Olen sataprosenttisesti tätä mieltä:
Pojista parhaita ovat ne, jotka eivät polta, ryyppää, eivätkä mielellään pidä ilman syytä juhlimisesta ja bilettämisestäkään ja jotka ovat tunteissaan avoimia ja rehellisiä.
Tuntuu jotenkin siltä, että nykyään elää jokin hirvittävä myytti siitä, että tytöt muka tykkäisivät enemmän lihaksikkaista, rikkaista, kännäävistä bilettäjäheeboista, joiden elämän tarkoitus ei pyöri muun kuin - no, pelkän lisääntymisen ja juhlinnan ympärillä... Mistä ihmeestä tämä on saanut alkunsa?? Itse vihaan sydämeni pohjasta tuollaisia pellejä, jotka harvemmin ovat edes tunteellisia.
Tämä nyt ei ole mikään ihannemies -tai deitti-ilmoituspalsta, mutta pakko vain korjata tuo harhaluulo, sillä ainakin itse olen huomannut, että herkät ja kotoisat ihan "normaalit" ja ehkä vähän ujohkotkin pojat vievät tyttöjen ja naisten sydämet paljon helpommin, minun myös! Poikkeuksiahan tietysti on, joitakuita varmasti viehättävät tuollaiset alussa mainitsemanikin, mutta uskonpa että täysin pysyvää ja vakaata suhdetta sellaisten kanssa on hieman vaikea rakentaa. Ja suurin osa naisista kuitenkin haluaa juuri sen pysyvän ja vakaan suhteen.
Itse olen vielä suht nuori ja sinkkukin, mutta toivon todella löytäväni jostain kolosta vielä sellaisen ihanan kultaisen kotona viihtyvän, turvallisen pojan jolla on ne AIVOT. Henkinen kauneus on kuitenkin loppupeleissä aika lailla ulkonäköä tärkeämpää, olkoonkin sitten että naamavärkki ei ihan kaikkia miellytä!
Jotenkin jotkut miehet myös arvelet "karskilla" tavalla, ettei heidän missään nimessä pidä näyttää tunteitaan... voi mitä pötyä.=) Tottakai peruskäyttäytymissäännöt nyt lähes jokainen osaa, eli ei avaa suutansa nyt aivan missä sattuu, mutta miehet ja pojat, uskokaa pois, jos olette rentoja omia ihania itsejänne ettekä esitä mitään tyhmää niin olette aivan hurmaavia!
Nimim. Haussa rehellinen, luotettava ja ihana poika, jonka ei tarvitse esittää mitään.:)
Pojista parhaita ovat ne, jotka eivät polta, ryyppää, eivätkä mielellään pidä ilman syytä juhlimisesta ja bilettämisestäkään ja jotka ovat tunteissaan avoimia ja rehellisiä.
Tuntuu jotenkin siltä, että nykyään elää jokin hirvittävä myytti siitä, että tytöt muka tykkäisivät enemmän lihaksikkaista, rikkaista, kännäävistä bilettäjäheeboista, joiden elämän tarkoitus ei pyöri muun kuin - no, pelkän lisääntymisen ja juhlinnan ympärillä... Mistä ihmeestä tämä on saanut alkunsa?? Itse vihaan sydämeni pohjasta tuollaisia pellejä, jotka harvemmin ovat edes tunteellisia.
Tämä nyt ei ole mikään ihannemies -tai deitti-ilmoituspalsta, mutta pakko vain korjata tuo harhaluulo, sillä ainakin itse olen huomannut, että herkät ja kotoisat ihan "normaalit" ja ehkä vähän ujohkotkin pojat vievät tyttöjen ja naisten sydämet paljon helpommin, minun myös! Poikkeuksiahan tietysti on, joitakuita varmasti viehättävät tuollaiset alussa mainitsemanikin, mutta uskonpa että täysin pysyvää ja vakaata suhdetta sellaisten kanssa on hieman vaikea rakentaa. Ja suurin osa naisista kuitenkin haluaa juuri sen pysyvän ja vakaan suhteen.
Itse olen vielä suht nuori ja sinkkukin, mutta toivon todella löytäväni jostain kolosta vielä sellaisen ihanan kultaisen kotona viihtyvän, turvallisen pojan jolla on ne AIVOT. Henkinen kauneus on kuitenkin loppupeleissä aika lailla ulkonäköä tärkeämpää, olkoonkin sitten että naamavärkki ei ihan kaikkia miellytä!
Jotenkin jotkut miehet myös arvelet "karskilla" tavalla, ettei heidän missään nimessä pidä näyttää tunteitaan... voi mitä pötyä.=) Tottakai peruskäyttäytymissäännöt nyt lähes jokainen osaa, eli ei avaa suutansa nyt aivan missä sattuu, mutta miehet ja pojat, uskokaa pois, jos olette rentoja omia ihania itsejänne ettekä esitä mitään tyhmää niin olette aivan hurmaavia!
Nimim. Haussa rehellinen, luotettava ja ihana poika, jonka ei tarvitse esittää mitään.:)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tuollasen pojan kun sais omakseen
muuten samaa mieltä, mutta tuo lihaksikkuus on omasta mielestäni myös aika herkku ominaisuus jätkässä ;> oma kulta onneksi on juuri tuollainen :)
Täs ois yks.. mut lihaksia kyl on, noi bilettäjät just ei taida bodata vaiko? Meidän kunnan bilettäjät ei ainakaa, ne on sitä laiskinta sorttia.. harmi vaa et en oo ite tavannu tollasta tyttöä joka "tälläsistä" pitäis, tai ehkä olenkin? no mutta toivoa riittää :)
No en tiedä mutta oman käsitykseni mukaan juuri nämä bilettäjät yrittää ainakin pitää ulkonäöstään huolta bodaamalla, kai ne ilmeisesti aattelee että misukoiden päät sillon kääntyy... Kai oon tässä sitten aika karkeasti yleistänyt, mutta oma mielikuvani on kyllä sellainen vaan.:)
Jos sanotaan vielä mistä minä pojassa pidän, vaikkei se pointti nyt olekaan: luotettava, rehellinen, suloinen, uskollinen, oma rento itsensä, ei esitä, saa olla vähän "nörttikin", kunhan nyt ei dataile ihan jatkuvasti.:D Saa harrastaa mitä haluaa (paitsi no ei sitä kännisekoilua ja muuta epäilyttävää), ei ole väliä. Ujohko, ja osaa arvostaa sitten sitä tyttöystävää kun kohdalle osuu.:) Mikään sänkykamaritiikeri ei tokikaan tarvitse olla. Hempeily vaan on usein paljon söpömpää!:)
Siinäpä sitä, toivottavasti kukaan ei enää kaipaa tarkennusta ainakaan pahemmin.
Missä sinun kaltaisia kasvaa...:)
Sitä kun itsekkin olen sattunut huomaamaan, että naiset aina rakastuvat renttuihin...
Riesa, minunlaisianiko kenties tarkoitat vai?:)
Jos tarkoitat, niin meitä kasvaa ihan missä vaan, minut löytää kadulta kävelemästä useimmiten... Ja tietysti täältä ilmoittelemassa mielipiteitäni...:)
En vain ole vielä löytänyt:) Tunnut kyllä olevan kyllä olevan niin mukavan luonteinen, että törmäät vielä sellaiseen herkkään ja rakastavaan nallekarhuun;)
Mielelläni törmäänkin!:) Jos järkevä poika tulee vastaan niin siinäpä voisi kuitata että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan jos ihan oikeasti tykkää!
Mutta kiitos kohteliaisuudesta, piristit päivääni.:)
Kyllä mä ainaki pidän omasta ulkonäosta huolta. Biletyshän hyvää kuntoilua ja tarviiko sitä ryypätä samalla ku pilettää? Mä en ainakaa :). Voi sitä hauskaa pitää ilman kossu pulloaki.
mitä "esittäminen" loppujen lopuksi on?
Eikö me kaikki vähän esitetä? Kukaan ei käyttäydy samalla tavalla toiselle kuin toiselle. Kun olemme koulussa, meidän vanhempamme eivät todennäköisesti tunnistaisi käytöstämme. Kun olemme kavereiden kanssa, olemme jotain muuta kuin sisaruksillemme. Tästä netistä-olosta nyt puhumattakaan. Vastakkaiselle sukupuolelle puhuttaessa (jos pienintäkään kiinnostusta on ilmassa) jokaista sanaa harkitaan.
Eikö tämä lievä esittäminen ole vain persoonamme useampien puolien esiin tuomista? Selviytymiskeino. Ei se VÄLTTÄMÄTTÄ ole pahasta, eikä sitä mielestäni voi täysin estää.
Raja arkikielen "huonomman" esittämisen ja luonnollisen esittämisen välillä menee mun mielestäni siinä, että tätä todellista esittämistä on kaikki se toiminta, joka ei ole itselle epäluonnollista.
Mutta tämä on musta oikeasti paha kysymys, ja tää on vaivannut mua aikamoisen paljon nyt, kun luonteeni on muuttunut "rohkeammaksi". En todellakaan halua olla esittäjä. Voisko joku auttaa? MITÄ ON ESITTÄMINEN?
Juu, ymmärrän oikein hyvin kantasi. Kyllähän meistä toki aika monikin esittää ja vieläpä jatkuvasti, mutta sellainen roolin vetäminen saattaa koitua myöhemmin vähän hankalaksi ja väsyttäväksikin.
Kun sanoin, etten kannata esittäjiä, niin tarkoitin lähinnä niitä, jotka esittävät niin, että vetävät koko homman ihan överiksi ja typeräksi. Se on noilla murrosikäisillä pojilla varsinkin aika yleistä.:) Sanojaan kannattaa harkita, ja senkin voi kai joku joskus laskea esittämiseksi. Jokainen nyt tulkitkoon sitten oman kantansa mukaan, mikä kaikki lasketaan esittämiseksi, tuo nyt oli vain minun mielipiteeni.:)
Asia puhetta sanon minä. Silti musta kuitenkin tuntuu et kukaan ei ajattele noin, tai jos ajatteleekin niin hän ei tuota kantaansa tuo tarpeeksi hyvin esille!
Näh, nojoo, ehkä oon väärässä mut aitous ja rehellisyys ja persoonallisuus ja omana itsenänsä olo kunniaan!
-Poika 16wee-
Niinpä... mutta kyllä voin röyhkeästi jopa muutamien muiden ihmisten puolesta sanoa, että varmasti noin ajatellaan, ihan vilpittömästi.:)
Hyvä että näemmä pojatkin ovat ihan todella sitä mieltä! Sitä jo pahoina päivinä ajattelee ettei tuollaisia yläpäällään ajattelijoita oikeasti olekaan, mutta näemmä kyllä, onneksi...:)
Huoh! Mulla on valitettavasti mennyt jo päiväys vanhaksi ja aivojakaan en ole koskaan omistanut. :(
Tytöistä parhaita ovat ne, jotka eivät polta, ryyppää ja ovat luotettavia. Sitä kait ihminen hakee kaltaistaan seuraa.
Onkohan sellaisia yllämainitun kaltaisia ja kotona viihtyviä tyttöjä pajoakaan olemassa? Toki yksikin riittäisi, mutta ainahan se parantaa mahdollisuuksia, jos niitä on enemmän.
Meilläpäin, kun tuntuu olevan vaan näitä, jotka harrastaa biletystä 3 kertaa viikossa tyyppisiä.
Miten niin mennyt päiväys vanhaksi? Ja jos et kerran raivobiletyksestä välitä niin uskoisinpa sinulla jonkinlaiset aivot sentään olevan...
Kyllä tuollaisia tyttöjäkin on, itse olen ja aika moni tuntemistani tytöistäkin! Eivät kaikki ole tokikaan mitään bilehileitä...! Itse ainakin mielummin olisin lähes kaikki illat kotona kuin viilettämässä ja bilettämässä kylillä, kotihiireksikin sanotaan.:D Ja kyllä meitä on, usko pois! Se on vaan siinä, että me kun oleskellaan täällä kotopuolessa enimmäkseen, niin voi olla vähän vaikeahko löytää, mutta ei tässä mitään eristäytyneitä kuitenkaan olla.:)
Kaikki tuolla tavalla ajattelevat tytöt ovat niin nuoria ja itse olen niin vanha. Sanotaanko tuollaiset 17-21v tytöt, jotka voi pistää siihen lokeroon ovat jo kaikki järjestään varattuja.
Olen vähän turhan myöhään tajunnut, että "hitto, pitäisi tehdä asialle jotakin eikä vaan toivoa ihmettä".
En itsekkään mielellään pidä itseäni eristäytyneenä, mutta kun ei ole kavereita, niin ei tule oikein missään sellaisessa paikassa käytyä, jossa näkisi tyttöjä ja pääsisi kenties luomaan kontakteja.
Noh, jos olet jotain 21... ei se liian paljon vielä ole! Mutta en usko kuitenkaan että me tällä tavalla ajattelevat tytöt ollaan IHAN kaikki niitä "niin nuoria"...:)
Pieniä ikuisuuskysymyksiä nämä yleistämiset, vaan kun ihmiset ovat niin erilaisia. Tuskin sinun nyt vielä pitää alkaa mitään seuraa hiki hatussa etsiskelemäänkään, ellet sitten tunne itseäsi ihan liian epätoivoiseksi... Ei, ei kai sellainen penkominen silloinkaan aina auta.
Mutta ymmärrän kyllä sinua, olenhan itsekin jollakin lailla samassa tilanteessa.:)
Meidän poikien, kun tulee olla se aktiivisempi ja kokeneempi osapuoli näissä asioissa, niin kyllä se alkaa olla jo korkea aika harjoitella tyttöjen lähestymistä, koska kohta ei ole enää tyttöjä jotka eivät olisi minua kokeneempia. Sellaisethan vain tuntevat itsensä turhautuneeksi, kun en kykene mitään saamaan aikaan.
Teillä tytöillä taas on helpompaa, kun ette happane minnekään, vaikka olisitte kuinka vahoja ja ette olisi koskaan seurustelleet. Päinvastoin sehän vaan on plussaa teille.
Minusta on kyllä omalla tavallaan ihan plussaa vaan, jos poika ei ole kovin kokenut. Meinaan, että jos hänellä on romaanin pituinen menneisyys naisten kanssa niin hyvä juttu se ei todellakaan mielestäni ole.
Siinä tuntisi itsensä jotenkin - no, en osaa sanoa miksikä kun ei itsellä tuota seurustelukokemusta niinkään ole... Minusta se on oikeastaan vaan rikkaus, että sinä olet vielä tuossa tilanteessa tuossa iässä, usko pois.:)
Onhan se toki imartelevaa, jos poika lähestyy kerta tyttö ei uskalla ja sehän on tavallaan jonnekin näkymättömiin kirjoitettukin, että poika on se joka ensiksi lähestyy mutta kukapa tuota sitten ihan oikeasti allekirjoittaa. Usko pois, ujohkot pojat ovat söpöjä kunhan eivät ilmaise kiinnostustaan "väärällä" tavalla.:)
Niin mikä se väärä tapa on?
Itse en vain kehtaa ilmaista tunteitani, koska pelkään, että minua pidetään typeränä kun en tajua, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta.
Eikös sopivan kokenut poika olisi se paras?
Siis sellaine, joka osaa lähestyä ja kertoa sen kiinnostuksensa juuri oikealla tavalla ja muutenkin johdatella suhdetta silleen sopivasti eteenpäin ja tietäisi suurin piirtein mitä nainen/tyttö tahtoo, mutta kuitenkaan ei olisi nais historiaa, kuin sen yhden tai kahden verran?
Siihen, kun heittää minun laiseni rinnalle, joka ei kehtaa oikein ehdottaa mitään ja mokailee kaiken aikaa yms., mutta jolla ei ole aikaisempia suhteita.
Siinnäpä sitä miettimisen aihetta itse kullekin tytölle.
Minun ongelmani on juuri se, että en uskalla tyttöjä lähestyä livenä ja jos vaikka ajaudunkin jutteluun, niin en kehtaa ehdottaa mitään kahville menoa yms.
"Väärällä tavalla" tarkoitin lähinnä sitä, että jos poika vaikka nyt tykkää tytöstä ja tyttö vaikka tykkää takaisin ja kumpikin on vähän ujompaa sorttia, niin poika ei mene niin makarooniksi ettei kiinnitä loppupeleissä tyttöön mitään huomiota jos niin paljon ujostuttaa. Tajusitkohan nyt...:D
Vähän vänkyrä selitys, mutta että ei niinkuin tavallaan käytöksellään käännä sitä tykkäämistä niin, että saa sellaisen käsityksen ettei poika enää tykkääkään, vaikka oikeesti hurjasti tykkäiskin.
En sitten tiedä, mutta sellaiset kovin kokeneet eivät vain iske minuun.
Se, että osaa lähestyä, on toki hyvä juttu, mutta jopa lähestymisiäkin on erilaisia. Liian päällekäyvä se vasta pahin onkin, toisaalta vaikka vaan pienillä eleillä niin kuin katseilla sen ilmaisee hienovaraisemmin ja mukavammin.:)
Ja nyt voit vapaasti olla uskomatta, mutta jopa pieni mokailu on minusta äärettömän söpöä!:) Se osoittaa vaan ihan positiivista merkkiä, voisin itsekin kuvitella mokailevani sellaisessa tilanteessa. Ja joo, tytötkin jännittää ja mokailee tuollaisissa asioissa.
Olet juuri sellainen tyttönen, joita en uskonut nykyään olevan olemassa...
Täällä ainakin olis yks kotona hyvin viihtyvä poika. :)
ihan mukavaa kuultavaa. olen monesti miettinyt, miksi bilettäjillä ja kaikilla muilla "menevillä tyypeillä" riittää hameväkeä joka sormelle. päädyin johtopäätökseen, että kun he ovat enemmän esillä, myös kysyntä kasvaa. eli totta kai jos on kokoajan äänessä ja näytillä, niin useampi kiinnittää huomion.. sama pätee myös tyttöihin, eli ne sosiaalisimmat ja kovimmat esiintyjät huomataan paremmin. tiedän monia hyvännäköisiä tyttöjä, jotka ovat niin hiljaisia, että heistä ei ole kiinnostunut kukaan.. vain tämän takia.. ja itse kuulun varmasti tähän samaan lohkoon, ainoa erona, että olen poika.
itse olen lähes kuvailemasi poika, kohta 18v.. en polta, en ryyppää, olen erittäin rehellinen ja ystävällinen kaikille. ujokin, mutta tosin aika sosiaalinen, kun alkututustuminen on ohi. ainut ero tietysti mainitsemiisi ominaisuuksiisi on, että rikas (olen tehnyt opiskelun ohella töitä muutaman vuoden ja säästöjä on kertynyt) kyllä ikäisekseni olen, mutta sitä ei kukaan tiedä, enkä sitä mainosta tai näytä siltä päällepäin, niin tuskin siitä sitten haittaakaan voi olla.
sinkku: kyllä. koskaan en ole seurustellut. harvemmin tytöt ovat osoittaneet kiinnostusta, yläasteella tosin muutama yritti ilmeisesti tehdä tuttavuutta, mutta hitot silloin edes kiinostanut seurustelu, enkä edes kunnolla tajunnut, mitä tytöt ajoivat takaa. jälkeenpäin kun kelaa, niin ymmärtää, että he yrittivät kertoa ihastumistaan.
nykyisin olen onneksi sentään jo oppinut keskustelemaan tyttöjen kanssa. joskus menin aina vähän lukkoon, jos keskustelun vastapuoli oli tyttö. olen onneksi nykyään saanut ihan mukavia kaverityttöjä koulussa, suurin osa heistä on varattuja, joten voin olla rento, eikä tarvitse yrittää tehdä vaikutusta. tällöin se juttukin luistaa, kun ei tarvitse kokoajan tehdä vaikutusta :) ja sitä kautta saan kuitenkin kokemusta tyttöjen ajatusmaailmasta, joka eroaa näköjään jonkin verran poikien tavasta ajatella :)
Tänään on hyvä päivä, sillä sain selkeästi varmistuksen siitä, että teidänlaisiakin poikia on ja jopa enemmän ilmeisesti kuin luulin!:)
Kun vaan jostain tuollanen löytyis niin haluisin todellaki tutustua siihen ihmiseen. Tuntuu että maailma on täyttymässä pinnallisilla idiooteilla eikä kukaan enää välitä aidoista, rehellisistä ja hyvistä ihmisistä. Myös mä vihaan sydämeni pohjasta tyyppejä, jotka kännää joka ikinen viikonloppu ja pitää naisia pelkkinä kertakäyttötavaroina. Sitten esitellään sikspäkkiä ja ollaan olevinaan niin äijiä että.
Itse en oo koskaan seurustellu eikä mulla mikään kiire olekaan. Aion oottaa että löydän ihmisen, joka välittää musta sellasena ku mä oon ja jota myös minä voin arvostaa. Ja jos sellasta ei löydy niin sitten ei voi mitään. Mieluummin oon yksin ku kusipäisen ääliön kans.
En tupakoi, en jio, en bailaa ja olen rehellinen...ja en esitä mitään muuta, kuin itse olen.. Ei vaan ole sitä oikeaa tyttöä ilmestynyt.
Joo itekki vähän saman kaltanen, mutta kyllä sitä tulee kunnosta pidettyä huolta syömällä oikein, lenkkeilemällä ja salilla käymällä. Biletettyäkin tule harvoin ja jos joskus tulee pidettyä kavereiden kanssa hauskaa niin en siltikään juo ja polta. Hauskaa voi olla ilmankin sitä kossupulloa kädessä. :)
heh itse olen tuollaisen pojan rinnakkaisluokaltani löytänyt minkä tuossa lopussa mainitsit. poikakin pitää minusta, mutta olen liian ujo lähestymään häntä. :s