kun lukee tällä keskustelupalstalla juttuja siitä, miten avun saaminen masennukseen on ollut hankalaa jne, niin väistämättäkin alkaa ajatella että asialle on tehtävä jotain. En vain tiedä mistä aloittaa.
Jos masennuksesta kärsivä jätetään vain pilleripurkin varaan, niin Suomea ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa hyvinvointiyhteiskunnaksi.
muita ongelmia, mitä usein aikaisemmissa ketjuissa tulee ilmi, ovat esimerkiksi lapsen hoitaminen masennuksen aikana, masentuneen läheisten jaksaminen, psykologien ja lääkärien anatman hoidon ja neuvonnan taso... listaa kai voisi jatkaa loputtomiin. (ja laittakaa tähän ketjuun lisää ongelmia tai havaintoja yhteiskunnasta, tai omia tarinoitanne jos siltä tuntuu)
Voidaanko olettaa, että masentunut pitää huolta oikeuksistaan, eli vaatii kunnollista hoitoa? Uskoisin, että Suomesta löytyy paljon yksinäisiä pillerien varassa jotenkuten hengissä olevia ihmisiä, joille terapiasta olisi hyötyä mutta he eivät jostakin syystä sitä saa/halua. Hoitoon hakeutumista ei edistä se, että harva se päivä mediassa vikistään terveydenhuollon resurssien vähyyttä ja systeemin toimimattomuutta. Valitettavan harvalla masentuneella riittää itsemurhan suunnittelulta energiaa avun hakemiseen.
Itse näin toipilaana haluaisi tehdä jotakin näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Jos tiedätte yhdistyksiä tai jotakin hyviä vaikuttamisen kanavia, niin kertokaa ihmeessä.
Anteeksi nyt tämä vuodatus, iski vain taas yksi maailmanparannuskohtaus. Varmaan vaalikuumetta, vai?
Jos masennuksesta kärsivä jätetään vain pilleripurkin varaan, niin Suomea ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa hyvinvointiyhteiskunnaksi.
muita ongelmia, mitä usein aikaisemmissa ketjuissa tulee ilmi, ovat esimerkiksi lapsen hoitaminen masennuksen aikana, masentuneen läheisten jaksaminen, psykologien ja lääkärien anatman hoidon ja neuvonnan taso... listaa kai voisi jatkaa loputtomiin. (ja laittakaa tähän ketjuun lisää ongelmia tai havaintoja yhteiskunnasta, tai omia tarinoitanne jos siltä tuntuu)
Voidaanko olettaa, että masentunut pitää huolta oikeuksistaan, eli vaatii kunnollista hoitoa? Uskoisin, että Suomesta löytyy paljon yksinäisiä pillerien varassa jotenkuten hengissä olevia ihmisiä, joille terapiasta olisi hyötyä mutta he eivät jostakin syystä sitä saa/halua. Hoitoon hakeutumista ei edistä se, että harva se päivä mediassa vikistään terveydenhuollon resurssien vähyyttä ja systeemin toimimattomuutta. Valitettavan harvalla masentuneella riittää itsemurhan suunnittelulta energiaa avun hakemiseen.
Itse näin toipilaana haluaisi tehdä jotakin näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Jos tiedätte yhdistyksiä tai jotakin hyviä vaikuttamisen kanavia, niin kertokaa ihmeessä.
Anteeksi nyt tämä vuodatus, iski vain taas yksi maailmanparannuskohtaus. Varmaan vaalikuumetta, vai?
Vastaukset 1
Vanhimmat
lisätä tuohon listaan armaan ystävämme KELAn joka ei masennusta sairautena ymmärrä ja hylkää sairaspäivärahahakemukset ja sitten vaan kirjoitellaan kolumneja KELAn sivuilla kuinka positiivinen asenne auttaa selviytymään masennuksesta.... Että perseestä on!!!