Tuli mieleeni että onko taiteilijan työ lestadiolaisten keskuudessa hyväksyttyä? Tuetaanko luovuuden vapautta millään tavoin vai onko painopiste vain rationaalisissa asioissa eli työpaikan PITÄÄ väkisin olla ns. yleishyödyllinen vaikka lapsesta näkisikin että selvästi luova ihminen eikä menesty normeilla käytännön aloilla.
Onko luovuus arvostettu piirre?
Onko luovuus arvostettu piirre?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei kai siinä mitään eroa ole muihin suomalaisiin verrattuna. Samalla tavalla kannustetaan ja rohkaistaan valitsemaan amaatti sen mukaan, mihin taipumukset ja taidot viittaavat. Paljon on luovissa ammateissa toimivia, kuvataiteilijoita, kirjailijoitakin, tekstiilitaiteilijoita ja runsaasti musiikin alalla toimivia.
Ja samalla lailla myös hillitään liian lennokkaita suunnitelmia. Jos haluaa tulla nuorallatanssijaksi tai sirkukseen pelleksi, kuten meidän perheessä on ammatinvalintasuunnitelmia esitetty, sopii kehottaa harkitsemaan myös tavallisempia ammatteja vaikka rinnalle. Eläkeikää lähestyessä nuorallatanssijan ammatti voi olla vaikea harjoittaa;-))
Muuten, myös luova työ on "normi" työtä siinä missä käytännön työkin!
aina rajojen rikkomista jollain tasolla mikä taasen sotii lestadiolaista vaatimattomuutta ja säännöille kuuliaisuutta vastaan. Luulisi että monen luovan persoonan mieli tukahtuu vanhempien hillitessä ja estellessä lapsen "lennokasta ajattelua" mitä luovuus juuri edellyttää. En nyt tarkoita ettei pitäisi hillitä joissain ääritapauksissa mutta näkisin että normaali luova, uutta etsivä ja tutkiva mieli ei pysty normaalisti kehittymään kovin tiukassa sääntöviidakossa.
Entä saako vl-nainen valita luovan ammatin? Esim. vaatesuunnittelija, näyttelijä, laulaja...
Ei luovuutta mitenkään pyritä estelemään. Päinvastoin, lapsia ohjataan hyvän musiikin ja hyvän kirjallisuuden pariin, heille hankitaan soittimia ja kuljetetaan harjoituksissa. Aina on piirustusvälineitä tarjolla ja sitä mukaa kuin teidot etenee, hankitaan vaativampia.
Se sääntöviidakko ei ole olemassa todellisessa elämässä. Kaikkiin hyviin ja rehellisiin asioihin kannustetaan lapsia, ei suinkaan tukahduteta. Ja sama koskee niin naisia kuin miehiäkin. Ja tyttöjä ja poikia lapsuudessa.
esim. soittaa bändissä, käydä näytelmäkerhoissa, maalata ja ilmaista radikaalejakin aiheita, suunnitella ja valmistaa koruja ja muodikkaita vaatteita, opiskella kampaajaksi tai maskeeraajaksi...
Olisikohan näin? Epäilen että käytännössä vanhemmat päättävät mikä on luovaa ja lapsi tyytyy sitten hissuttelemaan luovuuden vapauttamisen sijaan. Ainakin minun sukuni lestadiolaiset käsittävät taiteen vain "kukkataulu-tasolla". Siihen se jääkin. Vapaa luova ilmaisu edustaa heille itsekkyyttä.
Mm. tunnen erään huipputaiteellisen tytön joka erosi lestadiolaisuudesta juuri perheensä sisukkaiden luovuuden tukahdutus-yritysten takia. Tuskin olisivat antaneet mennä opiskelemaan taideoppilaitokseen jos olisi jäänyt vanhempiensa varjoon. Tuo tyttö oli itsemurhankin partaalla välillä.
Kerroin näkemykseni sisältäpäin. Sinä epäilet. No, sille ei voi mitään. Annetaan olla.
tehdä luettelemiani asioita luovuuden vapauden nimissä?
Pysytäänpä tosiasioissa kieltojen suhteen. Kulttuuriin ja luovuuteen liittyy sallittuja asioita ja myös paljon keillettyjä asioita.
Seuraavassa katsaus kirjallisuuden ja eräiden muidenkin taiteen lajien osalta.
1.) Kirjallisuus. Virallisen Päivämiehessä tavan takaa julkaistun neuvon mukaan tulee suosia ensi sijassa hengellistä ja varsinkin SRK:n julkaisemaa kirjallisuutta. me saamme itse kehittää kirjallista lahjakkuutta ja toimia ammattikirjailijoina, toimittajina jne. maineikkaat ja maailmankin palkitsemat vl-uskovaiset kirjailijat Niilo Rauhala ja Antti Hyry nauttivat laajaa arvostusta Siionissa. VL-uskovaisia toimii myös arvostettuina tutkijoina ja professoreina, jotka luonnollisesti tuottavat elämäntyönsä paljolti juuri kirjoittamalla. Tietokirjallisuuden julkaisemistakaan ei ole uskovaiselta kielletty.
2.) Musiikki. Vl-uskovaisen on sallittua pääsääntöisesti harrastaa hengellistä ja jossain määrin tiettyjen lajityyppien klassista musiikkia. Musiikin harrastaminen ja opiskelu on hyvin yleistä. SRK:n johdolla hiljattain pidetyssä kokouksessa toistettiin jälleen rajat. Uskovaisen ei sovi harrastaa esim. kirkkokuoroa eikä muutakaan kuorotoimintaa, paitsi uskovaisten omia kuoroja. Elävän musiikin harrastaminen (konserteissa käyminen) ei ole sallittua. Tästä oli hiljattain pitkä keskustelu Helsingin seurakuntaillassa. Asiastahan on voimassa puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksen ehdottoman kielteinen päätös jo 1970-luvulta. Erityisen sopimattomana pidetään klassisen musiikin alueella oopperaa ja musikaaleja. Mutta myös lied-, kamarimusiikki- ja jazzkonserteissa käymistä pidetään sopimattomana. keskinäisessä puheessa vältetään termiä ”konsertti” ja puhutaan mieluummin ”matineoista” tai käytetään muuta eufemismia, kun esim. ollaan menossa seuraamaan musiikkiopiston oppilaskonserttia, jossa omat lapset esiintyvät.
Urkumusiikkia pidetään jossain määrin sopivampana kuin muilla soittimilla aikaansaatua musiikkia. Kevyen musiikin osasto on pääsääntöisesti syntiä, erityisesti jazz- ja rock-musiikki ja samoin niihin liittyvien soittimien harrastaminen. Kevyen musiikin rytmillisyyttä pidetään erityisen turmiollisena. Ylipäänsä eri soittimet ovat eri asemassa suhteessa niiden synnillisyyteen. Viulu, harmonikka ja huuliharppu olivat agraariyhteiskunnassa syntisiä soittimia, niitähän tarvittiin nurkkatansseissa. Nykyisin viulu on yksi lestadiolaisnuorison suosituimpia soittimia.
Kirkoissa pidettyihin konsertteihin osallistutaan suurin joukoin silloin kun paikalla on vl-uskovainen kuoronjohtaja. Nimittäin vaikka tämä onkin pääsääntöisesti kiellettyä, se on kuitenkin joillekin merkittävän aseman luoneille henkilöille sallittua (esim. HR, EP). Kirkkomusiikkiteokset kuten passiot ja oratoriot ovat monien mielestä sallittuja. Tästä ei ole kuitenkaan virallista myönteistä kantaa.
Ammatikseen vl-uskovainen voi toimia kuitenkin vain kirkkomuusikon ja musiikinopettajan uralla. Esiintyvän taiteilijan, kuten orkesterimuusikon, kapellimestarin, kuoronjohtajan, ammattipianistin, oopperalaulajan, ohjaajan, kevyen musiikin esittäjän ja tuottajan ammatit ovat kiellettyjä. Säveltäjän ammatti on harvinaisena kuitenkin ilmeisen sallittu.
3.) Kuvataide. Kaikki liikkuvaan kuvaan liittyvä harrastaminen on kiellettyä. VL-uskovaisten on sallittua kuvata itse amatöörivideoita ja valokuvata. Mutta muiden tekemien liikkuvien kuvien, kuten dokumentti- ja fiktioelokuvien tai piirrettyjen (animaatioiden) harrastaminen tai ammattimainen tuottaminen on syntiä, olivatpa ne DVD-, VHS- tai CD-nuodossa. Televisiossa esitettävien elokuvien ja muiden tv-ohjelmien seuraaminen on kiellettyä. television hankkimisesta kotiin seuraa ehdoton rangaistuksena erottaminen yhteisöstä. Tästä on voimassa SRK:n vuosikokouksen ehdoton päätös.
Still-kuva eli liikkumaton kuva on sallittu. Uskovainen voi vapaasti seurata taidenäyttelyjä ja muuta taide-elämää, kun siihen ei liity elokuvaa eikä liikkuvaa kuvaa. Veistokset, valokuvaus, perinteinen maalaustaide, piirrokset, sarjakuvat ja grafiikka, taideteollisuus ja arkkitehtuuri ovat hyväksyttyjä.
4.) Teatteri, baletti ja muu tanssitaide, sirkustaide, puhe- ja lausuntataide. kaikki tanssiin liittyvä on oankaarasti tuomittu synniksi. Runojen lausuminen on sallittua, myös niiden julkinen esittäminen ammattimaisesti. Myös puhetaidon harjaannuttaminen ja julkisena puhujana esiintyminen on hyväksyttyä, ja itse asiassa korkealle arvostettua. (Yksi tämän päivän tunnetuimmista retoriikan asiantuntijoista on vanhoillislestadiolainen.) Myös näytelmien lukeminen itsekseen kirjallisuutena on sallittua (esim. Kiven Nummisuutarit).
Mutta näytelmien esitettyjä versioita ei ole vl-uskovaisen sallittua mennä seuraamaan, sillä teatteri ja kaikki siihen liittyvä on todettu synnilliseksi. Näyttelijän ammatti on kielletty. Tosin radioteatteri on tästä poikkeus, samoin koulujen ja päiväkotien näytelmät, esimerkiksi joulu- ja kevätjuhlissa. Kuunnelmia on perinteisesti sallittu kuunneltavan. Tosin radion alkuaikoina 20-30-luvulla koko laitetta ohjelmineen pidettiin synnillisenä. Sirkustaidetta ei hyväksytä ja rauhanyhdistysten piirissä on neuvottu vanhempia olemaan viemästä lapsiaan sitä katsomaan.
Tarkennuksena, jos näyttelijä Seela Sella esittää Niilo Rauhalan runoja vaikkapa koululla järjestetyssä tilaisuudessa, sitä sopii mennä seuraamaan. Mutta jos Seela Sella esittää samoja runoja kaupunginteatterin tiloissa, sinne ei ole sopivaa mennä niitä kuuntelemaan.
Miksi et kerro totuutta, vaan salailet teidän kieltojanne. Esim. musiikin ammattimaisen harjoittamisen suhteen on kielto, solistisena taiteilijana tai orkesterimuusikkona ei voi toimia. Samoin on kaikki kuoroharrastus kielletty (puhujainkokouksen päätös).
Voiko sitä enää selvemmin sanoa. Tämä on tyrmäävä kuvaus. Elätte keskellä mielivaltaisten kieltojen viidakkoa!
huhhuijakkaa! Sääliksi käy...Voin kuvitella miten VL:t eväävävät lapsilta peikot, keijut, tontut sun muut. Mielikuvitushan on syntiä...Pysytään vaan rehdissä Raamatun Sanassa, siinä tarinaa kerrakseen...
olen lukenut tuon, minka Kolmas Mies nyt tahan kirjoitti. Ei voi valttya ajatukselta, etta moisten saantojen laatimisessa ei ole paata eika hantaa. Erityisesti saaliksi kay niita, joita Jumala on 'raskauttanut' musikaalisuuden lahjalla.
Arveleepi Sointula
Minäpä kerron sisältä päin, että jos vähänkään mieli tekee ja taipumusta näyttäisi olevan, kaikki tukahdutetaan! Tämä on totuus, Sinulla vain näyttää olevan hyvä mielikuvitus!
Kyllä se on niin, että "pitää kysyä sieltä ja pitää kysyä täältä", ja "ettei vain kukaan pahentuisi". No sitten onkin jo itse tullut melkein hulluksi ja luovuttanut.
Jossainhan menee raja myös taiteessa, lestadiolaisilla se on ehkä tiukempi kuin monilla muilla. Esimerkiksi "luovuuden vapauden nimissä" ei pidetä hyväksyttävänä tehdä kissantappovideota.
Näinhän se on.
Mutta täytyy sanoa että karmealta tuntuu lukea nämä ohjeet näin suorasanaisesti kerrottuna. Ne ovat rumia alastomina ilman tavanomaista vihjailevaa verhoa.
"Emme halua" esiintyä korserteissa.
"uskon kautta ymmärrämme" sirkuksen turmiollisuuden.
jne.
Olispa kiintoisaa kuulla vl-uskovaisen ottavan kantaa tuohon. Mikä tuossa listassa ei pidä paikkaansa?
Miten on mahdollista että edellä nimimerkki V-lainen esittä tällaisen väitteen:
"sääntöviidakko ei ole olemassa todellisessa elämässä. Kaikkiin hyviin ja rehellisiin asioihin kannustetaan."
V-lainen on nyt selityksen velkaa, sillä hänen väitteensä on kiistatta ristiriidassa tosiasioiden kanssa.
Onko pääteltävä niin, että vl-liikkeessä on erikseen säännöt, mutta niitä ei kuitenkaan "todellisessa elämässä" noudateta?
Miksi säännöt sitten ovat olemassa jos niitä ei tarvitse noudattaa?
Vai koskevatko säännöt jotain tiettyä ryhmää vl-liikkeen sisällä, mutta ei kaikkia?
Mistä vl-uskovainen voi päätellä, mitkä säännöt koskevat häntä ja mitkä eivät?
Kaikki nimimerkin Kolmas mies kuvaamat asiat ovat täyttä faktaa meikäläisyydessä.
siitäkin on tehty uskonasia, eihän muuten tällainen älyllinen epärehellisyys ole mahdollista.
Enkä tarkoita mitään hoitokokoustaiteilua, vaan hän käsittääkseni maalasi tauluja ja myi niitä sitten Ry:n tiloissa käyttäen törkeästi taloudellisesti hyväkseen Ry:itä ympäri Suomen. Ostopakko oli, koska muuten olisi saattanut seurata hoitokokous!