Onko teillä muilla sama ongelma: syötte kämppistenne ruokia. Minä en koskaan normaalisti varastaisi mitään kämppiksiltäni. Vihaan muutenkin sellaista "loiseläin" käytöstä. Kuitenkin silloin kun kohtaus iskee en pysty vetämään mitään rajaa sille kenen ruokia syön, omia vai muiden.
Äsken kämppis juuri huomatti, että ruokia katoaa kummallisesti. En osannut sanoa mitään. Pahinta on, että hän epäili toista tyttöä (meitä on kolme) ja sanoi, että aikoo ottaa asian puheeksi tämän kanssa. En tiedä mitä tekisin. En halua paljastua, koska minua hävettää käytökseni ja sairauteni niin paljon. En halua, että he saavat tietää syömishäiriöstäni. Taitaa kuitenkin olla jo liian myöhäistä.
Jos he yhdessä tulevat siihen tulokseen, että minä syön heidän ruokiaan (mikä on totta), he pitävät minua paskiaisena. Haluasin pyytää anteeksi, selittää etten oikeasti haluaisi toimia niin ja sanoa, että korvaan kaiken. Mutta en voi kertoa, että syynä on sairaus.
Vihaan itseäni!
Äsken kämppis juuri huomatti, että ruokia katoaa kummallisesti. En osannut sanoa mitään. Pahinta on, että hän epäili toista tyttöä (meitä on kolme) ja sanoi, että aikoo ottaa asian puheeksi tämän kanssa. En tiedä mitä tekisin. En halua paljastua, koska minua hävettää käytökseni ja sairauteni niin paljon. En halua, että he saavat tietää syömishäiriöstäni. Taitaa kuitenkin olla jo liian myöhäistä.
Jos he yhdessä tulevat siihen tulokseen, että minä syön heidän ruokiaan (mikä on totta), he pitävät minua paskiaisena. Haluasin pyytää anteeksi, selittää etten oikeasti haluaisi toimia niin ja sanoa, että korvaan kaiken. Mutta en voi kertoa, että syynä on sairaus.
Vihaan itseäni!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eiköhän siperia opeta, nimittäin ennen pitkää saat lähdöt kämpästä ja siinähän on hyvä asunnottomana miettiä, mitä tulikaan tehtyä.
Jos et osaa pitää itseäsi kurissa, kuka sitten osaa?
.. jos osaisi pitää itsensä kurissa niin ei mitään bulimiaakaan olisi. bulimialla ja itsekurilla kun ei ole tekemistä toistensa kanssa. silti kannattaisi tältä istumalta tarttua sen verta niskasta kiinni, voittaa pelon ja kertoa kämppiksille sairaudesta. et kuitenkaan mikään varas ole! valheessa eläminen pahentaa sairauttasikin. se häpeäntunne voi olla kovakin paikka, mutta jälkikäteen olosi varmasti helpottaa, kuhan kerran saat asiasi sanottua. voimia rakas ihminen
Saat pian varkaan maineen syyttä, kun ne eivät tiedä asian todellista laitaa. Kyllä se mustaki olis vittumaista jos mun einekset katoais kummasti.. Opiskelijalla ku ei ole varaa hirveesti ruokia ostella.
Mene ihmeessä sanomaan, että syöt heidän ruokiaan. Ensinnäkin se on inhottavaa käytöstä ja toisekseen hän varmasti ymmärtäisi ja voisi jollakin tavalla auttaakin sinua. Paras apu kuitenkin tässä on, että seiso tekojesi takana ja myönnä ongelmasi (myös muille)
Kerran kohatuksen iskiessä söin kämppikseni unni-makkarat. Ja minä olen kasvissyöjä. Asumme tässä ihan kahdestaan, joten pakkohan se oli tunnustaa, mitä oli tullut tehtyä. Kämppikseni ei mitenkään suuttunut tai mitään, oli vain kovasti ihmeissään.
Kannattaa nyt ihan reippaasti tunnustaa, sano vaikka että korvaat "nyysimäsi" ruuat, ostat samoja takaisin. En usko, että hän siitä pulttia ottaa.
Ymmärrän tilanteesi oikeen hyvin. Voimia sinulle!
- Vesimiehen tytär -
Kerroin kämppikselleni, eikä hän ollut ollenkaan vihainen. Enemmänkin huolissaan tilanteestani ja iloinen siitä, että kerroin rehellisesti. Hän oli kyllä aavistanut, että jotain outoa on meneillään. Hän sanoi, että minun pitäisi hakea apua. Taitaa olla oikeassa.
Onpas hyvä olla. Hävettää vähän, mutta olo on huojentunut. Tuntuu, että pitkästä aikaa tein edes yhden teon, jonka takana voin seistä. Tää oli varmaan yksi askel kohti paranemista. Ainakin nyt pitää lopettaa salailu ja piilottelu.
Tuntuu, että myönsin samalla totuuden itsellenikin. Päätin, että tämän on pakko loppua.
:) outoa, mutta tulin todella iloiseksi tuosta vaikken edes tunne sua. ihana kuulla että on ihmisiä, jotka uskaltavat auttaa itseään peloistaan huolimatta! olen samassa tilanteessa, myöntänyt sairauteni itselleni ja läheisille. tästä on hyvä lähteä parantumaan: sisältä on rauhallinen olo, ei enää sellainen ahdistunut ja sekainen. suunta ylöspäin, normaaliin elämään :)
Älä välitä noiden idioottien kommenteista tässä ketjussa. Omalle sairaudelleen ei voi mitään, mutta täytyy kuitenkin ottaa vastuu asioista. Erittäin hyvä, että sulla olo rohkeutta kertoa, se on sitä vastuun ottamista! Tsemppiä jatkoon!
Voi kuule... kumpa voisin pyyhkiä ne kerrat kun olen yöpynyt ystäväni luona tai jonkun kundin luona esim. viikonloppu ryyppyreissun jälkeen ja yön aikana vetänyt kaiken...kaiken. Sitten aamulla tajua päässäni että keittiö näyttää varmaan kaatopaikalta ja kaikki safkat ovat kadonneet... teeskentelen että nukun kun paniikissa mietin että mitä sen toisen päässä liikkuu. niin noloa. Ja vielä se että kun usein kukaan ei tiedä että mitä helvettiä on yön aikana oikein tapahtunut. Muutamat ystävistäni tietävät jo ongelmani, mutta se on niin vaikeaa ymmärtää kun ei itse ole samassa jamassa. Olisin niin helppoa jos voisit vaan sanoa itsellesei, että " nyt et syö niitä ruokia". Mutta asia kun ei vaan ole niin yksinkertainen. Eihän tämä turhaan ole "sairaus". Ja se häpeä...se häpeä on niin suuri, kun aamulla tajuaa että mitä on taas tultu tehtyä. Ja hyvä kun muistaa edes puoliakaan niistä määristä mitä on vetänyt. äh, voisin jatkaa tätä tarinaa loputtomiin. Pääsia on tämä: et ole yksin..sinua todellakin ymmärretään. Ainakin minä ymmärrän. Täydellisesti. Ja tiedän kuinka vaikeaa on kertoa olevansa syypää ruokien katoamiseen...sillä ainakin itse häpeän tekoani niin että koitan vain unohtaa sen mahdollisimman pian. sen takia en myöskään tahdo siitä puhua. Nekin ystävät joille olen kertonut ovat saaneet tiedon ainoastaan kysymällä... he ovat huomanneet ongelmani ja tulleet siitä suoraan kysymään. Joten en arvostele sinua jos et uskalla mennä heille heti kertomaan, mutta suosittelen sitä suuresti, sillä enemmin tai myöhemmin he tajuavat tilanteen.. ja ymmärtäminen voi silloin olla paljon hankalampaa. Tiedän tilanteen läpikäyneenä. voimia.