Ystävänpäivä

Oli helmikuun neljästoista, päivästä tulisi päivä muiden joukossa, koska minulla ei ollut oikeita ystäviä.

Synkistelin pakkasessa bussipysäkin laitamilla, tuiskuinen sää, ja vietävä viima veivät minut mennessään.

Jäin yksin, kukaan ei huolinut minua luokseen, pitänyt hyvänä, tai antanut halausta ja rakkautta kun olisin sitä eniten kaivannut, kunnes...

Kadunkulmalla näin yksinäisen otuksen, kuten minäkin, se seisoi hievahtamatta ja katsoi minua.

Silloin tunsin ihmeellistä lämpöä, tunsin, että tästä voisi muodostua odottamaton ystävyys...

Kuten siitä syntyikin, se on nyt minun ja aina kun katson sitä silmiin, muistan sen ystävänpäivän, kuin eilisen...

Tästä ei nyt tullut niin rimmaava, kuin suunnittelin... kommentoikaa ihmeessä, ja hyvää tulevaa ystävänpäivää