Eli siinä se kysymys jo tulikin. Jatkaako oma poika tai tytär tilaa? Millainen tila on ja minkäkokoinen? Arveletteko hänen siitä leivän saavan eläkeikään saakka?
Meillä poika kohta 17, ei jatka. Hehtaareita noin 100, lypsykarjaa on, lehmiä tällä hetkellä nelisenkymmentä. Eipä tässä taida olla paljoa tulevaisuutta pojalle. Tehdään itse loppuun ja se on sitten siinä. Ei yhtään tule tunnetta, että me tässä jotenkin epäonnistuimme, päättäjissähän se syy löytyy.
Meillä poika kohta 17, ei jatka. Hehtaareita noin 100, lypsykarjaa on, lehmiä tällä hetkellä nelisenkymmentä. Eipä tässä taida olla paljoa tulevaisuutta pojalle. Tehdään itse loppuun ja se on sitten siinä. Ei yhtään tule tunnetta, että me tässä jotenkin epäonnistuimme, päättäjissähän se syy löytyy.
Vastaukset 17
Vanhimmat
On vain pullamössöpoikia jos ei ole vielä sisiäistänyt että yrittäjyydessä epävarmuus on ainoa varma asia. Alasta riippumatta. Opetelkaa nyt ainakin olematta ruikuttamatta aina oloanne, koittakaa joka päivä sanoa jotakin positiivista omasta elämästä ja arjestanne.
Vaan siinä oikein että pakottaa ei saa jatkamaan, mutta täytyy antaa riittävästi tietoa ja opastusta alan faktoista ja sitten voi tehdä valintansa tehdä sen mukaan. Vaikkapa vasta 22-25 vuotiaana.
Tälläkin alalla on aina joka kunnassa menestyjiä, menestyä voi velkaantumattakin ja velkaantumista ei saa pelätä. Se oikein kohdennettuna oikeisiin asioihin nopeuttaa yrityksen kehitystä ja vahvistaa kasvua ja tulosta roimasti.
Unelmatila tai ei, maatalouteen pitää olla todella sitä kutsumusta, pakkopullana, jos pullasta nyt puhutaan, sitä ei kannata syöttää, siitä ei mitään tule. Suomessa unelmatila saattaa olla 100 ha ja 40 lypsävää, muttei kaikkialla sillä pärjää edes 10v kuluttua...
Onhan se 2,5 kertanen suomen keskiarvoon verrattuna.
Aikas paljon helponpaa olla elinkelpoinen seuraavan 10 vuoden päästä on tuplata tuo kuin monia aloittavia on 30 ha pelt ja 25 lehmää !!! Tuon tilan tuplauksen jälkeen se onkin työhön osallistuvaa työnjohtamista, siitä ajasta on menty ohi että eukko on työvoimaa (mun eukolla ura muulla alalla) ja itse tehdään omalla perheellä kaikki (palkallisia 3). Tästä paistaa peruspessimismi lävitse ja yrittämisen hieno palo on sammunut. Olet viisaamman oloinen ja näköinen olemalla hiljaa.
pakkopullasta olen samaa mieltä, ja se on varma että 17 v on penikka vaikka ulospäin muuta näyttää!
Intohimoa pitää olla yrittämiseen alasta huolimatta, myös työelämässä palkollisena, opinnoissa yms.. ei tule menestystä jos olet väärällä alalla.
Mutta se on FAKTA tuonkokoisia tiloja on monia jotka antaa yrittäjälle 3-4 t € ansiotason kuukausittain. On myös niitä joilla on työtä selvitä arjesta, ero on osaamisessa ja yrittäjäominaisuuksissa :)
Selvennetään nyt tämän yhden kerran, että kyse ei ole Suomesta ja täällä sanotaan noin 120 lehmästä ylöspäin olevan elinkelpoinen tila, mutta mieluiten ei alle 200 lehmää, jos haluaa tosiaan pärjätä. Halusin vain kuulla, miten Suomessa mahtaa olla, mutta ei tarvitse nyt tätä meidän tilannetta sen kummemmin selvitellä, kertokaa nyt omasta tilanteestanne jatkon suhteen, sitähän kysyin. Jätetään tämä meidän tilanteen ruotiminen sikseen.
Taas joku kirjaviisas agro näkee märkiä unia yrittäjyydestä.
-- Tästä paistaa peruspessimismi lävitse ja yrittämisen hieno palo on sammunut. Olet viisaamman oloinen ja näköinen olemalla hiljaa. --
Olet aikas viisas omasta mielestäsi, mistähän pessimismi vois johtua kykeneekö agron aivoilla käsittelemään tuollaista asiaa ei taida löytyä kirjasta valmista vastausta c/p.
Eipä ole meilläkään jatkajaa, enkä ole siitä pahoillanikaan koska tila on pieni. Lehmiä 22 ja peltoa 30, metsää saunapuiksi korkeintaan.
Poika 18 ja käy lukiota eikä pientäkään kiinnostusta maatalouteen. Silloin alle kymmenen vanhana pyöri mukana kaikissa töissä. Kyllä se nytkin tekee ja osaa tehdä, mutta kiinnostus on muualla.
Olen innostanut lukemaan just sitä mitä hän itse haluaa, että on sitten ihan oma valitsemansa työmaa. (Tai sitten mihin sattuu pääsemään.)
mihin haluavat ja tekevät mitä haluavat usein siinä vielä onnistuen.
Meihin loppuu tilanpito. Tosin olemme hakeutuneet itsekin muihin ammatteihin ja pikkuhiljaa lopetellaan maatöitä. Lapset valmistuvat pian korkeasti koulutettuihin ammatteihinsa. Heidän toiveensa ja unelmansa ovat myös meille tärkeitä. Osaavat myös tehdä maatöitä, kun ovat pienenä oppineet. Raha tulee helpommalla muualta ja työtä arvostetaan ja töitä on jo nyt, vaikka opiskelevat.
siellä maatilassa?
Korkeastikoulutettuja muksuja olemme mekin, työelämää nähneet ja kokeneet, tahoillamme elämää myös nähneet ja kokeneet.
Mutta mitäs tehtäisiin, kun tilasta ei haluta luopua, saman kokoisen tilan ostaminen vieraalta on edullisempaa kuin lunastaa "oma" tila veroineen.
Rakkaus säilyy, mut rahat ei riitä suomen verotukseen.
Ps. rakastan omaani, en muiden!!!!
mitäs tekisit?????
vieraalle voit myydä vaikka 1€ tilasi kenenkään puuttumatta siihen (verottaja) mutta myyppäs omalle lapsellesi eurolla johan iski verottaja kyntensä lahjaverolla.
Toki toivon kovasti, että lapset muuttaisivat takaisin maalle lähellemme. Onhan täältä kohtalaisen lyhyt matka kaupunkiin töihin itselläkin. Ja ihana elää maalla, vaikka saakin työpäivän päätteeksi tehdä kaikenlaisia lisähommia. Täällä kun ei ole tielaitoksen hoitamia teitä, polttopuut pitää kaataa ja tehdä itse kuten myös lumityöt ja peltoakin on vielä viljeltävänä, eikä metsäkään tuota ilman hoitoa. Vanhuksistakin huolehditaan siinä sivussa. Vapaapäivänä joutaa välillä tänne nettiinkin seuraamaan maailman menoa.
mutta ensiyönä aattelin pökkiä pikkuisella pippelillä emäntää että palataan aiheeseen 9kuukauden päästä
eli olisin halukas ostamaan tilan,kokoa saisi olla jonkun verran ja päätuotantoa eläin pohjalla.
olin jo tekemässä hyvä oloisesta tilasta kauppoja ja kun selvitin laina asioita ilmoittivat pankista että pellervon tilastojen mukaan tila ei elinkelpoinen jolloin lainan saanti toppasi kuin seinään.
tällä hetkellä olen yksityisyrittäjä ja stressiä yms.muita sivuseikkoja on ollut ja tulee olemaan.minulle jo kotona opetettiin kun tiedät mitä teet saat sen onnistumaan,lannistua ei kannata.
ennemmin tai myöhemmin kun käy maailmaa ensin katsomassa. Minäkään en ollut ollenkaan kiinnostunut tuossa iässä maataloudesta. Armeijan jälkeen sitten pikkuhiljaa sain tehtyä päätöksen jatkamisesta, mutta lehmät lähti.
Voi, kun itse olisin poikanne tilanteessa! 17 v olen itsekin, mutta kaupunkilaispoika, eikä maata ole. Aina halunnut ja unelmoinut, että olisi kotitila ja sitä saisi jatkaa. Onneksi kuitenkin maataloustöissä olen saanut olla koko ikäni ja nyt maatalouskoulussa, siltä varalta että jostain joskus tilan saisi ostettua.
Onko tulevaisuutta tilanpitoon vai ei?
Hyvän lähtökohdan tähän antaa tämän
eu-ajan arviointi.Kymenkuntavuotta
sitten olisi tilallanne ollut
mitä parhaat tulevaisuuden näkymät.
Tänään on toista,kymmenen prosenttia
pitäisi laajenttaa jokavuosi että
pystyisi edes lähtötilanteessa.
Niin se menee,mutta oman pääoman ja työn
paljous plus velan määrä nousee
taivaisiin.Kaiken uurastuksen jälkeen
tulee kuitenkin ns kravattiporukalta taas
arvio että laajenna puolella.
Ei tälle ylensyöneelle ja varsínkin
juoneelle eu-suomelle mikään
kuitenkaan riitä.Terveys(myös mielen) säilyy
paremmin muissa ammateissa,ansioista nyt
puhumattakaan.
Se poeka ei vielä tajua elämästä mittään oota vähän jos tila semmoinen teillä kun kerroit ei mitään hätää anna ajan kuleksia vielä.