uskotaan tuossa ehkäisyasiassa, että Jumala kyllä tietää milloin lapsia kuuluu syntyä. Samalla kuitenkin ymmärrämme, että silloin kun Jumala ei ymmärrä oikein (esim sairauden johdosta pitäisi ehkäistä) pitää meidän vähän korjata Jumalan tekemää virhettä.
Jännä juttu
miten me vl:t
5487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos uskoo Jumalaan, uskoo myös, että hän on antanut meille aivot käyttämistä varten. Ihmisen taidot käyttää aivojaan kehittyvät ja auttavat ihmiskuntaa selviytymään kulloisistakin ajoista. Ihmeellistä, ettei tuota kunnioiteta vl-piireissä- Ihan kuin järki olisi jokin vihollinen.
"Ja me maahan lyömme aivoitukset ja kaiken korkeuden, joka hänensä korottaa Jumalan tuntemista vastaan, ja vangiksi otamme kaiken ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuden alle,(2. Kor.5:10)".
Weha, minulle on ikävä kyllä tullut vaikutelma että sinulla on taipumus suoranaisesti hämätä Raamatusta poimituilla sattumanvaraisilla sitaateilla. Onkohan se ihan reilua?
Kysymys uskon ja järjellisyyden suhteista on kovasti monitahoisempi kysymys kuin mitä annat ymmrätää yksiulotteisella heitollasi.
Sinulla on kaiken lisäksi virhe ilmoittamassasi Raamatun kohdassa. Tarkoitit ilmeisesti kohtaa 1 Kor 10:5, eli numerot ovat sekaantuneet viitteessä.
Mutta kun luemme tätä valitsemaasi Raamatun kohtaa tarkemmin ja taustat tuntien, tunnistamme, että siinä on kyse alkuseurakunnassa olleesta kiistasta. Jotkut olivat väittäneet kristittyjen toimivan uskonelämässään inhimillisten valtapyyteiden ja itsekkäitä tarpeitaan tyydyttäen (lihan mukaan) ja kritisoivan epäuskoisia inhimillisen vihan ja suuttumuksen vallassa, siis lihan keinoin. Tämän Paavali haluaa kiistää, sanoen:
”Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan, ja pyydän, ettei minun, kun tulen teidän tykönne, tarvitsisi käyttää sitä rohkeutta, millä aion luottavaisesti uskaltaa käydä eräiden kimppuun, jotka ajattelevat meistä, aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan. Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle - -.” (1 Kor. 10:1-5.)
Tuossa kohtaa ei ole Paavalin tekstissä kyse inhimillisen järjellisyyden torjumisesta totaalisesti, vaan kuten siinä sanotaan, Jumalan tuntemiseen eli uskonelämän syvimpään salaisuuteen, uskoon ja armonevankeliumiin liittyvän järkeilyn torjumisesta.
Tässä Jumalan sanan kohdassa ei ole kyse yleisesti inhimillisen viisauden synnillistämisestä, vaan yksinkertaisesti uskoon liittyvien väärien järkeilyjen torjumisesta.
Jumalan sana arvostelee terävästi järjen käyttöä silloin, kun on kysymys Jumalan pelastusteoista ja evankeliumista. Siis uskosta ja armosta. Lahjaksi saatavaa anteeksiantamusta ja Kristuksen sovitustyötä ei inhimillinen järki, joka pyrkii kaikessa tekoihin ja kaupankäyntiin, voi ymmärtää. Esimerkki tällaisesta väärästä järkeilystä on mm. se harha, että alamme pitää rajoittamatota lasten synnyttämistä kristityn autuuden ehtona.
Otetaanpa seuraavassa lisää esimerkkejä tästä, miten järkeilyä ei pidä sekoittaa armoon.
Raamatun mukaan usko ei perustu ihmisten viisauteen (1 Kor 2:5). Mikään viisaus ei saa mitätöidä Kristuksen ristiä (1 Kor 1:17). Ihmisten ymmärrys on mitättömyyttä Jumalan pelastusteoissa (1:20, 3:19). Jumalan viisaus on silloinkin suurempi, kun se maailman viisauden mielestä on silkkaa hulluutta (1:21, 25). Ja myös Weha tässä sinun viittaamasi kohta: "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan - -. " (2 Kor.10:5.)
On tärkeää tässä yhteydessä ymmärtää, mikä on kristitylle uskomisen kohde: ei inhimillisen elämän asiat vaan yksinkertaisesti evankeliumi omalle kohdalle. Siihen uskomisen kohteeseen, Jumalan tuntemiseen ei inhimillinen järki riitä.
Siinä kohtaa järki loppuu.
Mutta! Muissa yhteyksissä järjellisyys ja arvostelukyky ovat Jumalan kaikille ihmisille antamia lahjoja. Myäs uskovaiselle Jumala on antanut järken ja omantunnon. Järkeä ja viisautta tarvitsemme myös uskomme puolustamisessa. Uskominen ei ole fraasien papukaijamaista toistelua!
Raamatussa on inhimillisen ajattelun merkityksestä, viisaudesta ja järjellisyydestä monenlaisia kannanottoja, ja silloin sattumanvarainen lyönti yhdellä Raamatusta poimitulla yhteydestään irrotetulla lauseella on epärehellistä Sanan käyttöä.
Paavali kirjoittaa filippiläisille (1:16): ”Minut on pantu puolustamaan evankeliumia.” Paavali käyttää tässä yhteydessä kreikan kielen sanaa apologia, joka vieläkin tarkoittaa uskon _järkiperäistä_ puolustamista.
Pietari kehottaa meitä: ”Olkaa aina valmiita vastaaman kaikille, jotka pyytävät teitä perustelemaan toivoanne, joka teillä on” (1. Piet. 3:15). Tässäkin käytetään alkutekstissä sanaa apologia: kysymys on siis uskon puolustamisesta eli sen osoittamisesta, että kristinusko on totta.
Muutoinkin Raamatussa pidetään järkeä suuressa arvossa. Alkuseurakunnassa diakonin tehtäviin piti valita nimenomaan sellaisia uskovaisia, jotka olivat ”viisautta täynnä” (Apt 6:3). Paavali vetoaa uskovaisten itsenäiseen arvostelukykyyn: "Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille, arvostelkaa itse, mitä minä sanon" (1 Kor 10:15).
Paavali ei nähnyt uskovaisten kritiikittömyydessä ja pinnallisessa tyhmyydessä kerrassaan mitään ihailtavaa. Paavali nuhteli siionia ankarasti: "Oi te älyttömät galatalaiset, kuka on lumonnut teidät" (Gal. 3:1). "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte, ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat.” (Ef. 5:15). Raamattu varoittaa meitä myös tiukasti fanaattisuudesta: "... ettette anna minkään hengen ettekä sanan... heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin... Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavoin" (2. Tess. 2:1-3). Mielen maltin menettäminen eli yksisilmäinen fanaattisuus on Raamatun mukaan aina syntiä.
"Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta" (Jaak. 1:5).
Uskonelämä ja inhimillinen järki eivät ole toistensa vihollisia eivätkä edes kilpailijoita, vaan ne täydentävät toisiaan. "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy" (Hepr. 11:1).
Usko ei ole sokea hyppy tuntemattomaan, vaan vakaata luottamusta Häneen, joka on ilmoittanut itsensä Sanassaan. Hengellisyyteen liittyvässä opillisessa harkinnassa tarvitsemme Jumalan antamaa ajattelukykyä: "Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget" (1 Joh 4:1).
Veit "varpaat" suustani.
Vähättelet, että olet teologi, käsittääkseni olet uudestisyntynyt Kristitty, jolle Jeesus on Pyhässä Hengessä antanut paljon viisutta sekä ymmärrystä.
Luvallasi taltioin tuon kirjoituskesi ja pidän jossain vaiheessa sitä alustukseni pohjana, jos sallit.
Hienoa katsoa tuollaista uskoa, joka ei kuitenkaan perustu tieteeseen, vaan tieto tukee uskoamme.
Ja jos pelkällä tietämyskellä ( tieteellä ) pelastuisimme, emme koskaan olisi samanveroisia tieteen Jumalan edessä, koska olemme erilaisa, toiselle on avain annettu enemmän vaikka matematiikan lahjaa, toiselle vähemmän, mutta Herramme usko on aina numero kymppi. Se on täysosuma, ja vain armosta uskoon.
Siunausta.
Kiitos palautteesta. Ystävälliset sanasi lämmittävät. Jos pohdiskeluistani voit kokea jotakin voivasi käyttää hyödyksi ja kehitellä eteenkinpäin, tee se toki ihan vapaasti. Olemmehan kaikki veljiä ja sisaria. Sen minkä itse olen saanut, olen saanut viisaampien pohdintojen kautta, edellisten polvien kirjoituksia lukemalla eli esi-isen ja -äitien hartioille kiiveten. Siunausta myös sinulle.