... ovat usein pahimpia örveltäjiä ravintoloissa ja baulupaikoissa?? Olen ihmetellyt, et miksi elämä usein ryöstäytyy ryyppäämiseksi ja remuamiseksi kun kielletään usko.
Ihmettelevä.
Ihmettelevä.
Miksi X-VL:t...
Maruski
271723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Havahduin, kun näin nikkini avauksessasi. En toki ajatellutkaan sitä, että tarkoitat minua. Ethän edes tunne minua?
Mutta en tunne kuuluvani tuohonkaan joukkoon. Örveltäjien kerhoon. Tiedän, että tuollaisissa paikoissa monet entiset veeällät käyvät ja joillakin menee todella överiksi. Minä en käy.
Luulen, että tuollaisilla ihmisillä uskonasiat ovat erittäin kaukana elämästä. Siksipä en usko, että heitä täälläkään vierailee. Mutta jos, niin sittenhän kuulemme!
En tarkoittanut sinua millään muotoa. En halunnut yleistää, mutta karu tosiasia on että näin tapahtuu aika monelle X:lle. Ehkä se on halu karistaa kaikki entiset pois ja nollata aivot uuteen elämään. Itsekin olen X, mutta ei ole tarvinnut mennä kuitenkaan mennä niin pitkälle onnex.
Minulla on oikeasti aika vähän tietoa tuosta bailaamiskulttuurista yleensäkään. Ja olen tekemisissä sellaisten ex-veeällien kanssa, joille uskonto ja usko ovat silti tärkeitä. Heitä tapaa tälläkin palstalla. Olen jopa löytänyt entisiä ystäviäni ja saanut uusia.
Jotenkin tuntuu, että vaikeimmassa asemassa ovat sellaiset, jotka sysäävät uskonasiat ja -ongelmat taka-alalle kokonaan.
Silloin siellä muhii sellainen vl-ajattelu, että "minulla ei mitään merkitystä, eikä millään ole mitään väliä muutenkaan, kun en ole enää uskovainen, sama miten elää, kun helvettiin joutuu kuitenkin!"
Tuollainen ajattelu vie vastuuntunnon, huolehtimisen ja toisista välittämisen pois. On vain minä itse, hetken nautintoineen ja viihteineen! Se tie vie alaspäin ja lujaa.
Ehkä siinä on myös entisten kieltäymysten ja kaksinaamaisuuden takaisin ottamista ihan reilusti? Elämättömän elämän kiinni ottamista?
kirjoitit, örveltämiseksi menee. Ja yhdyn tuohon allaolevaan kommenttiin. Se on vl-aivopesun tulos, vaikka yhtä kaukana totuudesta kuin itä on lännestä.
Tiedän monia, joilla on melkein henki mennyt, kun ovat päässeet irti lesta-uskosta, varsinkin nuorilla.
Oma elämäni on kyllä pysynyt raiteillaan, edes humalassa en ole ollut koskaan. Joskus olen ruuan kanssa viiniä ottanut, mutta oikeastaan inhoan jo alkoholin tuoksuakin yhtä paljon kuin tupakkaa!
Kirjoitit avauksessasi 'uskon kieltämisestä'. Sehän tarkoittaa, ettei voi ajatella itseään tai toista ihmistä uskovaiseksi muuten kuin vl-seurakunnan yhteydessä. Minusta se on väärin sanottu.
Se oli varmaan sinussa jäännettä vl-ajoilta? Aivojesipesu on onnistunut hyvin. ;D
Mutta kyllä ne ajan mittaan karisevat, kun sen tiedostaa. Minä en ole eroni jälkeen käyttänyt sanaa 'uskovainen' vain veeällistä. Lisäksi sellainen loukkaa muidenkin puheessa.
Silloinhan luokittelisin itsenikin epäuskoiseksi. Miksi niin tekisin? Enhän usko enää veeällien valtakuntarajaoppia edes alitajunnassa.
'uskon kieltämisestä'
Tarkoitin kuitenkin uskon kieltämistä. Eli jos jättäessään VL-yhteisön kieltää myös uskonsa. Itselleni ko.yhteisön jättäminen oli kuin uskoon tulo, ei uskosta luopuminen. Epäilen, että moni lähtijä luopuu myös uskostaan, jos sitä on edes ollutkaan. Tulipa monimutkaisesti.
Sitten avauksesi ihan oikein.
Ajattelen itsekin, että vl-uskon jättäminen on eri asia kuin oikeasti oikean uskon jättäminen! Siitähän kirjoititkin.
>> Olen ihmetellyt, et miksi elämä usein ryöstäytyy ryyppäämiseksi ja remuamiseksi kun kielletään usko.
Kyllä Sinä olet viitseliäs ja ystävällinen, kun jaksat noin perusteellisen kirjoituksen laatia tästä asiasta! Minulla tuli laiskuus ja heittelin vain muutaman sanan sekaan. ;(
Teksistäsi tuli mieleeni eräs vertaus. Puhuit kuminauhailmiöstä. Sehän voi olla kuminen napanuora, jolla kuitenkin jää tuohon yhteisöön kiinni, näkymättömästi. Silloin omat ajatukset ovat kuin veeällillä, mutta itse tuntee olevansa kaiken ulkopuolella. Sitten tulevaisuudessa ehkä palaa takaisin, kun ei koskaan oikein irti päässytkään?
Me ólemme pahempia tapauksia veeällien kannalta, kun olemme opillisesti ajatelleet asiaa ja irrottauneet niistä ajatusrakennelmista ja Raamatun vl-tulkinnasta. Siksi meidät on leimattu eriseuraisiksi, joiden kanssa ei ole hyvä veljeillä eikä tupaansa ottaa... ;(
Kun vl-yhteisössä arkipäiväisiäkin asioita tarkastellaan "uskon kautta", lapsetkin kasvatetaan siihen että kaikki muut juovat, huoraavat, varastavat, valehtelevat jne.. paitsi tietenkin VL-USKOVAISET.
Kun yhteisöstä eroamisen jälkeen "kaikki on mahdollista", eikä siitä seuraa sen suurempaa rangaistusta kuin "uskonsa kieltämisestä" langetettiin, on riski holtittomaan elämään kovin suuri.
Melkein sama kuin sarjamurhaajalla, joka tietää kuitenkin jäävänsä kiinni ja saavansa elinkautisen vankeusrangaistuksen. Miksipä ei saman tien tekisi muutaman ruumiin lisää tässä elinkautista odotellessa? Melko brutaali vertaus, mutta samasta asiastahan tässä on kysymys.
"...olemme opillisesti ajatelleet asiaa ja irrottauneet niistä ajatusrakennelmista ja Raamatun vl-tulkinnasta."
Juuri näin. Sanot x-vl jälleen asiat kohdalleen!
Itse olen havainnut, että jos irrottautuu herätysliikkeestä hyvin nuorena, syynä vain esim. se että sitten pääsee elokuviin, kuuntelemaan rokkia, tansseihin ja nauttimaan alkoholia, eli nuorisokulttuuriin "normaaliksi" jäseneksi, jää irrottautumiseen tarvittava itsenäinen ajatteluprosessi usein tekemättä. Siihen ei ole vielä riittämiin aineksia ja silloin voi jäädä taustansa uhriksi.
Tällöin mielen sisälle jää se lapsesta asti opetettu vl-rakenne, joka estää vahvan oman identiteetin kehittymisen. On aina sisällä yhteisön tuomitseva ja julma ääni, joka saattaa johtaa alkoholismiin ja jopa itsemurhaan.
Sen sijaan jos irrottautuu pikkuhiljaa, ottaa itse selvää perusasioista, ajattelee ja luo oman tietoisen ja systemaattisen käsityksen olevaisen luonteesta ja Raamatusta, tätä kautta saa voimakkaan pohjan eettiselle ja kestävälle elämälle jossa on itse läsnä. Tämä tie vaatii tietysti aikaa ja paneutumista.
Silloin alkaa tunnistaa ihan itse mikä on oikein ja väärin, ja näkee vl-moraalin Jeesuksen opetusten vastaiset piirteet. Nimittäin, vl-kasvatuksessa oeptetaan kieroontunut eettinen malli, eikä siitä helposti pääse irti. - Sinä hyvä x-vl olet mielestäni jollain tapaa harvinainen poikkeus koska Sinulla on ilmeisesti lapsesta asti ollut sisälläsi oikea terve humaani eettinen omatunnon ääni, jota ei vl-opetuskaan päässyt hämärtämään.
Kun on itse perillä omasta katsomuksestaan ja kykenee sen perustelemaan, ei ole enää vl-liikeken mielivallan uhri. Silloin ei edes entisten vl-ystävien tuomiot ja sukulaisten harjoittama eristäminen haavoita ihan yhtä paljon.
Suurena tukena irrottautumisessa voivat toimia läheiset ystävät, mutta erityisesti samaa kokeneet ihmiset. Vertaistuen merkitys on suuri. Samoin sellaisen informaation merkitys, jota saa esim. Admatan palstalta, "Vanhoillislestadiolaisuus kriittisessä valossa".
Toivotan mitä lämpimimmin voimia ja rohkeutta kaikille, jotka antautuvat pohtimaan hengellisiä ja eettisiä kysymyksiä itsenäisesti. Se ehdottomasti kannattaa. Sitä kautta syntyy itselle aito kokemus siitä että on oikeasti olemassa. Omana itsenään, ja on arvokas juuri sellaisena, ilman ehtoja.
Erityiskiitokset Suomi24-palstan kirjoittajille, kuten varsinkin x-vl, Leena Huovinen ja Admata.
Harmi, ettet voi kirjoitella niin avoimesti kuin aikaisemmin. Ehkäpä vielä joskus voitkin?
Kirjoitit asiaa ja selvensit minun ajatuksiani. Tarkoitin juuri tuota itsekin.
Se, mitä sanoit minusta on arvailua. Se oli niin kauniisti sanottu, että toivon itsekin sen olevan totta! Omat tuntemiset ovat kyllä matkan varrella olleet ihan muuta. Syyllisyys, masennus ja epätietoisuus ovat aiheuttaneet todella paljon mustia täpliä eettiseen omaantuntooni. Onneksi täydellinen omantunnon puhtauskaan ei ole armon saamisen ehto! Sitähän ei ole oikeasti kenelläkään ihmisellä. Armokin on armosta, kuten olemme joskus kuulleet. Ja sen saa uskoa koskevan myös minua /meitä.
tunne on niin syvä "ainoasta oikeasta" uskosta eroamisen/erottamisen jälkeen, että millään ei tunnu olevan mitään väliä. Kun on lapsesta asti opetettu, että jopa epäuskossa hengittäminen on syntiä, ei ole väliä vaikka ryyppäisi ja huoraisi kuinka. Ei siitä syntitaakka sen suuremmaksi kasva.
Itsekin "ahmin" maailman iloja vuosikaudet kaksin käsin erottuani ahdistavaksi käyneestä vl-yhteisöstä. Sitä tuntee sellaista arvottomuutta siinä tilanteessa, ettei sitä ymmärrä ennen kuin on itse sen kokenut.
Vuosien kuluttua Jumala näyttäytyi minulle armollisena ja rakastavana (ankaran ja kostonhimoisen vl-jumalan sijaan), jolloin halu jatkaa syntielämää loppui.
Antaisitko elonmerkin itsestäsi sähköpostiini [email protected]. Eräs kysymys palstan ulkopuolella ...
en ole vielä valmis keskustelemaan aiheesta palstan ulkopuolella. Voi hyvinkin olla, että jonain päivänä olen siihen valmis. Mutta kysy vaan täällä, niin vastaan jos se on anonymiteetin kannalta mahdollista.
etten vielä halua tuoda sitä tänne.
Mutta annetaan ajan kulua.
Asiat tulevat vielä julki. Olen siitä aivan vakuuttunut, ettei SRK:nkaan rahkeet riitä tapahtuneiden ikuiseen salaamiseen..
On tärkeää pitää yllä toivoa ja luottamusta hyvän ja oiekudenmukaisuuden toteutumiseen. Milloin se tapahtuu, se on tässä vaiheessa täysin hämärän peitossa.
Joskus julmuuksien käsittelyyn on päästy vasta vuosikymmenien kuluttua. Vrt. Turkissa menossa oleva prosessi, miten kipeää siellä tekee yhä ottaa esille 1900-luvun alussa toteutettu julma kansanmurha. Ihmisiä on tapettu kun he ovat halunneet oikeudenmukaista keskustelua ja tapahtuneen julkista myöntämistä hallitukselta.
Ihmisten toiminnasta se lopulta jää kiinni. Mistä löytyy SRK:ssa ensimmäinen vastuunkantaja?
Vastaan tähän ketjuun ja teen hataran aasinsillan aiheeseen.
En ollut örveltämässä missään, vaikka olen entinen vl. Kuuntelin mopin antaman vinkin tähden nettiseurat Hesan Ry:ltä. Kirjoitín ylös muutaman keskeisen kohdan.
Kysyin poistetussa ketjussa sitä, miksi tuo linkki oli laitettu? Kai se oli meille vihjeeksi ottaa selvää siitä, miten nykyisin Ry:llä saarnataan? Minä olin kuuliainen - kerrankin.
Kirjoitan nyt vapaamuotoisen referaatin kuulemastani saarnasta.
En tuntenut puhujaa äänestä, vaikka olen kyllä kuunnellut häntä aiemminkin. Katsoin saarnan loputtua Päivämiehestä, kuka puhui. Hän oli Valde Palola. Lukenut ihminen, vl-pappi.
Tekstinä oli yllätysyllätys - vertaus 10 neitseestä. Minulla oli kuvitelma, että tuosta tekstistä ei kovin usein saarnata. Siksikin jäin kuulolle. Halusin tietää, miten puhuja tulkitsee vertauksen eri osat ja elementit.
Tekstin lukemisen jälkeen hän painotti vertauksen tärkeintä osaa ja se oli VALVOMINEN. Se tarkoittaa uskonelämän hoitamista armonajassa ja kilvoittelua syntiä vastaan. Se ei lainteko, vaan Jumalan armotyötä, uskon kuuliaisuutta.
Uskonkuuliaisuus on sitä, mitä Pyhä Henki seurakunnassa opettaa yhteisesti ajan vaaroista ja kartettavista asioista. Jumala odottaa kuuliaisuutta.
Öljy astiassa on lääke ja evankeliumin voima auttaa lapsenmielisesti uskomaan taisteluissa ja kiusauksissa ja auttaa kuuliaisuuteen.
Sitten puhuja muistutti siitä, että mieli ja sydän arkiintuu, jos seuravälit pitenevät. Tulee välinpitämättömyyttä ja ajalliset asiat valtaavat sydämen. Öljyastia tyhjenee ja uskonlamppu sammuu. Siksi sitä pitää täydentää evankeliumin uskomisen kautta.
Erityisesti nuorille sanottiin, ettei kukaan lähde ulos Jumalan valtakunnasta, jos öljyä on astiassa. Lähtijällä on aina uskonlamppu sammunut. Mutta kun ahkeroi kilvoitella jumalanlapsena, niin silloin sydän ei taistele seurakunnassa armoneuvoja vastaan. Raamatun paikkana oli välillä 'kuuliaisuus on parempi kuin uhri ...'
Puhuja selitti myös silloisia tapoja häävalmisteluissa, morsiamen ja sulhasen ystävistä ja sulhasen saapumisen arvoituksellisuutta. Siispä piti olla valmiina upeissa juhlavaatteissa ja pimeällä lamput kunnossa.
Vertauksen 'taivan valtakunta' tarkoittaa Jumalan seurakuntaa, sanoi puhuja.
Evankeliumia tarjottiin tietysti kaikille. Tosin sen vaikutus on sellainen, että kuuliaisuus seurakunnalle on itsestäänselvyys sen jälkeen. Ja sen uskominen auttaa olemaan kuuliainen.
En viisastunut tuon vertauksen symboliikasta ja havaintoni mukaan yhä kuuliaisuus seurakunnalle on tärkeässä asemassa. Minusta liian tärkeässä.
Armoa toki annetaan, mutta mutta.. säännöt pitää sisäistää ja totella jokaista seurakunnan (SRK:n) kieltoa ja käskyä. Ensin annetaan armo, mutta se siis edellyttää heti kuuliaisuutta säännöille, tai armo otetaan pois.
Ehdollinen armo ja rakkaus on siis edelleen käytössä vl-yhteisössä...
Jo kauan sitten sanottiin: "...tämä ei ole lakia uskoon tulemiseksi, vaan uskossa pysymiseksi..."
Sehän on suoraan sanottu. Siis se on lakia. Kuuliaisuuden vaatimus ja ehto 'uskovaiselle'!
Minä luulin, että moppi laittaa malliksi sellaisen saarnan, että näkisimme, miten armollisia ja Raamatun mukaisia nykyisin saarnat ovat. Koska olemme kritisoineet lakihenkisiä tekstejä ja opetuksia.
Huomasin, että mikään ei ole muuttunut ja vihjeen antaja on itsekin varmaan tuon kaiken uskoja? Miten muutenkaan.
Mutta hyvä kun kuuntelin.
Kiitos raportista x-vl!
Tunnustan suoraan, että en minäkään eilen illalla örveltänyt, en, vaikka olenkin entinen vanhhoillislestadiolainen.
En totea tätä toivottavasti vain omahyväisyyttäni, vaan jotta lestadiolaisten leivittämä käsitys entisten jäsentensä täydellisestä pahuudesta ja moraalittomuudesta ei olisi aivan särötön.
Hyvä oli, x-vl, että olit eilen seuroissa ja jaksoit puheen referoida tänne, niin sain minäkin, surukseni, todeta että eipä syvempää näkemyksellisyyttä evankeliumista ja todellisen elämän ristiriitojen kanssa elämisestä ole sinne suunnalle ilmaantunut. Rehellinen ollakseni, en sitä nyt tosimielessä jaksa toivoakaan.
Kun sain sinulta niin paljon tässä - kiitos, x-vl! - niin kerronpa sinulle vastavuoroisesti, että itse käytin eilisen illan lukemalla sattumoisin eteen tullutta uutta kirjaa, jonka on kirjoittanut skotti, entinen Edinburghin piispa Richard Holloway.
Teoksen nimi on Katse kaukaisuuteen: elämän tarkoitusta etsimässä. En lainkaan pitänyt kirjan alaotsikosta, sillä se haiskahtaa heppoiselta "elämänhallinnalta", jollaisilla varsinkin amerikkalaisilla pinnallisuuksilla meitä on kiusattu jo vuosikymmeniä.
Mutta lukiessa paljastuu, että elämän tarkoituksen etsiminen on Richard Hollowaynkin mielestä suhteellisen tarpeetonta puuhaa. Vaikkain se tuntuu olevan meille ihmisinä toisaalta väistämätöntä, kunnes oivallamme sellaisesta huolehtimisen tarpeettomuuden.
Viimeistään tietoisuus 15 miljardin vuoden takaisesta "alusta" ja siitä, että Aurinkokunta katoaa viiden miljardin vuoden kuluttua, asettaa tämän hetken ja yksityisen ihmisen asianmukaiseen kosmiseen perspektiiviin. Sinne menee Teodikean ongelmakin sen siliän tien. Vai meneekö? Tässä välissä se on tehtävä mitä aikoo tehdä... :-) Ja oliko se "tekeminen" se mitä tosiaan siis oikeastaan piti...
Olen nyt vasta kirjan puolivälissä, enkä voi vielä antaa siitä lopullista lausuntoani, mutta sen voi sanoa, että kirjoittaja tarkastelee kiinnostavaa kysymystä elämän merkityksestä havainnollisesti ja elävästi. Ei teoretisoi, vaan hyödyntää kaunokirjallisuutta käsitteellisten ajatuskulkujen tulkkina.
Toistaiseksi hänen kannanottonsa eivät ole olleet tavattoman ihmeellisiä, jos on ennestään lukenut etiikkaa ja katsomuksia koskevaa kirjallisuutta yhtään syvällisemmin. Ihan oikeista asioista uskontojen suhteen Holloway puhuu, mutta yllätyin että hän ei sittenkään uskaltaudu menemään pohdiskelussaan kovin syvälle. Pidän itse esim. Dietrich Bonhoefferin ja Terho Pursiaisen ajattelua (keskenään erilaisinakin) huomattavasti syvällisempänä. Kirjoittajalla on yhtäkaikki lempeä ja laajakatseinen ote.
Ja ehkä juuri tällainen ymmärtäväisyys ja sen takana tiukka rationaalisuus onkin parasta lääkettä fundamentalisteja kohdatessa.
Muuten, Hollowayn mukaan ennen kaikkea naiset kristinuskon historiassa ja varsinkin nykyaikana naisteologit ovat osanneet nostaa esille sen, että kristinuskon syvin sanoma ei tosiaankaan koske kuolemaa, vaan elämää.
Erästä kirjaa Holloway innostuu esittelemään pitempäänkin, nimittäin Simone Weilin teosta Painovoima ja armo. Se on saatavana suomeksikin, ja aion vihdoin yrittää lukea sen. Leena Huovinen on siitä useasti kertonut. Edellinen lukemisyritys päättyi luopumiseen, oli se sen verran vaativa meikäläisen aivokapasiteetille.
"Katse kaukaisuuteen" näyttää olevan popularisointi Hollowayn aiemmin julkaisemista esseistä ja artikkeleista. Niille, jotka haluavat perehtyä syvemmin Hallowayn teologisiin painotuksiin, voi suositella osoitetta: http://homepages.which.net/~radical.faith/holloway/index.htm
Kirjoittaja on piispuudestaan luopunut protestanttinen teologi, entinen Skotlannin anglikaanisen kirkon, Edinburghin piispa. Ehkä hänen on tästäkin syystä ollut helppo saada julkisuutta konservatiivisessa Britanniassa, jossa hänellä on oma hengellisiä ja katsomuksellisia kysymyksiä käsittelevä tv-ohjelmakin BBC:llä. Hänen kirjoistaan on suomennettu myös teos "Jumalaton moraali: etiikka ilman uskontoa".
Joudunko syytteeseen spoilauksesta jos paljastan tässä kirjailijan loppulauseen: "Meidän pitäisi elää ohikiitävä päivä täysipainoisesti ja yön tullen poistua arvokkaasti."
Sopisiko tuohon lisätä "pyhä huolettomuus" osaksi jokaista päivää.
uutisoitiin Jyväskylän ry:llä käytyä keskustelua aiheesta "Sota ja väkivalta". Kenttärovasti (meniköhän titteli oikein?) VALDE PALOLA piti alustuksen, joka sisälsi mm. seuraavia ajatuksia:
"Kristityn tehtävänä on ensisijaisesti rauhan rakentaminen. -- Kuitenkin USKOVAISET HALUAVAT SUORITTAA ASEPALVELUKSEN --."
"Jos maallinen esivalta käskee toimimaan Jumalan sanan vastaisesti, sitä ei tarvitse totella. -- Yksilö saattaa käyttää tätä neuvoa väärin ja ajatella, että jätän tuon tekemättä, koska minusta tuntuu, että se on väärin. Ongelmatilanteissa meidän olisi muistettava, että uskovaisten seurakuntayhteys on tärkeää. JOS EI TIEDÄ, KUINKA JOSSAKIN TILANTEESSA TULISI TOIMIA, ON HYVÄ KYSELLÄ TOISTEN USKOVAISTEN MIELIPITEITÄ ASIASTA."
Tunsin itseni aika yleissivistymättömäksi, kun luin viestisi. Mutta ei se haittaa, luin sen silti melko sujuvasti. ;)
Keskustelu jatkuu näköjään eri ketjussa uudelleen. Mutta taitaa mennä suuri energia seurojen ilmoittelujen ihmettelyssä?
Noh samahan se on mistä keskustellaan. Välillä nyt siitäkin, kun muutamat sitä haluavat.
Olin pettynyt siihen, että vl-pappi saarnaa tuolla tavalla. Tosin hänen ulosantinsa ja Raamatun tuntemuksensa oli ihan hyvä. Silti odotin enemmän syvällisyyttä ja laaja-alaisuutta seurakuntaopin suhteen. Mutta se on turhaa toivetta?
Tietysti seurakuntaoppi oli sanottu niin rivien välissä ja fiksusti, että se hötelöllä kuuntelijalla voi mennä ohi. Tai ainakaan se ei tule mielessä siihen osaan, mikä sillä oikeasti on. Elämän ja kuoleman kysymys.
Sama jos käyttäisi galluppia. Eikö Raamatulla ole enää mitään tekoa kirkon suurimman herätysliikkeen pappien opetuksessa?
kun äiti ei tiennyt oliko joku meidän tekemisemme syntiä vai ei, niin alkoi se loppumaton soittelu kaikille tutuille vl-äideille, että saadaan kattava gallup-tulos asian synnillisyydestä.
Näin "äitikäräjien" langettaman tuomion perusteella meiltä kiellettiin yhtä sun toista syntinä hyljättäväksi.. Sellainen on vl:n omatunto!
Albert