volpino italiano

MOi

Kiitos tuosta tiedosta, mutta noi kaikki piakat on niin kaukana.. tiiätkö mitään joka ois oulus tai kajaanis? Siitä ois tosiiiii paljon apua. Tää ei kyllä liity tähän yhtään, mutta onks sulla itelläs koira?

P.s mä oon vähän tyhmä

Hei! Kyllä minulla on neljä koiraa: kaksi narttua ja kaksi urosta. Välimatka ei ole ongelma, sillä koirien kasvattajat liikkuvat aika paljon ja itsekin vein pennun 800 kilometrin päähän. Joten on aivan mahdollista, että kasvattaja tuo pennun vaikka jollain näyttelymatkallaan sinne teille lähelle. Volpino on suurempi ja rauhallisempi kuin kleinspitz. Mittelspitz on lähempänä volpinoa. Muuten volpino, kleini ja mitteli ovat tällä hetkellä aika samantyyppisiä luonteeltaan. Erot luonteesa keskimäärin rotujen välillä ovat pienemmät kuin yksilöiden välillä rotujen sisällä. Kaikki ovat hyvin ihmisrakkaita ja seurallisia rotuja. Kleinikasvattajia löydät Pienpystykorvat ry:n sivuilta ja mittelikasvattajia www.mittelspitzyhdistys.net Minun mittelityttöni ovat hyviä kavereita kahden mäyräkoiran kanssa ja sitten taas kahden muun kanssa tulee aina rähinä jostain syystä. Pentuja ei taida olla kummallakaan yhdityksellä tällä hetkellä kovin pohjoisessa, Lievestuore taitaa olla pohjoisin paikka, mutta käypä katsomassa sivuilta. Ja kuten kerroin, ei matka ole este pennun hankinnalle.

Niissähän on se ero että kleinspiz haukkuu enemmän ja sen mukaan se haukkuu todella paljon verrattuna siihen että volpinokin haukku todella paljon... Siinä mun ero että hankin volpinon

mama morning kirjoitti:

Niissähän on se ero että kleinspiz haukkuu enemmän ja sen mukaan se haukkuu todella paljon verrattuna siihen että volpinokin haukku todella paljon... Siinä mun ero että hankin volpinon

Lue lisää

Aivan kuten edellinen kertoi, on volpino hiljaisempi kuin kleini keskimäärin. Mittelin pystyy opettamaan hiljaiseksi kuten volpinonkin, siksi kerroin, että mitteli on luonteeltaan lähempänä. Mittelin kanssa pystyy asumaan jopa kerrostalossa.

volpino italiano

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten Italian kääpiöpystykorva. 1700 luvulla se tunnettiin Firenzeläisenä pystykorvana. Joissakin koirakirjoissa lukee Cane de Quirinale. Rodun virallinen nimi on kuitenkin Volpino Italiano, kaikilla kielillä.

Michelangelon koira

Tätä terhakkaa ja pienikokoista rotua on kasvatettu Italiassa ikimuistoisista ajoista asti. Rodun alkuperää ei tarkalleen tunneta, mutta volpino muistuttaa saksalaisia kääpiöpystykorvia. Tiedetään ainoastaan, että jo roomalaisissa seinämaalauksissa esiintyi volpinon näköisiä kääpiökoiria, jotka todennäköisesti ovat molempien rotujen esi-isiä. Erityisen suosittu rotu oli 1500 ja 1600 -luvuilla aateliston parissa. Renessanssiajan Italiassa omistajat somistivat nämä viehättävät koirat norsunluukoruilla. Se oli myös Michelangelon koira ja Toscanan ja Latiumin ajureiden väsymätön kumppani, joka oli valmis ilmoittamaan äänekkäästi jokaisesta tiellä kohtaamastaan vieraasta.

Ikivanha rotu, silti harvinainen kaikkialla maailmassa

FCI hyväksyi rodun vasta 27.11.1989, jonka jälkeen volpino on aloittanut "maailmanvalloituksen" myös täällä Pohjoismaissa. Suomeen ensimmäiset volpinot tulivat Ruotsista vuonna 1991. Sittemmin tuonteja on ollut Italiasta, Norjasta ja yksi Hollannista. Useimmat tuontikoirista ovat olleet erinomaisia yksilöitä ja rodun kasvatus on lähtenyt hyvin käyntiin myös täällä Suomessa. Tässä ihastuttavassa pienessä koirassa on sen verran särmää, että tuskin rotu tähdenlennoksi jää; jo rekisteröinnitkin sen osoittavat. Näyttelykoiranakin nämä hauskat veitikat ovat täällä Pohjoismaissakin varsin tasokkaita ja niittäneet omistajilleen mainetta ja kunniaa.

Kuvaus rodusta

Volpino italianon pää on kiilamainen. Otsapenger selvästi havaittavissa. Silmät tummat ja eloisat ja niissä älykäs ilme. Korvat kolmiomaiset ja pystyt. Häntä on hyvin tuuheakarvainen ja aina selän päällä kannettuna. Turkki on runsaskarvainen ja varsinkin kaulus kuin puuhkaan kiedottu. Karvanlaatu karkeahko, joko yksivärinen valkoinen tai yksivärinen punainen. Runko neliömäinen. Musta pigmentti kirsussa, huulissa ja silmien ympärillä. Leikkaava purenta. Tasapurentakin hyväksytään. Uroksen säkäkorkeus 30 cm ja 3 cm ylitys ja alitus sallitaan. Narttujen säkäkorkeus 28 cm ja 3 cm ylitys ja alitus sallitaan. Paino noin 4-6 kg.

Yleistietoa rodusta ja luonteesta

Volpino italiano sopii oikeastaan kaikenikäisille kumppaniksi, niin maalle kuin kaupunkiin. Vilkkaana ja helposti oppivana se rakastaa toimintaa ja sopii hyvin myös agility- ja tottelevaisuus kentille. Reipas volpino pitää liikunnasta ja ulkoilee mielellään. Koiran pienestä koosta huolimatta ulkoiluttaja uupuu varmasta aikaisemmin kuin iloinen volpino. Turkki on valkoisesta väristään huolimatta varsin helppohoitoinen, sillä säänkestävä turkki on vesisateesta tultuaankin hetken ravistelun jälkeen lähes kuiva. Vaikka rodun kotimaa onkin lämmin Italia, sopii volpino erittäin hyvin myös tänne kylmään pohjolaan. Volpinolla on paksu turkki, joka suojaa niin liialta lämmöltä kuin kylmältäkin. Aikoinaan ne toimivat parivaljakkona suurien paimentavien Maremmanojen (nyk. nimi Maremmano-Arbuzzese) kanssa. Erittäin hyvän kuulonsa ja näkönsä ansiosta volpinot havaitsivat nopeasti vaaran ja ilmoittivat siitä suuremmalle ja vahvemmalle toverilleen. Volpinolla onkin harvinaisen sosiaalinen luonne; se tulee erittäin hyvin toimeen toisten koirien ja muidenkin eläinten kanssa. Niillä on valtava miellyttämisen tarve; omistajiaan ja etenkin lapsia ne rakastavat yli kaiken. Italialaisten ihmisten rakastettavuus ja lämpö ovat kenties saaneet aikaan sen, että volpinostakin on aikojen kuluessa tullut luonteeltaan avoin, iloinen ja hyvin seurallinen, niinkuin seurakoiran kuuluukin olla.

Lähteet:
Cani, Gino Pugnetti Verona 1983
Suuri koirakirja: Tammi 1993
Suuri KoiraRotukirja: Ell lääk.tri. Bruce Fogle WSOY 1999
Kirjallisuutta: Il Cani di Razza Italiana, Firenze 1980, Il Maltase, Il Bolognese, Il Volpino Italiano, Tamangone Bianca, Roma 1965


Historia

Kleinspitz kuuluu saksalaiseen viisijäseniseen pystykorvaperheeseen, Wolfspitz = Keeshond, Grosspitz, Mittelspitz, Kleinspitz ja Zwergspitz = Pomeranian. Saksanpystykorva ovat kehittyneet kivikautisesta suokoirasta (Canis familiaris palustris Ruthimeyer) ja myöhemmin esiintyneestä "paaluasutuspystykorvasta". Ne ovat Keski-Euroopan vanhinta koirarotua, josta useat muut rodut ovat kehittyneet. 1800-luvulla pienpystykorvia alettiin jalostaa seura- ja näyttelykoiriksi Euroopassa.

Kleinspitzit Suomessa

Kleinspitz on suhteellisen uusi rotu Suomessa. Ensimmäiset "kleinit" tulivat Suomeen vuoden 1980 loppupuolella, jolloin ensimmäiset yksilöt tulivat Englannista, Saksasta ja Tanskasta. Vuonna 1998 rekisteröitiin 128 uutta kleinia, ja Kennelliiton 100:n suosituimman rodun listalla kleinit olivat 71. sijalla (v -98)

Yleisvaikutelma

Kleinspitzit ovat neliömäisiä, hyvärakenteisia ja -turkkisia, vilkkaita ja reippaita koiria. Kleinien ilme on kettumainen. Korvat ovat pienet, kolmiomaiset, teräväkärkiset ja terhakkaasti pystyssä ja lähellä toisiaan kannetut. Kleini on rungoltaan lyhyt, selkä on suora ja tiivis. Rintakehä on syvä, hyvin kaareutunut sekä mahdollisimman pitkä. Kleinspitzeillä on leikkaava eli saksipurenta, myöskin tasapurenta on sallittu. Kleinilla on kaksinkertainen karvapeite: pitkä, suora ja pysty peitinkarva sekä lyhyt, tiheä ja pumpulimainen aluskarva. Kleinin häntä on korkealle kiinnittynyt, keskipitkä ja tuuheakarvainen. Häntä nousee heti tyvestä ylös- ja eteenpäin selän päälle ja tiivisti sitä vasten.

Luonne / käyttäytyminen

Kleinspitz on aina valpas, eloisa ja poikkeuksellisen uskollinen omistajalleen. Se on oppivainen ja helppo opettaa. Epäluuloisuus vieraita kohtaan ja puuttuva metsästysvietti tekevät siitä ihanteellisen kodin ja pihan vartijan. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Säänkestävyys, sinnikkyys ja pitkäikäisyys ovat sen erinomaisia ominaisuuksia. Kleinspitzeille on pidettävä kuria samalla tavoin kuin suuremmille koirille ja kleinien haukkuherkkyyden vuoksi.

Hoito

Harjataan huolellisesti 1 - 3 kertaa kuukaudessa vastakarvaan, jolloin turkki jää pöyheästi pystyyn. turkki olisi syytä harjata kosteana, jolloin karva ei murru niin helposti. Kleini pestään koirashampoolla 1 - 3 kertaa vuodessa, mieluimmin keväällä ja syksyllä ilmojen kuivuttua. Näyttelyyn kleini on syytä pestä aina, varsinkin sen ollessa likainen. Harjaus ja pesu on syytä opetella jo pentuna, kuten myös muukin käsittely esim. kynsien leikkaus, sillä kleineilla riittää sisua ja omaa tahtoa.

Terveys

Yleensä kleinspitz on terve rotunsa edustaja, ainoastaan polvilumpion sijoiltaanmeno (patella luksaatio) ja PRA ovat perinnöllisiä sairauksia. Polvi- ja silmätarkastus tulisi suorittaa koiran täytettyä yhden vuoden, jolloin myöskin ns. kotikoirat tulisi tarkistuttaa.

Väri

Kleineja on mustana, ruskeana, valkoisena, oranssina, harmahtavana ja muunvärisenä. Muunvärinen: Muunväriseksi kutsutaan kaikkia alla mainitsemattomia muita värisävyjä, jotka ovat kermanvärinen, kerma-soopeli, oranssi-soopeli, musta puna-ruskein merkein (black and tan) ja kirjavia. Kirjavalla tulee olla valkoinen pohjaväri. Mustien, ruskeiden, harmaiden ja oranssinväristen laikkujen tulee olla jakautuneena yli koko rungon.

Kleinin säkäkorkeus on 23 - 29 cm. Painon tulisi olla suhteessa kokoon.

Kleinspitz
Kleinit pitävät lenkkeilystä, mutta pentua ei saa rasittaa liiallisella ulkoilulla. Liukkaita portaita ja lattioita on syytä varoa myöskin aikuisena.

Lapsiperheisiin kleinit sopivat sillä edellytyksellä, että lapsille selitetään ja opastetaan koiran oikea käsittelytapa. Vastuuntuntoiset aikuiset eivät laske lastaan pienenkään koiran kanssa yksinään lenkille, koska milloinkaan ei tiedä millainen koira vastaan tulee.

siinä sulle eroavaisuuksia ja jos ei tuu tässä vielä selväksi niin eti ite, nii ei tarttee toisoa haukkua esim mama morningia

mikä lie kirjoitti:

volpino italiano

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten Italian kääpiöpystykorva. 1700 luvulla se tunnettiin Firenzeläisenä pystykorvana. Joissakin koirakirjoissa lukee Cane de Quirinale. Rodun virallinen nimi on kuitenkin Volpino Italiano, kaikilla kielillä.

Michelangelon koira

Tätä terhakkaa ja pienikokoista rotua on kasvatettu Italiassa ikimuistoisista ajoista asti. Rodun alkuperää ei tarkalleen tunneta, mutta volpino muistuttaa saksalaisia kääpiöpystykorvia. Tiedetään ainoastaan, että jo roomalaisissa seinämaalauksissa esiintyi volpinon näköisiä kääpiökoiria, jotka todennäköisesti ovat molempien rotujen esi-isiä. Erityisen suosittu rotu oli 1500 ja 1600 -luvuilla aateliston parissa. Renessanssiajan Italiassa omistajat somistivat nämä viehättävät koirat norsunluukoruilla. Se oli myös Michelangelon koira ja Toscanan ja Latiumin ajureiden väsymätön kumppani, joka oli valmis ilmoittamaan äänekkäästi jokaisesta tiellä kohtaamastaan vieraasta.

Ikivanha rotu, silti harvinainen kaikkialla maailmassa

FCI hyväksyi rodun vasta 27.11.1989, jonka jälkeen volpino on aloittanut "maailmanvalloituksen" myös täällä Pohjoismaissa. Suomeen ensimmäiset volpinot tulivat Ruotsista vuonna 1991. Sittemmin tuonteja on ollut Italiasta, Norjasta ja yksi Hollannista. Useimmat tuontikoirista ovat olleet erinomaisia yksilöitä ja rodun kasvatus on lähtenyt hyvin käyntiin myös täällä Suomessa. Tässä ihastuttavassa pienessä koirassa on sen verran särmää, että tuskin rotu tähdenlennoksi jää; jo rekisteröinnitkin sen osoittavat. Näyttelykoiranakin nämä hauskat veitikat ovat täällä Pohjoismaissakin varsin tasokkaita ja niittäneet omistajilleen mainetta ja kunniaa.

Kuvaus rodusta

Volpino italianon pää on kiilamainen. Otsapenger selvästi havaittavissa. Silmät tummat ja eloisat ja niissä älykäs ilme. Korvat kolmiomaiset ja pystyt. Häntä on hyvin tuuheakarvainen ja aina selän päällä kannettuna. Turkki on runsaskarvainen ja varsinkin kaulus kuin puuhkaan kiedottu. Karvanlaatu karkeahko, joko yksivärinen valkoinen tai yksivärinen punainen. Runko neliömäinen. Musta pigmentti kirsussa, huulissa ja silmien ympärillä. Leikkaava purenta. Tasapurentakin hyväksytään. Uroksen säkäkorkeus 30 cm ja 3 cm ylitys ja alitus sallitaan. Narttujen säkäkorkeus 28 cm ja 3 cm ylitys ja alitus sallitaan. Paino noin 4-6 kg.

Yleistietoa rodusta ja luonteesta

Volpino italiano sopii oikeastaan kaikenikäisille kumppaniksi, niin maalle kuin kaupunkiin. Vilkkaana ja helposti oppivana se rakastaa toimintaa ja sopii hyvin myös agility- ja tottelevaisuus kentille. Reipas volpino pitää liikunnasta ja ulkoilee mielellään. Koiran pienestä koosta huolimatta ulkoiluttaja uupuu varmasta aikaisemmin kuin iloinen volpino. Turkki on valkoisesta väristään huolimatta varsin helppohoitoinen, sillä säänkestävä turkki on vesisateesta tultuaankin hetken ravistelun jälkeen lähes kuiva. Vaikka rodun kotimaa onkin lämmin Italia, sopii volpino erittäin hyvin myös tänne kylmään pohjolaan. Volpinolla on paksu turkki, joka suojaa niin liialta lämmöltä kuin kylmältäkin. Aikoinaan ne toimivat parivaljakkona suurien paimentavien Maremmanojen (nyk. nimi Maremmano-Arbuzzese) kanssa. Erittäin hyvän kuulonsa ja näkönsä ansiosta volpinot havaitsivat nopeasti vaaran ja ilmoittivat siitä suuremmalle ja vahvemmalle toverilleen. Volpinolla onkin harvinaisen sosiaalinen luonne; se tulee erittäin hyvin toimeen toisten koirien ja muidenkin eläinten kanssa. Niillä on valtava miellyttämisen tarve; omistajiaan ja etenkin lapsia ne rakastavat yli kaiken. Italialaisten ihmisten rakastettavuus ja lämpö ovat kenties saaneet aikaan sen, että volpinostakin on aikojen kuluessa tullut luonteeltaan avoin, iloinen ja hyvin seurallinen, niinkuin seurakoiran kuuluukin olla.

Lähteet:
Cani, Gino Pugnetti Verona 1983
Suuri koirakirja: Tammi 1993
Suuri KoiraRotukirja: Ell lääk.tri. Bruce Fogle WSOY 1999
Kirjallisuutta: Il Cani di Razza Italiana, Firenze 1980, Il Maltase, Il Bolognese, Il Volpino Italiano, Tamangone Bianca, Roma 1965


Historia

Kleinspitz kuuluu saksalaiseen viisijäseniseen pystykorvaperheeseen, Wolfspitz = Keeshond, Grosspitz, Mittelspitz, Kleinspitz ja Zwergspitz = Pomeranian. Saksanpystykorva ovat kehittyneet kivikautisesta suokoirasta (Canis familiaris palustris Ruthimeyer) ja myöhemmin esiintyneestä "paaluasutuspystykorvasta". Ne ovat Keski-Euroopan vanhinta koirarotua, josta useat muut rodut ovat kehittyneet. 1800-luvulla pienpystykorvia alettiin jalostaa seura- ja näyttelykoiriksi Euroopassa.

Kleinspitzit Suomessa

Kleinspitz on suhteellisen uusi rotu Suomessa. Ensimmäiset "kleinit" tulivat Suomeen vuoden 1980 loppupuolella, jolloin ensimmäiset yksilöt tulivat Englannista, Saksasta ja Tanskasta. Vuonna 1998 rekisteröitiin 128 uutta kleinia, ja Kennelliiton 100:n suosituimman rodun listalla kleinit olivat 71. sijalla (v -98)

Yleisvaikutelma

Kleinspitzit ovat neliömäisiä, hyvärakenteisia ja -turkkisia, vilkkaita ja reippaita koiria. Kleinien ilme on kettumainen. Korvat ovat pienet, kolmiomaiset, teräväkärkiset ja terhakkaasti pystyssä ja lähellä toisiaan kannetut. Kleini on rungoltaan lyhyt, selkä on suora ja tiivis. Rintakehä on syvä, hyvin kaareutunut sekä mahdollisimman pitkä. Kleinspitzeillä on leikkaava eli saksipurenta, myöskin tasapurenta on sallittu. Kleinilla on kaksinkertainen karvapeite: pitkä, suora ja pysty peitinkarva sekä lyhyt, tiheä ja pumpulimainen aluskarva. Kleinin häntä on korkealle kiinnittynyt, keskipitkä ja tuuheakarvainen. Häntä nousee heti tyvestä ylös- ja eteenpäin selän päälle ja tiivisti sitä vasten.

Luonne / käyttäytyminen

Kleinspitz on aina valpas, eloisa ja poikkeuksellisen uskollinen omistajalleen. Se on oppivainen ja helppo opettaa. Epäluuloisuus vieraita kohtaan ja puuttuva metsästysvietti tekevät siitä ihanteellisen kodin ja pihan vartijan. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Säänkestävyys, sinnikkyys ja pitkäikäisyys ovat sen erinomaisia ominaisuuksia. Kleinspitzeille on pidettävä kuria samalla tavoin kuin suuremmille koirille ja kleinien haukkuherkkyyden vuoksi.

Hoito

Harjataan huolellisesti 1 - 3 kertaa kuukaudessa vastakarvaan, jolloin turkki jää pöyheästi pystyyn. turkki olisi syytä harjata kosteana, jolloin karva ei murru niin helposti. Kleini pestään koirashampoolla 1 - 3 kertaa vuodessa, mieluimmin keväällä ja syksyllä ilmojen kuivuttua. Näyttelyyn kleini on syytä pestä aina, varsinkin sen ollessa likainen. Harjaus ja pesu on syytä opetella jo pentuna, kuten myös muukin käsittely esim. kynsien leikkaus, sillä kleineilla riittää sisua ja omaa tahtoa.

Terveys

Yleensä kleinspitz on terve rotunsa edustaja, ainoastaan polvilumpion sijoiltaanmeno (patella luksaatio) ja PRA ovat perinnöllisiä sairauksia. Polvi- ja silmätarkastus tulisi suorittaa koiran täytettyä yhden vuoden, jolloin myöskin ns. kotikoirat tulisi tarkistuttaa.

Väri

Kleineja on mustana, ruskeana, valkoisena, oranssina, harmahtavana ja muunvärisenä. Muunvärinen: Muunväriseksi kutsutaan kaikkia alla mainitsemattomia muita värisävyjä, jotka ovat kermanvärinen, kerma-soopeli, oranssi-soopeli, musta puna-ruskein merkein (black and tan) ja kirjavia. Kirjavalla tulee olla valkoinen pohjaväri. Mustien, ruskeiden, harmaiden ja oranssinväristen laikkujen tulee olla jakautuneena yli koko rungon.

Kleinin säkäkorkeus on 23 - 29 cm. Painon tulisi olla suhteessa kokoon.

Kleinspitz
Kleinit pitävät lenkkeilystä, mutta pentua ei saa rasittaa liiallisella ulkoilulla. Liukkaita portaita ja lattioita on syytä varoa myöskin aikuisena.

Lapsiperheisiin kleinit sopivat sillä edellytyksellä, että lapsille selitetään ja opastetaan koiran oikea käsittelytapa. Vastuuntuntoiset aikuiset eivät laske lastaan pienenkään koiran kanssa yksinään lenkille, koska milloinkaan ei tiedä millainen koira vastaan tulee.

siinä sulle eroavaisuuksia ja jos ei tuu tässä vielä selväksi niin eti ite, nii ei tarttee toisoa haukkua esim mama morningia

Lue lisää

Terve teille..! Volpino miellyttää myös minua, mutta mietin tuota haukkuherkkyyttä. Ovatko volpinot vai mittelit yleisesti haukkuherkempiä? Olen nimittäin mitteliäkin harkinnut, mutta se on ehkä liian haukkuherkkä. Nyt olen sitten miettinyt muita rotuja ja löysin volpinon. Se on täydellinen, jos se ei vaan olisi haukkuherkkä. Lähteekö volpinoista yhtä paljon karvaa kuin vaikkapa mitteleistä ja japseista?

mindde kirjoitti:

Terve teille..! Volpino miellyttää myös minua, mutta mietin tuota haukkuherkkyyttä. Ovatko volpinot vai mittelit yleisesti haukkuherkempiä? Olen nimittäin mitteliäkin harkinnut, mutta se on ehkä liian haukkuherkkä. Nyt olen sitten miettinyt muita rotuja ja löysin volpinon. Se on täydellinen, jos se ei vaan olisi haukkuherkkä. Lähteekö volpinoista yhtä paljon karvaa kuin vaikkapa mitteleistä ja japseista?

Lue lisää

Volpinostahan lähtee paljon karvaa karvanlähtöaikaan, muttei muuten kovinkaan paljon (tietääkseni).. Volpinostahan saa kitkettyä haukkumisen pois esim.sitruunapannalla, mutta jotkut yksilöthän eivät sitruunan hajusta välitä..

mama morning kirjoitti:

Volpinostahan lähtee paljon karvaa karvanlähtöaikaan, muttei muuten kovinkaan paljon (tietääkseni).. Volpinostahan saa kitkettyä haukkumisen pois esim.sitruunapannalla, mutta jotkut yksilöthän eivät sitruunan hajusta välitä..

Lue lisää

Meiltä löytyy yks volpparityttö, kohta 4v. Sitruunapantaa on kokeiltu, ei mitenkään huipputoimiva meidän koirien kohdalla..
Volpinosta (siteeraten volpparini kasvattajaa) lähtee karvaa 4 kertaa vuodessa, 3kk kerralla.. Eli siitä lähtee karvaa koko ajan jonkun verran. Välillä enemmän, välillä vähemmän.. Mutta meilläkin joutuu imuroimaan vähintään joka toinen päivä. (tosin meillä on 2 koiraa..että sekin vaikuttaa..(toinen japsin ja bordercollien sekoitus..))
Niin, pointtinahan minulla oli, että kyllä ne volpinotkin on kovia räksyttämään. Jos pennusta lähtien osaa opettaa olemaan hiljaa, koirasta saa suhteellisen hiljaisen. Itse tein kasvatuksessa sen virheen, että kun Ciru oli pieni ja haukkui, nauroin vain kippurassa. Se oli niin järkyttävän huvittavan kuuloista.. :)
Asutaan kerrostalossa, haukkuvat sen verran kuin haukkuvat, mutta ei ole tullut valituksia... Naapurin kääpiövillakoirahan tuo kuulostaisi olevan enemmän häiriköivä..:P
Mutta mutta: SUOSITTELEN VOLPPARIA, jos ihana energinen rotu kiinnostaa. Toki nämä kleinit ja mittelit ovat myös ihania ja monella tapaa samanlaisia, mutta sydämeni olen menettänyt volpinoille..