sanoa suorat sanat, päin naamaa ja yhtään sanaa nielaisematta.
Kun joku, leikin varjolla, asettaa kyseenalaiseksi minun älykkyyteni, minun osaamiseni, minun elintyylini; kasvattamani lapset tms. Olipa hän sitten kuka tahansa.
Kateushan on kansantauti; samoin pohjaton uteliaisuus; mutta ennen kaikkea kateus.
Hitsit, kun uskaltaisi vetäistä päin naamaa jonkun oikein keljumaisen vastauksen tai kommentin. Mutta; hän, joka sanoo mitä haluaa, saa kuulla mitä ei halua.
Toisaalta taas: Pieni Niisku-Myy;n pelko ei olisi joillekin tallaajille yhtään pahaksi. Pelolla tarkoitan toisen ihmisen kunnioittamista.
Ehkä olen huumoritajuton, mutta eikös rajojaan voi puolustaa?
Kiltti tyttö -syndroma on sieltä ja syvältä. Opetetaan tenavillemme myös sana "EI". Opetetaan heitä pitämään puolensa. Se oppi ei nykyajan maailmassa mene hukkaan :/
Toisaalta; täällä tallataan vain hetki. Elämän lanka on mahdottoman ohut. Meillä jokaisella on oma suoritus. Elämästä on oikeus myös nauttia; luoda se sellaiseksi, kuin minusta itsestäni tuntuu. Kukaan muu ei sitä tee.
Hyvää viikonloppua! Nauttikaa siitä, että ollaan elossa!
Kun joku, leikin varjolla, asettaa kyseenalaiseksi minun älykkyyteni, minun osaamiseni, minun elintyylini; kasvattamani lapset tms. Olipa hän sitten kuka tahansa.
Kateushan on kansantauti; samoin pohjaton uteliaisuus; mutta ennen kaikkea kateus.
Hitsit, kun uskaltaisi vetäistä päin naamaa jonkun oikein keljumaisen vastauksen tai kommentin. Mutta; hän, joka sanoo mitä haluaa, saa kuulla mitä ei halua.
Toisaalta taas: Pieni Niisku-Myy;n pelko ei olisi joillekin tallaajille yhtään pahaksi. Pelolla tarkoitan toisen ihmisen kunnioittamista.
Ehkä olen huumoritajuton, mutta eikös rajojaan voi puolustaa?
Kiltti tyttö -syndroma on sieltä ja syvältä. Opetetaan tenavillemme myös sana "EI". Opetetaan heitä pitämään puolensa. Se oppi ei nykyajan maailmassa mene hukkaan :/
Toisaalta; täällä tallataan vain hetki. Elämän lanka on mahdottoman ohut. Meillä jokaisella on oma suoritus. Elämästä on oikeus myös nauttia; luoda se sellaiseksi, kuin minusta itsestäni tuntuu. Kukaan muu ei sitä tee.
Hyvää viikonloppua! Nauttikaa siitä, että ollaan elossa!
Vastaukset 13
Vanhimmat
...vilpitöntä myötuntoa sinua kohtaan. Tällä palstalla saa todella tyrmistyttäviä vastauksia mukamas aikuisilta fiksuilta ihmisiltä.
Hyvää viikonloppua niinku-myylle
tomppa
Kiitos, Tomppa!
Saahan täällä palstallakin monta kertaa kuulla kunniansa, mutta kyllä ihan "oikeaan" elämään minä kaipaisin "otetta". Sellaista meinikiä, että "Minäkin olen ihminen ja tällä ihmisellä on oikeus puhua suunsa puhtaaksi; puolustautua jne".
En osaa suuttua! Sillä tavalla kunnolla!
ja se on myös sinun vahvuutesi. Jos joku toinen on ilkeä, se ei ole vahvuus, vaan pienuus. Ja usko pois, hän siitä kärsii eniten.
Kyllä jokaisella on oikeus sanoa suorat sanat, silloin kun sietoraja ylittyy. Kokeile :) Jos ei muuta, niin käännä hänelle nenä pystyyn ja kävele pois. Ööh, siis älä käännä hänen nenää..
Kenethän ottasin uhriksi? Onhan se tietty epäaikuismaista suuttua. Vai onko???
Minä suutun, silloin kun todella suutun, tosi huonolla tavalla. Pistän pelin seis. En puhu mitään. Jos alan puhua, niin alan myös itkeä..
Äh!
Tiedätkö, monessa tapaa tunnistan itseäni. En osannut myöskään suuttua, vaan aloin itkeä.. sepäs vasta noloa on. Uskon kuitenkin että jokainen ihminen joka tulee vastaan, opettaa meille jotain. Ehkä sinun eteesi tuodaan tällaisia pellejä kunnes olet oppinut suojelemaan itseäsi?
Toinen asia mikä minua on auttanut, on se, että kaikkien ei tarvi pitää minusta. Ihmisillä on luontainen halu miellyttää, mutta jos teet parhaasi, eikä se kolahda, niin minkäs voit? Kun hyväksyy tämän, on helpompaa välillä ottaa haukkumisia.
Miten sinä suutut? Annatko tulla takaisin sitä mukaa, kun herne menee nenään, vai keräätkö kunnon latauksen, jonka päästät ulos samalla kertaa?
Vai naputatko hiljaa, mutta tehokkaasti ;)
Minä itse kuulun noihin kunnon lataus ja sitten... joskus vuosien päästä :)
niin usein olen jo laukomassa eräälle ärsyttävälle tyypille takaisin, mutta sitten peräännyn. En halua "sotatilaa" käyntiin työpaikalla, etenkään kun on muitakin kuuntelemassa. Mutta olen sitä mieltä, että joskus jonkun olisi hyvä pistää tämä henkilö aisoihin, kun mitään itsekontrollia hänellä ei tunnu olevan.
Minusta on niin käsittämätöntä, kuinka ihmiset ovat kateellisia toisilleen. Eikö voitaisi olla iloisia toisten menestymisestä, lahjakkuudesta, ostoksesta, kovan työn aikaansaanoksesta tai ulkomäköön liittyvistä asioista? Miksi tuntuu siltä, että naapurin uusi mersu on jotenkin itseltä pois? Niin ja miksi näillä edellämainituilla asioilla pitää kerskailla, miksei niistä voi kertoa normaalisti, asiat asioina -tyyliin.
Kalle Kustaalle tais tulla viimeyönä
koti - ikävä, kun pakkas ilkeydet
mukaansa ja otti ritolat.. :DD
Hyvää viikonloppua Sinullekkin
ja nautitaan kirjoittamisesta.. :))
on käynyt niin että sinä olet tehnyt aloituksen ja kun siihen on vastattu niin et huomioi niitä ollenkaan,vain niitten harvojen ja valittujen.
Miksi?
Tekoni ei taatusti ole harkittu. Anteeksi. Aikapula iskee hyvin usein.
Sä voisit katsois tempaista tähän mulle sellaisen vastineen, jossa sä niinku haukkuisit mut mielestäsi ihan lyttyyn. Sitten mä arvioisin sun suorituksen ja sitten kehittäisin siinä sun kykyä vastaanottaa näitä netti-iskuja ja selviytyä sanailuista aina voittajana. Mitäs siihen sanot?
Eräs suuresti arvostamani mieheni sukulainen ihmetteli isoon ääneen, eikö nyt jo yksikään kissoistamme ole sairas tai kuollut - kuinka ylipäätään viitsimme niitä hoitaa!
Selitin hänelle, että olen jo lapseni kasvattanut, enkä ylipäätään ole koskaan ollut kovin "lapsirakas" (muiden lapset), vaan olen aina ollut tavattoman "eläinrakas".
Kissani ovat nyt "lapsiani" ja rakastan heitä täysillä.
Hän ei tarkoittanut pahaa, mutta ajattelin selvittää Hänelle kertaheitolla, millainen ihminen olen - muuttakoon sitten käsitystään minusta ihan vapaasti! Pah!
purkavat pahaa oloaan siihen.
Itse olen myös se kiltti jolle jotkut niin sanovat että sattuu ja paljon, mutta ajattelen että autoin tuota loukkaajaa, hän sai purettua paineitaan ja en kauaa mieti hänen loukkauksiaan vaan ajattelen ELÄMÄ ON LIIAN LYHYT NEGATIIVISILLE TUNTEILLE, ne vie voimia ja energiaa liikaa.Siksi kannattaa tuhlata sitä positiivista ajattelua ja TUNTEITA! itse en sano takaisin enkä edes ajattele tekeväni niin.
Kateus ja panettelu on juuri sitä tuhlaamista huonoa sellaista, ne jotka niin tuntevat ovat todella sairaita, ja kärsivät tunteesta, siitä on kai vaikea päästä ja luulen että nekin tunteet on opittu kotona ja niihin on suhtauduttu väärin, eikä ole opetettu oikein asennoitumaan niihin.
Toisaalta hyvä, pahempi olisi kai jos ei tuntisi mitään vaan kaikki olisi yhdentekevää.
Suosittelen hillitse tunteesi, vaikka vaan toisen kiusalla älä anna kiusaajan huomata että se sattuu, siitä hän nauttisi enemmän.