tai kiinnostuksen kohteita ei juuri enää ole, ja seksikään ei pahemmin kiinnosta. En tosin ole sitten teini-iän ollut muutenkään erityisen viriili, mutta nyt tuntuu todella mitäänsanomattomalta. Miehelle jännä paikka. Pari vuotta sitten jo menetin hermoni puhelimeen, enkä mielelläni vastaa siihen, ellei soittaja ole joku todella hyvä kaveri (niitä onneksi on jonkin verran), pomo tai tyttöystävä. Vieläkin mieli kuitenkin menee aika matalaksi jos puhelin soi, muttei niin pahasti kuin tuolloin pari vuotta sitten.
Uniongelmien takia olen jatkuvasti äärettömän väsynyt ja hyvinkin usein tulee kuolemaakin mietiskeltyä. Erilaista tässä nykyisessä tilassa kuitenkin on se, että en ole surullinen. Pahoina aamuina, pahojen univelkojen jäljiltä saattaa hiljainen kyynel tulla silmästä pahan olon ja voimattomuuden takia, mutta päivän myötä se menee aina ohi. Pari päivää sitten kuitenkin havahduin siihen että kaikki ei nyt ehkä ole ihan normaalisti, kun yöllä nukkumaanmennessäni mielessäni oli ajatus etten elä enää kovin kauaa. Nukahdin hymyillen. Kuolema ei ole enää surullinen ajatus, vaan se monesti tuntuu suunnattoman helpottavalta. Toki joinain päivinä on elämänilostakin jotain jäljellä, mutta etenkin arkipäivinä alkaa voimat aina olla vähissä.
Ikäviä nämä tämmöiset. Muutama vuosi sitten jaksoin hyvin painaa kaikenlaista hommaakin, työn ja vapaa-ajan saralla. Nyt ei tahdo jaksaa töitä eikä harrastuksia. Eikä muutakaan ylimääräistä. Viikot pyörii univelan ympärillä ja sen kanssa tapellessa, ja viikonloput univeloista palautuessa. Missään välissä ei jaksa tehdä mitään, eikä mikään nappaa.
Minulla on myös välillä vaikeuksia nukkumisessa. Toisinaan heräilen öisin tai aamulla todella aikaisin. Koulun jälkeen nukun usein päiväunet.
Eniten minua vaivaa seksihalujen katoaminen. En tarkoita että olisin kyllästynyt poikaystävääni. Kertokaa miten saan haluni palaamaan normaaliksi. Tunnen itseni nykyisin epämiellyttäväksi enkä ollenkaan seksikkääksi. Minua ei myöskään kavereiden kanssa bailaaminen huvita nykyisin.
Haluan tuntea samoja tunteita, kuin aiemmin.
Onko olosi pidemmällä ajalla ollut tuollainen, vai onko se alkanut/pahentunut pillerien aloittamisen myötä? Pillerithän voi aiheuttaa masennusta.
Kysyisin asiaa lekurilta ja kokeilisin toista merkkiä.
Lekurilla käyntiä suosittelisin sinullekin kirjoittaja 2. Jos vaikka saisit jotakin parantamaan unen laatua ja sitä kautta saisit muunkin elämän kuntoon?
Tsemppiä molemmille. Kyllä se aurinko porottaa risukasaankin.
Sinulla voi myös olla stressiä, jos et itse ole tietoinen. Viimeinen vuosi, tärkeä vuosi siis. Vaikka opiskeluun tulee panostaa, älä unohda ystäviäsi! Pidä heihin vaikka sähköpostitse yhteyttä, kännykällä tai käy edes kerran viikossa kahvilla heidän kanssaan, mutta älä lakkaa pitämästä yhteyttä heihin! Uusia hyviä ystäviä on niin vaikea saada, puhun oman kokemukseni kautta.
Mieti mikä on saanut sinut ennen pirteäksi ja koita samaa vielä uudestaan. Jos ei auta, yritä etsiä jotain uutta. Puhu poikaystävällesi ongelmastasi, hän luultavasti ymmärtää ja osaa myös hiukan auttaa, sillä tuntee kaiketi myös sinua.
Itselläni ei juurikaan ole kavereita ollut 11:nnen ikävuoden jälkeen (nyt 17) ja se on hyvin raskasta, kun ei ole ketään, kelle puhua. Vanhemmille on vaikea puhua. Sosiaalinen puoleni on hyvin jälkeen jäännyt muissa, pelkään sosiaalisia tilanteita, enkä osaa työskennellä ryhmässä. Masennustani alettiin hoitaa n 9 kk sitten, mutta kävi ilmi, että minulla oli masennus kaksi vuotta jo sitä ennen ja hoitamattomana se vain on pahentunut.
Täten suosittelen syvästi, että hankit itsellesi jonkun, jonka kanssa puhua asiasta.
Voimia sinulle!