Osaako joku sanoa onko isovanhemmilla mitään oikeuksia lapsenlapsien suhteen?
Mitä tehdä kun isovanhempi näkee että lapsi oireilee todella pahasti, omat vanhemmat ei halua nähdä/myöntää ongelmaa, pitävät vaan lasta huonosti käyttäytyvänä ja lisäävät kuria ja rangaistuksia.
Voinko tehdä jotain?
Mitä tehdä kun isovanhempi näkee että lapsi oireilee todella pahasti, omat vanhemmat ei halua nähdä/myöntää ongelmaa, pitävät vaan lasta huonosti käyttäytyvänä ja lisäävät kuria ja rangaistuksia.
Voinko tehdä jotain?
Vastaukset 55
Vanhimmat
Hyvin vaikeaa tehdä mitään. Minulla on sama ongelma, lapsenlapsi on huonolla hoidolla, mutten voi tehdä mitään. Täälläkin olen yrittänyt kysellä neuvoja, mutta pelkkää haukkumista, irvailua ja pilkkaa olen saanut osakseni pienten lasten äideiltä.
Olen hyvin surullinen pienen lapsen puolesta, itkettää ja tekee pahaa. Sosiaalitoimistoonkaan en uskalla soittaa epäilen, että he eivät usko kertomustani koska lapsen äiti on hyvin taitava manipuloija käy työssä ja päällisin puolin hyvin kaunis ulkoinen olemus ja käytös. Hän siis on näyttelemisen mestari.
Ja pelkään kovasti lapsen äitiä, hän on jo minut kerran pahoinpidellyt. Olen isoäiti ja nämä pienten lasten nettiäidit ovat antaneet sen neuvon, että lapsia ei tarvitse hoitaa hyvin ja että pitää pysyä erossa.
Lastensuojeluilmoituksen voit tehdä nimettömänä. Sos.työntekijällä on vaitiolovelvottisuus, eli kukaan ei saa tietää ilmoituksen tekijää. Jos jätät ilmoittamatta, niin ainakin voit muhia vain omassa surkeudessasi ja olla huolissasi - tekemättä kuitenkaan mitään.
Sinun tehtäväsi ei ole huolehtia siitä, mitä kuuluu sos.työntekijän ammatillisuuteen, eli tulevatko he mahdollisesti manipuloiduiksi vai eivät. Yleensä yksi ilmoitus ei edes johda vielä kovin suuriin toimiin, ehkä edes tarkistuskäyntiin. Ilmoittamalla voit vaikuttaa sen mikä mahdollista on ja jättää itsesi surkuttelun sikseen.
Tiedän, että ehkä sieltä vain soitetaan sinne kotiin, tai jotain muuta vastaavaa, ja tämä lapsen äiti arvaa ilmoituksen tulleen minulta, joten en todellakaan uskalla. Yksi sormi on jo murtunut ja lapsen isällä huumetausta. Lapsen isä ei ole ollut puoleen vuoteen tekemisissä tuon perheen kanssa, mutta sellaisesta ei koskaan tiedä. Kaupungilla tämä mies tulee vastaan minua välillä ja huutelee silloin todella pelottavasti minulle.
jos tuollaista on tapahtunut, sinun on ehdottomasti unohdettava itsesi ja omat pelkosi ja otettava yhteyttä lastenvalvojaan tai jonnekkin missä asialle voidaan tehdä jotain.
Se on sinun VELVOLLISUUTESI jos tiedät tuollaista tapahtuvan, tai edes epäilet vahvasti !
Se on helppo toisen sanoa.
siis tyttäresi? Lapsen isä ei ainakaan näytä olevan poikasi.
jos et salli neuvoja antaa.
Jos pidät omaa "turvallisuuttasi" tärkeämpänä kuin lapsenlapsen niin ole vain omissa oloissasi ja anna lapsen kärsiä.
Tytär 29v. ollut ihan normaali ennen, nyt muuttunut pikkuhiljaa oudoksi. Ja turha alkaa taas haukkumaan että millaiseksi olet kasvattanut. En usko että kasvatuksesta olisi kiinni, vaan että hänellä on masennus.
En todellakaan kysele sulta neuvoa, annan neuvon lähinnä ap.lle. Siis jos hänestä tuntuu, että lasta kuritetaan jotenkin liikaa, ei kannata mennä puuttumaan, voi lähteä oma henki tai sormi murtua.
Minulla on jo niin paha olo, että sinun ei sitä todellakaan tarvitse enenpää haukkumisillasi lisätä, se ei voi tästä enää pahentua.
luulin vastaavani ap.lle, sorry.
Mutta toistan sinullekin. Aikuisen ihmisen ei pidä alkaa pelokkaaksi ja ajatella vain itseään jos tietää pienen lapsen oilevan vaarassa.
Mitä jos olisi omastasi kysymys ja kukaan aikuinen ei puuttuisi.
Meidän kaikkien velvollisuus on auttaa ja puuttua tuollaisiin väkivaltaisuuksiin.
Syyllistämällä uhria ja moralisoinnillasi aiheutit vain sen että ongelmasta en enää voi keskustella. Siinä oli sinun apusi, että kiitos vaan.
Uskon, että olet varmasti todella peloissasi. Ei vain siksi, että lapsen lapsesi on vaarassa, sinä itse, vaan myös tyttäresi vuoksi.
En siis todellakaan ihmettele, että olet haluton tekemään ilmoitusta.
Yritän kuitenkin vielä perustella, miksi sinun kannattaisi yrittää voittaa pelkosi. Lapsi ei pysty itse itselleen apua hankkimaan. Lapselleen vahingoksi oleva vanhempi ei ole sitä pelkästään lapsuusaikana, traumat säilyvät pitkälle aikuisuuteen, jopa vanhuuteen asti. Nyt lapsuudessa lapsenlapsellesi luodaan tulevaa elämää, joka on pahasti vaarassa perheongelmien vuoksi. Kun itsekin pelkäät jo tytärtäsi, niin kuvittele, millaista kauhua kokee pieni, joka joutuu elämään väkivallan yhan alla koko ajan. Sillä varmaa on, että väkivalta on läsnä arjessa, tyttäresi kohdistettua sitä jo sinuunkin.
Toisekseen, myös tyttäresi tarvitsee apua. Sitä apua hän voi saada vain ammattilaisilta. Ammattilaiset eivät pääse auttamaan, elleivät he tiedä ketä auttaa.
Tyttäresi tai lapsen isä toki voivat arvailla kuka ilmoituksen on tehnyt lastensuojelulle. Se voi silti ihan yhtä hyvin olla huolestunut naapuri tai joku muu ihminen, joka on ollut heidän kanssaan tekemisissä. Sinun ei tarvitse myöntää mitään!
Kiitos kauniista sanoista.
Onko isoäiti uhri, jos lapsen sormi on murtunut?
Lapsi on ilmeisesti ongelma.
että jos sinusta tuntuu vaikealta soittaa sos.virastoon, niin jutteles neuvolan tädin kanssa, jos lapsi vielä käy neuvolassa. Neuvolassa voidaan tehdä omat päätelmät kertomuksesi pohjalta ja he sitten päättävät myös ilmottamisesta eteenpäin. Myös neuvolassa vaitiolovelvollisuus. Siten ehkä pääsisit pälkähästä, kun se olisi ikäänkuin neuvolan "keksimää".
Terv. mumi myös
Mummu on pahoinpidelty mummum sormi on murtunut. Mummu on avuton uhri. Lue tekstit äläkä keksi omiasi.
Tee rohkeasti vaan lastensuojeluilmoitus, ja jos haluat huoltajuuden itsellesi, ilmaise halukkuutesi heti huoltajaksi. Itse olen toiminut tyttäreni ja lapsenlapsen tukihenkilönä vuosikausia, ja käytännössä olen heidän molempien huoltajansa.
Oikeasti. Vakio-valittaja näillä sivuilla, aina sama laulu. Kyllästyttää....
No, miksi luet sitte ja vieläpä vastailetkin. Onpa tylsää.
Että tätä palstaa käytetään seläntakana parjaamiseen.
Olen keskustellut tuon alkuperäisen kanssa jo edellisissä aloituksissa, ja sama parjaaminen sen kun jatkuu...
Jos ilmoittaa jostain epäkohdasta nimettömänä, niin siihen ei taatusti reagoida, ellei sossutädeillä ole jo aavistusta epäkohdista.
Isoäidin tekemään ilmoitukseen voivat jo reagoidakkin.
Ajatelkaa nyt pelkästään sitä lasta.
jos huomaat, että lapsella ei ole asiat hyvin sinun täytyy ottaa yhteyttä häntä hoitavaan lääkäriin tai neuvolaan jos vanhemmat eivät sitä halua.
Jokaisen meidän velvollisuus on puuttua asioihin kun on kysymys lapsen hyvinvoinnista, ellei lapsen vanhemmat sitä tee.
Jos lapsen asiat ovat huonosti, niin ilmoituksen voi aina tehdä joko soittamalla sostoimistoon (nimetön lastensuojeluilmoitus) tai jos tietää perheen käyvän neuvolassa, niin kysymällä apua sieltä.
"Isovanhemman oikeudet" on huono termi siinä mielessä, että isovanhemmalla ei ole sen kummempia oikeuksia toiseen ihmiseen, edes lapseen. Toista ihmistä (tässä tapauksessa lasta)kohtaan ei _kenelläkään_ ole oikeuksia vanhempien yli, paitsi asiaan vihkiytyneillä viranomaisilla jotain. Silloinkin pyritään aina ottamaan vanhemmuus huomioon, tukemaan sitä ja siten vaikuttamaan lapsen oloihin. Vanhemmat ovat aina ne vastuulliset (ja siten "oikeutetutkin") henkilöt lapsensa suhteen.
Isovanhemmalla yksityishenkilönä ei mitään sen kummempia oikeuksia ole. Sanotaanko ennemmin, että tavallinen kansalaisvelvollisuus huolehtia lähimmäisistään.
Mielestäni ei pitäisi ollenkaan puhua oikeuksista kun on kysymys pienistä lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan. Pitäisi puhua velvollisuuksista joita meillä kaikilla heitä kohtaan on.
Kyse on nyt siitä että lapsi oirehtii tosi pahasti, koulussakin kiinnitetään asiaan huomiota, jälki-istuntoja ja huomautuksia, kuitenkin niin että lapsen oirehtiminen on lapsen huonoa käytöstä.
Lapsen äiti, jos hänelle jotain sanoo, kehottaa pitämään huolta vain omista asioistani, ja että kurilla nuo oirehtimiset hoidetaan.
Lapsen isä on alkoholisti, väkivaltarikollinen, lapsi näkee ja kuulee kotonaan kaikenlaista, nyt isä kuitenkin taas kerran heitetty ulos.
Ovat käyneet aikaisemmin perheneuvolassa (koulusta passitettu), siis lapsi ja äiti, mutta äiti ei totuutta kodin asioista siellä kerro, haluaa pitää ulkokuoren puhtaana, siis syytetään lasta, hänessä itsessään ei ole vikaa.
Lapsi kun tuli minulle toissa viikonloppuna, oli tosi hermostunut, hyppi ja kiljui, heitteli ruokia seinille, välillä leikki vauvaa ja sössötti, oli siis koko ajan huomiota hakemassa, ja on jo koululainen.
Kotona on tosi tiukka kuri, joka asiasta huudetaan ja rähjätään lapselle, lapsi sanonut minulle että ei hän välitä, on tottunut siihen.
Voihan olla että olen väärässä, niin ainakin minulle jatkuvasti toitotetaan.
Niitä oikeuksia perään siksi että voiko lapsen äiti kieltää minulta lapsen tapaamisen?
Voi kieltää. Minulta kielsi tapaamiset kun aloin sanomaan mielipiteitäni. Samanlainen tapaus sinulla tuntuu olevan hieman kuin minullakin, pikkuhiljaa ongelmat pahenivat, mutta tässä mun tapauksessa lapsi on vielä päiväkodissa.
Minun tapauksessa lapsen äiti on myös ihan viksun oloinen.
Niin, yksi neuvo tosiaan on että älä ilmaise mielipiteitäsi, pahennat todellakin vain asiaa ja saat vanhemmat kimppuusi kuten minun tapauksessa kävi. Yritä ennemminkin salaa tehdä lastensuojeluilmoitus nyt heti, koska sitten kun olet alkanut siihen kaltoinkohteleminseen puuttua on sinun mahdollisuutesi heikommat. Nyt vielä ehkä voit sen nimettömänä tehdä. Valehtele vaikka olevasi naapuri.
Niin, omasta mielestäni myöskään ei voida puhua oikeuksista, kun puhutaan toiseen ihmiseen kohdistuvista asioista. Kenelläkään ei ole oikeuksia toiseen ihmiseen, paitsi vanhemmilla alaikäiseen lapseensa johtuen vastuuvelvotteista.
Siksi ajatus velvollisuudesta puuttua tilanteisiin tuntuu itsestäni oikeammalta kuvaukselta kuin oikeus puuttua. Isovanhemmilla ei siis varsinaisesti ole mitään oikeuksia lapsenlapsiinsa, vanhemmat (ovat sitten millaisia vain) voivat halutessaan vaikka kieltää kaikki tapaamiset.
Edelliseen viitaten juuri neuvoisinkin, että jätät kommentoinnit heidän perhe-elämästään yksityishenkilönä/ isovanhempana tekemättä. Voit kieltäytyä tukemasta esim isän päihdeongelma, esim siten, että et suostu tapaamaan häntä ollenkaan humalaisena. Älä kuitenkaan katkaise välejä perheeseen, voit olla lapsen ainut todella aikuinen välittävä roolimalli. Älä arvostele, neuvo tai puutu. Älä edes kommentoi, vaikka sinulle alettaisiin "tilittämään"; sano kylmästi, että nämä ovat teidän perheen sisäisiä asioita jotka teidän pitää selvittää keskenänne.
Hiljaisuudessa/ salassa voit tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos olet todella huolissasi siitä, mitä lapsenlapsesi kotona tapahtuu. Tällöin koko perhe saa apua tilanteeseen.
Sama virsi aina vaan...
Säälin tytärtäsi todella, on SINUSSA kestämistä.
Oikeasti minäkään en antaisi lasteni sinua tavata.
Häpeäisit juttujasi, minuakin hävettää niitä aina lukea.
Se häpeäminen onkin se sinun ongelmasi, miten siitä pääsisit eroon, en osaa sinua auttaa, mutta toivoisin, että jos joku toinen osaisi. Minua ei hävetä, koska en ole tehnyt koskaan mitään väärää kenellekkään.
Toivottavasti tätä lukee sitten joku isovanhempi, annan pienen vinkin. Älä sotke heti alkuun välejä käytökselläsi, eli älä tunge nenääsi liikaa perheen asioihin. Pystyt kyllä olemaan tukena ilman saarnoja ja sotkematta viranomaisia mukaan kuvioon, näin sinusta ajatellaan lämpimästi ja apusi varmasti kelpaa . Ja mikä sinun kannaltasi tärkeää: saat paljon yhteisiä hetkiä lapsenlapsesi kanssa, ja siitähän näissä oikeuksien vaatimisissa yleensä on kysymys.
Kuinka voit olla noin lapsellinen. Sinun neuvosi ei päde. Kukaan isovanhempi ei todellakaan nenäänsä mihinkään omaaa ilkeyttään tunge. Ja ne saarnat mitä olet itse kuullut saat itse pitää itselläsi sinä olet ne varmasti tuon näsäviisautesi vuoksi ansainnut.
Näissä kahdessa tapauksessa negatiivinen kehitys on tapahtunut vuosien aikana, eikä mitään "älä sotke alkuun välejäsi". Vuosikausia sitä auttamista joutuu harjottamaan asianomaisen vanhemman pyynnöstä. Mutta kun kierre on alaspäin spiraalina, ei kukaan pysty lämpimästi ajatellen tukemaan 24h vuorokaudessa. Jossakin on jokaisen auttamisen raja. Viittä vuotta ei kukaan pysty sitä kehitystä katselemaan yrittämättä keskustella ongelmista.
Älä puutu asioihin joihin et kykene neuvoja antamaan.
Voimia sinulle huolestunut mummo. Olet varmasti joutunut kestämään uskomattomia huolia ja murheita. Minullakin oli heittiö limanuljaska vävy ja tiedän kuinka raskasta se on se vuosikausia auttaminen.
Nyt varsinkin sinulla on todella äärimmäisen raskasta, kun lapsi jo oirehtii ja on jo koululainen. Itselläni on niin pieni lapsenlapsi, että ei vielä oireile, ja tytär on saanut asioitaan kuntoon ainakin toistaiseksi.
Itse haluaisin lapsenlapsen huoltajuuden virallisesti itselleni, koska olen hänen huoltajansa käytännössä.
niin synnitön ja hyvä ihminen olet.
Miks helvetissä sitte täällä parjaat ihmisiä?
ota lääkkees ja kato peiliin.
Lopeta tuollainen suunsoitto ja kiroilu, täällä me kaikki yritämme auttaa hädässä olevia lapsia. Ja turhaan kadehdit, yritämme varmasti auttaa sinuakin, kun kerrot ensin, miksi on noin paha olla.
Olen itsekin ollut aikanaan aika asiansa sotkeva äiti... jota määräiltiin. Ja kun ei silloiin pystynyt perhettään ja asioitaan hoitamaan tavalla, jota kaikki tuntuivat odottavan, rakensin myös "kulissit", jotta kaikki näytti hyvältä. Kunnes tuli se päivä jolloin riitti: eräs läheinen tuli luo, otti hartioista ja halasi kun ärähdin lapselle. Hän sanoi vain, no niin, tules tänne ja jotenkin kaikki purkautui isoon itkuun. Ja se muutti asiat. Ensimmäisen kerran tajusin ettei nyt arvostellakkaan, vaan halutaan auttaa ja lohduttaa. Voisiko tästä olla kysymys myös tyttäresi kanssa? On tosi nöyryyttävää myöntää erehtyneensä suhteessaan jälleen kerran. Ja tärkeintähän on että voit kuitenkin tukea ja auttaa lapsenlastasi, niin minä teen nyt omilleni, niin lapsille kuin lastenlapsilleni. Välillä saatan kysäistä, että ootko ajatellut että jos tekisitkin näin... Ja annan asian hautua. Aina on selvitty, vaikka takana on paljon pelättyjä ja valvottuja öitä, onneksi nyt ohi. Silloin oli vaan puututtava rajulla kädellä, ensin pyuhuen asiallisesti ja PERUSTELLEN kantani, minkä jälkeen soitin paikalliseen perheneuvolaan. Kysyin neuvoja lähinnä omaan suhtautumiseeni, ja samalla valaisin tilannetta sinnepäin. Alkoi painajainen purkautua pikkuhiljaa. Voimia sinulle, tiedän että myös lapsesi on sinulle tärkeä. Ja koita luottaa itseesi, olet kuitenkin osaltasi jo tehnyt paljon. Ja auttaahan sinkin vain haluat.
vastausta kuin kiroilut.
Jos kerta omaa järkeä ei Sinulla ole.
Minäkään en kestä tuollaista oman sukulaisen häpeämätöntä parjaamista. Ja tämä ei ole ainut aloitus kyseisellä henkilöllä.
Menisi hoitoon.
Tytär raukka on hänellä kestämistä. Sääli häntä.
Sinulle ei lapset näköjään merkitse mitään, ei kait ole enää väliäkään, sulta kun ne on jo huostaanotettu.
Oi, mutta onhan se kuitenkin kiva, että kunnioitat sen verran että kirjoitat sinä sanat suurella alkukirjaimella. Hienoa, onhan sinulla sentään jotain kunnioitusta vanhempaa ihmistä kohtaan. Se tulee kuin tuleekin silti sietä sinun alitajunnastasi. Taisi mamma joskus antaa senverran piiskaa että jotain meni siltikin ihan sinne perille. Hyvä.
Jostain mielesi synkistä sopukoista otat mielikuvitus tarinoita, kuten että minun lapseni olisivat huostassa. Juuri tuota mielikuvitustasi tarkoitan. Samallalailla puhut mututietoa tyttäresi tilanteesta.
Anna hänen olla rauhassa. Hän nyt ei vaan halua antaa lapsiaan Sinulle hoivaan. Kaippa hänellä on syynsä.
Kaikki sympatiani tyttärellesi.
ei vanhempaa. Ikääsihän en tiedä. Se kuuluu hyviin tapoihin, vaikkei vastapuoli sitä ansaitsisikaan.
Lueppa oma tekstisi ja mieti miten kukaan voi olla noin ilkeä ja ylimielinen.
Keksit ihmeellisiä asioita täysin vieraista ihmisistä. Jos et ole vielä hoidossa, hakeudu nopeasti.
Vain sinä pystyt parempaan ylimielisyyteen. Mutta kun sinä oletkin täydellinen.
Mutta sinähän oletkin vain täydellinen.
lastenlapsiin. Ei enempiä oikeuksia kuin kehenkä muuhunkaan lapseen/lapsiin.
velvollisuuksia vain. ei oikeuksia.
lapsella on oikeus saada hyvää hoitoa kaikilta osapuolilta.
jos epäilee lasta pahoinpideltävän /laiminlyötävän henkisesti tai fyysisesti. Sama valvollisuus on esim. naapurillakin!
Tabu on se että äiti ei koskaan vahingoita lastaan, ja siihen uskoo kaikki.
Se että lapsi vahingoittaa äitiä on jo läheis yleinen käsitys. Vain äidit vaikenevat.
ja se on todellakin todistettu jo moneen kertaan miten äidit voivat vahingoittaa lapsiaan. Aivan kammottavia asioita on satu viimeaikoinakin lukea.
On enää isovanhemmat, joiden teoista ei ainakaan ole julkisuudessa puhuttu. Eli onko niin, että lapselle turvallisin paikka on isovanhempien luona. Isovanhemmat ovat ne, kehen lapsi vaoi enää luottaa.
Tuolta kantilta en todellakaan ollut itse huomannut ajatella, sehän on selvä tilastollinen fakta, että äiti on lapselleen vaarallisin henkilö. Ja isovanhempien lapsenlapsilleen aiheuttamista pahoinpitelyistä tai henkirikoksista en ole koskaan lukenut tai kuullut.
Seksuaalista hyväksikäyttöä sitten senkin edestä, katso vaikka tilastoja. Tosin ne ovat vain jäävuoren huippu. suurin osa ei koskaan tule poliisitutkintaan asti.
yhteyttä. Muista kertoa, että epäilet äidillä pahaa masennusta ja siksi olet huolissasi koko tilanteesta, ettei ole tarkoituskaan syyttää ketään, vaan saada apua molemmille.
Lisäksi, yritä pitää mahd. hyvät välit heihin, että lapsi voisi olla luonasi useammin. Pyydä niin usein kuin mahdollista ja yrität saada lasta tuntemaan olonsa turvalliseksi ja siten myös rauhottumaan. Älä vaan arvostele äitiä lapselle sen enempää kuin isääkään, sillä saat vain lapsen itseäsi vastaan. Älä yhdy arvosteluun, vaikka lapsi itse alottaisi, sanot vaan jotain esim. että tuntuuko siltä tai oletko sitä mieltä jne. siten saat lapsen kertomaan lisää. Jos arvostelet vanhempia, niin lapsen suu menee lukkoon, etkä koskaan saa tietää totuutta. Lisäksi hän kertoo kotona mitä olet sanonut ja voi olla ettei enää halua tulla luoksesi ollenkaan. Omat vanhemmat on lapsille aina tärkeimmät vaikka olisivat minkälaisia. Lapsi itse saa arvostella, mutta ei ulkopuoliset.