vai onko parantamisen tarvetta?
kukaan meistähän ei ole täydellinen.mutta haluaisittekojotenkin olla parempia?
mielestäni minä olen (vaikka itse sanonkin) todella hyvä äiti.jo pikkutyttönä kun minulta kysyttin mikä minusta tulee isona,sanoin "äiti!".ja nyt olen aivan yli onnellinen tuosta minun pikkuisesta pojasta,joka kohta täyttää 7kk=)
mietin joskus miltäköhän olen äitinä toisten silmissä....
kukaan meistähän ei ole täydellinen.mutta haluaisittekojotenkin olla parempia?
mielestäni minä olen (vaikka itse sanonkin) todella hyvä äiti.jo pikkutyttönä kun minulta kysyttin mikä minusta tulee isona,sanoin "äiti!".ja nyt olen aivan yli onnellinen tuosta minun pikkuisesta pojasta,joka kohta täyttää 7kk=)
mietin joskus miltäköhän olen äitinä toisten silmissä....
Vastaukset 9
Vanhimmat
koska lapsi huostassa. ajattelen kuitenkin lapsen parasta. olen hänelle ainoa ja paras äiti.
lapsesi on huostaanotettu..olen pahoillani siitä!
lapseni alkoi voimakkaasti oireilemaan kolme ja puolivuotiaana. pyysin hänelle paikkaa intensiivihoidosta. olemme jo ennestään lastensuojelun tuttuja kun mies aiheuttanut mustelmia sekä mulle että lapselle.eli nyt lapseni on ollut laitoshoitoon huostattuna jo kahden vuoden ajan! suunnaton kärsimys, mutta pakko ajatella että tuosta hoidosta on hänelle apua vaikka heillä on myös äitejä koskava tapaamisrajoitus. miten tuskallista sekä äidille että lapselle. laspen oireilu kuitenkin vähentynyt, ja toivottavasti saamme asiamme parempaan reilaan. sosiaalitoimi ei kuitenkaan ole toistaiseksi suunnitellut kotiuttamista kun tuo väkivalta uhka on edellen miehen suunnalta olemassa.kiitos myötätunnostasi, syyllisyyteni on kova. miksi en aiemmin ymmärtänyt paeta, en tajunnut että mies pahoinpiteli myös lasta eikä vain minua.
Ainakin kuulostat siltä, että sinulla on lapseesi tunteet kohdallaan, on rakkautta ja iloa. Se on mitä parhain lähtökohta hyvälle äidille.
Itse olin pikkutyttönä samaa mieltä, että minusta tulee isona äiti. Minusta tulikin ja nyt olen jo isoäiti, mikä on parasta mitä minulle koskaan on tapahtunut.
Minulla on vuoden ikäinen pojanpoika, josta olen suunnattoman onnellinen.
Nauti äitiydestä ja pikkuisesta pojastasi, ihan varmasti olet hänelle paras mahdollinen äiti. Onnea teille !
Luulen että näytän paremmalta äidiltä kuin miksi tunnen itseni :D vähän väliä saan muistuttaa tiseäni huomioimaan lapsia enemmän, keskeyttämään sen omaan napaan tuijottamisen (miksen Minä saa tehdä mitä haluan, miksi ne on aina tiellä, Minä tiskaan nyt... jne...) ja ajattelemaan miltä lapsesta tilanne näyttää. Liian usein tuntuu että lapsi näkee äidin hätistelevän häntä pois vaikka hän haluaisi vain lähelle, olla äidin kanssa. Liian harvoin tulee muistettua suoraan ottaa lapsi mukaan tekemiseen. Miten kiinnostuneita ne ovat leipätaikinastakin! Ja miten avuliaita... ja miten ne nauttivat auttamisesta :D kun vain antaa tilaisuuden.
Järjellisesti ajatellen olen hyvä äiti. Aina ei vain tunnu siltä. Syyllisyys alkaa synnyttämisestä ja jatkuu ikuisuuden, niin olen kuullut.
***
Minäkin olen mielestäni hyvä äiti :)
Parantamisen varaa tietysti löytyy minustakin, esim. en anna muiden (paitsi mieheni) hoitaa poikaamme juuri lainkaan, koska ns. tarvetta siihen ei ole ollut. Toivottavasti tämä ei kostaudu myöhemmin esim. päivähoitoon vietäessä... Toiseksi tulee mieleen mielikuvituksen puute uusia leikkejä keksiessä ja ehkä ylisuojelevaisuus... :S
Mielestäni olen hyvä äiti. Hän on minulle kaikki kaikessa, niin myös mieheni ja minä itse. Huolehdin pojasta, mutta muistan myös huolehtia itsestäni. Poikani ansaitsee hyvinvoivan äidin, jotta jaksaa itse kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi. :)
Minäkin ole jo pienestä pitäen äidiksi halunnut ja saan olla onneksi äiti. :)
Muistakaa myös itseämme! ;)
Olen hyvä äiti. Lapsi syntyi just oikeeseen aikaan mun elämään.Oon saanu viettää villin nuoruuden (en kyllä vieläkään mikään vanha oo) ja nyt kun sain pienen prinsessan mun elämään niin se on kaikkein tärkeintä ja haluan antaa sille vaan parasta niinku kaikki lapset ansaitsee. Itsellä ei ollu mikään kiva lapsuus ja siksi haluan olla omalle tytölleni sellainen äiti, minkälaisen itse olisin joskus halunnut.
tiedä sitä sanoisiko varsinaisesti hyvä, mutt aparhaansa tekee ja ajatuksen kanssa tuota jälkikasvua kasvatetaan. Tavoitekkin on selvillä ja tavoitteellinen toimintahan on aina järkevää?
Asiaa voisi pohtia vaikka kuinka, mutta jos ei ole huono äiti niin on kai sitten hyvä? Huonokin on aika raju ilmaisu ja harva sellainen on jos yhtään lapsistaan välittää ja parhaansa yrittää?
Varsinaisesti äititestiin on kyllä roimasti aika jos lapsi on alle vuotias vielä. Kunhan murkkuaika koittaa niin alkaa selvitä miten on hommasssaan onnistunut eli työ alkaa kantaa hedelmää tai sitten ei..