Välillä kiroan perhettäni, johon olen syntynyt. Kiroan omaa huonoa tuuriani ja sitä, etten ole tehnyt asialle mitään. Mistä olisin edes voinut tietää, että asiat on muka niin huonosti, kun voin hyvin ja vauva voi hyvin?! Arvot ovat aina olleet hyviä, mutta namit maistuvat paremmin kuin hyvin. Ei kenenkään elimistö kestä sellasta, tiedän sen, mutta kun olen raskaana (jankutan itselleni) Silloinhan kaikki sallitaan. HAH! Seurattu on koko raskauden ajan painoa, mutta ei siinä nousussa ole ollut mitään vikaa. Eikä missään kokeissa eikä testeissäkään. Olen siis terve. Tai siis olin.
Sokerirasituksen jälkeen mut haluttiin jorviin seurantaan ja vain yksi arvo viidestä oli normaali, muut ylittivät rajan enemmän tai vähemmän. Nyt pitää mennä naistenklinikalle ja saan insuliinihoidon. "Sulla on diabetes" Yksi lääkäreistä sanoi mulle tänään. En voi uskoa, että sairastuisin siihen nyt. Näin nuorena. Ihan tyytyväinen olen, että pääsen pois jorvista, parempaan paikkaan synnyttämään, mutta enhän mä halua olla sairas, niinkuin ei kukaan varmaan. Vauva voi hyvin, ja mä voin hyvin. Tuntuu, että mä olen vääränlainen ja ainut. Mieheni takia mun täytyy esittää vahvaa, ettei muka uutiset ole niin pahoja. Pitää olla rauhallinen ja tyyni, ettei mies ala panikoida. Koska tiedän sen pelkäävän mun puolesta. Mä en halua olla koko elämääni riippuvainen jostain lääkkeestä. Mä en halua, että joku päivä mä en voikaan huolehtia itsestäni ja vauvasta, koska en pysty liikkumaan. Voisi ehkä sanoa, että mä olen hukassa.
Sokerirasituksen jälkeen mut haluttiin jorviin seurantaan ja vain yksi arvo viidestä oli normaali, muut ylittivät rajan enemmän tai vähemmän. Nyt pitää mennä naistenklinikalle ja saan insuliinihoidon. "Sulla on diabetes" Yksi lääkäreistä sanoi mulle tänään. En voi uskoa, että sairastuisin siihen nyt. Näin nuorena. Ihan tyytyväinen olen, että pääsen pois jorvista, parempaan paikkaan synnyttämään, mutta enhän mä halua olla sairas, niinkuin ei kukaan varmaan. Vauva voi hyvin, ja mä voin hyvin. Tuntuu, että mä olen vääränlainen ja ainut. Mieheni takia mun täytyy esittää vahvaa, ettei muka uutiset ole niin pahoja. Pitää olla rauhallinen ja tyyni, ettei mies ala panikoida. Koska tiedän sen pelkäävän mun puolesta. Mä en halua olla koko elämääni riippuvainen jostain lääkkeestä. Mä en halua, että joku päivä mä en voikaan huolehtia itsestäni ja vauvasta, koska en pysty liikkumaan. Voisi ehkä sanoa, että mä olen hukassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Raskausdiabetes ei tarkoita sitä että loppuikäsi joudut pistämään insuliinia. Yleensä insuliini lopetetaan sairaalassa, mutta raskausdiabetes antaa "mahdollisuuden" vielä muuttaa ravitsemus ym. tottumuksiaan, eli suurempi tod. näk. on saada 2-tyypin diabetes vanhana, mutta ei varma asia. Ota neuvosta vaari nyt kun vielä on mahdollista!
Ja vaikka olosi hyvä, vauvaan korkeat sokerit vaikuttavat. Ei sairaalassa turhaa höpistä.
Älä nyt murehdi ystävä hyvä, jos kyseessä on raskausajan diabetes se menee ohitse, eikä loppuelämän lääkitystä tarvita :) Ja lääkityksen minkä nyt saat auttaa varmasti, et ole ainut tuohon sairastunut!!
Niin ja siihen karkin syömiseen, sillä ei ole/pitäisi olla vaikutusta diabeteksen tuloon, vaan juurikin noilla perintötekijöillä ja geeneillä!
Voimia sinulle, älä nyt ala turhaa itsekään panikoida, luotat lääkäreihin ja pidät itsestäsi huolta.