Haluaisin kuulla aikuisilta asseilta ja as-lapsien vanhemmilta miten diagnoosiin päästiin ja missä kaikkialla piti käydä ennen kuin asiantunteva lääkäri löytyi. Itse olen 25-vuotias nainen ja kävin kunnallisessa terveyskeskuksessa johon minut aiemmin oli terveysneuvonnasta ohjattu. Tilanne oli pahempi kuin mitä ikinä olin ajatellut. Lääkäri ei tiennyt koko "sairaudesta" mitään ja minä en ahdistavassa tilanteessa pystynyt puhumaan paljoakaan. Tuloksena oli nolottava hysteerinen itkukohtaus varmaankin minua nuoremman lääkärin nähden. Kamalaa. Yksityisellä lääkärillä olisi ehkä helpompaa mutta en tiedä mistä pitäisi aloittaa, enkä todella halua enää samaan ahdistavaan tilanteeseen.
Diagnoosin löytyminen
Missä Tie?
61055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asumme Helsingin seudulla ja neuvolalääkäri kirjoitti lähetteen Lastenlinnan autismiosastolle. Poika oli siellä kaksi viikkoa tutkimuksissa ja tarkkailtavana. Hän oli silloin 5-vuotias. Pojallani on hyvin selväpiirteinen Aspergerin oireyhtymä, joten diagnoosi oli helppo tehdä. Lapseni pääsi koulussa erityisluokalle, jossa on muita vastaavia lapsia.
En tiedä missä aikuisten diagnooseja tehdään, ehkä keskussairaaloiden neurologisilla osastoilla? Tarvitset lähetteen neurologille ja neuropsykologille. Jos ei nuori terveyskeskuslääkärinne ymmärrä sinua, niin pyydä päästä terveyskeskuksen johtavan lääkärin puheille, niin pääset asiassa eteenpäin.
kunnallisessa voi tapahtua kaikenlaista. Juurihan oli Iltalehdessä että vauva kuoli kun lääkärinä toiminut lääketieteen opiskelija lähetti sen flunssasena kotiin, vaikka kyseessä oli aivokalvontulehdus! Tämä pistää vihaksi ja samoin sun saama kohtelu.
Sulla on kyllä oikeus saada lähete tutkimuksiin. Entä yksityinen asiaan erikoistunut neurologi? Sellaiselta saisit varmaan parhaan avun nopeasti, mutta sun pitäisi tarkistaa että on tosiaan aspergeriin erikoistunut.
Itse ramppasin psykiatrisella poliklinikalla sekä yksityisessä terapiassa vuosia ja asperger-epäilyni kuitattiin ihan olan kohautuksella. Hoitohenkilökunnalla ei välttämättä ole intressiä edes saada ihmiselle oikeaa diagnoosia. Tosi tuosta on omalla kohdallani joitakin vuosia. Tiivis Kelan kustantama kolmen vuoden analyyttinen terapia meni melko pahasti hukkaan minussa, ei voi mitään. Lääkkeistä menin erittäin huonoon kuntoon, olen herkkä lääkkeiden sivuvaikutuksille.
Mutta onnea sulle! Älä anna tuon huonon kokemuksen lannistaa!
Niin kuin edellinen kirjoittaja totesi. Ikävä kyllä Helsingin seudulla varsinkaan lasten psykiatria ei tunnista aspergeria. Espoossakaan ei nuorisopuolella konsultoida neurologeja. Mieluummin laitetaan psykoosidiagnoosi ja analyyttinen psykoterapia. En ole kuullut, että olisi aspergerissa auttanut.
Psykoanalyysiä ei enää juuri opeteta psykologian laitoksilla - Sigmund Freud kun oli väärässä lähes kaikissa ihmismieltä koskevissa väitteissään. Mutta edelleen se on voimissaan Ranskassa, Argentiinassa ja Suomessa vaikka tieteenfilosofi Karl Popper huomasi jo vuonna 1919, että psykoanalyyttiset väitteet tuntuivat aina todistavan itsensä.
Psykoanalyysi ei joutunut todelliseen testiin - sellaiseen johon Albert Einstein oli altistanut suhteellisuusteoriansa samana vuonna auringonpimennyksessä. Jos havainnot eivät olisi tukeneet Einsteinin ennustetta, suhteellisuusteoria olisi kuollut.
Sen sijaan analyytikon tulkinnat saivat jopa vahvistusta, jos potilas piti niitä järjettöminä. Sehän kertoi vain torjunnasta ja vastarinnasta. Jotkut Freudin teoriat ovat sittemmin joutuneet testiin. Oidipuskompleksista suomalainen Edvard Westermarck esitti päinvastaista kuin Freud. Nyt on tutkimusnäyttöä siitä, että suomalainen oli oikeassa.
Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että geeneillä on suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla. Autismi ja skitsofrenia osoittautuivat perinnöllisiksi aivosairauksiksi.
Monet kognitiiviset prosessit tapahtuvat aivotutkimuksenkin mukaan "alitajuisesti". Freudin "dynaaminen tiedostamatonta" ei kuitenkaan ole löydetty. Esimerkiksi muistitutkijat tietävät, ettei ihminen suinkaan "torju" traumoja, vaan muistaa ne oikein hyvin.
Freud loi itse henkilökulttinsa. Hän muka ensimmäisenä osoitti, ettei ihminen ollut valistuksen ihanteen mukainen järkiolento. Sielun pimeitä puolia käsittelivät kuitenkin jo mm. William Shakespeare, Arthur Schopenhauer ja Friedrich Nietzsche.
Miten Freud onnistui hallitsemaan läntistä kulttuuria lähes koko 1900-luvun? Yksi syy voi olla Freudin loputon muokattavuus, ehdotti Mikkel Borch-Jacobsen viime syksynä Ranskassa ilmestyneessä Psykoanalyysin mustassa kirjassa.
Psykoanalyysi tarjosi ideologian kapitalismille ja yksilöllisyydelle, toisaalta pettyneet marxilaiset löysivät freudilaisuudesta turvapaikan 1980-luvulla. Freudilla on perusteltu seksuaalista vapautumista, toisaalta leimattu homoja.
Pitkään psykoanalyysi epäili aivotutkimusta. Nyt se yrittää neuropsykoanalyysin nimissä liittoutua haastajansa kanssa.
Psykologiatieteessä Freud on kuollut. Terapiassa sitä taas uhkaa terveydenhuollon megatrendi: (kustannus)tehottomia hoitoja ei rahoiteta.
Yhteiskuntatieteissä Freudista on kuitenkin tulossa ns. klassikko, jota voi loputtomiin "tulkita". Teorian virheellisyydestä ei ole niin väliä. Kun ajattelee jotain Karl Marxia tai Émile Durkheimia, voi jopa saada vaikutelman, että teorian virheellisyys on klassikkoaseman suoranainen edellytys.
Lähde:
HS 6.5.2006
"Esimerkiksi muistitutkijat tietävät, ettei ihminen suinkaan "torju" traumoja, vaan muistaa ne oikein hyvin."
Ahaa, joo joo. Olen autistinen itse ja pidän hoitokäytäntöä noiden kuulemieni juttujen mukaan häiriintyneenä...
Mutta siitä huolimatta ihminen ei muista traumoja, jotka on syntyneet lapsuudessa.
Luonnehäiriöisiä olen seurannut ja kyllä siellä on pohjalla jotain tiedostamattomia traumoja. Omaa kokemusmaailmaa saatetaan pystyä kuvaamaan paljon normaali ihmistä paremmin, mutta mieli on hyvin rajoittunut.
Käsittääkseni ihminen ei myöskään voi muistaa asioita, joita on tapahtunut ennen jotain tiettyä ikää, sillä aivot eivät vielä olleet riittävän kehittyneet..
Se oli jossain puolen vuoden paikkeilla se ikä.
Joten nuo asiat ovat jääneet mieleen persoonaan vaikuttavina tekijöinä johtuen siitä, että henkilöllä aivojen käsittelykyky jossain tapahtumassa on ylikuormittunut.
Terveen persoonan kehittymiseen tarvitaan myös ensisijaisesti hyvä ja terve vuorovaikutus.
Assilla on tavallista heikompi kyky käsitellä asioita aivoissa, kuten voidaan havaita esim. hahmotusongelmista.
Myös vuorovaikutus on heikko, eikä joissain tapauksissa edes tunnista kommunikaatiota kovin hyvin.
Ovatko nämä piirteet syys vai seuraus, on kysymys. Minä olen sitä mieltä, että kaikille ihmisille ei assia voi tulla, siihen tarvitaan oikeat perintötekjät, mutta niiden piirteiden laukaisemiseen tarvitaan jokin kokemus varhaislapsuudessa.
Oli miten tahansa, AS on jokatapauksessa täysin mahdotonta hoitaa kaiken logiikan mukaan.
Myös Freudilainen terapiamuoto käsittää terapian turhaksi.
Freudilaisen terapian käyttäjät eivät. Mutta kuten jo olen sanonut, he tekevät sitä rahasta, eivät tahdosta.
"Jos havainnot eivät olisi tukeneet Einsteinin ennustetta, suhteellisuusteoria olisi kuollut."
Kaikki teoriat tulee aina rajata sekä tiettyyn materiaaliseen alueeseen, että tiettyyn subjektiiviseen käsitykseen.
"Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että geeneillä on suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla."
Kaksostutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että samanmunaisista kaksosista on joissai tapauksissa vain toisella As.
"Sielun pimeitä puolia käsittelivät kuitenkin jo mm. William Shakespeare, Arthur Schopenhauer ja Friedrich Nietzsche."
Kuitenkin näiden henkilöiden psykologisista mietelmistä suurin tutkimustulos saadaan selvittämällä, miksi he kokivat asiat, kuten väittivät niiden olevan...
Eli heidän ajatuksensa ovat subjektiivisia.
Esim. Nietzschellä oli luonnevikaa ja aspergeria ja mietti siltä pohjalta maailmaa.
"Pitkään psykoanalyysi epäili aivotutkimusta. Nyt se yrittää neuropsykoanalyysin nimissä liittoutua haastajansa kanssa."
Mikään suuntaus ei ratkaise mielentutkimuksen ongelmia, vaan ainoastaan tuo uusia illuusioita. Kaikkia teorioita voidaan manipuloida ja käyttää väärin.
Lisäksi tähän sopii Nietzschen lause, että vakaumukset ovat suurempi uhka totuudelle, kuin valheet.
Emmekä ole oppineet mitään edes hänen vanhoista ja alkeellisista tutkimuksistaan keskittyessämme totuuden sijasta merkityksettömiin tutkimusideologioihin.
Mikään teoria ei voi vastata totuutta ja siksi mitään teoriaa ei tul seurata totuutena.
lähetteen TAYSin yleispsykiatriselle. Tosin tarvitsi hakea toinen lähete ennen kuin meni läpi. TAYSissa kohtelu oli ok. Kävin siellä tekemässä testejä, haastattelussa sekä kirjoitin oman elämänkerran. Siellä eristyvä persoonallisuushäiriö vaihtui aspergerin oireyhtymäksi.
Kannattaa olla sinnikäs. Jos ei eka lääkäri reagoi mitenkään, mene toiselle. Yksityinen maksaa. Tuo TAYSin tutkimus ei maksanut mitään.