Skåldön lossi peittyi vinona satavaan lumeen. Skärlandetin puolelta katsottuna näytti siltä, että koko vastaranta: Torsö ja lautta olivat kadonneet.
Jalanjäljet peittyivät nopeasti vanhetessaan, eikä niistä enää ollut jäljellä lautan kannella kuin pehmeät painaumat, kuopat, jotka viimein loppuivat kokonaan lossin metallisille portaille ja katosivat hytin suljetun oven taakse.
Kengät oli potkittu puhtaaksi lumesta ennen sisään astumista. Aamu nousi jossain kaukana idässä. Koneet jyrähtivät käyntiin ja sinimustalle taivaalle pölähti suora ja musta mylvintä vielä kylmää dieselinkatkua, kansi vapisi ja reelingiltä putoili nuoskaista lunta vellovaan mereen.
Kierrokset laskivat, jäivät jyskyttämään tasaisena kuin valtimo ohimolla lautan uumenissa, kun hyttiin äkkiä tulvahti valoa ja lumisade sai kasvot.
Ilmapuntari laskee yhä. Tuulinen päivä. Ei ole hullumpaa juoda kahvia uudesta kahvinkeittimestä. Asentamiseen kului vuosi tai kaksi. Termospullolla terässisus, se ei hajonnut ei sitten millään. Kaiken pitää hävitä ennenkuin saa aikaiseksi mitään uudistuksia. Onhan tämä nyt modernia - tämä uudistus - Krups?
Mutta vieläkään en ymmärrä minne se termospullo hävisi, onkohan se meressä?
Ulos ei juuri nähnyt. Hytin ikkunoihin törmäili suuria hiutaleita tuulen väristessä radioantennin vaijereissä. Hytti kuitenkin kylpi keltaisessa valossa ja tuoksui kahville ja ikivanhalle moottoriöljylle, eikä työvaatteita oltu pesty viikkoihin. Kissa ei siitä välittänyt. Se makasi silmät ummessa omassa kantolaatikossaan ja nukkui tutussa värinässä kyllästynyttä untaan.
Mitä sinä katti olet mieltä? Minä en oikein osaa sanoa. Toisaalta voisi ajatella, että se olisi hyväkin asia, mutta aika nopeasti sitä taas kallistuu entiselleen - niin kuin pajupuska tuulenpuuskassa, taipuu hetkeksi, nousee sitten taas pystyyn rantakivikkoon törröttämään.
Nämä ovat katti vaikeita asioita, eikä niitä varmaan suunniteltu katinpään mietittäväksi. Siksi tässä sinulta kysynkin, kun et ajattele sen enenpää kuin minäkään. Siinä olisi varmasti tuore mielipide karvaisessa päässä, kun vain saisi ulos.
Hytin lämpötila kohosi nopeasti. Oli jo riisuttava ulkovaatteita pois. Ikkunasta heijastui lossivahdin myrskyn koulima hahmo. Samassa hän huomasi suoraan siinä kohdassa auton valot missä heijastui toinen silmä ikkunasta. Lossivahti tihrusti ulos, mutta ei voinut nähdä mitään muuta kuin vierekkäiset ajovalot.
Kuka ihme siellä nyt tähän aikaa? Katsos nyt kissa! Siellä on joku jo tähän aikaan rannalla odottamassa. Kuka ihme lie? Eihän täällä turistit enää ajele edestakaisin niin kuin kesällä. Ja tällaisessa säässäkin vielä. Ja tähän aikaan! Ensimmäinen vuoro menee vasta viidentoistaminuutin kuluttua - sitten vasta kun koneet ovat kunnolla lämmenneet ja köydet irti.
Hytin alaseinään oli ruuvattu jokaisesta kulmasta kiinni kookas korkkitaulu: Valokuvia, lehtileikkeitä, sarjakuvanpätkiä, pinssejä ja matkailijoiden antamia muistoja: ulkomaisia seteleitä, kolikoita, käyntikortteja, lastenlelu: minikokoinen vaaleanpunainen pantteri heilumassa mainingeissa.
Lehtileikkeitä:
Tammisaari:
"Keuruulainen pienyrittäjä ajoi tapaturmaisesti veneellä omaan rantasaunaansa. Toimitusjohtaja kertoi poliisikuulusteluissa olevansa enemmän eksistentialisti kuin humalassa."
Italia:
"Syntyvyys on kääntynyt laskuun, siittiöitä epäillään."
USA:
"Suurprojektin ensimmäinen osa valmistuu helmikuussa: Mars asutetaan kristillisesti jakamalla hyvän sää aikana."
Espoo/Kivenlahti:
"Rantakaislikoista löytynyt yhä enenevissä määrin ei-toivottuja lapsia. Tilanne muualla Suomessa vakaa. Selitystä outoon tilastopiikkiin etsitään suomalaisesta proosasta."
Kaukana toisella puolen lahtea auton valot väpättivät lumisateessa. Lossivahti oli lähtenyt ulos irroittamaan kiinnitysköysiä ja tarkistamaan puomin.
Vaikka hän oli huolellinen mies, niin silti hän oli vahingossa jättänyt hytin oven auki. Tuuli tempaisi sen vasten hytin kylkeä ja sai oven pamahtamaan pahaenteisesti. Se jäi hakkaamaan niin systemaattisesti, että kissa heräsi ja kaivautui syvemmälle kantolaatikkoonsa yrittäen unohtaa.
Toisella puolella lahtea auton valot välähtelivät, ne sammuivat... syttyivät, sammuivat... syttyivät.
Märät köydet olivat jäätyneet kiinni laiturin päällä puhaltavasta tuulesta. Niitä piti repiä ja kiskoa väkisin, väännellä ja käännellä edestakaisin hampaat irvessä ja kädet jäässä.
Hytin kätköissä ruplutti kahvinkeitin ja kissan maha. Tuuli pyyhki pitkin hyttiä ja heitteli kaikkea irtoavaa pitkin ja poikin lattialle.
Aika kului, eivätkä sillat kasvaneet itsestään.
Jalanjäljet peittyivät nopeasti vanhetessaan, eikä niistä enää ollut jäljellä lautan kannella kuin pehmeät painaumat, kuopat, jotka viimein loppuivat kokonaan lossin metallisille portaille ja katosivat hytin suljetun oven taakse.
Kengät oli potkittu puhtaaksi lumesta ennen sisään astumista. Aamu nousi jossain kaukana idässä. Koneet jyrähtivät käyntiin ja sinimustalle taivaalle pölähti suora ja musta mylvintä vielä kylmää dieselinkatkua, kansi vapisi ja reelingiltä putoili nuoskaista lunta vellovaan mereen.
Kierrokset laskivat, jäivät jyskyttämään tasaisena kuin valtimo ohimolla lautan uumenissa, kun hyttiin äkkiä tulvahti valoa ja lumisade sai kasvot.
Ilmapuntari laskee yhä. Tuulinen päivä. Ei ole hullumpaa juoda kahvia uudesta kahvinkeittimestä. Asentamiseen kului vuosi tai kaksi. Termospullolla terässisus, se ei hajonnut ei sitten millään. Kaiken pitää hävitä ennenkuin saa aikaiseksi mitään uudistuksia. Onhan tämä nyt modernia - tämä uudistus - Krups?
Mutta vieläkään en ymmärrä minne se termospullo hävisi, onkohan se meressä?
Ulos ei juuri nähnyt. Hytin ikkunoihin törmäili suuria hiutaleita tuulen väristessä radioantennin vaijereissä. Hytti kuitenkin kylpi keltaisessa valossa ja tuoksui kahville ja ikivanhalle moottoriöljylle, eikä työvaatteita oltu pesty viikkoihin. Kissa ei siitä välittänyt. Se makasi silmät ummessa omassa kantolaatikossaan ja nukkui tutussa värinässä kyllästynyttä untaan.
Mitä sinä katti olet mieltä? Minä en oikein osaa sanoa. Toisaalta voisi ajatella, että se olisi hyväkin asia, mutta aika nopeasti sitä taas kallistuu entiselleen - niin kuin pajupuska tuulenpuuskassa, taipuu hetkeksi, nousee sitten taas pystyyn rantakivikkoon törröttämään.
Nämä ovat katti vaikeita asioita, eikä niitä varmaan suunniteltu katinpään mietittäväksi. Siksi tässä sinulta kysynkin, kun et ajattele sen enenpää kuin minäkään. Siinä olisi varmasti tuore mielipide karvaisessa päässä, kun vain saisi ulos.
Hytin lämpötila kohosi nopeasti. Oli jo riisuttava ulkovaatteita pois. Ikkunasta heijastui lossivahdin myrskyn koulima hahmo. Samassa hän huomasi suoraan siinä kohdassa auton valot missä heijastui toinen silmä ikkunasta. Lossivahti tihrusti ulos, mutta ei voinut nähdä mitään muuta kuin vierekkäiset ajovalot.
Kuka ihme siellä nyt tähän aikaa? Katsos nyt kissa! Siellä on joku jo tähän aikaan rannalla odottamassa. Kuka ihme lie? Eihän täällä turistit enää ajele edestakaisin niin kuin kesällä. Ja tällaisessa säässäkin vielä. Ja tähän aikaan! Ensimmäinen vuoro menee vasta viidentoistaminuutin kuluttua - sitten vasta kun koneet ovat kunnolla lämmenneet ja köydet irti.
Hytin alaseinään oli ruuvattu jokaisesta kulmasta kiinni kookas korkkitaulu: Valokuvia, lehtileikkeitä, sarjakuvanpätkiä, pinssejä ja matkailijoiden antamia muistoja: ulkomaisia seteleitä, kolikoita, käyntikortteja, lastenlelu: minikokoinen vaaleanpunainen pantteri heilumassa mainingeissa.
Lehtileikkeitä:
Tammisaari:
"Keuruulainen pienyrittäjä ajoi tapaturmaisesti veneellä omaan rantasaunaansa. Toimitusjohtaja kertoi poliisikuulusteluissa olevansa enemmän eksistentialisti kuin humalassa."
Italia:
"Syntyvyys on kääntynyt laskuun, siittiöitä epäillään."
USA:
"Suurprojektin ensimmäinen osa valmistuu helmikuussa: Mars asutetaan kristillisesti jakamalla hyvän sää aikana."
Espoo/Kivenlahti:
"Rantakaislikoista löytynyt yhä enenevissä määrin ei-toivottuja lapsia. Tilanne muualla Suomessa vakaa. Selitystä outoon tilastopiikkiin etsitään suomalaisesta proosasta."
Kaukana toisella puolen lahtea auton valot väpättivät lumisateessa. Lossivahti oli lähtenyt ulos irroittamaan kiinnitysköysiä ja tarkistamaan puomin.
Vaikka hän oli huolellinen mies, niin silti hän oli vahingossa jättänyt hytin oven auki. Tuuli tempaisi sen vasten hytin kylkeä ja sai oven pamahtamaan pahaenteisesti. Se jäi hakkaamaan niin systemaattisesti, että kissa heräsi ja kaivautui syvemmälle kantolaatikkoonsa yrittäen unohtaa.
Toisella puolella lahtea auton valot välähtelivät, ne sammuivat... syttyivät, sammuivat... syttyivät.
Märät köydet olivat jäätyneet kiinni laiturin päällä puhaltavasta tuulesta. Niitä piti repiä ja kiskoa väkisin, väännellä ja käännellä edestakaisin hampaat irvessä ja kädet jäässä.
Hytin kätköissä ruplutti kahvinkeitin ja kissan maha. Tuuli pyyhki pitkin hyttiä ja heitteli kaikkea irtoavaa pitkin ja poikin lattialle.
Aika kului, eivätkä sillat kasvaneet itsestään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvissäkin Suomalaisissa jutuissa, olivat ne sitten elokuvia, näytelmiä, kirjoja, kirjoitelmia jne, on kaikissa yksi ja sama vika.
Loput ovat surkeita!
Nyt oli jo vähän enemmän yritystä, CFC.
Taisit näyttää koneelle vähän CRC:tä, niinkö?
Paikka paikoin ihan sujuvan kulkevaa kynäilyä, muutamia osuvia miljöön kuvailuja jne. Johtuneeko fiilis sitten siitä, että maisemat ja tilannekuvaukset ovat meikäläiselle enemmän kuin tuttuja, mene ja tiedä sanoi juhajokinen?
Oikeinkirjoitus yms. tekniikka tökkii edelleen, though. Pikku oikoluku tekisi terää, hei äijä! Etkö sä vaan viitsi, halua, ehdi tai osaa?
Mikset kokeilisi kirjoittaa ihan tosissasi pidempää proosaa näiden tänne vetelyjen sijaan?
Ja jos jo teet sitä, miksi tuhlaat energiaa näihin väläytyksiin?
Kirjoita vielä paremmin ja oikolue/editoi tekstisi kuntoon, niin alan ymmärtää paremmin fanittajiasi.
Mä yritän välttää näitä sumuja ja pelastaa maailman lubrikoimalla luonnonmukaisesti.
Siitä taas mulla ei ollut mitään hajua, että sä olet lossikuski. No, moikataan kun kyytsäät meidät yli.
Kolmanneksi: kaikki mulla tökkii edelleenkin, mutta tämä tämmöinen uusi aalto oli kiva kokeilla. Mä en oikein tiedä miksi tätä pitäisi kutsua, mutta vasta jälkeenpäin muistin yhden lukemani kirjan, siinä jätkä raahaa boottia jossain ihmemaassa eikä tajua ollenkaan miksi se sitä roudaa. En muista kuka sen skriivas. Siinä oli semmoinen ihmeellinen outoudentunne koko kirjan ajan, että taisi jäädä jotenkin takapajulaani jumiin.
Tälle toiselle kommentaattorille:
Sille mä en oikein osaa tehdä yhtään mitään, että mulla on jatkuvasti, jo ensimmäisestä sanasta asti, semmoinen tunne että se oli sitten se viimeinen sana. Siis ajattelen aivan päinvastoin kuin sinä: Omasta mielestäni mulla ei ole loppuja ollenkaan.
Enpä ole ennen lukenut tekstejäsi joten tässä arvio ilman ennakkokäsityksiä. Mielestäni se oli hyvä, lukemaan houkutteleva kirjan alku. Ja nimenomaan dekkarin. Jotenkin se tyyli oli tuttua, oletko saanut vaikutteita vai onko se ihan omaa? Hyvä jos on ihan itseäsi. Tästä on hyvä jatkaa.