Tein vihdoin ja viimein
symbolisen teon,
ja kaivoin mielestäni
esiin kaiken pahan.
Nyt huudan synkin riimein
vierellä suuren keon,
ja vaivoin suupielestäni
syljen sanat synkät vihan.
Tuon kaiken polttaa mä aion
pikku hiljaa,
ja tuhkasta uutta viljaa,
kuin kultaa,
mieleeni taion.
Ehkä joskus,
mielessäni kimaltelee kulta,
eikä sydämeni roihua
enää pahuuden tulta.
Olisi mieleni vapaa pahasta;
tyyneys vain
kuiskailis hiljaa,
ja sydämeni kukkis
rakkauden liljaa.
symbolisen teon,
ja kaivoin mielestäni
esiin kaiken pahan.
Nyt huudan synkin riimein
vierellä suuren keon,
ja vaivoin suupielestäni
syljen sanat synkät vihan.
Tuon kaiken polttaa mä aion
pikku hiljaa,
ja tuhkasta uutta viljaa,
kuin kultaa,
mieleeni taion.
Ehkä joskus,
mielessäni kimaltelee kulta,
eikä sydämeni roihua
enää pahuuden tulta.
Olisi mieleni vapaa pahasta;
tyyneys vain
kuiskailis hiljaa,
ja sydämeni kukkis
rakkauden liljaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tehdä! Hyvä runo taas sinulta.