Mulla tyttö 1v 10kk ei puhu juuri mitään, kova kiljumaan kun on tietty myös omaa tahtoa,kieli tulee ulos ihan normaalisti,pölöttää jotain ihan omaansa, ymmärtää kyllä kaiken ja kuulee, mutta mitään selviä sanoja ei tule. joskus ollaan kuultu joku, tiedä sitten tuleeko vahingossa.. uiminen on kyllä ui ui ui. On myös todella vilkas!!! kävelemään oppi 11kk iässä ja on tosi etevä liikkeissään kaikin puolisesti!!kirjoihin ei jaksa keskittyä, paitsi jos itse hetken katselee niitä mutta mitään satuja ei jaksa kuunnella yhtään. Neuvolassa meinasivat et ei pidä olla vielä huolisaan kun kuitenkin ymmärtää puheen,mutta kyllä me jo ollaan!!??
mulla on myös poika 10v jolla kyllä eri isä ja hän oppi kaiken todella aikaisin!! mutta tämän tytön kanssa samasta isästä mulla on myös toinen poika joka on nyt 10kk ja kova myös kiljumaan ja höpöttää jotain omiaan mutta ei myös tule mitään selviä äänteitä esim k t ä tms..
pitääkö mun siis vielä vaan odotella???
Osaatteko auttaa???
11
1405
Vastaukset
- muuta voi
kuin odotella.
Ei puheterapiaan alle kaksivuotiaita oteta missään tapauksessa.
Voisin kuvitella, että puolen vuoden sisään kehitys on huima. Yhtäkkiä sanoja onkin satoja ja lauseitakin, niin ettet perässä pysy.
Sanoit, ettei tyttö "juurikaan puhu". Tässäkin on olennaista, sanooko mitään? Onko kuitenkin jo joitain sanoja, muutakin kuin tuo "ui"? Jos on, niin eipä mitään hätää varmaankaa.- Onttomukulakiurunkannus
Meilläkään ei tyttö puhunut kaksivuotiaana kuin pari irtosanaa. Ymmärsi kyllä tasan tarkkaan kaiken perheen tavallisen juttelun, kiellot ja kehoitukset. Saimme neuvolasta ohjeen, että pitää olla ymmärtämättä pelkkää osoittamista tai epämääräisiä äännähdyksiä. Niinpä puhe sitten alkoikin todella nopeasti luonnistua, eikä ole sen jälkeen loppunut! ;-)
Tyttö kehittyi motorisilta taidoiltaan hyvin aikaisin, lähti kävelemään kaksi päivää alle kymmenkuisena ja osasi esimerkiksi kiipeillä kolmivuotiaana kuusivuotiasta veljeään paremmin. Poika puolestaan kehittyi älyllisesti aikaisin, oppi lukemaan heti neljä täytettyään.
Nyt molemmat ovat jo nuoria aikuisia ja molemmat pärjäävät hienosti! Kukin kehittyy omien edellytystensä mukaan. Lopputulos on yleensä hyvä!
- Tristar
samanikäinen tyttö jolla on vain pari hassua sanaa. Isoveljensä ei puhu vielä, nyt tutkitaan miksi, oletane ttä likka on ottanut mallia veljestään osaksi... mutta vähän minuakin huolestuttaa. Kaksi puhumatonta tenavaa??
Tahtopallo on meidänkin neito, liikkuva ja toimelias, ketterä kuin mikä ja omatoiminen myös. Ymmärtää hyvin puheen mutta ei jostain syystä tunnu kiinnostuvan saduista tai loruista tai ns. päämäärättömästä puheesta. Keskustelut kyllä seuraa tarkkaan :D
Neuvolassa on vasta huolestuttu veljestään, tyttöä ei ole vielä mietitty. uih.
mutta että sama tilanne. Auttaa en valitettavasti osaa, samaa apua kaipaan itsekin.
***- äiti76
kaikille vastanneillle ensin!!!
Joo ja totta se on että miksi edes ns, yrittää puhua kun tulee ymmäretyksi muutenkin..
mutta sitä huutamista ja raivoamista ei vaan jaksa kuunnella kun hän tietää ja näyttää meille että mitä tarkoittaa.Ja todella ymmärtää kyllä melkein joka sanan mitä puhutaaneikä jaksa keskittyä loruihin tai kirjoihin. noin yksi vuotiaana tuntui että hän osasi ihan hyvin sanoa esin äiti, mutta liekö sitten vaan ollu jotain vahinkoja.Vaikka kyllä mun esikoisella tuli sanoja 9kk iässä ihan selvästi mm lamppu,kukka yms ja ne jäi kun alkoi kävelee 11 kk iässä mutta 1v 3kk iässä sanat tulivat jo uudelleen!
Mutta ei meillä juuri muita sanoja ole kuin tuo ui ja ehkä mamma ja nam nam. Huoltani lisää myös kun yhden tutun toisella lapsella 3v pian 4v todettiin joku dysfasian alainen juttu eikä ala puhumaan, eli viittomat piti opetella, sanoo ihan jonkun sanan ja nuoremmalla tuntuu olevan sama juttu vielä edessä vaikka osaa jonkun sanan enemmän..nuoremmalla vaan sitä ei ole vielä diagnasoitu ja vanhemmissa ei mitään vikaa.
Niin tietty pistää ajattelemaan,mutta kun luin täältä muista kaksi vuotiaista kun ei sano mitään niin kyllä lohduttaa että jospa sittenkin vielä puhutaan ilman että on mitään vikaa tms.. - Tristar
äiti76 kirjoitti:
kaikille vastanneillle ensin!!!
Joo ja totta se on että miksi edes ns, yrittää puhua kun tulee ymmäretyksi muutenkin..
mutta sitä huutamista ja raivoamista ei vaan jaksa kuunnella kun hän tietää ja näyttää meille että mitä tarkoittaa.Ja todella ymmärtää kyllä melkein joka sanan mitä puhutaaneikä jaksa keskittyä loruihin tai kirjoihin. noin yksi vuotiaana tuntui että hän osasi ihan hyvin sanoa esin äiti, mutta liekö sitten vaan ollu jotain vahinkoja.Vaikka kyllä mun esikoisella tuli sanoja 9kk iässä ihan selvästi mm lamppu,kukka yms ja ne jäi kun alkoi kävelee 11 kk iässä mutta 1v 3kk iässä sanat tulivat jo uudelleen!
Mutta ei meillä juuri muita sanoja ole kuin tuo ui ja ehkä mamma ja nam nam. Huoltani lisää myös kun yhden tutun toisella lapsella 3v pian 4v todettiin joku dysfasian alainen juttu eikä ala puhumaan, eli viittomat piti opetella, sanoo ihan jonkun sanan ja nuoremmalla tuntuu olevan sama juttu vielä edessä vaikka osaa jonkun sanan enemmän..nuoremmalla vaan sitä ei ole vielä diagnasoitu ja vanhemmissa ei mitään vikaa.
Niin tietty pistää ajattelemaan,mutta kun luin täältä muista kaksi vuotiaista kun ei sano mitään niin kyllä lohduttaa että jospa sittenkin vielä puhutaan ilman että on mitään vikaa tms..Ette voi olla noin samassa jamassa kuin me!! Kolmivuotiaalla meillä nyt epäillään aspergeria tms. neurologille ollaan menossa heti kun kutsu tulee. Juuri sen vuoksi että ei puhu, kuuloa epäiltiin mutta se on nyt tutkittu, ei siitä saa mitään selvää :D joskus kuulee ja joskus ei. Täysin valikoivasti.
Ja pian 2-vuotias siskonsa ei myöskään puhu kuin sen pari sanaa, kiukkuaa, kiljuu ja raivoaa sitäkin enemmän.
Minä mietin kovastis itä voisiko tuo nuoremman puhumattomuus olla islkkaa isomman matkimista joka helpottaisi päiväkotiryhmässä kun on muita lapsia koko ajan ympärillä mallia näyttämässä. Nuo kun eivät kumpikaan ole vielä kunnallisessa hoidossa olleet, vain sukulaisilla.
Että voikin olla samanlainen tilanne!
*** - perheolosuhteissa
Tristar kirjoitti:
Ette voi olla noin samassa jamassa kuin me!! Kolmivuotiaalla meillä nyt epäillään aspergeria tms. neurologille ollaan menossa heti kun kutsu tulee. Juuri sen vuoksi että ei puhu, kuuloa epäiltiin mutta se on nyt tutkittu, ei siitä saa mitään selvää :D joskus kuulee ja joskus ei. Täysin valikoivasti.
Ja pian 2-vuotias siskonsa ei myöskään puhu kuin sen pari sanaa, kiukkuaa, kiljuu ja raivoaa sitäkin enemmän.
Minä mietin kovastis itä voisiko tuo nuoremman puhumattomuus olla islkkaa isomman matkimista joka helpottaisi päiväkotiryhmässä kun on muita lapsia koko ajan ympärillä mallia näyttämässä. Nuo kun eivät kumpikaan ole vielä kunnallisessa hoidossa olleet, vain sukulaisilla.
Että voikin olla samanlainen tilanne!
***jotain vikaa?
Ongelmat ihmissuhteissa heijastuvat usein kaikkeen lapsen kehitykseen, ennen kaikkea kielelliseen ilmaisuun.
Tuo valikoiva kuulo juuri viittaisi vallankäyttöön perheessä ja pyrkimykseen hallita tilannetta. "Kuuletteko" te kaikki muut, mitä toinen haluaa sanoa? Mistä on loppujen lopuksi kyse? Miettikää?
Miksi kaksivuotias vain kiukkuaa... ja puhuu vain pari sanaa? Miksi "matkisi" ketään.. ehei. Terve lapsi kehittyy, vaikka isoveli olisi kasvin tasoinen vammainen.
Menkää perheneuvolaan psykologin juttusille kiireen vilkaa. Epäilen että asperger jää samanlaiseksi muotidiagnoosiksi kuin monet muut aikoinaan. Älkää lähtekö leimaamaan lastanne moisella turhalla nimikkeellä. Vuorovaikutuksen puutteitä ovat nämä, jos lapsi ei ole älyllisesti jälkeenjäänyt niinkuin ei ilmesesti kuitenkaan ole? - Tristar
perheolosuhteissa kirjoitti:
jotain vikaa?
Ongelmat ihmissuhteissa heijastuvat usein kaikkeen lapsen kehitykseen, ennen kaikkea kielelliseen ilmaisuun.
Tuo valikoiva kuulo juuri viittaisi vallankäyttöön perheessä ja pyrkimykseen hallita tilannetta. "Kuuletteko" te kaikki muut, mitä toinen haluaa sanoa? Mistä on loppujen lopuksi kyse? Miettikää?
Miksi kaksivuotias vain kiukkuaa... ja puhuu vain pari sanaa? Miksi "matkisi" ketään.. ehei. Terve lapsi kehittyy, vaikka isoveli olisi kasvin tasoinen vammainen.
Menkää perheneuvolaan psykologin juttusille kiireen vilkaa. Epäilen että asperger jää samanlaiseksi muotidiagnoosiksi kuin monet muut aikoinaan. Älkää lähtekö leimaamaan lastanne moisella turhalla nimikkeellä. Vuorovaikutuksen puutteitä ovat nämä, jos lapsi ei ole älyllisesti jälkeenjäänyt niinkuin ei ilmesesti kuitenkaan ole?kiitos kysymästä, perhesuhteet ovat hyvässä kunnossa ja vanhempien yhteiselo voi hyvin. Siinä ei vika voi olla.
"Miksi kaksivuotias vain kiukkuaa... ja puhuu vain pari sanaa? Miksi "matkisi" ketään.. ehei. Terve lapsi kehittyy, vaikka isoveli olisi kasvin tasoinen vammainen."
Siksi pelko persiissä että nuoremmallakin on jonkinlaista neurologista ongelmaa. Iastuttava tyyppi olet, kun lapsella on jotain vialla, automaattinen oletus on "huono äiti" tai "huono perhe"? Valitan, tässä iskeytyi kirveesi kiveen :D meillä voidaan hyvin.
Emme mene perheneuvolaan. Menemme lastenneurologille.
"Vuorovaikutuksen puutteitä ovat nämä, jos lapsi ei ole älyllisesti jälkeenjäänyt niinkuin ei ilmesesti kuitenkaan ole?"
Täsmälleen sitä asperger tarkoittaa, vuorovaikutuksen puutteita ja kielellsien kehityksen ongelmia. Sinänsä on aivan sama saako diagnoosin vai ei, mutta yksi sana voi auttaa ulkopuolisia ymmärtämään millä tavalla "erityinen" kyseinen lapsi on, millaisia erityspiirteitä häneen liittyy. Tyhmä lapsi ei tosiaan ole, vaan erittäin älykäs, omatoiminen ja ihastuttava :D suorastaan pelottavan kehittynyt joissakin asioissa. Vain kielellinen ilmaisu puuttuu ja "vuoropuhelu" leikissä on olematonta. Siskonsa tykkää ilveilystä ja juttleee vuorotellen aikuisen kanssa (omaa kieltään tosin) mutta poika ei. Hän sanoo sanottavansa ja hylkää keskustelun, hän ei "keskustele" lainkaan. Ja kyllä, isänsä ja minä keskustelemme, emmekä riitele. Lapsi ei ole tottunut kireyteen tai negatiiviseen ilmapiiriin kotonaan, ja me "kuulemme" kaiken mitä sanotaan.
En oikein osaa päättää pitäisikö tuosta viestistä loukkaantua vai olettaa että kirjoittaja tarkoittaa hyvää. En tiedä.
*** - loukkaantua
Tristar kirjoitti:
kiitos kysymästä, perhesuhteet ovat hyvässä kunnossa ja vanhempien yhteiselo voi hyvin. Siinä ei vika voi olla.
"Miksi kaksivuotias vain kiukkuaa... ja puhuu vain pari sanaa? Miksi "matkisi" ketään.. ehei. Terve lapsi kehittyy, vaikka isoveli olisi kasvin tasoinen vammainen."
Siksi pelko persiissä että nuoremmallakin on jonkinlaista neurologista ongelmaa. Iastuttava tyyppi olet, kun lapsella on jotain vialla, automaattinen oletus on "huono äiti" tai "huono perhe"? Valitan, tässä iskeytyi kirveesi kiveen :D meillä voidaan hyvin.
Emme mene perheneuvolaan. Menemme lastenneurologille.
"Vuorovaikutuksen puutteitä ovat nämä, jos lapsi ei ole älyllisesti jälkeenjäänyt niinkuin ei ilmesesti kuitenkaan ole?"
Täsmälleen sitä asperger tarkoittaa, vuorovaikutuksen puutteita ja kielellsien kehityksen ongelmia. Sinänsä on aivan sama saako diagnoosin vai ei, mutta yksi sana voi auttaa ulkopuolisia ymmärtämään millä tavalla "erityinen" kyseinen lapsi on, millaisia erityspiirteitä häneen liittyy. Tyhmä lapsi ei tosiaan ole, vaan erittäin älykäs, omatoiminen ja ihastuttava :D suorastaan pelottavan kehittynyt joissakin asioissa. Vain kielellinen ilmaisu puuttuu ja "vuoropuhelu" leikissä on olematonta. Siskonsa tykkää ilveilystä ja juttleee vuorotellen aikuisen kanssa (omaa kieltään tosin) mutta poika ei. Hän sanoo sanottavansa ja hylkää keskustelun, hän ei "keskustele" lainkaan. Ja kyllä, isänsä ja minä keskustelemme, emmekä riitele. Lapsi ei ole tottunut kireyteen tai negatiiviseen ilmapiiriin kotonaan, ja me "kuulemme" kaiken mitä sanotaan.
En oikein osaa päättää pitäisikö tuosta viestistä loukkaantua vai olettaa että kirjoittaja tarkoittaa hyvää. En tiedä.
***ainakaan kannata?
En tarkoittanut suinkaan, että olisit "huono äiti" tai teillä olisi "huono perhe"... vaan jotain piilotetumpaa häikkää vuorovaikutuksessa.
Olen ollut alalla kauan ja kaikkien diagnoosien historiakin on hyvin hallussa. Viitisentoista vuotta sitten kukaan ei tiennyt aspergerista mitään, ei ADHD:sta, ei dysfasiasta. Sen sijaan "tiedettiin" hysteriasta, MBD:sta jne. Nämä ovat siis kulttuurisia tuotteita. Erilaisuus on aina hetken määrittelystä kiinni.
En kiistä neurologisten vaurioiden mahdollisuutta, mutta hyvin varovainen ja suorastaan epäileväinen tulee olla, ennen kuin näitä leimoja antaa lapsensa otsaan iskeä.
Perheneuvolaa suosittelin vain siksi, että siellä saa kokonaisarvion perheestä ja ohjauksen spesialistinen luo. Lapsen ongelma on aina koko perheen haaste. Tässä tapauksessa varmasti perheneuvolasta ohjattaisiin lastenpsykiatrille, ehkä terapeuttisen koulutuksen saaneelle psykologille ja mahdollisesti myös neurologille.
Kuulostaa sellaiselta puolustusmekanismilta tuo "meillä voidaan hyvin" .. Ei tunnu siltä, jos poika ei keskustele ja kaksivuotias vain kiukkuaa omien sanojesi mukaan. Mistä moinen karvat pystyyn -asenne?
Eikä se muuten ole mikään "hyvän" perheen merkki, ettei riidellä. Kyllä riitely ja riitelyn taito on kuuluu elämään ja on olennainen osa vuorovaikutustatoja.
Keskustelen mielellään kanssasi enemmänkin, jos haluat antaa meilisi. - Tristar
loukkaantua kirjoitti:
ainakaan kannata?
En tarkoittanut suinkaan, että olisit "huono äiti" tai teillä olisi "huono perhe"... vaan jotain piilotetumpaa häikkää vuorovaikutuksessa.
Olen ollut alalla kauan ja kaikkien diagnoosien historiakin on hyvin hallussa. Viitisentoista vuotta sitten kukaan ei tiennyt aspergerista mitään, ei ADHD:sta, ei dysfasiasta. Sen sijaan "tiedettiin" hysteriasta, MBD:sta jne. Nämä ovat siis kulttuurisia tuotteita. Erilaisuus on aina hetken määrittelystä kiinni.
En kiistä neurologisten vaurioiden mahdollisuutta, mutta hyvin varovainen ja suorastaan epäileväinen tulee olla, ennen kuin näitä leimoja antaa lapsensa otsaan iskeä.
Perheneuvolaa suosittelin vain siksi, että siellä saa kokonaisarvion perheestä ja ohjauksen spesialistinen luo. Lapsen ongelma on aina koko perheen haaste. Tässä tapauksessa varmasti perheneuvolasta ohjattaisiin lastenpsykiatrille, ehkä terapeuttisen koulutuksen saaneelle psykologille ja mahdollisesti myös neurologille.
Kuulostaa sellaiselta puolustusmekanismilta tuo "meillä voidaan hyvin" .. Ei tunnu siltä, jos poika ei keskustele ja kaksivuotias vain kiukkuaa omien sanojesi mukaan. Mistä moinen karvat pystyyn -asenne?
Eikä se muuten ole mikään "hyvän" perheen merkki, ettei riidellä. Kyllä riitely ja riitelyn taito on kuuluu elämään ja on olennainen osa vuorovaikutustatoja.
Keskustelen mielellään kanssasi enemmänkin, jos haluat antaa meilisi.tulee siitä että olen niiiin kauan nyt paininut sen tutneen kanssa että minussa on vika jos lapsi ei kehity normaalisti, ja nyt kun sen yli olen päässyt, minua ottaa suunnattomasti päähän se että mahdollista lapsen ongelmaa pidetään minun tai perheen tuotoksena. Siksi karvat pystyssä.
Tottakai se kuulostaa puolustukselta kun sanotaan että "miellä on kaikki hyvin" eihän ylipäätään kukaan halua myöntää ettei olisi! Ja nykypäivänä tuntuu että niitä oikeita ehjiä perheitä ei olekaan... saa suurinpiirtein pyydellä anteeksi sitä että meillä on.
Aivan, asperger ja muut ovat hyvin hyvin uusia asioita. Minusta on erittäin hyvä että uusia diagnooseja määritellään ja tutkitaan, ettei lasta jolla kentien on jokin tunnistettavissa oleva ongelma, jätetä kuntoutamatta ja oman onnensa nojaan (keskittyen syyttämään äitiä, niinkuin tuntuu), vaan saadaan se apu jota tarvitaan. Ilman diagnoosia on lähes mahdotonta saada puheterapiaa tms. kun resurssit ovat niinkin vähissä kuin ovat.
Miski mennä takasiin neuvolaan kun spesialistille ohjaus on jo tehty? Kuulossa epäiltiin ensin olevan vikaa kun neuvolassa poika ei reagoinut mihinkään kuuloärsykkeeseen, todettiin liimakorva joka hoidettiin, sen jälkeen kuuloa ei saa tutkittua koska poika reagoi epätavallsiesti. Kuulee paperin rapinan metrien päästä mutta ei näytä kuulevan omaa nimeään. Neuvolasta ehdotettiin neurologisia tutkimuksia seuraavana askeleena ja "katsotaan mitä löytyy". Heidän asiantuntemukseensa tässä enemmän luotan kuin sinun, suonet anteeksi :D
"Kyllä riitely ja riitelyn taito on kuuluu elämään ja on olennainen osa vuorovaikutustatoja."
Minusta riitely on turhaa jos ei ole mistä riidellä. Riitelyä kuullaan meillä sukulaisten kesken, eli riidellä osataan :D mutta keskenämme ei vain ole tullut eteen mitään mikä olisi riidan arvoista. Jompikumpi joustaa aina johonkin suuntaan ja meillä se toimii hyvin.
Yhä ärsyyntynyt,
*** - Tristar
Tristar kirjoitti:
tulee siitä että olen niiiin kauan nyt paininut sen tutneen kanssa että minussa on vika jos lapsi ei kehity normaalisti, ja nyt kun sen yli olen päässyt, minua ottaa suunnattomasti päähän se että mahdollista lapsen ongelmaa pidetään minun tai perheen tuotoksena. Siksi karvat pystyssä.
Tottakai se kuulostaa puolustukselta kun sanotaan että "miellä on kaikki hyvin" eihän ylipäätään kukaan halua myöntää ettei olisi! Ja nykypäivänä tuntuu että niitä oikeita ehjiä perheitä ei olekaan... saa suurinpiirtein pyydellä anteeksi sitä että meillä on.
Aivan, asperger ja muut ovat hyvin hyvin uusia asioita. Minusta on erittäin hyvä että uusia diagnooseja määritellään ja tutkitaan, ettei lasta jolla kentien on jokin tunnistettavissa oleva ongelma, jätetä kuntoutamatta ja oman onnensa nojaan (keskittyen syyttämään äitiä, niinkuin tuntuu), vaan saadaan se apu jota tarvitaan. Ilman diagnoosia on lähes mahdotonta saada puheterapiaa tms. kun resurssit ovat niinkin vähissä kuin ovat.
Miski mennä takasiin neuvolaan kun spesialistille ohjaus on jo tehty? Kuulossa epäiltiin ensin olevan vikaa kun neuvolassa poika ei reagoinut mihinkään kuuloärsykkeeseen, todettiin liimakorva joka hoidettiin, sen jälkeen kuuloa ei saa tutkittua koska poika reagoi epätavallsiesti. Kuulee paperin rapinan metrien päästä mutta ei näytä kuulevan omaa nimeään. Neuvolasta ehdotettiin neurologisia tutkimuksia seuraavana askeleena ja "katsotaan mitä löytyy". Heidän asiantuntemukseensa tässä enemmän luotan kuin sinun, suonet anteeksi :D
"Kyllä riitely ja riitelyn taito on kuuluu elämään ja on olennainen osa vuorovaikutustatoja."
Minusta riitely on turhaa jos ei ole mistä riidellä. Riitelyä kuullaan meillä sukulaisten kesken, eli riidellä osataan :D mutta keskenämme ei vain ole tullut eteen mitään mikä olisi riidan arvoista. Jompikumpi joustaa aina johonkin suuntaan ja meillä se toimii hyvin.
Yhä ärsyyntynyt,
***kirjoitusvirhettä taas vaihteeksi. Nuorimmainen sylissä :D tai noh, sylissä, pöydän alla, sylissä, pöydällä, sylissä...
Joka tapauksessa, jos sinulta ajatuksia löytyy siitä mikä voisi olla pojalla vikana, olet varmaankin nähnyt erityislapsia useamman kuin minä jos sillä alueella työskentelet. Olisi hienoa jos voisit sanoa osasi "tapauksesta". Kerron pojan käytöksestä ja elämästä enemmän jos tiedän mitä kertoa. [email protected] on osoite jota täällä "jakelen".
*** - äiti76
Tristar kirjoitti:
kirjoitusvirhettä taas vaihteeksi. Nuorimmainen sylissä :D tai noh, sylissä, pöydän alla, sylissä, pöydällä, sylissä...
Joka tapauksessa, jos sinulta ajatuksia löytyy siitä mikä voisi olla pojalla vikana, olet varmaankin nähnyt erityislapsia useamman kuin minä jos sillä alueella työskentelet. Olisi hienoa jos voisit sanoa osasi "tapauksesta". Kerron pojan käytöksestä ja elämästä enemmän jos tiedän mitä kertoa. [email protected] on osoite jota täällä "jakelen".
***ole mitenkään ihmeellistä silti, että kaksi vuotias kiljuu ja kiukkuaa kun alkaa tulla sitä omaa tahtoa ja tietysti kiukuttaa, jos ei tule oikein tai tulee väärin ymmärretyksi eikä kerran osaa puhua niin näyttää tunteensa muuten.
Joo kyllä tristar meillä on hyvin samanlainen kaksi vuotias ja älyllisesti ja liikunnallisesti yms on kyllä monessa asiassa paljon kehittyneempi kun muut lähipiirissä olevat samanikäiset!
Ja voin tässä nyt vielä todeta että kyllä meillä lapsia kuunnellaan ja yritän kovin saada selvää jos vaikka vahingossa joku ymmärrettävä sana sieltä tulisi ja jos tulee niin kyllä huomioin
sen.
Meillä kyllä myös välillä riidellään eikä se ole pikku lapsi perheessä mikään ihme juttu kun vanhemmat ovat välillä väsyneitä, mut ei yhtään sen enmpää kuin silloin kun esikoiseni mm oppi puhumaan yms. lapset ovat kaikki niin erilaisia kehitykseltään kuitenkin, mutta ei pidä sulkea pois jos taustalta kuitenkin löytyy jotain muuta kuin hidas oppiminen.
Kyllä mua on esim alkanut mietityttää et onko raskaus aikana esim mun hoitamaton kilpirauhas sairaus saattanut vaikuttaa asiaan tai esim joku lääke varhaisessa vaiheessa kun en vielä edes tiennyt olevani raskaana..kun esim kilpirauhas sairauteni tuli raskaus aikana selville ja oikea lääkitys ei ole edelleenkään kohdallaan ja neuvolasta kuitenkin koko ajan hoettiin että se vaikuttaa hoitamattomana sikiön kehitykseen..kaikkea sitä ihminen alkaa ajatella.
Ja kyllä minä uskon että juuri esim lapsiryhmällä voi olla todella hyvä vaikutus lapsen puheen kehitykseenkin jos on ollakseen, meillä ei ainakaan vielä ole edes iso veli saanut siskoa puhumaan..
terkuin äiti ja lapset 10v, 1v,10kk ja 10kk.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S617850- 1334524
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.323777- 213138
- 232682
- 292617
- 502316
- 252190
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3922123- 322069