kysyn? Onko teillä tai teidän tuttuilla lapsiperheillä ollut NiiN vaikeaa kuin tulee ohjelma Lapsityrannit ? Voiko tosiaan lasten kanssa olla noin vaikeaa, että joutuu soittamaan hätänumeroon? Jotenkin ohjelma tuntuu liioiteltua, mutten tiedä------
Äidit hei !
kunhan
8777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta kyllä minun mielestäni maalaisjärjellä selviää. Olemalla itse tyyni ja looginen, vaikka kuinka kiukuttaisi, selviää monesta kamalasta lapsityranni-tilanteesta. Sitäpaitsi olen kuullut, kuinka myös päiväkodin lastenhoitajat ja opet menettävät hermonsa ja huutavat lapsille, joten normaalia se on.
tapausta,mutta noihin ohjelmiin verrattuna ei heillä eikä meillä ole ollut minkäänlaisia ongelmia:)
En todellakaan ymmärrä mitä tapahtuu kun menee noin metsään?
Kamalaa jos lapsi nimittelisi lihavaksi huoraksi tms.
Meillä kun ei 14v poikakaan "uskalla" kirota edes "miedosti" kotioloissa.
Saatikka että löisivät.
Säälittää noiden perheiden puolesta,menee monta ihanaa vuotta hukkaan tavallaan...ainaiseen riitelyyn ja tappeluun...
ole niin kauheita tapauksia tiedossa, ei edes meidän omassa perheessä vaikka meillä on ns. erityislapsi (dyspraksia ja adhd asperger-piirteillä).
Jotenkin tuntuu välillä että onkohan kaikki kuitenkaan totta mitä siellä telkussa näytetään...
mutta mielenkiinnolla katson ohjelmaa..ihmettelen onko lasten kasvatus noin vaikeaa, että tilataan täti hätänumerosta perheeseen--miten lasten kanssa ja riiviöitten kanssa voi olla noin vaikeata ?
Itselläni on 3 lasta suurinpiirtein samanikäisiä kuin ohjelmassa tulee kaks kertaa viikossa..yksinhuoltaja olen, mutta selvinnyt lasten kans mainiosti.
- Onko tuolla Amerikoissa elämä erilaista kuin meillä suomessa ? - Kiireellisempi elämä ?
Lasten puolesta aattelen ,( mutta kun en osaa selittää).VAIKEALTA NÄYTTÄÄ OHJELMISSA, MITÄ TULEE KAKS KERTAA VIIKOSS
ulkoilutetaan lastenvaunuissa ja kohdellaan kuin pieniä ihmisiä. Onko se sitten mikään ihme ettei osata olla järkeviä ja johdonmukaisia niille lapsillekaan, jotka ovat kuitenkin vielä kimurantimpia kuin ne pikku puudelit.
on kyllä aika useinkin sellaista..
adhd-poika kun sille päälle sattuu, niin sekoittaa "koko pakan" ja kaikki on kaaoksena.
esim. tilanne meillä, joka on aika yleinen.. koulusta tullaan ovet paukkuen ja kauheena huutaen. jos sanoo norm. äänellä, että olisitko hiljaa, ei tapahdu mitään. ääntä korottamalla ja kasvotuste olemalla voi saada vastauksen: joo. kuitenki samaa huutoa ja itkemistä jatkuu muutama tunti ja samalla yrittää tehdä läksyjä..
elikkäs aikuisilla menee järki, kun kuuntelee sitä ja vauva kitisee sitä, kun kaikki on hermona...
että voi olla kova meteli, muttei meilläkään kyllä lapset lyö ja kiroile..
monasti en ole ohjelmaa seurannut, mutta sen suuntaista meillä varmaan olisi, jos ois 4-5 muksua...
ohjelmaa, siinä oli yhäiti, jolla oli pahasti oireilevat lapset. Kiinnitin heti huomiota siihen että äidllä oli selvästi äitiys hukassa. koko ajan huutelin sohvalta että "ota syliin" "sano että rakastat ja anna suukko". sillä oli taaperopoika (ehkä 3v.) ja siitä näki niin selvästi että se halus vaan äitinsä kosketusta. kun frost tuli taloon ja alkoi järkkään asioita, poika yritti koko ajan tarttua äitiään kaulasta, mutta äidistä näki että se koki vastenmieliseksi rakkauden osoittamisen lapsille. poika oli kun aurinko jos sai äidiltään vähäisintäkään huomiota! kyllä meinas sydän pakahtua!
onkohan briteillä vähemmän kiintymystä osooittava kulttuuri, kun se frost kyllä neuvoo hyvin aina, mutta mun mielestä se itsestäänselvin ja tärkein jää aika vähälle huomiolle, että enemmän kun sääntöjä, pieni lapsi ymmärtää rakkautta ja kaikki hyvinvointi lähtee siitä, mukaanlukien turvallisuudentunne. jos se puuttuu tulee kapinaa.
nää ohjelmat vaan vahvistaa mun käsityksen siitä ettei lapsissa ole ikinä vikaa (paitsi tietty jos ovat sairaita) vaan lapset heijastaa vaan vanhempiensa tunnekylmyyttä. samoin kun samassa sarjassa ollut JÄRKYTTÄVÄ ovimies-isä!
ohjelmassahan lapset ovat rauhoittuneet lyhyessä ajassa,heti kun vanhempien suhtautuminen on muuttunut!!!Muistan eräänkin pojan joka oli väkivaltainen ja uhmakas,käytös muuttui heti, kun sai vähän huomiota isiltä,voi että säälitti pikkune:( Heti huomaan meidän pojassa saman,jos ei ehditä huomioida tarpeeksi..lasten kanssa pitää keskustella,KUUNNELLA,halia,leikkiä ja näyttää/kertoo kuinka tärkee lapsi on:) Mistä lapsi muuten tietäisi arvonsa ja asemansa?Miulle ei lapsena sanottu että -rakastan sinuu jne..luulin yli 20v että miussa vika kun kukaan ei pysty rakastamaan..siksi en antanu myös itsenikään rakastua,peitin kaikki tunteeni,hyvät ja huonot..siitä ei hyvää seurannut kun vuosien patoutumat räjähti:( Huomioikaa ja rakastakaa varauksetta,ennen kuin on liian myöhäistä..