Etsivä Romppainen ja Okkultismin Opit
Johdanto: Romppais-tarinat postmodernin intertekstuaalisuuden kontekstissa
Romppainen on postmodernin aikakauden sankari. Hänen seikkailunsa rakentuvat parhaiden bricolagen, intertekstuaalisuuden ja detournementin periaatteiden mukaan erilaisista campin, pulpin, undergroundin ja b-luokan dekkaritarinoiden semioottisista merkitsijöistä. Usein Romppaisen seikkailut kierrättävät mainstream-kulttuurin ja populaarikulttuurin merkityksiä takaisin täysin päinvastaisissa, ironisen leikittelevissä ja kapinallista merkityssisältöä alleviivaavissa muodoissa.
Romppainen on anarkisti, hahmo jonka ei-subjektiivisuus alleviivaa postmodernia nihilismiä tavalla, joka on suorastaan post-situationistinen. Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksen lisäksi lukijan on tunnettava Guy Debordin spektaakkeliyhteiskunta-teoriat ja laajalti myös kriittistä kulttuurintutkimusta, etunenässä Stuart Hallin identiteettiin liittyviä teorioita. Avantgardistisen, postmodernistis-marxilaisen populaarikulttuurin uudelleentulkinnan villeistä huijareista tahdommekin nostaa Romppaisen edeltäjäksi erityisesti Stewart Homen teokset pikemminkin kuin Raymond Chandlerin, sillä Romppainen kierrättää populaarikulttuurin ikoneja, konventioita, kliseitä ja symboleita tavalla, jota voitaisiin kuvailla korkeintaan postmodernin marxilaisuuden käsitteillä.
Erityisesti voidaan korostaa Romppaisen muodostavan populaarikirjallisuuden kliseiselle vyöhykkeelle eräänlaista "tilapäistä autonomista vyöhykettä" juuri Hakim Beyn tarkoittamalla tavalla, samalla kun merkityksiä kierrätetään parhaiden situationististen perinteiden mukaisesti.
Romppaisen antisubjekti kritisoi liberaalia feminismiä postgender-teorian näkökulmasta. Romppaiselle feminiinisten roolien uudelleenmäärittelyt eivät riitä; Romppainen tahtoo romuttaa kaikki gender-kategoriat. Sama tehdään kaikille genderille ja seksuaaliselle identiteetille perustuville rooleille. Romppainen romuttaa erilaiset kategoriat, yhtä hyvin patriarkaalisen kontekstin kuin erilaiset maskuliiniset, aggressiiviset hahmottamistavat. Deleuzen ja Guattarin diskurssissa Romppainen ei ainoastaan kritisoi fasistista paranoiaa vaan myös anarkistista skitsofreniaa. Romppainen on silta modernin ajan tarkasti määrittyneistä poliittis-sosiaalisis-psykoanalyyttisista identiteeteistä jälki-postmodernin aikakauden situoituihin identiteetteihin - kaikki tämä pulp-kirjallisuuden konventionaalisilla symboleilla ilmaistuna. Romppainen ei myöskään konstruoi yhteiskuntaluokkia Marxin merkityksessä vaan dekonstruoi yhteiskuntaluokkia kohti biologista anti-orgaanista individualistista ja molaarista epä-entiteettiä, eräänlaista halun koneiden joukkoa, joka yhdessä muodostaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen vastaisen sotakoneen. Underground on reinkarnoitunut jälkipostmoderniin aikakauteen retrogenressä, kaiken lisäksi ilman auteuria Bazinin teorian mielessä! Samalla Romppainen on näpäytys Foucaultin suuntaan - ei tarkkailla ja rangaista, vaan - esiintyä ja palkita, kenties anarkistisen hedonistisesti, ei niinkään representoiden vaan narsistisesti simuloiden... Tietenkin Baudrillardin simulaatiota radikaalisti hypertodellisuuden tyhjiössä situoiden, kieltäen roolinsa kulutushyödykkeenä ja kulttuurisena tuotteena.
Kaiken kaikkiaan Romppainen merkitsee salapoliisikirjallisuuden genrelle samanlaista radikaalia uudistumista kuin Malcolm McLarenin Sex Pistols merkitsi rock-musiikin genrelle. Teos ei rinnastu tekijäänsä eikä tuotantokoneistoon vaan vastaanottajaan, josta tulee rikostoveri kerettiläiseen anti-rekuperaatioon alueella, jonka kulttuuriteollisuus on niin täydellisesti rekuperoinut.
Lisäksi: Romppais-tarinoiden tekijää ei alleviivata, koska tekijyys on Roland Barthesin sanoin kuollut. Tekijän takana on vain intertekstuaalisuuden kulttuurinen alitajunta vai olisiko sanottava, hylättyjen merkitysten kaatopaikka, jossa etsivä Romppainen, epäsubjekti, antisankari ja tiedostamaton messias penkoo rakennuspalasia tarinaan, jonka tekijä on subjekti tekstissä, tekijä on lukija. Taide on kuollut, neroa ei ole, jumalaa on kuollut... Romppainen rakentuu tyhjien merkitsijöiden sanallisesta rihmastosta.
Hakim Bey puhuu autonomisesta webistä vastakohtana uusliberaalis-fasistisen kulttuuriteollisuuden spektaakkelimaiselle netille. On selkeää, että internet-kyberavaruutta hyödyntäessään Romppainen hyödyntää informaatioteknologiaa nimenomaan webin, ei netin merkityksessä.
30-luvun yhteiskunnallisesti tiedostavan etsivätarinan, 60/70-luvun radikaalin undergroundin ja alati kiihtyvän kyberpunkin postmodernistis-uusliberaalisen kulttuuriteollisuuden semioottisen hiukkaskiihdyttimen välitilassa sijaitsee etsivä Romppainen.
Romppaisen lukijat dekonstruoivat kulttuurisia merkityksiä rekonstruoimalla ne; deterritorialisaatiota seuraa armoton reterritorialisaatio, mutta tällä kertaa semiosiksen tapahtumapaikan määrittää subjekti subjektina, ei subjekti kapitalistisen elimettömän ruumiin objektina. Semioottiset halun virrat virtaavat vapaana muodostaen paon viivoja ilman pelkoa kapitalistisesta rekuperaatiosta.
Jean Genet, Raymond Chandler, Stewart Home, Hunter S. Thompson, Paavo Lipponen, kaikki nykytodellisuutta alleviivaavina kulttuurisen alitajunnan semioottisina merkkeinä... Mitä emme voisi kierrättää omien vieraantumattomien halujemme mukaisina vallankumouksellisiksi muunnettuina kulttuurisymboleina, mitä emme kierrättäisi?
1. Luku: Yllättäviä uutisia maanantaikrapulassa
Krapulainen Romppainen käveli liukastellen Helsingin hyisillä kaduilla kohti kantapaikkaansa, olutravintola Putkea. Monet edellisen illan tapahtumat liukivat läpi Romppaisen sumuisen, sekavan pään. Hän tarvitsi krapulakaljan. Oli maanantai.
Romppainen käveli sisään baariinsa yllättymättä maanantai-iltapäivän hiljaisuudesta ja suhteellisen savuttomasta ilmasta. Romppaisen mieleen astui epäilys. Olisiko valmisteltava gradua, mentävä töihin, kirjoitettava artikkeli? Olisi, mutta ei: hän käveli baaritiskille ja tilasi afrikkalaiselta baarimikolta tuopin - päivä täytyi saada kulkemaan, ajatukset kirkkaiksi. Tiskillä Romppainen kiinnitti huomionsa vanhaan ystäväänsä, Ilari Himankaan joka paranteli jyskyttävää darraansa nurkkapöydässä.
Romppainen sytytti savukkeen ja käveli tuoppinsa kanssa Ilarin pöytään. Ilari oli menettänyt coolin asenteensa, hän vaikutti jotenkin skitsolta. Ilari alkoi lässyttämään hermostuneesti Romppaisen lähestyessä:
- Ootsä kuullut uutiset? Sami on tapettu.
Aina reaaliaikainen Romppainen ei seurannut:
- Hä?
- Sami tapettiin eilen. Ne sanoo että se saattoi olla itsari.
- Kuka Sami?
- Sami Similä. Yksi opiskelijatyyppi, en mä tiedä tunnetko sitä. Kävi usein täällä, sellainen goottirokkari. Se opiskeli filosofiaa. Se oli lyönyt itseään monta kertaa veitsellä. Joku rituaali-itsemurha. Tai murha.
Ilari ja Romppainen keskustelivat Samin tapauksesta. Tuoppeja kului. Konsensuksen mukaan Sami oli lopulta aika siisti tyyppi kaiken sen filosofisen näennäisviisauden ja goottisynkistelyn takana. Vaikkei Romppainen edes oikeastaan tiennyt, kenestä oli kyse.
Myöhemmin illalla, noin kahdeksan oluttuopin jälkeen Ilari viittasi ohimennen Romppaisen sivutoimeen, yksityisetsivän ammattiin:
- Romppainen, eiks sulla ole jotain kokemusta rikosarvoitusten selvittämisestä?
- Ei ei, olen pelkkä amatööri. Jos tarkoitat kuuluisaa Karvalakki-Igorin tapausta...
Romppainen vähätteli toimenkuvaansa. Olihan hän pikemminkin akateeminen intellektuelli kuin minkäänlainen takakujien seikkailija.
Blondi, jonka rinnat olivat tynnyrin kokoiset ilmestyi kännisen Romppaisen eteen.
- Saanksmä kähmiä sun tissejä?
Blondi läimäytti Romppaista.
- Oletko varma?
Yllättäen Romppainen ja blondiini tulivat hyvin toimeen keskenään. Tytön nimi oli Marjatta ja hän alkoi hetki hetkeltä pitää Romppaisesta enemmän. Lopulta tyttö antoikin Romppaisen kähmiä valtavia rintojaan. Kun Romppaisen käsi oli Marjatan kostuneiden haarojen välissä nurkassa sijaitsevan baaripöydän hämyssä tyttö ehdotti:
- Mennään vessaan naimaan?
Romppainen suostui. Pian pari oli olutravintola Putken toiletissa. Romppainen kohotti Marjatan hametta ja näki tytön läpinäkyvät pikkuhousut, joiden alla häämötti kiihottava vaaleakarvainen tussu.
- Olet oikeasti blondi!
- Romppainen, älä puhu vaan nussi!
Romppainen veti Marjatan pikkuhousut alas ja näki jo kostuneen tussun koko komeudessaan. Kookkaan ja kauniin vaon ympärillä oli vaaleita karvoja. Romppaisen teki mieli maistaa kiihottavaa vempainta.
Romppainen lankesi polvilleen Marjatan eteen ja työnsi kielensä tytön muhkeaan vittuun, joka maistui maukkaalle. Romppainen nuoli antaumuksellisesti. Marjatta voihki kiihottuneena.
- Tahdon munaasi!
Romppainen veti housunsa alas ja työnsi paisuneen kullinsa Marjatan kiihottavaan tussuun. He rynkyttivät villisti vessassa. Pian Romppainen tunsi siemensyöksynsä järistävän maailmaa.
Loppuilta sujui mukavasti Romppaisen ja Marjatan puhuessa paskaa oluttuopin ääressä.
Kotimatkalla Romppaisen mielessä pyöri Samin tapaus. Hän ei tuntenut nuorta uhria, ei tiennyt tämän elämästä. Ehkä nuori filosofinen synkistelijä oli ottanut tyylinsä liian vakavasti ja sekaantunut okkultismiin ja sadomasokismiin? Kunnes joku toinen oli nuoruuden innossaan pistänyt hänet lihoiksi?
2. Luku: Kohtaamisia yössä
Yhtäkkiä porttikongista hyökkäsi isokokoinen korsto merimiesasu päällään Romppaisen kimppuun ja työnsi jonkin rätin Romppaisen suuhun. Kloroformia, ehti Romppainen vielä ajatella yllättävän terävästi humalan pehmentämillä aivoillaan ennen tajuntansa pimentymistä.
Kun Romppainen heräsi, huomasi hän olevansa nahkaremmeillä sidottu maha alaspäin jonkinlaiseen telineeseen. Hänen näkökenttänsä täytti suunnattoman kokoinen venäläinen merimies, jonka Romppainen tunnisti kauhuissaan Patukka-Paveliksi, vanhaksi kiusaajakseen Igor-mysteerion ajoilta.
Pavel murahti jotain venäjäksi huoneessa seisoville kuudelle muulle isokokoiselle merimiehelle. Kaikki rupesivat hohottamaan yhteen ääneen.
Sitten Romppaisen kauhuksi kaikki rupesivat riisumaan tiukkoja merimiespukujaan. Joko taas, välähti Romppaisen aivoissa ja hän yritti huutaa ääneen, mutta hänen suussaan oleva nahkainen suukapula muutti sankarimme kauhunhuudot tukahtuneeksi vikinäksi, joka tuntui vain innostavan merimieslaumaa.
Kaikkein isokyrpäisimpänä merimiehenä Patukka-Pavel oli merimiesten kirjoittamattoman lain mukaan oikeutettu korkkaamaan Romppaisen peräaukon. Hän virnisteli sadistisesti sivellessään vaseliinia kuluneesta venäläisestä perhekokoisesta tuubista kulliinsa ja Romppaisen perseeseen.
Romppainen ulvoi kauhusta Pavelin työntäessä patukkansa hänen anukseensa. Sitten Pavel alkoi pumppaamaan ja Romppaisen perse tuntui olevan liekessä. Lopulta Romppainen tunsi inhottavan limaisuuden suolistossaan Pavelin peniksen laukaistessa täyden lastin sisälle.
Pavelin jälkeen toinen merimies toteutti saman käsittelyn. Sitten toinen. Sitten kolmas. Sitten neljäs.
Romppainen näki tutun maltalaisen merimiehen astuvan huoneeseen nuoren meripojan kanssa. Corto Maltese sanoi:
- Aivan oikein, Romppainen. En ole homo, mutta merimies kyllä olen. Ja Pavel kertoi koko satamalle, että täällä on bileet.
Romppainen oli kauhuissaan hänen tuttunsa siirtyessä hänen peräpuolelleen. Corto Maltese kuitenkin hoiti homman tyylikkään taidokkaasti ja viittilöi sitten mukanaan saapuneelle meripojalle:
- No niin, Querelle, sinun vuorosi!
Corto Maltese taputteli suoritukseen ryhtyvää meripoikaa rohkaisevasti takamukselle. Romppainen pyörtyi.
Romppainen heräsi ja katsoi taakseen. Hän näki kauhukseen tutun merimiesasuisen ankan pumppaamassa häntä anukseen. Ankan merkittävä ruumiinosa, joka oli sensuroitu sarjakuvan lastenversiosta oli syvällä Romppaisen takamuksessa. Aku Ankan takana seisoi kapteeni Haddock, joka yritti epätoivoisesti saada kulliaan seisomaan Tintin avustaessa.
- Turkasen turkinpippurit, olen tainnut juoda liikaa viskiä kun ei kullikaan enää seiso, myrsky ja mylväys, pannahisen analfabeetti bassi-basukki!
3. Luku: Perse kipeänä
Romppainen heräsi haisevasta roskalaatikosta hirvittävässä olotilassa. Perse oli kipeänä ja selkeästi näkyvillä, sillä housut oli vedetty puolitankoon. Romppaisen päätä särki, kehties osittain alkoholin, osittain merimiesten kovan tyrmäysiskun vuoksi. Romppaiselta vei jonkin aikaa muistaa edellisen päivän kammottavat tapahtumat; muistaessaan hän toivoi, että olisi unohtanut.
Romppainen veti housuja ylös peräaukkonsa löystymiestä kammottavasti kärsien. Hän lompakkonsa oli tallella mutta rahat oli viety, hän ei kuitenkaan löytänyt mukanaan kantamaansa revolveria. Lisäksi hän oli yltä päältä roskien peitossa ja viluissaan: ulkona oli miinusasteita eikä roskalaatikko ollut kaikkein lämpimin mahdollinen retkisänky. Kömpiessään ulos roskiksesta hän näki olevansa jonkin rakennuksen betonisissa perustuksissa.
Spurgu käveli kohti Romppaista hänen kömpiessään ulos roskalaatikosta.
- Hei kaveri! Se on mun roskalaatikko! Ala vetämään!
Romppainen potkaisi miestä munille ja iski häntä nopeasti nenään. Spurgu käpertyi maahan kammottavasti vaikertaen. Romppainen hymyili sadistisesti huomatessaan, että sosiaalipummi oli onnistunut veronmaksajien riistämisessä ja nappasi miehen kädessään pitelemän viskipullon. Romppainen siemaisi kunnon ryypyn viskiä ja kuvitteli päänsärkynsä hellittävän välittömästi, potkaisi miestä uudelleen munille ja mutisi:
- Ei kannata tulla vittuilemaan miehelle, jonka peräaukossa purjehtii Venäjän laivasto.
Merimiehet olivat raahanneet Romppaisen jonnekin Pasilaan asti. Toisaalta hän ei tiennyt, minne merimiehet olivat hänet alun perin vieneet. Oli kurjaa joutua peräaukkoon viilatuksi, jos oli heteromies - toisaalta Romppainen oli jo tottunut seksuaalisiin perversioihin toimiessaan yhteiskuntatieteilijänä, journalistina, yksityisetsivänä, taiteilijana ja vallankumouksellisena. Olisiko Bakunin tai Hunter S. Thompson koskaan joutunut tällaiseen tilanteeseen? Varmasti, mutta parasta olisi ettei se koskaan paljastuisi kenellekään. Jotkin asiat olisi paras jättää virallisen historiankirjoituksen ulkopuolelle. Ilmoitus poliisille ei tullut kuuloonkaan: oli Romppaisen henkilökohtainen asia selvittää välinsä homomerimiesten ja tarvittaessa koko Venäjän korruptoituneen valtion kanssa! Romppainen oli anarkisti, joka vihasi poliiseja ja kova mies, jolle oman käden oikeus oli jokapäiväinen asia.
Päivä oli edennyt jo iltapäivään asti Romppainen hortoili Pasilassa viskiä naukkaillen ja mietti, miten pääsisi kotiin. Onnekseen Romppainen kohtasi tuttuja: Repe ja hänen punk-kaverinsa olivat kännäämässä Pasilassa. Eräissä asioissa Romppaisen asia ei koskaan pettänyt:
- Repe! Anarkiaa! Anna mun rahat takaisin!
Irokeesiin ja niitteillä ja The Exploited-logolla varustettuun nahkatakkiin pukeutunut hardcorepunk-Repe oli tosiaankin lainannut Romppaiselta pari sataa markkaa Karvalakki-Igorin tapauksen aikoihin. Repe heittikin Romppaiselle rahoja takaisin. Varsinkin kun Romppainen tarjosi Repelle ja hänen kavereilleen viskiä, jonka oli takavarikoinut sosiaalipummilta. Romppainen oli vasemmistolainen, muttei hyväksynyt työtä tekemättömiä vapaaratsastajia. Hänen mielestään pummit olivat melkein pahempia kuin porvarit. Anarkistisessa yhteiskunnassa ei olisi tilaa kummallekaan loismaiselle ryhmälle.
Romppainen tuli loistavasti toimeen punk-nuorison kanssa, olihan hänellä paljon kerrottavaa omilta skeneajoiltaan 80-luvun legendaarisina punk-vuosina. Romppaisen viskipullo oli jo lähes tyhjä kun hän alkoi kiinnittämään huomiota teini-ikäiseen punk-tyttöön, jolla oli punaiseksi värjätty pörröinen pystytukka, useita kiihottavia lävistyksiä, repaleiset, seksikkäät sukkahousut, minihame ja tiukka musta, monin poliittisin symbolein ja iskulausein nahkatakki, jonka välistä näkyi pieniä pystyssä törröttäviä rintoja korostava korsetti.
Romppainen saattoi olla nero mutta itsehillinnän mies hän ei ollut.
- Hei tyttö! Ota tästä viinaa!
Tyttö oli melko nuori eikä ollut vielä tottunut kovinkaan hyvin viinaan. Romppainen juottikin sitä hänelle ammattimiehen ottein. Tytön nimi oli Kaisa ja Romppainen oli hyvin kiinnostunut hänestä. Tyttö oli ilmeisesti innostunut aivan vastikään punkista ja alkoholin kulutuksesta, ja Romppainen olikin melko varma että tyttö oli vasta aivan äskettäin ollut luokan kilteimpiä oppilaita ja melko välkky koulussa.
Lopulta Romppaisen viinat loppuivat.
- Hei Kaisa kulti? Lähdetkö mun luokse jatkoille? Mulla on paljon viinaa kaapissa, me voitais dokata ne kaikki ja mennä sänkyyn?
Romppainen ei ollut kovinkaan komea. Pyöreät kasvot näyttivät älykkään rikollisen kasvoilta, niiden leuassa oli mustaa sänkeä. Rasvainen tumma tukka oli hieman ylipitkä. Romppaisen musta popliinitakki oli likainen roskalaatikossa vietetyn yön jälkeen. Toisaalta Romppaisen persoonallisuus oli karismaattinen varsinkin silloin kun hän oli humalatilassa ja Kaisan arvostelukyky taas alkoi pettämään Romppaisen juottaman alkoholin vuoksi.
- Joo... Mennään... Mutta eiks muutkin voisi tulla?
- Ei, beibi, mä näytän sulle jotain jännää samalla. Mä olen vanha vallankumouksellinen ja kirjailija. Luulen, että nuo muut eivät ehkä ymmärtäisi kaikkia asian hienoimpia nyansseja.
Romppainen ja Kaisa hortoilivat kännissä kohti Romppaisen Sörnäisissä sijaitsevaa kämppää. Pari kävi matkalla sijoittamassa Romppaisen Repeltä perimät velat pariin oluttuoppiin eräässä pubissa, joka oli Romppaisen mielestä siedettävä vaikkei ollutkaan aivan yhtä mainio kuin Olutravintola Putki.
Pian he olivatkin Romppaisen sekasotkuisessa yksiössä. Kaisa oli aivan väsynyt alkoholin nauttimisen seurauksena.
- Nukuttaa.
Kaisa kaatui Romppaisen sänkyyn. Romppainen ei enää voinut pidätellä itseään nähdessään teini-ikäisen punkkaritytön kauniit, reikäisten sukkahousujen peittämät sääret ja pienen eroottisen pyllyn, joka nousi hameen alla pystyyn Kaisan maatessa mahallaan Romppaisen sängyllä.
- Nyt nussitaan!
Romppainen veti Kaisan sukkahousuja alaspäin. Hän korotti tytön hametta ja näki tytön ihanan pikku pyllyn. Vetäessään sukkahousuja vielä alemmas hän näki myös Kaisan kiihottavan pikku tussun, joka vietti ikuisuutta tytön haarojen välissä kuin kaukaisimman Intian kallein unohdettu jalokivi. Romppainen siveli pyllyä ja pillua. Hänen kasvoillaan oli aarteen löytäneen juutalaisen vapaakauppiaan ilme.
Kaisa kikatteli. Romppainen ymmärsi, ettei teini-ikäinen punkmuija ollut välttämättä nainut kovinkaan montaa kertaa yleisesti siveettömistä elämäntavoistaan huolimatta. Ajatus kiihotti häntä suunnattomasti. Kuka olisi tiennyt, että Romppaisen salaisin seksuaalinen fantasia oli juuri kokemattomien punk-tyttöjen vietteleminen? Asia oli saanut alkunsa Romppaisen hengaillessa 80-luvun alkupuolen hardcorepunk-skenellä Helsingissä ja nuori mies oli saanut kokea monia kiehtovia seksuaalisia kohtaamisia. Romppaisen punk-irstailijan ura oli saavuttanut huippunsa The Huorat-yhtyeen vieteltyä hänet vuonna 1984. Romppainen ja The Huorat olivat naineet ja vetäneet viinaa Lepakon takahuoneessa. Voi noita aikoja…
Romppainen otti jättiläiskokoon paisuneen kullinsa esille ja työnsi sen kainostelematta Kaisan pieneen ja tiukkaan pimpsaan, joka oli jo aivan märkä ja tavattoman kuuma Romppaisen kiihottavan olemuksen vuoksi.
Romppainen lykki voihkivaa tyttöä ja veti korsettia alemmas. Hän sai käsiinsä tytön pienen, kiinteän ja pehmeän rinnan.
Pari ähki kiihkeästi Romppaisen heilutellessa leveitä lantioitaan ja riisuessa Kaisan vaatteita kerros kerrokselta. Jokaisen vaatekappaleen poistuessa Romppainen näki uuden kappaleen mitä viehkeintä sakkolihaa, jollaiseksi Romppainen kuvitteli 18-vuotiaan Kaisan lietsoakseen omaa irstasta mielikuvitustaan.
- Taidanpa naida sinua pyllyyn!
Romppainen veti kostean ja kuuman peniksensä ulos Kaisan pillusta ja tarttui yöpöydällään uskollisesti odottavaan vaseliinituubiin. Hän siveli vaseliinia pippeliinsä, joka saavutti entistä irstaamman olemuksen vaseliinin valkaistessa vaaleanpunaista, irstasta lihaa.
Kaisa kääntyi ja katseli Romppaisen peniskiillotustouhuja kiinnostuneena.
- Tuo tuntuu varmaan hyvältä pyllyssä!
Romppainen kurkotti Kaisaa kohti työnsi vaseliinisen sormensa hänen anusaukkoonsa. Hän tunsi pepunreiän kiihottavan hiukat ulottuvuudet. Tyttö voihkaisi hieman. Hän asettui sopivampaan asentoon ja pyllisti Romppaisen edessä pikku peppuaan levitellen.
Romppainen työnsi kuuman kikkelinsä Kaisan peräaukkoon hivellen samalla Kaisan pieniä, kauniita ja kiinteitä pakaroita. Anusaukko tuntui ihanan tiukalle ja Romppainen nussi ensin rauhallisen hitaasti, sitten jatkuvasti nopeutuen. Kaisa oli ekstaasin partailla tuntiessaan ensimmäistä kertaa kelpo kyrvän surffaavan peräaukossaan.
Laajennettuaan hetken Kaisan neitseellistä peräaukkoa Romppainen työnsi peniksensä takaisin tytön uskomattomaan pilluun. Hän pumppasi antaumuksellisesti tytön voihkiessa kiihkosta sängyllä.
Romppainen tunsi siemensyöksyn aallon kulkevan ruumiinsa läpi. Hän tahtoi kuitenkin kokeilla vielä Kaisan kolmatta limakalvojen ympäröimää ruumiinaukkoa.
- Tahdon, että imet munaani!
Kaisa kääntyi ja imaisi Romppaisen valtavan erektion suuhunsa. Hänen musta huulipunansa oli osittain kulunut pois tytön ottaessa Romppaisen limaisen kullin suuhunsa. Tyttö sai kaikki pillumehunsa takaisin imiessään munaa.
Romppaisen siemennesteet valuivat tytön suuhun vuolaana virtana. Hänen kasvoillaan oli ekstaattinen ilme, jollainen nähtiin viimeksi Etruskien eroottisessa hautamaalauksessa. Romppainen oli onnensa huipuilla, tällaisten hetkien vuoksi hän eli helsinkiläisen heteromiehen surkeaa elämää.
Romppainen ja tyttö suutelivat. Romppainen tunsi spermansa limaisen maun tytön kuumilla huulilla.
Kiimasta toipuva avioliiton ulkopuolinen synnillinen pariskunta keskusteli hetken hellien hyväilyjen ja suudelmien avittamana. Kaisa uskoutui Romppaiselle seksielämänsä saloista, joita Romppainen kuunteli kiinnostuneena. He sopivat uudesta suorituksesta heti, kun Romppainen olisi saanut kehitettyä kiveksissään tarpeeksi siittiöitä uutta seksihurjastelua varten.
Humalainen pornokaksikko ei kuitenkaan kyennyt uuteen voimanponnistukseen. Pian keski-ikäinen yksityisetsivä ja ihana punkkarityttö nukkuivat vuoteella viattoman näköisinä, aivan kuin rakastunut aviopari.
Romppainen heräsi hirvittävässä krapulassa... Tyttö oli kadonnut, luultavasti lopullisesti. Romppaisella oli paha olo ja nälkä. Hän kävi oksentamassa vessanpönttöön ja joi litran vettä. Tämän jälkeen Romppainen lähti kävelemään kohti lähikauppaa, mutta ensin hän kävi tarkastamassa pankkitilinsä.
- Perkele.
Romppaisen tilillä oli vain satanen rahaa. Hän tarvitsisi lisää rahaa ja mieluiten heti!
Romppainen muisti tarinan kuolleesta opiskelijapojasta. Olisiko keskiluokkaisella äidillä paljon rahaa jäljellä? Sipilä... Romppainen kävi ostamassa iltapäivälehden ja meni pizzeriaan, jossa tilasi valtavan pizzan ja penkoi lehteä löytääkseen osoituksen edellisen päivän tapahtumista.
Opiskelijan kuolema paljastunut itsemurhaksi
Komisario Mikko Pykälä Rikospoliisista on ilmoittanut, että aiemmin murhaksi epäilty 23-vuotiaan opiskelijan kuolema Helsingissä onkin itsemurha...
Romppainen tiesi nyt, mistä saisi rahaa. Hän nappasi puhelinluettelon ja etsi sopivaa numeroa. Hän soitteli sopivia Sipilöitä läpi.
- Anteeksi? Onko Sami Sipilä teille sukua?
Muutamassa tapauksessa Romppainen sai luurin korvaansa. Lopulta kuitenkin tärppäsi.
- On... Olen hänen äitinsä... Kuinka?
- Minulla on tietoa tapauksesta. Uskon, että tapaus on murha. Nimeni on Romppainen. Olen yksityisetsivä ja aion tutkia tapausta, mutta valitettavasti tarvitsen toimintaani rahaa. Tässä tapauksessa tarvitsisin tutkimuksien aloittamiseksi noin 4000 markkaa ja 10000 kun tutkimukseni tulee valmiiksi. Voimme tavata ja keskustella toimeksiannon yksityiskohdista, mikäli tahdotte vastaanottaa tarjoukseni.
Nainen langan toisessa päässä vaikutti hämmentyneeltä ja järkyttyneeltä ja alkoi nyyhkyttämään Romppaisen maskuliinisen äänen ladellessa vaatimuksiaan. Lopulta nainen kuitenkin suostui: Romppaisen professionaalinen, maskuliininen ja seksikäs ääni oli vakuuttanut hänet, mikä ei tietenkään ollut ihme.
- Kyllä... Missä voimme tavata?
4. Luku: Mustan lesken toimeksianto
Romppainen poltteli savukettaan toimistossaan, muttei juonut viskiä vaan kahvia. Hän arveli, että viime viikkojen rento asenne olisi vaihdettava kovaksikeitetyn yksityisetsivän bisnesimagoon. Romppainen palkitsisi itsensä kunnon ryyppyputkella ratkaistuaan käsillä olevan tapauksen ja saatuaan palkkiot.
Lopulta ovikello soi ja Romppainen meni avaamaan oven. Oven takana seisoi turkiksiin pukeutunut erittäin hyvin säilynyt Romppaista vanhempi nainen, noin 50-vuotias. Romppainen kiinnostui välittömästi vanhemman naisen eroottisista ominaisuuksista. Varsinkin naisen turkisasu kiihotti häntä. Hän oli anarkisti muttei ollut koskaan ymmärtänyt eläinoikeusliikkeen filosofiaa. Romppaisen mielestä eläinten vapautuksen aika tulisi vasta, kun kaikki maailman valtiot, armeijat ja suuryritykset olisi unohdettu historiaan. Sitäpaitsi Romppainen ei tiennyt mitään mehevää pihviä parempaa, paitsi kenties monta pihviä.
Romppainen saatteli väsyneen ja järkyttyneen naisen sisään toimistoonsa ja auttoi häntä riisumaan turkkinsa. Hän näki nyt, että naisen sorjaa vartaloa verhosi tyylikäs musta asu. Hän oli pukeutunut klassiseen tyyliin suruhuntuun ja vaaleaan puuteriin, mikä lisäsi Romppaisen kiinnostusta. Samalla hän pohdiskeli: olisiko koko suku synkkiä gootteja?
- Hyvää päivää. Olen Saara Similä, Sami Similän äiti.
- Romppainen, yksityisetsivä. Ette ehkä ole nähnyt mainostani mutta tällä alalla ei paljoa mainosteta.
Rouva Similä katseli Romppaisen rähjäistä toimistoa. Suurinta osaa seinistä peittivät täydet kirjahyllyt, vapaissa kohdissa oli Espanjan sisällissodan aikaista anarkistipropagandaa ja b-luokan dekkari- ja tieteiselokuvien mainoksia. Erityinen tila oli varattu seinällä roikkuvalle AK-74-rynnäkkökiväärille. Pöydällä oli tietokone ja kasoittain paperia, kirjoja, lehtiä ja tyhjiä pulloja ja tupakka-askeja. Huoneessa oli hieman viileää ja nurkassa hehkui lämmitin kuumana. Toisessa nurkassa oli jääkaappi, jonka päällä oli kahvinkeitin ja rivi tyhjiä pulloja.
Romppainen käytti tilaa erilaisiin tehtäviin. Hän ei ollut lukuisista yliopistovuosistaan huolimatta onnistunut vieläkään palauttamaan juomakulttuurin, valtion sosiaalipolitiikan ja rikollisuuden välisiä kytkentöjä käsittelevää sosiologian graduaan. Niinpä Romppainen oli kokeillut kirjoittajan uraa, muttei ollut päässyt muutamaa keskinkertaista novellia ja epämääräistä freelance-toimittajan hommaa pidemmälle. Karvalakki-Igorin tapauksen seurauksena Romppaisen pääasialliseksi toimenkuvaksi olikin määrittynyt yksityisetsivänä toimiminen, mutta ajoittain työ tuotti erittäin huonosti. Niinpä Romppainen joutuikin pahimmillaan tekemään epämääräisiä rupuhommia tai käymään sossun tiskillä. Mutta nyt näytti siltä, että Romppaisen etsivänhommat voisivat jälleen kääntyä kannattavampaan suuntaan.
Romppainen sytytti taas uuden savukkeen ja kysyi Rouva Similältä:
- Poikanne on siis kuollut?
- Kyllä... Hän oli hyvä poika.. Ei häntä olisi pitänyt...
Nainen purskahti itkuun. Romppainen keksi sopivan lääkkeen.
- Saisiko olla paukku?
Nainen nyökkäsi, joten Romppainen kaatoi viskiä lasiin ja kaatoi pöydän takana sekaan valkoista jauhoa, jonka tiesi tehoavan tällaisiin tapauksiin. Nyyhkyttävä Rouva Similä naukkaili lasista ja alkoi välittömästi muuttua iloisemmaksi.
- Niin... Niin nuorena... Ensin menee aviomies ja sitten poika...
- Poikanne oli filosofian opiskelija? Tiedättekö mitään hänen mielenkiintonsa kohteista?
- Hän puhui paljon ex... exist... existeeraamisesta...
- Eksistentialismista?
- Niin ja siitä postmortemista.
- Postmodernismista?
- Teidän täytyy ymmärtää, poikani oli sivistynyt ja älykäs ja hänestä olisi tullut varmasti uusi Esa Saarinen, jos hän olisi voinut rauhassa harjoittaa akateemista uraansa.
Romppainen ei voinut olla virnistämättä kyynisesti.
- Käyttäytyikö poikanne omituisesti viime aikoina?
- Hän oli niin fiksu kun meni yliopistoon. Hän muuttui viime aikoina jotenkin masentuneeksi ja... arvaamattomaksi. Hän alkoi pukeutumaan mustiin vaatteisiin ja... Hän kävi kotona yleensä harvemmin ja silloin aina...
Nainen nyyhkytti.
- Pyytämässä rahaa?
- Kyllä. Kun hän aloitti opiskelun hän eli hyvin pienillä summilla. Viime aikoina hän tarvitsi kuitenkin alinomaa enemmän varoja.
Romppainen alkoi kiinnostumaan tapauksesta.
- Poikanne oli saattanut sekaantua saatananpalvonnan ja huumausaineiden käytön kaltaisiin ilmiöihin. Hän saattoi myös olla homoseksuaali.
Nainen alkoi Romppaisen tarjoamasta terästetystä paukusta huolimatta itkemään vuolaasti. Romppainen teki hänelle toisen samanlaisen.
- Olkaa huoleti, varmaankin poikanne oli vain päätynyt väärään seuraan. Kun selvitän tapauksen syylliset joutuvat vastuuseen ja poikanne maine puhdistuu. Olen alan miehiä ja tiedän jo hyvin, mistä aloitan tutkimukseni.
- Oi kiitos... Olette niin hyvä mies... Poliisit eivät edes tutkineet tapausta kunnolla...
- Poliisit ovat vain vallan vahtikoiria, jotka suojelevat omistavan luokan etuja. Sen lisäksi he ovat kyvyttömiä ääliöitä, joiden älykkyysosamäärä ei ole riittänyt normaalille ihmisille sopivaan ammattiin. Jokaisen poliisin intohimona on vain pamputtaa työtätekevän luokan jäseniä.
Rouva Similä oli Romppaisen paukuista niin sekaisin, ettei huomannut Romppaisen anarkistisen yhteiskuntakritiikin kohdistuvan hänen omaan yhteiskuntaluokkaansa ja alkoi kikattamaan hysteerisesti. Romppainen oli välittömästi huomannut että edesmennyt Herra Similä oli varmasti ollut vauras mies. Hän pohdiskeli hintojen korottamisen mahdollisuutta.
- Aloitan tutkimukset välittömästi. Tarvitsisin kuitenkin jonkin verran rahaa tutkimusten aloittamiseen.
- Maksan teille mitä tahansa, kunhan syylliset joutuvat vastuuseen!
Romppainen kertoi hintansa ja nainen soitti kännykällään kirjanpitäjälleen. Häneltä kesti jonkin aikaa saada lueteltua Romppaisen tilinumero kirjanpitäjälleen. Joka tapauksessa rahat olisivat Romppaisen tilillä välittömästi.
- Voi... Olen tullut humalaan näistä viskeistä... Voisitteko saattaa minut kotiin, herra Romppainen?
- Totta kai.
5. Luku: Romppainen aloittaa tutkimukset
Romppainen oli saattanut rouva Similän kotiin ja nähnyt, että tämän Eirassa sijaitseva jättiläismäinen asunto oli juuri sellainen kuin porvarilliselle yläluokalle sopiikin: erittäin kallis ja erittäin mauton. Ilmeisesti terästettyjen viskipaukkujen vuoksi nainen oli iskenyt Romppaisen, joka tajusi vastenmielisyytensä yläluokkaa kohtaan ja nai naista sadistisen mekaanisesti kaikista kolmesta suunnasta takan edessä makaavan karhun turkin päällä.
Romppaisen oli kuitenkin pidettävä kiinni liikemiesmäisestä asenteestaan työaikana: rikas yläluokkainen huora saisi maksaa pitkän pennin käteisenä, eikä luonnossa suoritettu lisämaksu auttaisi asiaa.
Romppainen ymmärsi sopivan paikan tutkimuksien aloittamiseen löytyvän - olutravintola Putkesta! Tunsihan Ilari poika-Similän. Lisäksi alkoholisoitunut ikuisuusopiskelija oli alituisesta humalatilastaan huolimatta melko tarkkaavainen ja aina perillä viimeisimmistä huhuista ja tapahtumista.
Romppainen kävelikin sisään baariin ja näki Ilarin istumassa tavallisella paikalla nurkkapöydässään.
- Anarkiaa, Ilari!
- Olisko sulla lainata tuoppi?
Romppainen oivalsi että Ilarin kurkun kasteleminen avaisi myös hänen sanallisen arkkunsa. Lisäksi hän oli erittäin varakkaalla tuulella rouva Similän maksettua etumaksunsa. Romppainen ei kuitenkaan liiketoimintaan asennoiduttuaan voinut itse ottaa olutta. Vai voisiko? Ammattilainen ja juoppo Romppaisen sisällä taistelivat. Lopulta Romppaisen ammatillinen minä voitti. Hän käveli baaritiskiltä takaisin Ilarin pöytään tuoppi ja kahvikuppi mukanaan. Ilarin ilme olikin autuas hänen nähdessään ilmaisen tuopin lähestyvän itseään:
- Se maistuu maltaille, ah tuo jumalten juoma!
Romppainen antoi Ilarin nauttia alkoholismistaan ennen kuin alkoi kyselemään:
- Oletko muuten kuullut mitään Samin tapauksesta?
Ilari oli yllättäen hieman vaikeana. Romppainen päätteli hänen tietävän jotain, mutta mitä? Ilari jatkoi hiljalleen:
- En tiedä. Kysy sen tyttö
Johdanto: Romppais-tarinat postmodernin intertekstuaalisuuden kontekstissa
Romppainen on postmodernin aikakauden sankari. Hänen seikkailunsa rakentuvat parhaiden bricolagen, intertekstuaalisuuden ja detournementin periaatteiden mukaan erilaisista campin, pulpin, undergroundin ja b-luokan dekkaritarinoiden semioottisista merkitsijöistä. Usein Romppaisen seikkailut kierrättävät mainstream-kulttuurin ja populaarikulttuurin merkityksiä takaisin täysin päinvastaisissa, ironisen leikittelevissä ja kapinallista merkityssisältöä alleviivaavissa muodoissa.
Romppainen on anarkisti, hahmo jonka ei-subjektiivisuus alleviivaa postmodernia nihilismiä tavalla, joka on suorastaan post-situationistinen. Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksen lisäksi lukijan on tunnettava Guy Debordin spektaakkeliyhteiskunta-teoriat ja laajalti myös kriittistä kulttuurintutkimusta, etunenässä Stuart Hallin identiteettiin liittyviä teorioita. Avantgardistisen, postmodernistis-marxilaisen populaarikulttuurin uudelleentulkinnan villeistä huijareista tahdommekin nostaa Romppaisen edeltäjäksi erityisesti Stewart Homen teokset pikemminkin kuin Raymond Chandlerin, sillä Romppainen kierrättää populaarikulttuurin ikoneja, konventioita, kliseitä ja symboleita tavalla, jota voitaisiin kuvailla korkeintaan postmodernin marxilaisuuden käsitteillä.
Erityisesti voidaan korostaa Romppaisen muodostavan populaarikirjallisuuden kliseiselle vyöhykkeelle eräänlaista "tilapäistä autonomista vyöhykettä" juuri Hakim Beyn tarkoittamalla tavalla, samalla kun merkityksiä kierrätetään parhaiden situationististen perinteiden mukaisesti.
Romppaisen antisubjekti kritisoi liberaalia feminismiä postgender-teorian näkökulmasta. Romppaiselle feminiinisten roolien uudelleenmäärittelyt eivät riitä; Romppainen tahtoo romuttaa kaikki gender-kategoriat. Sama tehdään kaikille genderille ja seksuaaliselle identiteetille perustuville rooleille. Romppainen romuttaa erilaiset kategoriat, yhtä hyvin patriarkaalisen kontekstin kuin erilaiset maskuliiniset, aggressiiviset hahmottamistavat. Deleuzen ja Guattarin diskurssissa Romppainen ei ainoastaan kritisoi fasistista paranoiaa vaan myös anarkistista skitsofreniaa. Romppainen on silta modernin ajan tarkasti määrittyneistä poliittis-sosiaalisis-psykoanalyyttisista identiteeteistä jälki-postmodernin aikakauden situoituihin identiteetteihin - kaikki tämä pulp-kirjallisuuden konventionaalisilla symboleilla ilmaistuna. Romppainen ei myöskään konstruoi yhteiskuntaluokkia Marxin merkityksessä vaan dekonstruoi yhteiskuntaluokkia kohti biologista anti-orgaanista individualistista ja molaarista epä-entiteettiä, eräänlaista halun koneiden joukkoa, joka yhdessä muodostaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen vastaisen sotakoneen. Underground on reinkarnoitunut jälkipostmoderniin aikakauteen retrogenressä, kaiken lisäksi ilman auteuria Bazinin teorian mielessä! Samalla Romppainen on näpäytys Foucaultin suuntaan - ei tarkkailla ja rangaista, vaan - esiintyä ja palkita, kenties anarkistisen hedonistisesti, ei niinkään representoiden vaan narsistisesti simuloiden... Tietenkin Baudrillardin simulaatiota radikaalisti hypertodellisuuden tyhjiössä situoiden, kieltäen roolinsa kulutushyödykkeenä ja kulttuurisena tuotteena.
Kaiken kaikkiaan Romppainen merkitsee salapoliisikirjallisuuden genrelle samanlaista radikaalia uudistumista kuin Malcolm McLarenin Sex Pistols merkitsi rock-musiikin genrelle. Teos ei rinnastu tekijäänsä eikä tuotantokoneistoon vaan vastaanottajaan, josta tulee rikostoveri kerettiläiseen anti-rekuperaatioon alueella, jonka kulttuuriteollisuus on niin täydellisesti rekuperoinut.
Lisäksi: Romppais-tarinoiden tekijää ei alleviivata, koska tekijyys on Roland Barthesin sanoin kuollut. Tekijän takana on vain intertekstuaalisuuden kulttuurinen alitajunta vai olisiko sanottava, hylättyjen merkitysten kaatopaikka, jossa etsivä Romppainen, epäsubjekti, antisankari ja tiedostamaton messias penkoo rakennuspalasia tarinaan, jonka tekijä on subjekti tekstissä, tekijä on lukija. Taide on kuollut, neroa ei ole, jumalaa on kuollut... Romppainen rakentuu tyhjien merkitsijöiden sanallisesta rihmastosta.
Hakim Bey puhuu autonomisesta webistä vastakohtana uusliberaalis-fasistisen kulttuuriteollisuuden spektaakkelimaiselle netille. On selkeää, että internet-kyberavaruutta hyödyntäessään Romppainen hyödyntää informaatioteknologiaa nimenomaan webin, ei netin merkityksessä.
30-luvun yhteiskunnallisesti tiedostavan etsivätarinan, 60/70-luvun radikaalin undergroundin ja alati kiihtyvän kyberpunkin postmodernistis-uusliberaalisen kulttuuriteollisuuden semioottisen hiukkaskiihdyttimen välitilassa sijaitsee etsivä Romppainen.
Romppaisen lukijat dekonstruoivat kulttuurisia merkityksiä rekonstruoimalla ne; deterritorialisaatiota seuraa armoton reterritorialisaatio, mutta tällä kertaa semiosiksen tapahtumapaikan määrittää subjekti subjektina, ei subjekti kapitalistisen elimettömän ruumiin objektina. Semioottiset halun virrat virtaavat vapaana muodostaen paon viivoja ilman pelkoa kapitalistisesta rekuperaatiosta.
Jean Genet, Raymond Chandler, Stewart Home, Hunter S. Thompson, Paavo Lipponen, kaikki nykytodellisuutta alleviivaavina kulttuurisen alitajunnan semioottisina merkkeinä... Mitä emme voisi kierrättää omien vieraantumattomien halujemme mukaisina vallankumouksellisiksi muunnettuina kulttuurisymboleina, mitä emme kierrättäisi?
1. Luku: Yllättäviä uutisia maanantaikrapulassa
Krapulainen Romppainen käveli liukastellen Helsingin hyisillä kaduilla kohti kantapaikkaansa, olutravintola Putkea. Monet edellisen illan tapahtumat liukivat läpi Romppaisen sumuisen, sekavan pään. Hän tarvitsi krapulakaljan. Oli maanantai.
Romppainen käveli sisään baariinsa yllättymättä maanantai-iltapäivän hiljaisuudesta ja suhteellisen savuttomasta ilmasta. Romppaisen mieleen astui epäilys. Olisiko valmisteltava gradua, mentävä töihin, kirjoitettava artikkeli? Olisi, mutta ei: hän käveli baaritiskille ja tilasi afrikkalaiselta baarimikolta tuopin - päivä täytyi saada kulkemaan, ajatukset kirkkaiksi. Tiskillä Romppainen kiinnitti huomionsa vanhaan ystäväänsä, Ilari Himankaan joka paranteli jyskyttävää darraansa nurkkapöydässä.
Romppainen sytytti savukkeen ja käveli tuoppinsa kanssa Ilarin pöytään. Ilari oli menettänyt coolin asenteensa, hän vaikutti jotenkin skitsolta. Ilari alkoi lässyttämään hermostuneesti Romppaisen lähestyessä:
- Ootsä kuullut uutiset? Sami on tapettu.
Aina reaaliaikainen Romppainen ei seurannut:
- Hä?
- Sami tapettiin eilen. Ne sanoo että se saattoi olla itsari.
- Kuka Sami?
- Sami Similä. Yksi opiskelijatyyppi, en mä tiedä tunnetko sitä. Kävi usein täällä, sellainen goottirokkari. Se opiskeli filosofiaa. Se oli lyönyt itseään monta kertaa veitsellä. Joku rituaali-itsemurha. Tai murha.
Ilari ja Romppainen keskustelivat Samin tapauksesta. Tuoppeja kului. Konsensuksen mukaan Sami oli lopulta aika siisti tyyppi kaiken sen filosofisen näennäisviisauden ja goottisynkistelyn takana. Vaikkei Romppainen edes oikeastaan tiennyt, kenestä oli kyse.
Myöhemmin illalla, noin kahdeksan oluttuopin jälkeen Ilari viittasi ohimennen Romppaisen sivutoimeen, yksityisetsivän ammattiin:
- Romppainen, eiks sulla ole jotain kokemusta rikosarvoitusten selvittämisestä?
- Ei ei, olen pelkkä amatööri. Jos tarkoitat kuuluisaa Karvalakki-Igorin tapausta...
Romppainen vähätteli toimenkuvaansa. Olihan hän pikemminkin akateeminen intellektuelli kuin minkäänlainen takakujien seikkailija.
Blondi, jonka rinnat olivat tynnyrin kokoiset ilmestyi kännisen Romppaisen eteen.
- Saanksmä kähmiä sun tissejä?
Blondi läimäytti Romppaista.
- Oletko varma?
Yllättäen Romppainen ja blondiini tulivat hyvin toimeen keskenään. Tytön nimi oli Marjatta ja hän alkoi hetki hetkeltä pitää Romppaisesta enemmän. Lopulta tyttö antoikin Romppaisen kähmiä valtavia rintojaan. Kun Romppaisen käsi oli Marjatan kostuneiden haarojen välissä nurkassa sijaitsevan baaripöydän hämyssä tyttö ehdotti:
- Mennään vessaan naimaan?
Romppainen suostui. Pian pari oli olutravintola Putken toiletissa. Romppainen kohotti Marjatan hametta ja näki tytön läpinäkyvät pikkuhousut, joiden alla häämötti kiihottava vaaleakarvainen tussu.
- Olet oikeasti blondi!
- Romppainen, älä puhu vaan nussi!
Romppainen veti Marjatan pikkuhousut alas ja näki jo kostuneen tussun koko komeudessaan. Kookkaan ja kauniin vaon ympärillä oli vaaleita karvoja. Romppaisen teki mieli maistaa kiihottavaa vempainta.
Romppainen lankesi polvilleen Marjatan eteen ja työnsi kielensä tytön muhkeaan vittuun, joka maistui maukkaalle. Romppainen nuoli antaumuksellisesti. Marjatta voihki kiihottuneena.
- Tahdon munaasi!
Romppainen veti housunsa alas ja työnsi paisuneen kullinsa Marjatan kiihottavaan tussuun. He rynkyttivät villisti vessassa. Pian Romppainen tunsi siemensyöksynsä järistävän maailmaa.
Loppuilta sujui mukavasti Romppaisen ja Marjatan puhuessa paskaa oluttuopin ääressä.
Kotimatkalla Romppaisen mielessä pyöri Samin tapaus. Hän ei tuntenut nuorta uhria, ei tiennyt tämän elämästä. Ehkä nuori filosofinen synkistelijä oli ottanut tyylinsä liian vakavasti ja sekaantunut okkultismiin ja sadomasokismiin? Kunnes joku toinen oli nuoruuden innossaan pistänyt hänet lihoiksi?
2. Luku: Kohtaamisia yössä
Yhtäkkiä porttikongista hyökkäsi isokokoinen korsto merimiesasu päällään Romppaisen kimppuun ja työnsi jonkin rätin Romppaisen suuhun. Kloroformia, ehti Romppainen vielä ajatella yllättävän terävästi humalan pehmentämillä aivoillaan ennen tajuntansa pimentymistä.
Kun Romppainen heräsi, huomasi hän olevansa nahkaremmeillä sidottu maha alaspäin jonkinlaiseen telineeseen. Hänen näkökenttänsä täytti suunnattoman kokoinen venäläinen merimies, jonka Romppainen tunnisti kauhuissaan Patukka-Paveliksi, vanhaksi kiusaajakseen Igor-mysteerion ajoilta.
Pavel murahti jotain venäjäksi huoneessa seisoville kuudelle muulle isokokoiselle merimiehelle. Kaikki rupesivat hohottamaan yhteen ääneen.
Sitten Romppaisen kauhuksi kaikki rupesivat riisumaan tiukkoja merimiespukujaan. Joko taas, välähti Romppaisen aivoissa ja hän yritti huutaa ääneen, mutta hänen suussaan oleva nahkainen suukapula muutti sankarimme kauhunhuudot tukahtuneeksi vikinäksi, joka tuntui vain innostavan merimieslaumaa.
Kaikkein isokyrpäisimpänä merimiehenä Patukka-Pavel oli merimiesten kirjoittamattoman lain mukaan oikeutettu korkkaamaan Romppaisen peräaukon. Hän virnisteli sadistisesti sivellessään vaseliinia kuluneesta venäläisestä perhekokoisesta tuubista kulliinsa ja Romppaisen perseeseen.
Romppainen ulvoi kauhusta Pavelin työntäessä patukkansa hänen anukseensa. Sitten Pavel alkoi pumppaamaan ja Romppaisen perse tuntui olevan liekessä. Lopulta Romppainen tunsi inhottavan limaisuuden suolistossaan Pavelin peniksen laukaistessa täyden lastin sisälle.
Pavelin jälkeen toinen merimies toteutti saman käsittelyn. Sitten toinen. Sitten kolmas. Sitten neljäs.
Romppainen näki tutun maltalaisen merimiehen astuvan huoneeseen nuoren meripojan kanssa. Corto Maltese sanoi:
- Aivan oikein, Romppainen. En ole homo, mutta merimies kyllä olen. Ja Pavel kertoi koko satamalle, että täällä on bileet.
Romppainen oli kauhuissaan hänen tuttunsa siirtyessä hänen peräpuolelleen. Corto Maltese kuitenkin hoiti homman tyylikkään taidokkaasti ja viittilöi sitten mukanaan saapuneelle meripojalle:
- No niin, Querelle, sinun vuorosi!
Corto Maltese taputteli suoritukseen ryhtyvää meripoikaa rohkaisevasti takamukselle. Romppainen pyörtyi.
Romppainen heräsi ja katsoi taakseen. Hän näki kauhukseen tutun merimiesasuisen ankan pumppaamassa häntä anukseen. Ankan merkittävä ruumiinosa, joka oli sensuroitu sarjakuvan lastenversiosta oli syvällä Romppaisen takamuksessa. Aku Ankan takana seisoi kapteeni Haddock, joka yritti epätoivoisesti saada kulliaan seisomaan Tintin avustaessa.
- Turkasen turkinpippurit, olen tainnut juoda liikaa viskiä kun ei kullikaan enää seiso, myrsky ja mylväys, pannahisen analfabeetti bassi-basukki!
3. Luku: Perse kipeänä
Romppainen heräsi haisevasta roskalaatikosta hirvittävässä olotilassa. Perse oli kipeänä ja selkeästi näkyvillä, sillä housut oli vedetty puolitankoon. Romppaisen päätä särki, kehties osittain alkoholin, osittain merimiesten kovan tyrmäysiskun vuoksi. Romppaiselta vei jonkin aikaa muistaa edellisen päivän kammottavat tapahtumat; muistaessaan hän toivoi, että olisi unohtanut.
Romppainen veti housuja ylös peräaukkonsa löystymiestä kammottavasti kärsien. Hän lompakkonsa oli tallella mutta rahat oli viety, hän ei kuitenkaan löytänyt mukanaan kantamaansa revolveria. Lisäksi hän oli yltä päältä roskien peitossa ja viluissaan: ulkona oli miinusasteita eikä roskalaatikko ollut kaikkein lämpimin mahdollinen retkisänky. Kömpiessään ulos roskiksesta hän näki olevansa jonkin rakennuksen betonisissa perustuksissa.
Spurgu käveli kohti Romppaista hänen kömpiessään ulos roskalaatikosta.
- Hei kaveri! Se on mun roskalaatikko! Ala vetämään!
Romppainen potkaisi miestä munille ja iski häntä nopeasti nenään. Spurgu käpertyi maahan kammottavasti vaikertaen. Romppainen hymyili sadistisesti huomatessaan, että sosiaalipummi oli onnistunut veronmaksajien riistämisessä ja nappasi miehen kädessään pitelemän viskipullon. Romppainen siemaisi kunnon ryypyn viskiä ja kuvitteli päänsärkynsä hellittävän välittömästi, potkaisi miestä uudelleen munille ja mutisi:
- Ei kannata tulla vittuilemaan miehelle, jonka peräaukossa purjehtii Venäjän laivasto.
Merimiehet olivat raahanneet Romppaisen jonnekin Pasilaan asti. Toisaalta hän ei tiennyt, minne merimiehet olivat hänet alun perin vieneet. Oli kurjaa joutua peräaukkoon viilatuksi, jos oli heteromies - toisaalta Romppainen oli jo tottunut seksuaalisiin perversioihin toimiessaan yhteiskuntatieteilijänä, journalistina, yksityisetsivänä, taiteilijana ja vallankumouksellisena. Olisiko Bakunin tai Hunter S. Thompson koskaan joutunut tällaiseen tilanteeseen? Varmasti, mutta parasta olisi ettei se koskaan paljastuisi kenellekään. Jotkin asiat olisi paras jättää virallisen historiankirjoituksen ulkopuolelle. Ilmoitus poliisille ei tullut kuuloonkaan: oli Romppaisen henkilökohtainen asia selvittää välinsä homomerimiesten ja tarvittaessa koko Venäjän korruptoituneen valtion kanssa! Romppainen oli anarkisti, joka vihasi poliiseja ja kova mies, jolle oman käden oikeus oli jokapäiväinen asia.
Päivä oli edennyt jo iltapäivään asti Romppainen hortoili Pasilassa viskiä naukkaillen ja mietti, miten pääsisi kotiin. Onnekseen Romppainen kohtasi tuttuja: Repe ja hänen punk-kaverinsa olivat kännäämässä Pasilassa. Eräissä asioissa Romppaisen asia ei koskaan pettänyt:
- Repe! Anarkiaa! Anna mun rahat takaisin!
Irokeesiin ja niitteillä ja The Exploited-logolla varustettuun nahkatakkiin pukeutunut hardcorepunk-Repe oli tosiaankin lainannut Romppaiselta pari sataa markkaa Karvalakki-Igorin tapauksen aikoihin. Repe heittikin Romppaiselle rahoja takaisin. Varsinkin kun Romppainen tarjosi Repelle ja hänen kavereilleen viskiä, jonka oli takavarikoinut sosiaalipummilta. Romppainen oli vasemmistolainen, muttei hyväksynyt työtä tekemättömiä vapaaratsastajia. Hänen mielestään pummit olivat melkein pahempia kuin porvarit. Anarkistisessa yhteiskunnassa ei olisi tilaa kummallekaan loismaiselle ryhmälle.
Romppainen tuli loistavasti toimeen punk-nuorison kanssa, olihan hänellä paljon kerrottavaa omilta skeneajoiltaan 80-luvun legendaarisina punk-vuosina. Romppaisen viskipullo oli jo lähes tyhjä kun hän alkoi kiinnittämään huomiota teini-ikäiseen punk-tyttöön, jolla oli punaiseksi värjätty pörröinen pystytukka, useita kiihottavia lävistyksiä, repaleiset, seksikkäät sukkahousut, minihame ja tiukka musta, monin poliittisin symbolein ja iskulausein nahkatakki, jonka välistä näkyi pieniä pystyssä törröttäviä rintoja korostava korsetti.
Romppainen saattoi olla nero mutta itsehillinnän mies hän ei ollut.
- Hei tyttö! Ota tästä viinaa!
Tyttö oli melko nuori eikä ollut vielä tottunut kovinkaan hyvin viinaan. Romppainen juottikin sitä hänelle ammattimiehen ottein. Tytön nimi oli Kaisa ja Romppainen oli hyvin kiinnostunut hänestä. Tyttö oli ilmeisesti innostunut aivan vastikään punkista ja alkoholin kulutuksesta, ja Romppainen olikin melko varma että tyttö oli vasta aivan äskettäin ollut luokan kilteimpiä oppilaita ja melko välkky koulussa.
Lopulta Romppaisen viinat loppuivat.
- Hei Kaisa kulti? Lähdetkö mun luokse jatkoille? Mulla on paljon viinaa kaapissa, me voitais dokata ne kaikki ja mennä sänkyyn?
Romppainen ei ollut kovinkaan komea. Pyöreät kasvot näyttivät älykkään rikollisen kasvoilta, niiden leuassa oli mustaa sänkeä. Rasvainen tumma tukka oli hieman ylipitkä. Romppaisen musta popliinitakki oli likainen roskalaatikossa vietetyn yön jälkeen. Toisaalta Romppaisen persoonallisuus oli karismaattinen varsinkin silloin kun hän oli humalatilassa ja Kaisan arvostelukyky taas alkoi pettämään Romppaisen juottaman alkoholin vuoksi.
- Joo... Mennään... Mutta eiks muutkin voisi tulla?
- Ei, beibi, mä näytän sulle jotain jännää samalla. Mä olen vanha vallankumouksellinen ja kirjailija. Luulen, että nuo muut eivät ehkä ymmärtäisi kaikkia asian hienoimpia nyansseja.
Romppainen ja Kaisa hortoilivat kännissä kohti Romppaisen Sörnäisissä sijaitsevaa kämppää. Pari kävi matkalla sijoittamassa Romppaisen Repeltä perimät velat pariin oluttuoppiin eräässä pubissa, joka oli Romppaisen mielestä siedettävä vaikkei ollutkaan aivan yhtä mainio kuin Olutravintola Putki.
Pian he olivatkin Romppaisen sekasotkuisessa yksiössä. Kaisa oli aivan väsynyt alkoholin nauttimisen seurauksena.
- Nukuttaa.
Kaisa kaatui Romppaisen sänkyyn. Romppainen ei enää voinut pidätellä itseään nähdessään teini-ikäisen punkkaritytön kauniit, reikäisten sukkahousujen peittämät sääret ja pienen eroottisen pyllyn, joka nousi hameen alla pystyyn Kaisan maatessa mahallaan Romppaisen sängyllä.
- Nyt nussitaan!
Romppainen veti Kaisan sukkahousuja alaspäin. Hän korotti tytön hametta ja näki tytön ihanan pikku pyllyn. Vetäessään sukkahousuja vielä alemmas hän näki myös Kaisan kiihottavan pikku tussun, joka vietti ikuisuutta tytön haarojen välissä kuin kaukaisimman Intian kallein unohdettu jalokivi. Romppainen siveli pyllyä ja pillua. Hänen kasvoillaan oli aarteen löytäneen juutalaisen vapaakauppiaan ilme.
Kaisa kikatteli. Romppainen ymmärsi, ettei teini-ikäinen punkmuija ollut välttämättä nainut kovinkaan montaa kertaa yleisesti siveettömistä elämäntavoistaan huolimatta. Ajatus kiihotti häntä suunnattomasti. Kuka olisi tiennyt, että Romppaisen salaisin seksuaalinen fantasia oli juuri kokemattomien punk-tyttöjen vietteleminen? Asia oli saanut alkunsa Romppaisen hengaillessa 80-luvun alkupuolen hardcorepunk-skenellä Helsingissä ja nuori mies oli saanut kokea monia kiehtovia seksuaalisia kohtaamisia. Romppaisen punk-irstailijan ura oli saavuttanut huippunsa The Huorat-yhtyeen vieteltyä hänet vuonna 1984. Romppainen ja The Huorat olivat naineet ja vetäneet viinaa Lepakon takahuoneessa. Voi noita aikoja…
Romppainen otti jättiläiskokoon paisuneen kullinsa esille ja työnsi sen kainostelematta Kaisan pieneen ja tiukkaan pimpsaan, joka oli jo aivan märkä ja tavattoman kuuma Romppaisen kiihottavan olemuksen vuoksi.
Romppainen lykki voihkivaa tyttöä ja veti korsettia alemmas. Hän sai käsiinsä tytön pienen, kiinteän ja pehmeän rinnan.
Pari ähki kiihkeästi Romppaisen heilutellessa leveitä lantioitaan ja riisuessa Kaisan vaatteita kerros kerrokselta. Jokaisen vaatekappaleen poistuessa Romppainen näki uuden kappaleen mitä viehkeintä sakkolihaa, jollaiseksi Romppainen kuvitteli 18-vuotiaan Kaisan lietsoakseen omaa irstasta mielikuvitustaan.
- Taidanpa naida sinua pyllyyn!
Romppainen veti kostean ja kuuman peniksensä ulos Kaisan pillusta ja tarttui yöpöydällään uskollisesti odottavaan vaseliinituubiin. Hän siveli vaseliinia pippeliinsä, joka saavutti entistä irstaamman olemuksen vaseliinin valkaistessa vaaleanpunaista, irstasta lihaa.
Kaisa kääntyi ja katseli Romppaisen peniskiillotustouhuja kiinnostuneena.
- Tuo tuntuu varmaan hyvältä pyllyssä!
Romppainen kurkotti Kaisaa kohti työnsi vaseliinisen sormensa hänen anusaukkoonsa. Hän tunsi pepunreiän kiihottavan hiukat ulottuvuudet. Tyttö voihkaisi hieman. Hän asettui sopivampaan asentoon ja pyllisti Romppaisen edessä pikku peppuaan levitellen.
Romppainen työnsi kuuman kikkelinsä Kaisan peräaukkoon hivellen samalla Kaisan pieniä, kauniita ja kiinteitä pakaroita. Anusaukko tuntui ihanan tiukalle ja Romppainen nussi ensin rauhallisen hitaasti, sitten jatkuvasti nopeutuen. Kaisa oli ekstaasin partailla tuntiessaan ensimmäistä kertaa kelpo kyrvän surffaavan peräaukossaan.
Laajennettuaan hetken Kaisan neitseellistä peräaukkoa Romppainen työnsi peniksensä takaisin tytön uskomattomaan pilluun. Hän pumppasi antaumuksellisesti tytön voihkiessa kiihkosta sängyllä.
Romppainen tunsi siemensyöksyn aallon kulkevan ruumiinsa läpi. Hän tahtoi kuitenkin kokeilla vielä Kaisan kolmatta limakalvojen ympäröimää ruumiinaukkoa.
- Tahdon, että imet munaani!
Kaisa kääntyi ja imaisi Romppaisen valtavan erektion suuhunsa. Hänen musta huulipunansa oli osittain kulunut pois tytön ottaessa Romppaisen limaisen kullin suuhunsa. Tyttö sai kaikki pillumehunsa takaisin imiessään munaa.
Romppaisen siemennesteet valuivat tytön suuhun vuolaana virtana. Hänen kasvoillaan oli ekstaattinen ilme, jollainen nähtiin viimeksi Etruskien eroottisessa hautamaalauksessa. Romppainen oli onnensa huipuilla, tällaisten hetkien vuoksi hän eli helsinkiläisen heteromiehen surkeaa elämää.
Romppainen ja tyttö suutelivat. Romppainen tunsi spermansa limaisen maun tytön kuumilla huulilla.
Kiimasta toipuva avioliiton ulkopuolinen synnillinen pariskunta keskusteli hetken hellien hyväilyjen ja suudelmien avittamana. Kaisa uskoutui Romppaiselle seksielämänsä saloista, joita Romppainen kuunteli kiinnostuneena. He sopivat uudesta suorituksesta heti, kun Romppainen olisi saanut kehitettyä kiveksissään tarpeeksi siittiöitä uutta seksihurjastelua varten.
Humalainen pornokaksikko ei kuitenkaan kyennyt uuteen voimanponnistukseen. Pian keski-ikäinen yksityisetsivä ja ihana punkkarityttö nukkuivat vuoteella viattoman näköisinä, aivan kuin rakastunut aviopari.
Romppainen heräsi hirvittävässä krapulassa... Tyttö oli kadonnut, luultavasti lopullisesti. Romppaisella oli paha olo ja nälkä. Hän kävi oksentamassa vessanpönttöön ja joi litran vettä. Tämän jälkeen Romppainen lähti kävelemään kohti lähikauppaa, mutta ensin hän kävi tarkastamassa pankkitilinsä.
- Perkele.
Romppaisen tilillä oli vain satanen rahaa. Hän tarvitsisi lisää rahaa ja mieluiten heti!
Romppainen muisti tarinan kuolleesta opiskelijapojasta. Olisiko keskiluokkaisella äidillä paljon rahaa jäljellä? Sipilä... Romppainen kävi ostamassa iltapäivälehden ja meni pizzeriaan, jossa tilasi valtavan pizzan ja penkoi lehteä löytääkseen osoituksen edellisen päivän tapahtumista.
Opiskelijan kuolema paljastunut itsemurhaksi
Komisario Mikko Pykälä Rikospoliisista on ilmoittanut, että aiemmin murhaksi epäilty 23-vuotiaan opiskelijan kuolema Helsingissä onkin itsemurha...
Romppainen tiesi nyt, mistä saisi rahaa. Hän nappasi puhelinluettelon ja etsi sopivaa numeroa. Hän soitteli sopivia Sipilöitä läpi.
- Anteeksi? Onko Sami Sipilä teille sukua?
Muutamassa tapauksessa Romppainen sai luurin korvaansa. Lopulta kuitenkin tärppäsi.
- On... Olen hänen äitinsä... Kuinka?
- Minulla on tietoa tapauksesta. Uskon, että tapaus on murha. Nimeni on Romppainen. Olen yksityisetsivä ja aion tutkia tapausta, mutta valitettavasti tarvitsen toimintaani rahaa. Tässä tapauksessa tarvitsisin tutkimuksien aloittamiseksi noin 4000 markkaa ja 10000 kun tutkimukseni tulee valmiiksi. Voimme tavata ja keskustella toimeksiannon yksityiskohdista, mikäli tahdotte vastaanottaa tarjoukseni.
Nainen langan toisessa päässä vaikutti hämmentyneeltä ja järkyttyneeltä ja alkoi nyyhkyttämään Romppaisen maskuliinisen äänen ladellessa vaatimuksiaan. Lopulta nainen kuitenkin suostui: Romppaisen professionaalinen, maskuliininen ja seksikäs ääni oli vakuuttanut hänet, mikä ei tietenkään ollut ihme.
- Kyllä... Missä voimme tavata?
4. Luku: Mustan lesken toimeksianto
Romppainen poltteli savukettaan toimistossaan, muttei juonut viskiä vaan kahvia. Hän arveli, että viime viikkojen rento asenne olisi vaihdettava kovaksikeitetyn yksityisetsivän bisnesimagoon. Romppainen palkitsisi itsensä kunnon ryyppyputkella ratkaistuaan käsillä olevan tapauksen ja saatuaan palkkiot.
Lopulta ovikello soi ja Romppainen meni avaamaan oven. Oven takana seisoi turkiksiin pukeutunut erittäin hyvin säilynyt Romppaista vanhempi nainen, noin 50-vuotias. Romppainen kiinnostui välittömästi vanhemman naisen eroottisista ominaisuuksista. Varsinkin naisen turkisasu kiihotti häntä. Hän oli anarkisti muttei ollut koskaan ymmärtänyt eläinoikeusliikkeen filosofiaa. Romppaisen mielestä eläinten vapautuksen aika tulisi vasta, kun kaikki maailman valtiot, armeijat ja suuryritykset olisi unohdettu historiaan. Sitäpaitsi Romppainen ei tiennyt mitään mehevää pihviä parempaa, paitsi kenties monta pihviä.
Romppainen saatteli väsyneen ja järkyttyneen naisen sisään toimistoonsa ja auttoi häntä riisumaan turkkinsa. Hän näki nyt, että naisen sorjaa vartaloa verhosi tyylikäs musta asu. Hän oli pukeutunut klassiseen tyyliin suruhuntuun ja vaaleaan puuteriin, mikä lisäsi Romppaisen kiinnostusta. Samalla hän pohdiskeli: olisiko koko suku synkkiä gootteja?
- Hyvää päivää. Olen Saara Similä, Sami Similän äiti.
- Romppainen, yksityisetsivä. Ette ehkä ole nähnyt mainostani mutta tällä alalla ei paljoa mainosteta.
Rouva Similä katseli Romppaisen rähjäistä toimistoa. Suurinta osaa seinistä peittivät täydet kirjahyllyt, vapaissa kohdissa oli Espanjan sisällissodan aikaista anarkistipropagandaa ja b-luokan dekkari- ja tieteiselokuvien mainoksia. Erityinen tila oli varattu seinällä roikkuvalle AK-74-rynnäkkökiväärille. Pöydällä oli tietokone ja kasoittain paperia, kirjoja, lehtiä ja tyhjiä pulloja ja tupakka-askeja. Huoneessa oli hieman viileää ja nurkassa hehkui lämmitin kuumana. Toisessa nurkassa oli jääkaappi, jonka päällä oli kahvinkeitin ja rivi tyhjiä pulloja.
Romppainen käytti tilaa erilaisiin tehtäviin. Hän ei ollut lukuisista yliopistovuosistaan huolimatta onnistunut vieläkään palauttamaan juomakulttuurin, valtion sosiaalipolitiikan ja rikollisuuden välisiä kytkentöjä käsittelevää sosiologian graduaan. Niinpä Romppainen oli kokeillut kirjoittajan uraa, muttei ollut päässyt muutamaa keskinkertaista novellia ja epämääräistä freelance-toimittajan hommaa pidemmälle. Karvalakki-Igorin tapauksen seurauksena Romppaisen pääasialliseksi toimenkuvaksi olikin määrittynyt yksityisetsivänä toimiminen, mutta ajoittain työ tuotti erittäin huonosti. Niinpä Romppainen joutuikin pahimmillaan tekemään epämääräisiä rupuhommia tai käymään sossun tiskillä. Mutta nyt näytti siltä, että Romppaisen etsivänhommat voisivat jälleen kääntyä kannattavampaan suuntaan.
Romppainen sytytti taas uuden savukkeen ja kysyi Rouva Similältä:
- Poikanne on siis kuollut?
- Kyllä... Hän oli hyvä poika.. Ei häntä olisi pitänyt...
Nainen purskahti itkuun. Romppainen keksi sopivan lääkkeen.
- Saisiko olla paukku?
Nainen nyökkäsi, joten Romppainen kaatoi viskiä lasiin ja kaatoi pöydän takana sekaan valkoista jauhoa, jonka tiesi tehoavan tällaisiin tapauksiin. Nyyhkyttävä Rouva Similä naukkaili lasista ja alkoi välittömästi muuttua iloisemmaksi.
- Niin... Niin nuorena... Ensin menee aviomies ja sitten poika...
- Poikanne oli filosofian opiskelija? Tiedättekö mitään hänen mielenkiintonsa kohteista?
- Hän puhui paljon ex... exist... existeeraamisesta...
- Eksistentialismista?
- Niin ja siitä postmortemista.
- Postmodernismista?
- Teidän täytyy ymmärtää, poikani oli sivistynyt ja älykäs ja hänestä olisi tullut varmasti uusi Esa Saarinen, jos hän olisi voinut rauhassa harjoittaa akateemista uraansa.
Romppainen ei voinut olla virnistämättä kyynisesti.
- Käyttäytyikö poikanne omituisesti viime aikoina?
- Hän oli niin fiksu kun meni yliopistoon. Hän muuttui viime aikoina jotenkin masentuneeksi ja... arvaamattomaksi. Hän alkoi pukeutumaan mustiin vaatteisiin ja... Hän kävi kotona yleensä harvemmin ja silloin aina...
Nainen nyyhkytti.
- Pyytämässä rahaa?
- Kyllä. Kun hän aloitti opiskelun hän eli hyvin pienillä summilla. Viime aikoina hän tarvitsi kuitenkin alinomaa enemmän varoja.
Romppainen alkoi kiinnostumaan tapauksesta.
- Poikanne oli saattanut sekaantua saatananpalvonnan ja huumausaineiden käytön kaltaisiin ilmiöihin. Hän saattoi myös olla homoseksuaali.
Nainen alkoi Romppaisen tarjoamasta terästetystä paukusta huolimatta itkemään vuolaasti. Romppainen teki hänelle toisen samanlaisen.
- Olkaa huoleti, varmaankin poikanne oli vain päätynyt väärään seuraan. Kun selvitän tapauksen syylliset joutuvat vastuuseen ja poikanne maine puhdistuu. Olen alan miehiä ja tiedän jo hyvin, mistä aloitan tutkimukseni.
- Oi kiitos... Olette niin hyvä mies... Poliisit eivät edes tutkineet tapausta kunnolla...
- Poliisit ovat vain vallan vahtikoiria, jotka suojelevat omistavan luokan etuja. Sen lisäksi he ovat kyvyttömiä ääliöitä, joiden älykkyysosamäärä ei ole riittänyt normaalille ihmisille sopivaan ammattiin. Jokaisen poliisin intohimona on vain pamputtaa työtätekevän luokan jäseniä.
Rouva Similä oli Romppaisen paukuista niin sekaisin, ettei huomannut Romppaisen anarkistisen yhteiskuntakritiikin kohdistuvan hänen omaan yhteiskuntaluokkaansa ja alkoi kikattamaan hysteerisesti. Romppainen oli välittömästi huomannut että edesmennyt Herra Similä oli varmasti ollut vauras mies. Hän pohdiskeli hintojen korottamisen mahdollisuutta.
- Aloitan tutkimukset välittömästi. Tarvitsisin kuitenkin jonkin verran rahaa tutkimusten aloittamiseen.
- Maksan teille mitä tahansa, kunhan syylliset joutuvat vastuuseen!
Romppainen kertoi hintansa ja nainen soitti kännykällään kirjanpitäjälleen. Häneltä kesti jonkin aikaa saada lueteltua Romppaisen tilinumero kirjanpitäjälleen. Joka tapauksessa rahat olisivat Romppaisen tilillä välittömästi.
- Voi... Olen tullut humalaan näistä viskeistä... Voisitteko saattaa minut kotiin, herra Romppainen?
- Totta kai.
5. Luku: Romppainen aloittaa tutkimukset
Romppainen oli saattanut rouva Similän kotiin ja nähnyt, että tämän Eirassa sijaitseva jättiläismäinen asunto oli juuri sellainen kuin porvarilliselle yläluokalle sopiikin: erittäin kallis ja erittäin mauton. Ilmeisesti terästettyjen viskipaukkujen vuoksi nainen oli iskenyt Romppaisen, joka tajusi vastenmielisyytensä yläluokkaa kohtaan ja nai naista sadistisen mekaanisesti kaikista kolmesta suunnasta takan edessä makaavan karhun turkin päällä.
Romppaisen oli kuitenkin pidettävä kiinni liikemiesmäisestä asenteestaan työaikana: rikas yläluokkainen huora saisi maksaa pitkän pennin käteisenä, eikä luonnossa suoritettu lisämaksu auttaisi asiaa.
Romppainen ymmärsi sopivan paikan tutkimuksien aloittamiseen löytyvän - olutravintola Putkesta! Tunsihan Ilari poika-Similän. Lisäksi alkoholisoitunut ikuisuusopiskelija oli alituisesta humalatilastaan huolimatta melko tarkkaavainen ja aina perillä viimeisimmistä huhuista ja tapahtumista.
Romppainen kävelikin sisään baariin ja näki Ilarin istumassa tavallisella paikalla nurkkapöydässään.
- Anarkiaa, Ilari!
- Olisko sulla lainata tuoppi?
Romppainen oivalsi että Ilarin kurkun kasteleminen avaisi myös hänen sanallisen arkkunsa. Lisäksi hän oli erittäin varakkaalla tuulella rouva Similän maksettua etumaksunsa. Romppainen ei kuitenkaan liiketoimintaan asennoiduttuaan voinut itse ottaa olutta. Vai voisiko? Ammattilainen ja juoppo Romppaisen sisällä taistelivat. Lopulta Romppaisen ammatillinen minä voitti. Hän käveli baaritiskiltä takaisin Ilarin pöytään tuoppi ja kahvikuppi mukanaan. Ilarin ilme olikin autuas hänen nähdessään ilmaisen tuopin lähestyvän itseään:
- Se maistuu maltaille, ah tuo jumalten juoma!
Romppainen antoi Ilarin nauttia alkoholismistaan ennen kuin alkoi kyselemään:
- Oletko muuten kuullut mitään Samin tapauksesta?
Ilari oli yllättäen hieman vaikeana. Romppainen päätteli hänen tietävän jotain, mutta mitä? Ilari jatkoi hiljalleen:
- En tiedä. Kysy sen tyttö
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos arvauksesi oli myönteinen, arvaa uudelleen ja vaihda kielteiseksi.
jos arvauksesi oli myönteinen, arvaa uudelleen ja vaihda kielteiseksi.